Dokumenttiprojekti: Perintönä köyhyys TV1 nyt

Itse olen opintoni kustantanut sentilleen, maalaispitäjstä lähtenyt, konkurssiperheessä kasvanut ja vanhemmatkin olivat sairastuneet..



Nyyhkyti nyyh...



Päätin rakentaa itselleni hyvän elämän, valitsin näin.

yllätyksekseni lopulta symppasin tota perhettä, varsinkin isää.



Vaikka taustalla rikkinäinen lapsuus ja siitä seuranneita (psyykkisiä?) ongelmia ei perheessä kuitenkaan näemmä pahemmin ryypätty, rähisty tms. ja lapsi oli kuitenkin se tärkein ja perustarpeet tulivat hoidetuiksi. Eli ovat kuitenkin saaneet ns. paketin pysymään kasassa mikä lienee melko harvinaista noilla spekseillä.

tuon 19 vuotta:



- 9 vuotta peruskoulua

- 3 vuotta lukiota

- 6 vuotta lääkiksessä

= tekee jo 18 vuotta



Enkä usko että kukaan lääkäri erikoistuu yhdessä vuodessa eli erikoislääkärillä lienee taustalla jopa parikymmentä+ vuotta opiskelua.

Onko joku sarja?

Minä teen, koska koen, että yhteiskunnalta saamani koulutus ja osaamiseni velvoittaa antamaan takaisin.

Mutta tällaiset ohjelmat laskevat motivaatiota paljon. Haluaisin ennemmin tukea verorahoila kehitysmaiden lapsia tai sairaita vanhuksia tai lapsia, mutta meillä tuetaan näitä patalaiskoja pummeja.

Olen hieman yli 25-vuotias yksin asuva nainen. En ole saanut edes lukiota suoritettua, pari kolmen kuukauden pätkää olen palkkatyötä tehnyt. Painoindeksini on 22. Kauppalistallani on usein mm.hedelmiä, kasviksia (kurkku, tomaatti, kaali, punajuuri), broileria, kalkkunaa tai kalaa, rasvatonta maitoa ja piimää, maitorahkaa, makeutusjauhetta, rasvatonta ja sokeritonta jogurttia. Paheeni on Pepsi Max, jota juon pullon viikossa.

Harrastan juoksulenkkeilyä ja kotona jumppailua. Usein käytän juoksukenkiäni niin kauan, että pohja irtoaa, kun ei kovin montaa kertaa vuodessa ole varaa ostaa uusia.

Syynä "lusmuiluuni" on vakava masennus. Tämän vuoksi en ole pystynyt hankkimaan ammattia ja tekemään töitä, vaikka haluaisin.

Harmittaako sinua kustantaa myös minun elämistäni?

kun päivät pitkät kelaat sitä masista. Mene töihin tai opiskele niin saat oikeita ongelmia, eikä tarvitse keksiä niitä oman pään sisällä. Sitten tavallinen arki näyttäytyy ihan eri tavalla ja osaat iloita pienistäkin asioista, jotka nyt näet raskaina.

sitä painolastia mitä jotkut joutuvat kantamaan lapsuuden ja vanhempien tähden. Energia voi todellakin kulua kamppailuun ihan perusasioista. Kaikilla ei ole ollut turvallista lapsuutta, eikä heidän ponnisteluitaan ole arvostettu.

On helppoa, lyhytnäköistä ja halpamaista tuomita ihmisiä noin helposti. Ihmetyttää jos tässäkin ketjussa on muka oikeasti joku 'lääkäri', missä on ymmärrys ihmiselämästä ja erilaisista ihmiskostaloista? Tärkeintä vain oma päteminen ja helvetin iso palkkapussi! No kyllä sen näkee lääkäreiden tasossa, pelkkää lääkebisneksellä huoraamista koko touhu. Etiikasta ja ihmisyydestä viis.

nuoren parin vanhemmat ja heidän vanhempansa alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia, vankilassa jne. Mies sai lapsena raivokohtauksia jne. ja lausunto oli neuropsykiatrilta. Vaikkei diagnoosia kerrottu niin edes tutkittavaksi ei kovin helpolla pääse. Ja tuo lapsuuden kauhein muisto -ketju kertoo jotain myös eri ihmisten lähtökohdista. Mahdollisuudet kouluttautumiseen jne. voi olla pikkuisen erilaiset kuin tälläisen keskiluokkaisen keskivertoperheen lapsen.

Eivät nuo ihmiset ole itse valinneet tuota elämäntapaa. Miehen sukuhan on ollut täynnä alkoholisti-isiä, hänen omansa jopa ollut linnassa. Mieshän oli lapsena joutunut umpimielisyyden takia jopa sairaalahoitoon. Kun mielenterveys on mennyt, ei kykene elämään normaalia palkkatyöläisen elämää.

