Lue keskustelun säännöt.
Dokumenttiprojekti: Perintönä köyhyys TV1 nyt
02.04.2012 |
Karua touhua, mutta iso taulu-TV pitää olla, röökiä polttaa, laardia riittää ja romua kämpässä.
Kommentit (308)
Tuli kylla paha mieli pikkupojan puolesta sita kylla hoidettiin mutta ei minkaanlaista suoraa kontaktia. Isa mutisi pojalle, ei kertaakaan nostanut ylos tai mennyt itse pojan tasolle ja puhunut suoraan, mutisi vaan ja katseli taivaalle. En nahnyt aidinkaan kertaakaan puhuvan kunnolla ja selvasti suoraan pojalle. Syottikin istumalla takaviistossa niin ettei mitaan katsekontaktia syntynyt. Joulupukki oli ainoa joka kommunikoi pojan kanssa suoraan ja silmiin katsoen!
Selvästi huomaa, että ette tiedä dokumentin teosta mitään. Dokumenttikaan ei ole autenttinen totuus, ja sitäkin muokataan. Esim. tuo syöttämisjuttu: voi hyvinkin olla, että ohjaaja on pyytänyt naista istumaan pojan vieressä eikä vastapäätä - näin molempien kasvot mahtuvat kuvaan. Tuo asentohan on oikeasti TODELLA epäergonominen, tuskin kukaan ihan itse valitsee juuri sellaista. Hyvää kuvakulmaa on vaikea saada, jos istutaan vastakkain - kummankaan naama ei näy eikä ihmisiä saa yhdessä lähikuvaan.
Itsekin huomasin vaivautuneen kommunikoinnin lapselle. Veikkaan, että kameran edessä oleminen ei tuntunut luontevalta, koska ne ihmiset puhuivat muutenkin kovin lyhytsanaisesti ja vaikeasti, jopa toisilleen. Usein kamera tekee tuota, ja silloin on kiinni ohjaajan ammattitaidosta, saako ihmisiä rentoutumaan. Ilmeisesti nyt se ei onnistunut. Moni ohjaaja viettää pitkiä aikoja kuvattavien kanssa saadakseen nämä unohtamaan kameran. Joulupukki on showmies ja tottunut siihen, että kuvataan - ja naamarin takana ei haittaa, vaikka sanoisikin jotain hassua.
Mutta siellä on helppo huudella, kun ei tietoa tai lähdekritiikkiä ole... Kannattaisi kyllä opetella suhtautumaan hiukan kriittisesti siihen, mitä telkkarista tulee, se ei ole kaikki absoluuttista totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti oli kyllä kaameessa kunnossa. Ja se lihavuus..
Mut kait se sitten tuollaseks menee, kun tylsistyy. Ei viiti tehdä yhtään mitään.
Itse olen köyhästä perheestä kotosin (perheväkivaltaakin oli. Isä pisteli äitiä melko messevästi turpaan aina silloin töllöin). Mutta en mä sitä perinnöks saanu. Hyvin olen elämässä pärjänny. Ei mitään tajutonta lukssusta, mutta hyvä tasosta kuitenkin :) Kyllä se on itsestään kiinni miten elämänsä petaa. Jos on tahtoa ja halua, niin varmasti pärjää.
pikkuserkku, jonka molemmat vanhemmat olivat aivan täysiä alkoholisteja. Lapsi otettiin huostaan ties kuinka monta kertaa ja jo 12-vuotiaana karkasi kotoa. Nyt on ihme kyllä 30+ ikäisenä työelämässä, mutta duuni on tasoa assanvessankassa. Se ei ole mikään ihme noilla lähtökohdila. Jos vertaan heitä muihin serkkuihini samasta sukuhaarasta, ero on huikea. Kaikilla muilla samanikäisillä on omistusasunnot, parisuhde, lapsia, hyvät tulot jne. Ainoa ero on, että eivät kasvaneet alkoholistiperheessä, vaan normaalissa perheessä. Usein mietin, missä tuo pikkuserkku olisi, jos olisi saanut normaalin lapsuden. Nyt joutui kuuntelemaan juoppojen örinää joka päivä. Isänsä saattoi esim tehdä kännipäissän koulutehtäviä kuulakärkikynällä tms, mikä lasta hävetti koulussa suuresti.
