Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko uskovainen vai ei?
05.04.2012 |
Siis kyllä mä uskon että on Jeesus ja Jumala ja Pyhä Henki ja että Raamattu on totta ja että Jeesus on kuollut ristillä ja noussut ylös ja koko uskontunnustuksen, mutta mitä se tarkoittaa, että on uskossa? RUkoilen kyllä, mutta en tunne mitään henkilökohtaista suhdetta enkä voi aidosti fiilsitellä Rakas JEesus Hallelujaa niin kuin monet enkä iloita veren voimasta, kuulostaa ihan heprealta. Miten saan sen uskon tippumaan päästä sydämeen, pelkään ettei usko ole aitoa ja joudunkin helvettiin, Mutta en saa uskoa tuntumaan miltään ja kun Raamattua luen, se ei kosketa.
Kommentit (6)
Siis kyllä mä uskon että on Jeesus ja Jumala ja Pyhä Henki ja että Raamattu on totta ja että Jeesus on kuollut ristillä ja noussut ylös ja koko uskontunnustuksen, mutta mitä se tarkoittaa, että on uskossa? RUkoilen kyllä, mutta en tunne mitään henkilökohtaista suhdetta enkä voi aidosti fiilsitellä Rakas JEesus Hallelujaa niin kuin monet enkä iloita veren voimasta, kuulostaa ihan heprealta. Miten saan sen uskon tippumaan päästä sydämeen, pelkään ettei usko ole aitoa ja joudunkin helvettiin, Mutta en saa uskoa tuntumaan miltään ja kun Raamattua luen, se ei kosketa.
ainakin suht. koht, sekaisin harhaluuloissasi että aivan sama minulle.
Hihhuli huu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuntee huolta ja harmia synneistään. Ei luule, että kaikki on hyvin, kun vain elää porskuttaa, vaan että tarvitsee anteeksiantoa Jeesukselta.
mutta täytyy vain luottaa. On ne tietyt asiat jtoka aina lohduttavat: Jumala ei hylkää ketään, joka hänen puoleensa turvaa. Vaikka itse joskus luovuttaisi, niin Jumala ei ikinä luovuta. Jumalalle kaikki on mahdollista, aina. Jumala on armollinen ja se kenelle on joskus uskon siemen kylvetty ei ikinä sitä menetä, jos sen tahtoo pitää. Usko ei tule itsestä, vaan se tulee Jumalalta.
että tuntee huolta ja harmia synneistään. Ei luule, että kaikki on hyvin, kun vain elää porskuttaa, vaan että tarvitsee anteeksiantoa Jeesukselta.
Itselläni se aiempi ns. ei-juuri-miltään-tuntuva tapauskovaisuus vaihtui henkilökohtaiseksi suhteeksi Herraan, aitoon kiitollisuuteen ja onneen pelastuksesta/mahdollisuudesta pelastukseen vasta sen jälkeen, kun oikein kunnolla sössin ja tuli niin hirveä synnintunto (Jumala sen minussa taisi herättää, onneksi!), että se suorastaan musersi alleen. Sitten, kun sen jälkeen tajusi että Herra on kykenevä mulle tuonkin antamaan anteeksi ja minua siltikin rakastaa, nämä uskonasiat valkenivat minulle ihan uudella tavalla.
Mutta siis ap, rukoile Herraa, usko tulee Häneltä, Hän kyllä tekee sinussa työtään tälläkin hektellä, jos haluat.
t. 2
Vai kokeiletteko joitakin niistä lukuisista muista?
Jotenkin ymmärtäisin uskonnollisuutenne (tai jumaluuden olemassaolon), jos jokin jumala olisi teitä kutsunut.
Oletteko miettineet vaihtoehtona sitä, että kasvaisitte aikuisiksi ihmisiksi: luottaisitte itseenne ja lähimmäisiinne, ette epäilisi ja pelkäisi niin paljon.
Itsellänikin usko oli pitkään sellaista, ettei se oikeastaan tuntunut miltään, ja sitten se muuttui.
Toisaalta olen lukenut, ettei usko ole mikään tunneasia, eikä tunteilla pitäisi määritellä oman uskonsa määrää, tunteisiin vaikuttavat mm. omat olosuhteet jne, kun taas Herra on aina sama, Hänen lupauksensa pysyvät, tuntui meiltä miltä tahansa, tai olisi tuntumatta.
Jos uskot Herraan ja haluat elää Hänen tahtonsa mukaisesti, antaa elämäsi Herralle niin olethan sä uskovainen :)
Rukoile Herraa, että hän tutkiskelisi sydäntäsi, ja jos siellä jotain on, joka ei ole Hänen tahtonsa mukaista, että Hän muuttaisi sitä/sinua. Ja luota tämä asia Herran käsiin :)