Anteeksi vain, mutta kun köyhyys oikeasti vie perheen vanhemmilta

jaksamisen ja elämänilon, niin tuntuu suorastaan loukkaavalta lukea viestejä, että "oli meilläkin tiukkaa mutta niin vain parsittiin ja paikattiin ja oltiin niin onnellisia". Tällaiset ihmiset kuitenkin tuskin ovat eläneet sellaista kurjuutta ja ahdinkoa, jota monet oikeasti köyhät elävät. Minä tiedän omakohtaisesti, miten raskasta perheen lapsille ja vanhemmille on se, kun mihinkään ei koskaan ole rahaa, ja huoli asuntolainan lyhennyksistä vie jo alle 10-vuotiailtakin yöunet. Että tuunatkaa te vain, keskiluokkaiset, ja kuvitelkaa että olette köyhyyden asiantuntijoita. Köyhästä lapsuudesta puuttuvat kaikki värit. On vain harmaata ja joskus mustaa.

Ei meillä ollut asuntolainaa, asuimme vuokralla mummon kanssa. Ja parsittiin ja paikattiin ja kasvatettiin maatilkulla perunoita ja muuta. Ei meillä ollut rahaa "mihinkään", usko pois.

Kun pienviljelijältä vie huono sää sadon tai pienyrittäjä sairastuu, seurauksena voi oikea ahdinko. Niska limassa raataminenkaan ei aina tuo riittävää elantoa etenkään, jos on hieman huonoa onnea mukana. Raatavat ja/tai sairaat vanhemmat eivät pysty takaamaan lapsilleen taloudellisesti eivätkä henkisesti turvattua lapsuutta.

kun ovat kaataneet köyhyytensä lasten niskaan! Aika harvassa ovat ne köyhät lapset jotka näkisivät vain mustaa eikä iloa olisi

Meillä oli rahallisesti todella köyhää, kun olin lapsi, muttei koskaan kurjaa. Vanhemmat varmastikin kantoivat huolta, mutta ei se juuri meidän lasten elämään heijastunut. Jos se sinua loukkaa, voivoi. Kai näissäkin asioissa on aste-eroja.

tämän palstan mukaan vain rikas ei voi olla onnellinen, köyhä on aina onnellinen koska hänen arvonsa ovat kasvaneet oikeiksi ja mielenlaatunsa jalostunut köyhyydessä

jaksamisen ja elämänilon, niin tuntuu suorastaan loukkaavalta lukea viestejä, että "oli meilläkin tiukkaa mutta niin vain parsittiin ja paikattiin ja oltiin niin onnellisia". Tällaiset ihmiset kuitenkin tuskin ovat eläneet sellaista kurjuutta ja ahdinkoa, jota monet oikeasti köyhät elävät. Minä tiedän omakohtaisesti, miten raskasta perheen lapsille ja vanhemmille on se, kun mihinkään ei koskaan ole rahaa, ja huoli asuntolainan lyhennyksistä vie jo alle 10-vuotiailtakin yöunet.

Että tuunatkaa te vain, keskiluokkaiset, ja kuvitelkaa että olette köyhyyden asiantuntijoita.

Köyhästä lapsuudesta puuttuvat kaikki värit. On vain harmaata ja joskus mustaa.

että toisilla oli niitä värejäkin. Sehän on täysin yksilöistä kiinni kuinka asioihin suhtautuu ja kuinka ongelmatilanteita jaksaa. Ehkäpä isoin merkitys on ollut terveillä ihmissuhteilla ja sillä, että asioista on pystytty lastenkin kanssa puhumaan. Pieniä lapsia ei ole kuormitettu liian rankoilla asioilla ja jos on riitoja ym ollut, ne on selvitetty.

Kaikilta ei siis ehkä köyhyys vie sitä jaksamista kokonaan eikä sitä elämäniloa. Sinun lapsuuskodissasi noin on ilmeisemmin ollut. Mutta kun se vaan on niinkin, että iloisia köyhiäkin on olemassa. Meillä on ollut mustaa, vielä mustempaa, paljon harmaata mutta myös muitakin värejä.

on vanhempien köyhyys, ei yllätys yllätys esim imetyksen puuttuminen tai päiväkodin aikainen aloitus. Köyhyys heijastuu parisuhteeseen, tulevaisuuden näkymiin, tuo mielenterveysongelmien riskit vanhemmille ja syrjäyttää kokonaisia perheitä.



Siksi sossut tarjoavat ensi kädessä etuuksia surkeissa oloissa eläville lapsille, jotta saataisiin tämä pahin epäkohta edes jotenkin paremmaksi.



Dokkarissa, josta täällä on paljon puhuttu, oli esim lapsella niin laadukkaita leluja vanhempien vanhemmuuteen ja taloudelliseen tilanteeseen nähden, että lyön pääni pantiksi, että olivat sosiaalitoimen tai vapaaehtoisjärjestöjen joululahjoja.