Lue keskustelun säännöt.
Muita siivoushullujen lapsia?
04.04.2012 |
Lapsuudenkodissani vietiin matot ulos joka päivä. Vaikka esim. joulua varten oli siivottu pari viikkoa, joulupäivän aamuna matot vietiin taas ulos.
Joka viikko tehtiin kunnon viikkosiivous, esim. kaikki hyllyt tyhjennettiin, tavarat pyyhittiin jne. Elämä oli jatkuvaa siivoamista.
Itse olen omasta mielestäni normaali siisti, äitini mielestä todellinen sottapytty. Onneksi vanhempani vierailevat meillä n. kerran parissa vuodessa vaikka suht lähellä asuvatkin. Eivät varmaan halua vierailla tälläisessa "paskan pesässä".
Nyt he ovat kuitenkin tulossa käymään ensi viikonloppuna ja olen aivan hermona kun yritän siivota kotiani. Ei tästä kyllä saa ikinä äitini kriteereille sopivaa mm. siksi että meillä on lemmikkejä joista lähtee karvaa.. Tarpeetonta lienee sanoa, että lapsuudenkodissani ei eläimiä päästetty sisälle sotkemaan.
Ahdistus vaan lisääntyy kun ajattelen vanhempieni vierailua. Viimeksi kun kävivät, äitini ensimmäinen huoli oli, kuinka meidän ikkunalaudoilta pystyy edes pölyjä pyyhkimään, kun olivat niin täynnä isoja (pölyä kerääviä) kasveja..
Onko kohtalotovereita?
Niin ja olen jo yli nelikymppinen, napanuoran on kai jo poikki? :)
Kommentit (29)
kuin lapsuudenkodissani. Nykyään äitini on jo oppinut olemaan kommentoimatta meidän "sekasotkua". Ehkä sitten minun lapseni taas siivoavat hulluna ja kauhistelevat sotkuista lapsuudenkotiaan ;-)
Minkälaisen äidin haluat lapsillesi jäävän mieleen lapsuudestaan? Kireän AINA rätti kädessä heiluvan äidin? Niinpä. Joten ota ihan rennosti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apua, ootko mun siskoni?
Sellainen tietty "lapsekkuus" tuttua täälläkin. Hirveän vahva auktoriteettien kunnioitus ja pokkurointi muun muassa. Ja vähän kateissa sellainen yleinen "aikuisen asenne". Tapana esim. vihjailemalla ja huokailemalla kaataa huolensa ja pelkonsa lapsen niskaan. Puhumattomuus myös, eli vaietaan asioista joista pitäisi puhua. Paljon hyviäkin ominaisuuksia kyllä.
4
kuulostaa vaan niin, niin tutulta:)
-ap
A clean house is a sign of a wasted life.
Mitähän kaikkea kivaa äitiskin olisi ehtinyt tekemään kaikkena sinä aikana joka on kulunut siivoamiseen?
Sellainen tietty "lapsekkuus" tuttua täälläkin. Hirveän vahva auktoriteettien kunnioitus ja pokkurointi muun muassa. Ja vähän kateissa sellainen yleinen "aikuisen asenne". Tapana esim. vihjailemalla ja huokailemalla kaataa huolensa ja pelkonsa lapsen niskaan. Puhumattomuus myös, eli vaietaan asioista joista pitäisi puhua. Paljon hyviäkin ominaisuuksia kyllä.
4
kuulostaa vaan niin, niin tutulta:)
-ap
Ellet ole alle 23 :)
A clean house is a sign of a wasted life.
Mitähän kaikkea kivaa äitiskin olisi ehtinyt tekemään kaikkena sinä aikana joka on kulunut siivoamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muuten kans oli tuota että koskaan ei saanut olla jouten, jos ei sisällä ollut siivousta niin sitten pihalla tai kasvimaalla
Sohvalla oleilu oli paha paha juttu, ja mä olin hirveä laiskuri ja työn välttelijä, kun en äidin tapaan keksimällä keksinyt jotakin tärkeää ja ei niin tärkeää "pakollista" urakkaa itselleni. Aina kuitenkin tein kaiken kun käskettiin, mutta silti olin työtä välttelevä laiskuri, joka ei tule työelämässäkään pärjäämään, kun "mitään ei voi tehdä". (Todellisuudessa tämä "mitään et voi tehdä" oli sitä, jos en esim. kesken aamukahvin rynnännyt tekemään sitä asiaa, josta mulle sillä hetkellä mainittiin että VOISIN sen päivän aikana tehdä.)
4
asiakastani joka iäkäs nainen että miksi se täydellinen siisteys on hänelle niin tärkeää..hyviä pointteja tullut.
meillä äiti ei ollut ihan noin neurootikko mutta siisti ihminen kuitenkin on edelleenkin. ihan kadehdin hänen kotiaan kun omani on kuin sikälätti aika ajoittain. minulla on koiria ja lapsia jotka lisää levittävät tavaroita joka paikkaan tai muuten sotkevat. en tosin itsekään mikään mahti siisti ole mutta ihme neuroosi mullakin on...kun on oikein siistiä niin olen onnellinen mutta jos on hiukankin epäsiistiä niin masennun enkä millään jaksaisi siivota vaikka tiedän saavani hyvän mielen. minunkaan mieheni ei varmaan siivoaisi koskaan jos ei olisi pakko auttaa ja silloinkin on niin kamalaa. onneksi muuten ihana mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein olisi pitänyt myös olla siivoamassa.. välillä ainakin kiukuttelimme asiasta, mutta en muista silti, että olisimme aina joutuneet siivoamaan. Muistoissani äiti on ehtinyt tehdä kaikkea:siivota, laittaa ruokaa, olla lasten kanssa, lenkkeillä, hoitanut pihaa.. En ymmärrä, miten hällä riitti kaikkeen ja pyrin itse koko ajan samaan.. minusta tuntuu välillä ettei aika riitä ja tästä syystä tunnen itse huonoksi äidiksi. Tunnen myös oloni tyytyväiseksi, jos koti kiiltää ja pulla tuoksuu. Aika stressaavaa tämä elo kyllä on. Tosi kiva ketju, täytyis yrittää löytää kultainen keskitie, ettei tämä stressaus siirry omille lapsilleni.
kuulostaa vaan niin, niin tutulta:)
-ap