Onko tämä sinulle arkea vai juhlaa ja haluaisitko tällaista ylipäätään?

Siis ihanko VIIKON pakkasit 2-vuotiaan tavaroita ja järjestit koiranhoitajaa? Onneksi monet meistä saavat tuon aikaiseksi puolessa tunnissa. Kerro nyt ihmeessä, mitä kaikkea siis konkreettisesti teit sen yhteisen illan eteen, että sait siihen uhrautumaan kokonaisen viikon?!? - Olisit sitten vaikka sanonut miehellesi, että "Kuule, Jamppa, kun koe hirveän stressaavaksi nämä järjestelyt, voisitko sinä pakata kuopuksen kassin ja pyytää jotakuta lenkittämään koiran?" Ja toinen asia: seksi ei todellakaan ole ostotavaraa, jota saadaan ravintolaillallista ja konjakkia vastaan, ja jo se, että miellät asian noin, kertoo paljon parisuhteestanne. Hyvässä parisuhteessa molemmilla on tapana HALUTA toista (myös) seksuaalisesti. Yleensä tämä halu kasvaa yhdessä vietetyn laatuajan, lasten poissaolon ja konjakkipaukun jälkeen. Univelat voi sitten kuitata seuraavana aamuna! Minä ainakin olen tuollaisissa tilanteissa niin fiiliksissä miehestäni, että todellakin otan vaikka triplaespresson pystyäkseni hyödyntämään yhteisen illan loppuun asti! - Mutta taidatkin kuulua niihin mammoihin, jotka ovat valmiita valvomaan (ja muutenkin panostamaan energiaa ja aikaa) vain lasten nimissä, ei koskaan parisuhteen nimissä. Valitettavasti olen samaa mieltä ylempien kanssa: sääliksi käy miestäsi. Mitä, jos olisit itse järjestänyt jotain omasta mielestäsi tosi kivaa ja kaipaisit kovasti toisen seuraa, ja miehesi alkaisi nukkua?

perhe eli ihan normaalia elämää edellisen viikon eli töistä kotiin, kaupan kautta tai ilman, ruokaa pöytään, lapset harrastuksiin, lapset harrastuksista, iltatoimet läksyineen, pyykkeineen jne. Mies ihan normaalisti omissa harrastuksissaan 18.00 - 21.00 kolmena iltana viikossa.

Mies halusi hotelliin, mutta ei tehnyt asian eteen mitään muuta konkreettista kuin varasi huoneen. Sanoin useaan otteeseen, että lapsille pitää hankkia hoitaja, koiralle samoin. Miehen mielestä ne eivät olleet lainkaan tärkeitä asioita, koska hänellä oli harrastuksensa! Tähän oheen kun liittää kuopuksen korvatulehduksen ja kaksi valvottua yötä sekä leipomisen yhden lapsen pulliksiin, niin saatiin (tai siis minä itsekkäästi sain) aikaan kohtalaisen univelan.

Jos miehen panostus parisuhteeseen on sitä, että hän varaa hotellihuoneen ja panostus perheeseen on se, että hän viettää illat harrastuksissaan, niin miksi ihmeessä minun panostukseni parisuhteeseen olisi yhtään sen suurempi kuin miehenkään?

Säälin niitä naisia, jotka ovat miehensä ostettavissa hotelliyöllä.

Oliko hotelliyö ehkä miehen yritys hyvittää sitä, ettei hän ole tehnyt tarpeeksi perheenne eteen? Ettekö te ollenkaan ole keskustelleet vastuiden jakamisesta? On eri asia vaatia jakamaan vastuut kuin ensin tehdä kaikki itse ja sen jälkeen syyllistää miestä itsekkyydestä... Tulee ihan oma marttyyrimutsini mieleen, sori vaan.

Koska minulle siisti koti on tärkeä, saa mies luvan siivota jälkensä välittömästi. Sotkua en siedä. Haluan, että mies hoitaa viikonloppuaamuina lapset ja minä saan nukkua, siten ole päivällä pirteämpi. Haluan myös nukkua vähintään 8 tunnin yöunet.

Nuo asiat ovat minulle parisuhteen hoitamista. Jos mies haluaa lähteä viikonlopuksi hotelliin, on se OK. Se voi olla hänelle tärkeää. Mutta jos sukat ovat viikolla lattialla ja lapset hoitamatta, en todellakaan lähde mukaan. En ole parisuhteessa kynnysmatto, jonka täytyy uhrata elämänsä toisen oikuille.