Onko tämä sinulle arkea vai juhlaa ja haluaisitko tällaista ylipäätään?

Juhlaahan tuo olisi. Rahan suhteen kaikki riippuu siitä, onko sitä rahaa. Jos rahaa periaatteessa on, niin miksei sitä käyttäisi yhteiseen aikaan.



Kotonakin voi syödä ja nukkua, mutta joskus on kiva syödä muidenkin tekemää ruokaa - varsinkin kun perusruokaa tulee kokoattua päivittäin.

Harmi, että ajattelet ettei päivästä jää mitään käteen. Jäähän siitä, nimittäin parisuhteen piristystä! Tai niin varmasti miehesi ajattelee, ja haluaa viettää erityisen illan kanssasi ilman että tarvitsee laittaa ruokaa jne.

ette yövy ulkona tai ruokailette jossain hyvässä mutta ei yhtä kalliissa paikassa. Tai korvaatte teatterin sillä, että käytte katsomassa jotain ilmaista taidetta.

Jos siis sinua niin kovin kaivertaa se, mitä lysti maksaa.



Minulta ei tarvitsisi kahta kertaa kysyä, haluaisinko syödä gourmet-ravintolassa. Ei sitä voi verrata kotiruokaan, koska se on ammattilaisten tekemää ruokaa. Kotona vietetty ilta hyvän ruoan kanssa on ihan eri asia kuin tyyris ravintolaillallinen.



Ehkä siis kannattaa tarkemmin miettiä, mikä kiinnostaa, mistä haluaa maksaa ja mistä itse pitäisi. Jos miehen mielestä tuo olisi kuitenkin kiva irtiotto niin kai vaihtoehtoja löytyy vielä, jotka kelpaisivat sinullekin?

tunnu yhtää kivalle, että mie haluaa viettää aikaa kanssasi noin? Haaveilee vievänsä sut syömään ja hotelliin. Olisit onnellinen siitä. Aika kurjaa jos sanot, että käteen ei jää mitään....

Ehkä se on HÄNELLE tärkeää. Älä ole jyrä.

Mutta pelkään pilaavani koko illan, kun en osaa nauttia tuollaisesta ollenkaan. Kun siis kyse omista rahoista. Lähtisin tosi mielelläni mihin vain, jos joku muu maksaa. Mutta omien rahojen käyttäminen tuohon tuntuu niin haaskaamiselta.

ap

kyllä lähtisin, oikein ilo mielin. välillä tehdäänkin jotain tuon tyyppistä. ja miten niin ei jää mitään käteen? jäähän siitä se hieno yhdessä vietetty hetki, hyvä ruoka, toivottavasti mielenkiintoinen teatteri esitys, hotellin ylellisyys,.. siis mukava muisto kaikin puolin. kotona nyt voi syödä ja nyhjätä elämänsä tappiin asti. etkö oikeesti halua koskaan kokea mitään vähänkään erilaista? onko kivempi muistella sitten kiikkustuolissa kuinka penan kanssa syötiin kotona läskisoossia ja katottiin leffaa tv:stä ja mentiin nukkumaan. mitäs sitä nyt turhaan kotoaan poistumaan. oo miten ikimuistoista.

ollut meillä ennen lapsia. Aika tyypillinen viikonloppuperjantain tai lauantainviettotapa ainakin tuo illallistaminen hyvässä paikassa ja teatteri tai elokuva, hotelleja ei harrastettu kun kotona on yhtä hyvä nukkua yönsä. Mutta sano ihmeessä sille miehelle mitä ajattelet tuosta.

En tiedä. Ehkä pitäisi antaa nyt periksi. En vain osaa nauttia siitä, että maksetaan ruoasta ihan törkeästi ja nukutaan jossain muualla, vaikka kotonakin voisi nukkua ihan rauhassa. Olen tylsimys. ap

Olet todellakin tylsimys!

En ylipäänsä halua syödä ulkona/ravintolassa, koska itse voi ostaa samat aineet ja tehdä mitä huvittaa - edullisemmin! En tietenkään ole ammattikokki, mutta minusta ravintolassa syöminen on elitismiä ja rahan haaskuuta (ellei olla jossain reissussa).