En katsonut dokumenttia alusta asti enkä tiedä tuon perheen äidin taustoja. Mutta minä taas ajattelin tässä ennen koneelle tuloa, että on ihanaa, että meillä Suomessa on kuitenkin jonkinlainen sosiaaliturva. Ilman sitä tuo perhe eläisi jossain metsikössä teltassa..

En tiedä onko teistä vihastuneista ihmisistä kukaan ollut ikinä työttömänä. Se voi olla melkoinen henkinen umpikuja, jos ei ole kontakteja eikä oikein koulutustakaan ja varsinkin, jos on mielenterveysongelmia.

Tuo perheen isähän tekee töitä! Hän oikein odotti töihin päästyä. Se oli mielettömän byrokratian takana ja lopputuloksena hän saa 1400 euroa miinus verot. Työnanataja saa hänen palkkaamisestaan palkkatukea eli hän tekee käytännössä ilmaista työtä. Jos hän olisi laiska, hän ei tekisi työtä ollenkaan. Ja miksi tuo nainen on sen laiskempi kuin kukaan muukaan kotiäti?

Hieman empatiaa, kiitos!

T. työssäkäyvä akateeminen perheenäiti

jolta riittää sympatiaa tälle perheelle. Toivon että saavat työtä ja olen iloinen että yhteiskunta tukee heitä. Pikku Samin toivon katkaisevan köyhyyskierteen ja elävän onnellisen elämän.

ja silti onnistuneet työelämässä ja nousseet köyhyyden kierteestä, eivät mainosta ankaraa lapsuuttaan? Ei lapsuuden laatu ole mikään syy laiskottelulle ja vetelyydelle.

Yleensä kohkataan ns. hyvien perheiden lasten ongelmista, mutta ne ovat paljon harvinaisempia kuin nuo sosiaalitukien nauttimisen jälkeläisten ongelmat.

maailmaan aina vain lisää lapsiparkoja, joiden elämän perustat ovat surkeaakin surkeammat! Huhhuh!

pikkuserkku, jonka molemmat vanhemmat olivat aivan täysiä alkoholisteja. Lapsi otettiin huostaan ties kuinka monta kertaa ja jo 12-vuotiaana karkasi kotoa. Nyt on ihme kyllä 30+ ikäisenä työelämässä, mutta duuni on tasoa assanvessankassa. Se ei ole mikään ihme noilla lähtökohdila.

Jos vertaan heitä muihin serkkuihini samasta sukuhaarasta, ero on huikea. Kaikilla muilla samanikäisillä on omistusasunnot, parisuhde, lapsia, hyvät tulot jne. Ainoa ero on, että eivät kasvaneet alkoholistiperheessä, vaan normaalissa perheessä.

Usein mietin, missä tuo pikkuserkku olisi, jos olisi saanut normaalin lapsuden. Nyt joutui kuuntelemaan juoppojen örinää joka päivä. Isänsä saattoi esim tehdä kännipäissän koulutehtäviä kuulakärkikynällä tms, mikä lasta hävetti koulussa suuresti.

tuskin köyhyyteen ja surkeaan lapsuuteen on yhtä ja samaa kaavaa. Kenellä rankempaa, kenellä helpompaa. Jos isäsi olisi raiskannut sut muutaman kymmenen kertaa, olisitko siinä valittamassa muiden laiskuudesta ja vetelyydestä mukamas viisastellen?

ja silti onnistuneet työelämässä ja nousseet köyhyyden kierteestä, eivät mainosta ankaraa lapsuuttaan? Ei lapsuuden laatu ole mikään syy laiskottelulle ja vetelyydelle.

ja silti onnistuneet työelämässä ja nousseet köyhyyden kierteestä, eivät mainosta ankaraa lapsuuttaan? Ei lapsuuden laatu ole mikään syy laiskottelulle ja vetelyydelle.

Ihmiset on erilaisia. Ihan tutkitusti tiedetään, että ihmisten kyky selvitä traumaattisesta lapsuudesta on erilainen. Toiset ajautuu tuuliajolle helpommin, toisia ei mikään tunnu musertavan. Silti kukaan ei ole toistaan parempi.