Itsellänikin yksi serkku, äitinsä ainoa lapsi, jolla ei ole ammattia, ei työtä, eikä haluja mihinkään. Yllättäen miespuolinen henkilö, ja kodista, jossa isäpuolet vaihtui, oli jo pienenä yksin jättämistä kun aikuiset riensi hauskanpitoreissuillaan. Lapsena ei koskaan itkenyt tai näyttänyt tunteitaan, ei luottanut kehenkään eikä mihinkään. Lintsasi koulusta jatkuvasti, eikä asialle voitu mitään.
Kaikki muut serkut sekä minä ja sisarukseni olemme koulutettuja, työelämässä, perheellisiä. Erona vain nuo lähtökohdat, jos taustoja miettii.
Kotona ei ollut ruokapöytää, ei ruoka-aikoja, tavaraa oli nurkat täynnä, bongasin ainakin kolmet rattaat. Pieni lapsi tarvitsee läsnäoloa ja rytmiä, ei tuollainen haahuilu leipäjonoissa päivästä toiseen ole lapselle hyväksi. Kuten moni muukin on todennut, elämänhallinta on pahasti kateissa. Sohvia on kaksi, mutta ei yhtään ruokapöytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa! Eivät nuo ihmiset ole itse valinneet tuota elämäntapaa. Miehen sukuhan on ollut täynnä alkoholisti-isiä, hänen omansa jopa ollut linnassa. Mieshän oli lapsena joutunut umpimielisyyden takia jopa sairaalahoitoon. Kun mielenterveys on mennyt, ei kykene elämään normaalia palkkatyöläisen elämää.
En katsonut dokumenttia alusta asti enkä tiedä tuon perheen äidin taustoja. Mutta minä taas ajattelin tässä ennen koneelle tuloa, että on ihanaa, että meillä Suomessa on kuitenkin jonkinlainen sosiaaliturva. Ilman sitä tuo perhe eläisi jossain metsikössä teltassa..
En tiedä onko teistä vihastuneista ihmisistä kukaan ollut ikinä työttömänä. Se voi olla melkoinen henkinen umpikuja, jos ei ole kontakteja eikä oikein koulutustakaan ja varsinkin, jos on mielenterveysongelmia.
Tuo perheen isähän tekee töitä! Hän oikein odotti töihin päästyä. Se oli mielettömän byrokratian takana ja lopputuloksena hän saa 1400 euroa miinus verot. Työnanataja saa hänen palkkaamisestaan palkkatukea eli hän tekee käytännössä ilmaista työtä. Jos hän olisi laiska, hän ei tekisi työtä ollenkaan. Ja miksi tuo nainen on sen laiskempi kuin kukaan muukaan kotiäti?
Hieman empatiaa, kiitos!
T. työssäkäyvä akateeminen perheenäiti
jolta riittää sympatiaa tälle perheelle. Toivon että saavat työtä ja olen iloinen että yhteiskunta tukee heitä. Pikku Samin toivon katkaisevan köyhyyskierteen ja elävän onnellisen elämän.
Arvasin, että täällä on ko. ohjelmasta keskustelua, mutta en ikinä olisi voinut arvata, että keskustelun sävy on tällainen.. Ihmisen elämä on täynnä valintoja, joo, mutta joistain lähtökohdista on vaikemapi tehdä "hyviä" valintoja kuin toisista.
Kotona ei ollut ruokapöytää, ei ruoka-aikoja, tavaraa oli nurkat täynnä, bongasin ainakin kolmet rattaat. Pieni lapsi tarvitsee läsnäoloa ja rytmiä, ei tuollainen haahuilu leipäjonoissa päivästä toiseen ole lapselle hyväksi. Kuten moni muukin on todennut, elämänhallinta on pahasti kateissa. Sohvia on kaksi, mutta ei yhtään ruokapöytää.
Onko ruokapöytä joku ehdoton välttämättömyys kotona, jonka puuttuminen tekee elämästä onnetonta?
Minusta on pääasia, että on joku paikka, jossa syödä - vaikka sitten joku muu kuin ruokapöytä. Selvästi tuokin asunto oli kauhean pieni, ehkä sinne ei ruokapöytä mahdu. Asuin itse vuosikausia miehen kanssa yksiössä ilman ruokapöytää - sellainen hankittiin vasta, kun tuli lapsi ja muutettiin isompaan asuntoon.
