Lue keskustelun säännöt.
Sekoan miehen ilkeydestä..
03.04.2012 |
En oikein tiedä mistä aloittaa tai mitä kirjoittaa. Tää on ensimmäinen kerta kun kirjoitan asiasta millekkään keskustelupalstalle. Alan olla niin turta ja voimaton jatkuvaan haukkumiseen ja alistamiseen, etten enää jaksa. Kaikkein pahinta on se, ettei mies välitä. Uhkaan lähteä ja erota, mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa. Asumme yhdessä ja minulla on alle kouluikäinen lapsi huollettavana.
Meidän koko elämä pyörii miehen navan ympärillä. Hän saa tulla ja mennä miten huvittaa, ei pidä kiinni sovituista asioista, harrastukset, työ ja kaverit menee aina meidän edelle. Pari päivää takaperin olin ahdistunut ja lähdin lenkille, sanoin miehelle että lähden ulos kävelemään.. tää totes, että se on sun viimeinen tekos jos lähdet. Löin oven kiinni perässäni ja palasin reilun tunnin päästä. Ensimmäinen kommentti oli, et ketä kävit panemas? Oliko hyvät panot? Lähdin takaisin ulos, en kestänyt kuunnella..
Mies ehdottelee jatkuvasti "mennäänkö panemaan", "tuuksä ottaan multa suihin", on heti perseessä kiinni jos makaan ja huilaan vaikkapa sängyllä. Oon pyytänyt miljoona kertaa että mua voi myös halata tai helliä muuten, mutta tää on aina perseessä tai tisseissä kiinni. Mielistelee ennen seksiä, mutta sen jälkeen saattaa haukkua ja aloittaa riidan. Tarviiko kysyä miksi mulla ei oo seksihalujakaan enää? Hän tarvisi enemmän seksiä, sitä pitäisi olla koko ajan ja monta kertaa päivässä. Saattaa ehdotella tai puhua rivoja julkisilla paikoilla mulle niin ettei muut kuule, että menen hämilleni.
Oltiin lapsen kanssa kipeinä yks viikko, olin niin kipeä etten päässyt sängystä ylös. Tämä lähti kolmena iltana suoraan töistä päin harrastuksiin, ja tuli takaisin 7 -9 aikaan illalla. Vei roskat ja laittoi tiskit tullessaan ja kävi kaupassa, mutta muuta ei auttanut. Mun pitäisi hänen mukaansa vain olla kiitollinen tuosta avusta! ja siitä että hän on täällä. Viikonloppuna lähti toiselle paikkakunnalle lätkämatsiin, vaikka oltiin kipeitä. Tämä ok, mutta pitihän sen päästä vielä baariin matsin jälkeen!! Tuli kotiin puoli kuudelta aamulla.
Saan usein kun hän hermostuu kuulla olevani lehmä, sekopää ämmä, psykopaatti, mua ei kukaan kattelis..
Hänen mukaan en tee oikeita töitä, kun olen toimistotöissä. Oikeissa töissä raadetaan niska limassa ja paiskitaan töitä hulluna, tällaisia toimistorottia ei tarvi arvostaa.
Antaa aina odotuttaa itseään, ei välitä siitä ettei sovitut aikataulut pidä.
Koti/perhe-elämä on sitä, kuin vankilassa eläisi, jos en päästä häntä baariin ja maailmalle remuamaan. Sanoin, että on olemassa miehiä, joita ei ko. remuaminen enää kiinnosta. Lupailee kuut taivaalta kun lähtee, mutta lupaukset ei luonnollisesti pidä.
Haukkuu, vittuilee ja puhuu rumasti joka päivä. On aina tyytymätön. Epäreilu, epäkohtelias jne..
Mikä saa mut pysymään tässä? Yksinäisyys. Ne muutamat hyvät asiat, joita tästä suhteesta saan. Takokaa mulle järkeä päähän, olenko hullu kun pysyn vielä tässä??
Keskustelut ei auta, ne ei johda mihinkään..
Kommentit (47)
Nyt sä otat ensimmäisen askeleen, ja lähdet tuosta suhteesta. Miehesi on sairas, eikä sun tarvitse sietää sen kiukuttelua. Muista että tunnelin päässä on valoa, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ja lapsesi vuoksi toivon, että olet sen verran rohkea, että etsit teille kahdelle oman asunnon.
Lähde nyt nopeasti ennen kun olet ihen maassa! Hyviä miehiä on vapaana vaikka kuinka paljon! Ja yksin olokin on parempaa kun tuo!
