Uupuneen mummin tilitys tänään HS:n mielipidepalstalla.

harvoilla (?) mummolavierailuilla esiintyvä huonounisuus ja nirsoilu on ihan jokapäiväistä käytöstä. Varsinkin 2-vuotias voi olla hyvinkin hankala yökylässä, mutta kotona ihan hyväkäytöksinen.



Hassua, että 2-v yleensä syö hampurilaisia! Tuota karkkipäiväkohtaa en sen sijaan tajunnut.

Minäkin tunnen sellaisia lapsia joilla kelpaa esim. vain yksi ja ainoa jugurttilaatu ja leivän pitää olla juuri tietynlaista. Nämä on kaikki kokonaan kotihoidettuja. Päiväkodissa tai pph:lla oppii aika nopeasti pois supernirsoilusta.

että jos lapset olisivat olleet päiväkodissa, ne menisivät illalla kahdeksalta nukkumaan ja söisivät kaalikeittoa? Ei meillä vaan.

että jos lapset olisivat olleet päiväkodissa, ne menisivät illalla kahdeksalta nukkumaan ja söisivät kaalikeittoa? Ei meillä vaan.

Ovat pienestä saakka siihen oppineet. Onko teillä mitään sääntöjä lapsille? Rajoja?

Päivähoidossa olleilta on pahimmat käytöskarmeudet karsiutuneet pois. Koulussa erottuvat mm. siinä että syövät tai ainakin maistavat kaikkia ruokia, välitunnille menemisessä ei temppuilla, osataan jonottaa jne. Yleisesti ottaen hallitsevat siis ryhmäkäyttäytymisen paremmin eivätkä kuvittele olevansa jotain maailmannapoja ja pikkudiktaattoreita.

Päivähoidossa käytöskarmeudet oikein jalostuvat. Pahimmat häiriköt ovat jo kouluun mennessään ammattimaisia kiusaajia. Voi olla, että osaavat kyllä jonottaa, mutta mitään kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan ei tältä mulkeroporukalta löydy. Kotona hoidetut useimmiten eivät ole ilkeitä.

Ja sanon tämän äitinä, jonka lapset ovat olleet päiväkodissa 2,5-vuotiaista saakka.

että jos lapset olisivat olleet päiväkodissa, ne menisivät illalla kahdeksalta nukkumaan ja söisivät kaalikeittoa? Ei meillä vaan.

Meillä menee.

voi tulla nopeasti nälkä ja varsinkin kasivuotiaalle tasainen ruokailurytmi on tärkeää. Kylässäkin aikuisten pitäisi sopia ruoka-ajoista kunnolla, ettei kävisi kuten mummolle.



Väittäisin, että vika on äidin ja tyttären välisessä kommunikaatiossa, ei niinkään lapsissa tai hoitopaikassa. Kirjoitus itsessäänkin puhuu sen puolesta, kun ei naamatusten voi puhua.

kotihoidettu reppana menee kasilta nukkumaan ja pitää kaalikeitosta ;)

niin lapset VARMASTI söisivät, koska eivät todellakaan kehtaisi olla syömättä, sen verran tulisi höykytystä sekä mummilta että meiltä vanhemmilta jos ruoalle nirsoiltaisiin.



Nukkumaan eivät menisi kahdeksalta, vaan yhdeksältä, niin kuin ovat tottuneet.

Oman lapseni koulussa aina kiitellään lähipäiväkotia koska sieltä tulee selkeästi parhaimmin käyttäytyvät lapset.

Päivähoidossa olleilta on pahimmat käytöskarmeudet karsiutuneet pois. Koulussa erottuvat mm. siinä että syövät tai ainakin maistavat kaikkia ruokia, välitunnille menemisessä ei temppuilla, osataan jonottaa jne. Yleisesti ottaen hallitsevat siis ryhmäkäyttäytymisen paremmin eivätkä kuvittele olevansa jotain maailmannapoja ja pikkudiktaattoreita.