Ihme asioihin takerrutte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerta se yllättää. Siihen olisi pitänyt jo tottua etteivät kaikki siihen pysty, mutta silti se tuntuu käsittämättömältä aina uudestaan ja uudestaan. Empatia - toisen asemaan asettuminen, kyky olla ihminen ihmiselle.
Kaksi muutakin seikkaa pistää silmään tästä keskustelusta. Ensinnäkin miten usea huonommista lähtökohdista ponnistanut on asettanut itsensä jalustalle, koska on selvinnyt vaikeista olosuhteista parempaan. Hienoahan se on ja siinä on syytä kerrakseen olla ylpeä itsestään. Kyky selviytyä ei silti tee kenestäkään parempaa ihmistä. Meitä ihmisiä on moneen junaan. Aina on niitä, jotka selviytyy ja niitä jotka ei selviydy niin hyvin. Monet miehet selveiytyi sodasta hyvin, toisista tuli juoppuhulluja.
Toinen mikä pistää silmään, on se miten palkan suuruudella tuntuu olevan suuri painoarvo kun mitataan elämässä onnistumista. Itse pidän tärkeimpinä kriteereinä hyviä elämänhallinnantaitoja, ihmissuhteissa onnistumista, onnellisuutta ja viisaaksi kasvamista. Oli sitten perusduunari tai varakas, elämässä voi onnistua aivan yhtä hyvin.
luin aiempia tuomitsevia kommentteja. Mitä se vaatisi ihmiseltä, että kykenisi asettumaan toisen asemaan? Onko se siunaus, että asiat ovat niin hyvin, ettei näe muiden pahaa oloa vai onko se siunaus, että on käynyt siellä pohjalla ja silmät ovat avautuneet näkemään että ihminen ei ole kaikkivoipa. Minä rukoilen kaikkien alaspainettujen ihmisten puolesta. Eivät he ole ansainneet sitä kohtelua, mitä he joutuvat kokemaan. Se on väärin ja kohtuutonta.
Eikö muka Suomessa ole kaikilla yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua? Kunnon ammatin voi hankkia kuka vain - jos pitää sitä tärkeänä. Kyllä mulla riittää sympatiaa huonompiosaisillekin - silloin, kun ollaan ihan oikeasti huonompiosaisia. Mutta jos vedetään tupakkaa, juodaan kaljaa ja velttoillaan kotona, ymmärrystä ei riitä ainakaan minulla. Kyllä minäkin olen joskus ollut työttömänä jonkin aikaa. En maannut sohvalla kaljan ja tupakan kanssa, vaan lenkkeilin, kävin työväenopistossa opiskelemassa ja harrastamassa, luin paljon ja etsin töitä.
Aloitin jatko-opinnot, jotka saatoin sitten työn ohella loppuun, kun töitä sain. Perheen perustimme mieheni kanssa vasta sitten, kun opintolainat oli hoidettu ja elämä sen verran mallillaan, että lapsilla on niin hyvät lähtökohdat kuin me voimme tarjota.
Kenenkään ei ole pakko olla "alas painettu" jos ei sitä halua. Vähän rotia, ihmiset! Elämässä ei mikään tule ilmaiseksi, eikä kuulukaan tulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni sellainen, joka maksaa veroja kuusinumeroisia summia vuodessa.
Ja sellainen ihminen on aika typerä, joka maksaa kuusinumeroisia summia vuodessa.
Tuntuu oudolta ihmisten suhtautuminen tähänkin asiaan. Tälläkin palstalla on yhteiskunnan loisia vaikka kuinka paljon. Vai kenen pussista se teidänkin hoitovapaa ja äitiysloma maksetaan?
Ei se ilmaista ole yhteiskunnalle lisääntyminenkään. Menisitte tekin töihin, ettekä kotona vetelehtisi kolmea vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu pahalta, että nämä oman elämänsä sankarit olivat päättäneet lapsen tehdä. Mitä jos olisi odotettu vaikka muutama vuosi että äidillä on ammatti ja muutama vuosi työuraa (ja ehkä hieman säästöjä sukan varressa..). Ainiin, mutta Suomessahan kaikilla on oikeus lisääntyä ihan miten haluavat yhteiskunnan rahoilla. Tuntuu pahalle pienen pojan puolesta ja eiköhän pikkusisaruskin ole pian tulossa kun kotihoidontuki oli loppumaan päin.
ohjelmaa katsoessani. Miksi, miksi ihmeessä lapsi piti hankkia tuohon sotkuun? Miksi eivät odottaneet muutamaa vuotta ja katsoneet, tärppääkö työelämässä?
