Lue keskustelun säännöt.
Mietityttää kaverini,pääsekö hän ikinä töihin?
04.04.2012 |
Ei ole tehnyt valmistumisen jälkeen yhtään päivää kunnon työtä,ainoastaan työharjoitteluja,kursseja ja työttömänä oloa,hän valmistui vuoden minua myöhemmin eli 2004 ja sen jälkeen hän ei ole tehnyt töitä,pyörätytti pari muksuu ja on edelleen työtön,hakee töitä,mutta ei kuulemma saa. Oon kannustanut työhaussa ja auttanut cv:issä,mutat ei vaan natsaa.
Tuntuu kurjalta kun toinen vaan istuu himassa kun saa lapset tarhaan ja mies käy töissä ja elättää ne,saahan tottakai tämä nainen työmarkkinatukea,mutta sanotaanko näin,ei voi auttaa jos toinen ei halua. Mielellään haluisin olla tsempparina toiselle,mutta toista ei kiinnosta niin miksi auttaakaan.
Kommentit (25)
Itse olen ollut työttömänä 5 vuotta. Jotkut meistä osaavat nauttia ajasta ja keksiä paljonkin virikettä ja pientä puuhaa. Lopuista tulee 13:n kaltaisia raivoajia jotka eivät osaa lopettaa töitään ajoissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisestikään hän ei saa täyttymyksen tunnetta työnteosta, eikä hän ole tarpeeksi epätoivoinen että menisi töihin. Voi olla että äitiys imee hänen voimansa jo nyt, ja että hän kokee että työpaikka olisi enemmän riski ja uhka jaksamiselle ja perheelle, kuin mahdollisuus.
Joo, mä ajattelin ihan samaa. Sit mä ajattelin, että entä jos tää äiti menis johonkin vapaaehtoistyöhön. Olisko siinä ideaa? Mä tiedän, että ainakin tuolla leipää jaettaessa on ainakin aina pulaa henkilökunnasta. Vaikka kurjaahan se niitä pummeja on auttaa :-(
Mut nyt kun tuli tää takatalvi, niin monissa paikoissa on tää kyltti, ettei ole talvikunnossapitoa. Siinähän voisi olla ideaa. Ainakin lisäisi itsetuntoa! On tehnyt jotain yhteiskunnan eteen. Sen voi sitten mainita siellä työvoimatoimistossa, että tänäänkin puhdistin näitä paikkoja lumesta neljä tuntia!
1. Voihan häntä vielä yrittää hellästi syyllistää mainitsemalla lapset ja että heidän takiaan hakisi hanakammin töitä, ja pysyisi vielä siellä. Huom. työn saanti ja siellä pysyminen ovat kaksi eri asiaa. Toisaalta taas, pitääkö ansaita enemmän jos rahat riittävät jo nyt?
Joo. Kun on ollut noin pitkään poissa työelämästä (tai, miten pitkään se nyt olikaan?), niin voi kyllä olla, että ei siellä kyllä pysy. Kyllä se työnantaja sen huomaa sitten. En mä nyt sano, että just tää äiti, mutta kyllä mä meidänkin konttorissa oon huomannut, kun ollaan palkattu näitä uusia. Niin, että jos siinä CV:ssä on joku 3 kuukauden aukko, niin vähän lusmuilta vaikuttaa... Mutta tänhän vois kertoa tälle äidille! Kannustais yrittämään enemmän.
2. Sitten voi tietysti tämän miestä yrittää käyttää syyllistämisessä, ja kyseenalaistaa että miten kauan mies jaksaa ja miltä miehestä tuntuu kun talous on hänen varassaan. Mitä tehdä jos mies uupuu, sitten on koko perhe lirissä.
En mä nyt tälle tielle lähtis! Kun eihän sillä miehellä oo osaa eikä arpaa tähän "työnvieroksuntaan". Tai tietysti, jos miehellä on ollut työttömyyttä, niin sitten varmaan voi koittaa, kun se itse ymmärtää tilanteen.
3. Muistuta että töitä on tehtävä silloin kun on terve ja niitä kykenee tekemään, eikä viiskymppisenä aloittaa.
Tää on muuten fakta! Ja varsinkin jos kouluttautuu uudelleen. Kovastihan ne raukat yrittää, mutta meilläkin on konttorilta jouduttu sen koeajan jälkeen laittamaan kaikki pois! Tai ei, on meillä yksi sentään. Kyllä me likkojen kanssa koitettiin saada sitäkin pois, mutta pomo sanoi sellasella vakaalla äänellä, että: "Tätä miestä meillä ei ole varaa menettää! Hän hoitaa meidän kaikkien IT-tarpeet!". No, enhän mä tietenkään siinä asiantuntija olekaan.