Päivähoidossa käytöskarmeudet oikein jalostuvat. Pahimmat häiriköt ovat jo kouluun mennessään ammattimaisia kiusaajia. Voi olla, että osaavat kyllä jonottaa, mutta mitään kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan ei tältä mulkeroporukalta löydy. Kotona hoidetut useimmiten eivät ole ilkeitä.

Ja sanon tämän äitinä, jonka lapset ovat olleet päiväkodissa 2,5-vuotiaista saakka.

että tuossa on neuvoteltu uloslähdöstä ja itkuista huolimatta sinne on sitten menty.



ellei mummon tarkoitus ollut sanoa, että äiti ei halunnut ulos ollenkaan, mutta myöntyi lopulta lasten itkun takia.

että jos lapset olisivat olleet päiväkodissa, ne menisivät illalla kahdeksalta nukkumaan ja söisivät kaalikeittoa? Ei meillä vaan.

Ovat pienestä saakka siihen oppineet. Onko teillä mitään sääntöjä lapsille? Rajoja?

ettei meidän lapset todellakaan ole vieläkään oppineet nukkumaan määräyksestä. Eli vaikka miten määrätään nukkumaan, eivät vaan nuku kun ei väsytä. Toinen on todella vähäuninen, ja nyt 6-vuotiaana nukkuu n. 8 tuntia yössä, ihan sama mihin aikaa menee nukkumaan. Vähän hullu pitää olla jos määrää lapsen kahdeksalta nukkumaan vaikka tietää ettei uni tuli ennen yhtätoista.

Vaikka tämä nyt ei tämän mummon ongelmiin liitykään, niin täytyy kuitenkin muistuttaa, että lapsiakin on aika erilaisia. Ja mitä pahaa on hampurilaisen syömisessä karkkipäivänä?

En oikein tajua miten mummon kuvailemat 'ongelmat' liittyvät kotihoitoon.

alkaa jankata hoitotapojen paremmuudesta. Perheitä on erilaisia kummassakin ryhmässä. Samoin kasvatustapoja.



Kirjoituksen perheellä on tosiaan varmaan hieman kommunikaatio-ongelmia, jotka heijastuvat jo kolmanteen sukupolveen. Ja eihän mummo kerro, ovatko lapset aina tuollaisia, vai oliko nyt joku erityisen surkeaonninen vierailu.

Kuule, siellä koulussa näkee jo ruokajonossa, ketkä ovat olleet päiväkodissa eli ne tönivät, tuuppivat ja etuilevat tulevat sieltä, missä viidakon lait pätevät eli tarhasta. Ruuat voidaan vaikka heittää seinään, koska päiväkodissa siitä ei saa rangaistusta (kotona hoidettu tietää kerran kokeiltuaan, että joutuu itse siivoamaan eli ei siis kannata9.



Päiväkodissa opittu ryhmäkäyttäytyminen on sitä, että dynamiikan mukaisesti löytyy johtaja ja myötäilijät. Kiusaaminenkin on jo päiväkodissa tuttu juttu.



Käytännössä kotihoidetut erottuvat koulussa siksi, että he osaavat ottaa muut huomioon (tosin olettavat myös, että heillä on arvoa itselläänkin), kykenevät puhumalla selvittämään välinsä (päiväkoti opettaa hakkaamaan kun hoitaja kääntää selkänsä) ja osaavat kuunnella toisin kuin tarhatut huutajat.

meillä mummi (ei minun äitini) syöttää lapsille aamulla donitseja "kun mummukin syö" niin kaverina pitää syödä, vaari puolestaan syöttää salaa jäätelöitä ja kieltää kertomasta mummulle. Lapseni ovat kaikkiruokaisia, terveitä ja hyvätapaisia, ulkoilevat mielellään. Olen kuulemma liian nipo ja liian tiukka ja tuotan lapsille vaan pettymyksiä kun en osta heille kaikkea mitä keksivät toivoa. Ko. isovanhempien muut lastenlapset ovat sitten näitä keksiruokittuja ja niitähän mummulla on oikeus myöskin arvostella kun ovat niin kalpeita ja huonoja syömään eikä mikään kelpaa. Kun sitten käymme minun äidilläni, lapset rouskuttelevat innoissaan kulhollisen oman maan porkkanoita ja salaatteja joita tämä mummo on laittanut esille. Ja mainittakoon että lapset ovat aina menneet nukkumaan silloin kun sanotaan.