Minä kyllä tiedän; koska ovat täysin tyytyväisiä nykymenoon. Saa maata kotona ja syödä pullaa, "työtuoliin mahtumista" tms. ei tarvitse miettiä!
Terveestä, hyvinvoivasta perheestä tulleet eivät voi käsittää sitä painolastia mitä jotkut joutuvat kantamaan lapsuuden ja vanhempien tähden.
On helppoa, lyhytnäköistä ja halpamaista tuomita ihmisiä noin helposti.nuoren parin vanhemmat ja heidän vanhempansa alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia, vankilassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella paljon on typerä? Ymmärrätkö paljonko pitää ansaita, maksaakseen veroja noin paljon?
t. köyhä kotiäiti joka vain ihailee hyvinkoulutettuja
Aika moni sellainen, joka maksaa veroja kuusinumeroisia summia vuodessa.
Ja sellainen ihminen on aika typerä, joka maksaa kuusinumeroisia summia vuodessa.
Jos elämä on hyvää ja raha riittää, eikö silloin riitä empatiaa huonompiosaisille?
Tämä keskustelu on kuvottava. Kiitos teille joillekin harvoille jotka ovat ihmisiä eivätkä jakele kuolemantuomioita vasemmalla kädellä. Kiitos.
Ja itse olen etuoikeutettu lähtökohdiltani, minua on tuettu ja en ole koskaan ollut työtön tai sairas. Joten tottakai yritän toimillani tukea niitä joilla ei ole samat lähtökohdat. Koska se kuuluu ihmisyyteen.
todella paljon on typerä? Ymmärrätkö paljonko pitää ansaita, maksaakseen veroja noin paljon? t. köyhä kotiäiti joka vain ihailee hyvinkoulutettuja
Aika moni sellainen, joka maksaa veroja kuusinumeroisia summia vuodessa.
Ja sellainen ihminen on aika typerä, joka maksaa kuusinumeroisia summia vuodessa.
todella paljon on typerä? Ymmärrätkö paljonko pitää ansaita, maksaakseen veroja noin paljon?
t. köyhä kotiäiti joka vain ihailee hyvinkoulutettuja
Aika moni sellainen, joka maksaa veroja kuusinumeroisia summia vuodessa.
Ja sellainen ihminen on aika typerä, joka maksaa kuusinumeroisia summia vuodessa.
Annapa kuule esimerkki ammatista, jossa maksetaan kuusinumeroisia veroja.
Terveestä, hyvinvoivasta perheestä tulleet eivät voi käsittää sitä painolastia mitä jotkut joutuvat kantamaan lapsuuden ja vanhempien tähden.
On helppoa, lyhytnäköistä ja halpamaista tuomita ihmisiä noin helposti.nuoren parin vanhemmat ja heidän vanhempansa alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia, vankilassa jne.
pois, muuttumaan ahkeraksi ja siirtymään työelämään. Eli ei lapsuuden surkeita oloja voi käyttää loputtomiin selittämään omaa viitsimättömyyttä. Eiköhän tuossa ole jo kolmanteen polven syntymässä malli ja asenteet, jotka eivät suosi tavallisen elämän normeja, kuten työntekoa.
Toivottavaa tietysti olisi, sillä jatkossahan kaikelaisia sosiaalitukia tullaan vähentämään ratkaisevasti. Millä tämä dokkarin perhe sitten elää ja heidän äitinsä?
Kaksioon mahtuu kyllä ruokapöytä, jos ei pieneen olkkariin tunge kahta sohvaa ja asuntoon useita lastenrattaita. Järjestys auttaa paljon, ihan oman elämän hallintaakin. Ylipainoiset syövät missä sattuu, pöydän ääressä ruokailu tekisi kaikille hyvää.
Tuntuu pahalta, että nämä oman elämänsä sankarit olivat päättäneet lapsen tehdä. Mitä jos olisi odotettu vaikka muutama vuosi että äidillä on ammatti ja muutama vuosi työuraa (ja ehkä hieman säästöjä sukan varressa..). Ainiin, mutta Suomessahan kaikilla on oikeus lisääntyä ihan miten haluavat yhteiskunnan rahoilla. Tuntuu pahalle pienen pojan puolesta ja eiköhän pikkusisaruskin ole pian tulossa kun kotihoidontuki oli loppumaan päin.