Lähde nyt hyvä ihminen, ansaitset ihan varmasti parempaa! Yksinkin on parempi kuin tuollaisen kanssa. Ja sitä paitsi - voit vaikka löytää arvoisesi kumppanin!
LÄHDE HETI!
Miksi annat kohdella itseäsi noin? Ja lapsikin on kuvioissa :(
Nyt turvakotiin jos et muuten pääse irtaantumaan. Siellä varmasti osaavat auttaa, kuinka toimia esim. asunnonhaussa ym.
Mun yksi vanha koulukaveri eli samanlaisessa suhteessa. Oli tosi kaunis ja mukava nainen. Näin häntä nyt noin 20 vuoden jälkeen. Oli lihonut tunnistamattomaksi ja sama miehenkuvatus rinnalla koulutuksessa, joka tarkoitettu vain alan ammattilaisille (mies ei todella ole samalla alalla mutta oli vaimoaan kyttäämässä, ettei tämä pane ketään päivän aikana).
Se, että pelkää yksinäisyyttä, ei ole syy jäädä tuollaiseen suhteeseen. Tsemppiä!
Voimia lähtemiseen. Se sun pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähde, jos et itsesi niin lapsesi vuoksi!
Mitä niin pahaa on "yksinäisyydessä" eli parisuhteettomuudessa, että koet paremmaksi jatkuvan VÄKIVALLAN? (Ja kyllä, henkinen väkivalta on väkivaltaa!)
Mitä pahaa olisi elämässä, jossa asuisit kahden poikasi kanssa? Tapaisit ystäviä? Tapaisit varmasti ennenpitkää myös uuden miehen...
Minusta parisuhteen ainoa järki ja tarkoitus on, että se RIKASTUTTAA elämää. Saa olosi paremmaksi kuin parisuhteettomuus. Toki kaikissa parisuhteissa on kompastuskiviä ja vaikeuksia, mutta vaa'an tulee kuitenkin aina kallistua sinne myönteiseen. Jos ihminen ei nimenomaan voi paremmin henkisesti liittonsa ansiosta, on tietenkin parempi olla vaikka yksin. Jos koet elämän ilman miestä niin pelottavaksi, että olet valmis alistamaan itsesi (ja lapsesi!!!) henkiselle pahoinpitelylle parisuhteettomuutta välttääksesi, niin silloin suurin ongelma on oman pääsi sisällä: sinulla on itsenäistymisprosessi jotenkin kesken tai läheisriippuvuutta tai muita ongelmia, jotka pitää selvittää ennen kuin voitkaan olla tasapuolisessa parisuhteessa.
Mutta ratkaisu ei missään nimessä ole jatkaa tuollaisessa liitossa! Äitinä olet eron velkaa jo lapsellesi, joten tämä ei oikeastaan ole edes sinun henkilökohtainen päätös! - En voisi edes kuvitella että antaisin oman poikani katsoa hetkeäkään tuollaista meininkiä meidän kattomme alla; nähdä äitiään kohdeltavan noin! Saati sitten, että antaisin kenenkään puhua itselleni noin.
LÄHDE HETI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pohjalle, jos jatkat tota kynnysmattona oloa. Ja vedät lapseskin sinne.
jaksan uudelleen yllättyä siitä, kuinka paljon kätkeytyy kotien seinien sisälle.
Mitä ovat ne hyvät asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa kaksi faktaa
a) yksinkin on paljon parempi kuin tuollaisen monsterin kanssa
b) voit löytää arvoistasi seuraa sitten, kun olet erosta toipunut
Kukaan ei sano (tai ainakaan minä) että se eroaminen olisi helppoa, mutta se on välttämätöntä... Jos et itsestäsi välitä niin ajattele lastasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paskaa tulevaisuutta vaan lapsellekin.
kun et itsestäsi välitä, niin lähde edes lapsen vuoksi. sitä et tule kestämään, minkä taakan jätät lapselle tosta perheestä. joten vie hänet turvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sinä ansainnut tuon elämän? epäilen että et ole.
Onko tuo miehesi käytös sinun vikasi? epäilen että ei ole.
Onko sinulla voimia lähteä? jos ei ole käy juttelemassa ammattiauttajan kanssa, on aika halpa hinta paremmasta tulevaisuudesta.
Voimia ja jaksamisia
että yksinäisyyskin olisi sulle ihana kokemus moisen perhehelvetin jälkeen. Miksi ylipäätään ihmiset pelkää yksinäisyyttä? Ei se ole pelottavaa, se voi olla myös rauhoittava ja ihana kokemus. Arvosta itseäsi ja lastasi ja lähde.