4. Viimeisenä voi kysyä mitä lapset hänestä ajattelisivat nyt. Olisivatko he ylpeitä äidistään ja miksi.
Joo. En mä teistä muista tiedä, mutta mun lapsuudenkodissa uskottiin työhön ja rehellisyyteen. Kyllä niille lapsille kanssa pitää näyttää tätä esimerkkiä. Jollei äiti voi, niin sitten täti. Kyllä se äiti siitä sitten nousee. Mä ainakin vakaasti uskon tähän.
Joo, tiedetään, kaikki on pelkkää syyllistämistä ja konfliktin hakemista. Satun vain olemaan luonnostani lahjakas noissa lajeissa. Toisaalta taas, konflikti alkoi sen työttömän henkilön korvien välistä ja levisi muualle. Sopii yrittää tuolla perustella jos keskustelu yltyy väittelyksi ja alkaa tulemaan "mun elämä ei kuulu sulle" kommenttia häneltä.
Kysy kuitenkin ensin itseltäsi (ja myöhemmin häneltä) kummassa teistä hänen työttömyytensä aiheuttaa enemmän konfliktia, sinun vai hänen päässä?
Näin on! Mä oon ihan samaa mieltä. Kuka sitä ystäväänsä neuvoo paremmin kuin sinä itse! Ja ei niitä konflikteja kannata pelätä, niitä kannattaa etsiä. Joo, en mä nyt tarkota, että niitä syyttä suotta lietsottaisiin, mutta kun tilanne on paha, kuten tälläkin äidillä, niin jonkunhan on opastettava niitä CV:eitä kijoittamaan ja hakemuksia lähettämään. Mä olen saanut sen kuvan, ettei niitä ole ollenkaan tehty. Se on kyllä paha.
mutta kun tilanne on paha, kuten tälläkin äidillä
Hänen tilanteensa on paha? Miten?
mutta kun tilanne on paha, kuten tälläkin äidillä
Hänen tilanteensa on paha? Miten?
Ehkä nuoremmilla on sitten ihan erilaiset arvot. Mutta tuollainen "työnvieroksuminen" ei kyllä voi johtaa mihinkään hyvään. Ja kun niitä CV:eitä tai hakemuksiakaan ei ole koskaan tehty!
Ilmeisestikään hän ei saa täyttymyksen tunnetta työnteosta, eikä hän ole tarpeeksi epätoivoinen että menisi töihin. Voi olla että äitiys imee hänen voimansa jo nyt, ja että hän kokee että työpaikka olisi enemmän riski ja uhka jaksamiselle ja perheelle, kuin mahdollisuus.
1. Voihan häntä vielä yrittää hellästi syyllistää mainitsemalla lapset ja että heidän takiaan hakisi hanakammin töitä, ja pysyisi vielä siellä. Huom. työn saanti ja siellä pysyminen ovat kaksi eri asiaa. Toisaalta taas, pitääkö ansaita enemmän jos rahat riittävät jo nyt?
2. Sitten voi tietysti tämän miestä yrittää käyttää syyllistämisessä, ja kyseenalaistaa että miten kauan mies jaksaa ja miltä miehestä tuntuu kun talous on hänen varassaan. Mitä tehdä jos mies uupuu, sitten on koko perhe lirissä.
3. Muistuta että töitä on tehtävä silloin kun on terve ja niitä kykenee tekemään, eikä viiskymppisenä aloittaa.
4. Viimeisenä voi kysyä mitä lapset hänestä ajattelisivat nyt. Olisivatko he ylpeitä äidistään ja miksi.
Joo, tiedetään, kaikki on pelkkää syyllistämistä ja konfliktin hakemista. Satun vain olemaan luonnostani lahjakas noissa lajeissa. Toisaalta taas, konflikti alkoi sen työttömän henkilön korvien välistä ja levisi muualle. Sopii yrittää tuolla perustella jos keskustelu yltyy väittelyksi ja alkaa tulemaan "mun elämä ei kuulu sulle" kommenttia häneltä.
Kysy kuitenkin ensin itseltäsi (ja myöhemmin häneltä) kummassa teistä hänen työttömyytensä aiheuttaa enemmän konfliktia, sinun vai hänen päässä?