Pätee varsinkin ruokaan. Tehdään vain niitä ruokia joita lapsi syö kiukuttelematta, ostetaan vaan lempijugurtteja ja muroja aamupalaksi, hedelmistäkin vain yhtä-kahta kuin ei viitsitä nähdä vaivaa.



Sitten ihmetellään kun lapsi on hirveä nirppanokka vielä kouluiässäkin. Karhunpalvelus siinä vain lapselle tehdään. Monikaan ei halua kutsua kotiinsa tuollaisia.

Oman lapseni koulussa aina kiitellään lähipäiväkotia koska sieltä tulee selkeästi parhaimmin käyttäytyvät lapset.

Päivähoidossa olleilta on pahimmat käytöskarmeudet karsiutuneet pois. Koulussa erottuvat mm. siinä että syövät tai ainakin maistavat kaikkia ruokia, välitunnille menemisessä ei temppuilla, osataan jonottaa jne. Yleisesti ottaen hallitsevat siis ryhmäkäyttäytymisen paremmin eivätkä kuvittele olevansa jotain maailmannapoja ja pikkudiktaattoreita.

Päivähoidossa käytöskarmeudet oikein jalostuvat. Pahimmat häiriköt ovat jo kouluun mennessään ammattimaisia kiusaajia. Voi olla, että osaavat kyllä jonottaa, mutta mitään kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan ei tältä mulkeroporukalta löydy. Kotona hoidetut useimmiten eivät ole ilkeitä. Ja sanon tämän äitinä, jonka lapset ovat olleet päiväkodissa 2,5-vuotiaista saakka.

siksi koulussa erotutaan tuolla tavalla. Oikeissa kunnon perheissä osataan lapset kasvattaa kotona, monella äidillä on jopa lastentarhanopettajaa korkeampi koulutus ko. tehtävään.

meilläkin taapero joskus itkee uloslähtiessä, sekä pihalle että tarhaan mennessä. Silti mennään ja useimmiten itku loppuu nopeaan. Minäkään en pidä tuota vapaan kasvatuksen tuloksena!



Hampparit on ihan jees, jos äiti ei tiennyt että mummo tekee ruokaa. Muutenhan kyseessä oli selkeä kettuilu mummolle.



Sinällään hienoa, että noinkin tulehtuneista väleistä huolimatta vierailevat toistensa luona.

ja jossa ei saa rangaistusta ruoan heittämisestä seinälle.

Kotona sen sijaan näkee varsin monen sisaruksen käyttäytyvän keskenään noin. Ja sama tapa siirtyy kouluun jos ei missään vaiheessa tarvitse oppia toisten huomioimista.

Kuule, siellä koulussa näkee jo ruokajonossa, ketkä ovat olleet päiväkodissa eli ne tönivät, tuuppivat ja etuilevat tulevat sieltä, missä viidakon lait pätevät eli tarhasta. Ruuat voidaan vaikka heittää seinään, koska päiväkodissa siitä ei saa rangaistusta (kotona hoidettu tietää kerran kokeiltuaan, että joutuu itse siivoamaan eli ei siis kannata9.

nähdä, tuleeko huomiseen lehteen vastine lasten äidiltä :D Voisi olla hieman erilainen tarina.

Jospa ensi kerralla kaupassa ostatkin jotain muuta kuin sitä mitä se kersa aina vaatii?