Tekstistäsi tulee mieleen exäni monen vuoden takaa. Jatkuvaa kiukuttelua, haukkumista, mun mollaamista, perheeni ja kavereideni haukkumista, ulkonäköni, musiikkimakuni arvostelua jne. Hänen mukaansa kävin lenkilläkin väärään aikaan, värjäsin hiukseni väärin, puhuin väärin yms. Itse hän oli itse täydellisyys, älysi sentään lenkkeillä oikeaan aikaan, teki oikeita töitä (itse olin pätkätöissä) ja hänen kaverinsa olivat varsinaista eliittiä. Lista olisi loputon.
Olet taatusti paljon onnellisempi yksin lapsesi kanssa kuin tuollaisen ihmishirviön kanssa! Lue oma tekstisi läpi ja mieti mikset ole jo pakkaamassa.
Kiitos vastauksistanne. Kyllä ymmärrän itsekin, ettei tää oo enää tervettä, ja en voi viettää loppuelämääni kyseisen miehen kanssa. Kirjoitin tänne, koska mulla ei ole oikeastaan ketään, kenelle voisin tän kaiken kertoa. Tai tässähän oli vain pieni osa kaikesta paskasta mitä osakseni oon saanut - tarinaa riittäisi kyllä.
Mies ei ole lapseni isä, mutta ollut lapseni elämässä aivan vauvasta asti. Lapseni kanssa hän tulee toimeen ja lapseni viihtyy ja pitää todella hänestä. Ehkä tässä on isoin syy, miksi pysyn tässä. Tulen myös taloudellisesti paljon paremmin toimeen tällä hetkellä kuin yksin ollessa tulisin. Meillä on myös hyvät hetkemme, eli 24/7 ei ole tällaista paskaa, mutta kaikki tää toiminta näyttelee jo liian isoa roolia elämässämme. Mies ei lapsen kuullen minua nimittele, sitä en todellakaan sulattaisi! Tuosta nimittelystä ollaan väännetty jo monta vuotta, ja monta kertaa mies on luvannut lopettaa ja muuttua. Aina palataan kuitenkin samaan ja touhu menee vain pahemmaksi. Ei tarvi kovinkaan iso asia olla kyseessä, kun saan kuulla olevani lehmä tai vasikka tms.
Vastapainoksi välillä kuulen olevani kaunis jumalatar jne., mutta tunnin päästä kaikki on voinut kääntyä päälaelleen.
Olen mielestäni rauhallinen ja kiva, välttelen riitoja jne. Kaikki syy on kuitenkin aina minussa, mies kääntää kaiken mun syyksi. Saattaa myös kostaa mulle kuviteltuja asioita, ja sitten vetoaa mun "käytökseen", miksi ite toimi väärin..
Hulluinta tässä on, etten oikeastaan osaa enää edes itkeä. Alan olla aivan turta tähän tilanteeseen enkä jaksa riidelläkään enää..
Mies vielä ihmettelee, miten mua ei huvita mikään, ja olen omissa oloissani paljon iltaisin.
Otan jo heti osaa onnettomuuteesi, sillä joudun valitettavasti sanomaan ettei miehesi tule muuttumaan ikinä. Nyt Sinun on otettava itseäsi niskasta kiinni ja löydettävä uudenlainen itsetunto, jonka avulla saat kumppanisi huomaamaan että oletkin kykenevä laittamaan kampoihin. Mikäli siippasi on väkivaltainen, suosittelen jopa turvakotia, sillä narsisti lannistuu yleensä parissa viikossa, kun huomaa ns. "vapautuneensa" parisuhteen ikeestä ja lähtee metsästämään uusia uhreja. Jos vielä kuvittelet rakastavasi häntä ja ajattelet elämän olevan vaikeaa ilman miestäsi, olet väärässä, sillä imartelu omiin tarkoituksiin sopivissa tilanteissa on narsistin yksi psyykkisen voimankäytön väline. Hän ei välitä, hän vain pitää sinua oman habituksensa sivutuotteena, joka siivoaa ja laittaa ruokaa sekä osallistuu kustannuksiin. Yleensä narsisteilla on vielä taipumus käydä vieraissa tai ainakin häpeilemättä flirttailla muiden kanssa, välittämättä puolison tunteista. He ovat kykenemättömiä empatiaan ja yleensä näyttävät myös psykopatiaansa, minkä yksi muoto narsismi on, seksuaalisena ahdisteluna ja syyllistävät väsynyttä toista osapuolta mm. kertomalla kuinka maailmassa on muitakin joilta seksiä saa. Lähde ennen kuin huomaat tuhlanneesi elämästäsi liian kauan alistumiseen. Yritä löytää sisäinen kipinäsi ja elämänhalusi. Muista, yleensä ihminen on onnellinen kun kotona on kaikki hyvin. Tsemppiä uuden lehden kääntämiseen, se saattaa aluksi masentaa ja jopa pelottaa, mutta siitä selviydyttyäsi elämä hymyilee. P.S. Ota oppia virheistäsi, äläkä enää uudestaan sorru narsistiin. Anna aikaa itsellesi ja ajatuksillesi.