Samaten, en viitsisi yöpyä hotellissa jos kotiinkin on mahdollista päästä yöksi. En ole mikään yltiöromantikko vaan nautin arjen asioista ja ihan tavallisesta elämästä. En kaipaa "luksusta" arkeen. Mies on onneksi samanlainen. Deittailin joskus yhtä tyyppiä, joka sai minut stressaantumaan kaikista tapahtumista, joissa pitäisi ravata. Illallistamiset stressaa laittautumisineen jne. Mieluummin olen rennosti kotona mutta ymmärrän että jollekin ainoa pakopaikka on jotain täysin epätyypillistä arkeen verrattuna.

Kai tuo mainittu paikka on jokin kallis ravintola. Minulle kyllä kelpaa keskihintainenkin. Emme käy usein ravintolassa, mutta joskus suostun lähtemään.



Tosin teatteriin en jaksaisi mennä. Hotelliinkaan en varmaan menisi jos se on samassa kaupungissa kuin asuntoni (jos vanhemmilla nyt on oma makkari).



Mut jos mies haluaa niin mene vaan. Kyllä siitä sinulle kuitenkin muisto jää. Matkustelemme kyllä kahdestaan joskus ja teemme kaikkea muuta kahdestaan ilman lapsia aina välillä kun äitini on hoitamassa.



Eipä se nyt ole toisaalta kummoinen irtiotto 14 vuoden jälkeen jos ostatte vain parempaa ruokaa kotiin ja syötte sitä lasten kanssa. Miehesi haluaa kuitenkin viettää välillä aikuisten aikaa sinunkin kanssasi ilman lapsia. Kyllä ravintola (ilman lapsia) on siihen ihan erilainen ympäristö paremmassa mielessä.

syöminen tai nukkiminen ole tuossa se pääasia - vaan IRROTTAUTUMINEN ARJESTA!



Mä lähtisin juosten tuollaiseen reissuun!

Ehkä se on HÄNELLE tärkeää. Älä ole jyrä.

Mutta pelkään pilaavani koko illan, kun en osaa nauttia tuollaisesta ollenkaan. Kun siis kyse omista rahoista. Lähtisin tosi mielelläni mihin vain, jos joku muu maksaa. Mutta omien rahojen käyttäminen tuohon tuntuu niin haaskaamiselta. ap

Jos miehesi on sinulle tärkeä niin suostut ja ainakin esität että kivaa on!

joten pitihän sitä sitten mennä.



Ateria oli valitettavasti pettymys eli kun oli ollut päivän pienessä nälässä, pettyi annoksen makuihin, jotenkin tunkkaista. Viini oli hyvää, mutta yksi lasillinen riitti unettamaan. Miehen toiveesta vielä konjakki siihen lopuksi kahvin kera ja kas - hotelliin päästessä olin valmis nukahtamaan samantien. Kuten teinkin. Miehelle vielä sanoin aika tylysti, että nyt minä nukun, kun kerrankin saan rauhassa niin tehdä.



Mies ei jostain kumman syystä ole ehdottanut uutta yhteistä iltaa. Mutta minkä sille tekee, kun viikon kävi ylikierroksilla, järjesteli asioita, pakkasi lasten tavaroita jne. niin se lasillinen riitti unilääkkeeksi.

On ihan eri asia lähteä matkalle ja yöpyä hyvässä hotellissa, syödä hyvin jne. Matkustelemme kuitenkin suhteellisen usein, enkä niillä matkoilla ole rahasta nirso.



Tämä samalla paikkakunnalla yöpyminen taitaa olla se ärsyttävin asia. Ehkä kompromissi voisi olla se, että käydään teatterissa ja syömässä, mutta tultaisiin kotiin nukkumaan.



Ja siis joka tapauksessa lapset olisivat sen yön pois kotoa, olimme kotona tai emme.



ap

Eli hyvä kelpaa, jos sen joku muu maksaa, mutta omia rahoja et halua laittaa mihinkään "turhaan"??



Ostatko sukulaisille ja ystäville aina halvimmat mahdolliset lahjat, koska sehän on "sinulta pois" ja itse otat kalliit lahjat hykerrellen vastaan?



Hienoa, että et halua tuhlata, mutta minusta tuntuu aika surulliselta miettiä kaikki asioita rahan kautta.



Käyttekö perheen kanssa esim. lomamatkoilla vai ovatko nekin "turhaa"?

käydään noin kerran vuodessa miehen kanssa jossain kalliihkossa ravintolassa, kerran käyty myös Sundmansissa ja vieläkin pidän kokemusta koko rahan arvoisena (ateria juomineen kustansi yli 200 euroa)...Meillä ei tosin ole noita hotellikustannuksia, enkä itse haluaisi yhdelle illalla sekä ravintolaa että teatteria - Sundmansissa aterialla saa kulumaan kevyesti 3 tuntia, eri ruokalajien välillä voi käydä vaikka jaloittelemassa...

mutta jokainen tekee sitä, mikä on itsestä kivaa. Voisitteko miehen kanssa sopia että tänä vuonna toteutetaan hänen unelmailtansa ja ensi vuonna sinun unelmailtasi?