Tai ehdotteluissa?
Tai puhuu sulle tuhmia julkisella paikalla (eikä kukaan kerran kuule)?
Kaikki tuohan on ihan positiivista. Mies pitää sinua viehättävänä ja tahtoo kanssasi seksiä. Vai onko se huono asia?
Kuulostaa kummalliselta että seksin jälkeen haukkuu sinua. Mitä silloin tapahtuu? Unohdatko nyt jotain sanomatta? En ymmärrä miksi joku niin tekee ilman syytä. Vai siis heittääkö se jotain herjaa etkä ymmärrä sitä?
Erolla ei kukaan järkevä uhkaa. Tai sitä että lähteminen lenkille olisi "sun viimeinen teko"? Miksi te molemmat tuollasia puhutte?
Minä ymmärrän sen että joskus sinua ei huvita seksi ja sitten siitä tulee tuollainen sotatanner kun "mies aina vonkaa" Tottakai se häiritsee koska sinä et seksiä tahdo ja mies taas koittaa koska joskus saattaa vaikka saada. Hänhän ei siis saa, siitä lähdetään. Myönnä se itsellesi että sinä kieltäydyt. Se ei ole pointti että mies tahtoo seksiä vaan sinä et tahdo.
Ja naisena muistutan että sinä olet seksuaalinen olento ja sinun kuuluu huolestua koska et tahdo.
Miksi mies ei sitten saisi mennä jääkiekkomatsiin ja huikamalaa -sen jälkeen baariin-
Jos ajattelet aivoilla etkä hormonitoiminnallasi niin toisesta kunnasta ei baarin sulkemisen jälkeen ihan hujauksessa tulla. Miksi olet vaikea miehelle?
Tottakai ulkona käyminen on normaalia!!
Äitinä kehottaisin sinua poistumaan myös jonnekin tuulettumaan.
Ja harrastamaan seksiä.
Puhuminen taas auttaa siihen jos et tahdo vieraisilla kuulla rivoja juttuja tai kerrot millaisesta seksistä innostut tai kaipaatko lämmittelyä, romanssia jne.
Sopikaa miten usein harrastaTTE siis sinäkin, koska sinusta kasvaa vielä marttyyri ja sinusta on pian normaalia ettei elämää lapsiperheessä ole kuin työ ja koti. SInulle vaan koti, ei seksiä ja jankkaat kotiintuloajoista aikuiselle ihmiselle..
Teidän pitää puhua ilman syyttelyjä tai alkamista marttyyriksi tai uhkailijaksi että paljonko seksiä tahdotaan. Jos teillä on mies jatkuvasti vonkaamassa niin hän kokee jatkuvasti myös torjunnan. Sinä et häntä tahdo.
Sinä uhkaat erolla ja jäkätät kun mies menee jonnekin.
Tuossa on nyt niin moni asia mennyt päälaelleen että ihmettelen miksi te tahdotte asua keskenänne.
Millaiseksi kuvittelette tulevaisuutenne? Kun olette vanhoja ja lapsi muuttaa kotoa niin mikä pitää teitä yhdessä?
Suhdetta pitää hoitaa. Teillä on lapsi hankittuna, se pitää teitä aina napanuorassa toisiinne vaikka eroatte. Mutta se koko pointti: PARISUHDE!!! Missä se on? Missä on se minkä takia olette yhdessä, jos se lapsi nyt unohdetaan, vaan parisuhde. Sinä naisena ja mies miehenä. Et sinä ole ollut äiti ennenkö sait lapsen miehelle. Hän on lapsen isä ja sinä olet lapsen äiti ja muita rooleja te olette toisillenne. MITÄ NE ON?
Sun ja lapsesi vuoksi toivon, että olet sen verran rohkea, että etsit teille kahdelle oman asunnon.