Kyllä mä lähtisin heti ja kovasti odotan että nuorempi lapsi on sen ikäinen ja nukkuu yönsä paremmin että raaskitaan jättää yöhoitoon. Varmasti tehdään jotain saman tyyppistä. On ihanaa vaan istua pöytään odottamaan kun ruoka tulee, astiat menee. Hotellin aamiainen, ei tartte pedata... nauttia vaan!!

joten pitihän sitä sitten mennä. Ateria oli valitettavasti pettymys eli kun oli ollut päivän pienessä nälässä, pettyi annoksen makuihin, jotenkin tunkkaista. Viini oli hyvää, mutta yksi lasillinen riitti unettamaan. Miehen toiveesta vielä konjakki siihen lopuksi kahvin kera ja kas - hotelliin päästessä olin valmis nukahtamaan samantien. Kuten teinkin. Miehelle vielä sanoin aika tylysti, että nyt minä nukun, kun kerrankin saan rauhassa niin tehdä. Mies ei jostain kumman syystä ole ehdottanut uutta yhteistä iltaa. Mutta minkä sille tekee, kun viikon kävi ylikierroksilla, järjesteli asioita, pakkasi lasten tavaroita jne. niin se lasillinen riitti unilääkkeeksi.

Miten niin "minkäs sille tekee.."? Sinähän olet aikuinen ihminen, etkä mikään pikkulapsi joka nukahtaa istualleen! Olisit juonut kahvia tai energiajuomaa tms. ja antanut miehelle yhteistä aikaa, etkä olisi tuollainen itsekäs ja inhottava.

Sekin ajatteli aina, ettei voi laittaa rahaa mihinkään, mistä ei saa mitään. Siis konkreettista. syömässä voitiin käydä, koska maha täyttyi.



Kokemukset tai irtiotto ei kelvannu. Lomamatkaa parempi rahansijoituskohde oli televisio, hifi, pelit, tietokoneet, mutta ei matto, verhot, astiat eikä vaatteet.



Toki osittain olen samaa mieltä. Jos/kun raha on tiukalla, ei kannata tuhlata turhuuksiin (ei myöskään uuteen televisioon tai scart-johtoon, jos vanha on kunnossa). Mutta että kaikki liikenevä piti sijoittaa konkreettiseen, hänelle tärkeään. Sitä en ymmärtänyt koskaan. Eikä asiasta voitu keskustella edes. Ihan sama mitä sanoin, televisio vaihtui parin vuoden välein, vahvistin kolmen, piuhat tosi tiheään. Meillä oli jonkin ajan kuluttua aika monta hyvää televisiota ;)



Olisiko teille jokin kompromissi mahdollista? Jättäkää hotelliyö väliin? Tai ajattele niin päin, että taksi maksais kotiin niin paljon, että samalla rahalla on hotellissa yötä.

Siksi käymme ulkona syömässä ja hotelleissa Suomessakin, vaikka ei mitään syytäkään olisi. Matkustellaan ja mitään konkreettista ei jää käteen koskaan. Ainoastaan kokemuksia, elämyksiä, muistoja jne.



Minä arvostan niitä ja saan niistä voimaa elämään. Ei minua kiinnosta onko meidän telkkari vuoden vai 20 vuotta vanha. Jos ymmärtsit pointtini?

Minusta kuulostaa kivalta, eikähän siellä hotellissa ole pakko ihan vain nukkua. ;) Ei tietenkään sitten, jos juuri sillä hetkellä on hirveä rahapula, mutta jos on vara niin miksi ei saisi itseään välillä hemmotella. Parisuhde tarvitsee välillä jotain piristystä. Kotona tulee ruoan jälkeen mieleen ne tiskit ja muut hommat ja loppuilta saattaa olla kuin normi arki-ilta, hotellissa pystyy keskittymään pelkästään siihen hauskaan. Miksi aina pitäisi jäädä käteen jotain? Miksi jokin fyysinen ostettu tavara jonka sillä rahalla saisi, olisi hienompi juttu kuin se että teillä olisi mukava muisto pitkäksi aikaa?