Jos mietin neljää lastani, erotan heistä kaikista erilaisen tavan suhtautua elämään. Esikoiseni on perusnegatiivinen, joka masentuu helposti pienistäkin vastoinkäymisistä ja on hyvin altis toisten loukkauksille. Usein mietin mitenköhän mahtaa selvitä elämästä. Onneksi olen voinut tarjota hänelle turvallisen ja onnellisen lapsuuden. Toinen lapseni ei välitä mistään vaan mennä porskuttaa omaa tietään. Kolmannen asenne elämään on peruspositiivinen, hän uskoo huomiseen, on herkkä, mutta toipuu melko nopeasti. Kuopus omaa myös positiivisen asenteen itseänsä ja elämää kohtaan.

luin aiempia tuomitsevia kommentteja. Mitä se vaatisi ihmiseltä, että kykenisi asettumaan toisen asemaan?

Onko se siunaus, että asiat ovat niin hyvin, ettei näe muiden pahaa oloa vai onko se siunaus, että on käynyt siellä pohjalla ja silmät ovat avautuneet näkemään että ihminen ei ole kaikkivoipa.

Minä rukoilen kaikkien alaspainettujen ihmisten puolesta. Eivät he ole ansainneet sitä kohtelua, mitä he joutuvat kokemaan. Se on väärin ja kohtuutonta.

nuoren parin vanhemmat ja heidän vanhempansa alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia, vankilassa jne. Mies sai lapsena raivokohtauksia jne. ja lausunto oli neuropsykiatrilta. Vaikkei diagnoosia kerrottu niin edes tutkittavaksi ei kovin helpolla pääse. Ja tuo lapsuuden kauhein muisto -ketju kertoo jotain myös eri ihmisten lähtökohdista. Mahdollisuudet kouluttautumiseen jne. voi olla pikkuisen erilaiset kuin tälläisen keskiluokkaisen keskivertoperheen lapsen.

Nimenomaan usein ne lähtökohdat, joista ponnistaa ns. normaaliin elämään, ovat surkeat. Jotkut selviävät ja onnistuvat toisia paremmin. Huonommuuden ja kykenemättömyyden tunteet on saattaneet iskostua niin syvälle ihmiseen, että jo niiden takia on vaikea ponnistaa parempaan. Saatikka muut sadat syyt.

Siltikään en ole sitä mieltä, että ihmiset voivat lusmuilla vedoten lapsuuteen. En myöskään ole niin mustavalkoinen, että pitäisin lapsuuden lähtökohtia merkityksettöminä rakennettaessa itselle hyvää elämää.

Eikä mies mitenkään erikoisen lusmulta vaikuttanut. Työtähän se tuossa lopussa sai ja toivoi saavansa jatkaa siinä pidempäänkin.

Asiat eivät aina ole kovin yksikertaisia- ja jos ihmisellä on tarpeeksi huonot lähtökohdat, hänen mahdollisuutensa pärjätä elämässä ovat todella huonot- kun muusta ei välttämättä ole aavustustakaan. Kokeilkaapa itse muuttaa lapsuudesta opittuja arvoja, tottumuksia, tärkeyksiä.. ei ollenkaan helppoa. En puolustele yhtään laiskuutta tai saamattomuutta, mutta oman elämänkokemukseni perusteella tiedän yhtä ja toista. Kuvainnollisesti voisi sanoa että jos se "hyvän" perheen lapsi tankkaa lapsuutensa itsetuntoa, rakkautta, hyviä verkostoja, itsestään huolhetimisen taitoa, kykyä edustaa, myydä itseään, opiskella, tehdä työtä... silti on haastetta pärjätä ITSE ja löytää se oma pärjääminen- ja todennäköisesti turvaverkko on aina hyvä ja vanhemmileta "valuu" rahaa, tukea, apua. Sitten on ne, jotka ovat syntyneet ikäänkuin syvän montun pohjalle; kaikki moni-ongelmaisuus; ja siellä on jotenkin pärjättävä ja tunnettava elämänsä mielekkääksi. Sieltä ei näe kauas, joten löydät vain vastaavista ongelmista kärsiviä- ja elämä näyttää siltä mitä se siellä montussa on. Usein se hieno elämä on sitten ostaminen ja syöminen. Itsetuntoa ei välttämättä ole, ei ymmärrystä maailmanmenosta, ei itsetuntoa, ei verkostoja, vain malli ihmissuhdeongelmista, alkoholismista, jotenkin selviämisestä. Miten sieltä montusta sitten voisi päästä pois- jos ei edes näe kunnolla muunlaista elämää? Ja voiko ihmistä itseään loputtomasti syyttää siitä että on sattunut syntymään sinne monttuun, ja saanut ne voimavarat mitä sieltä saa?

MUn elämänmonttuni ei ole ollut kovinkaan syvä, mutta silti olen joutunut tekemään aivan valtavasti työtä saavuttaakseni unelmani. Lähtökohdat määräävät paljon, ja ne ovat ONNENKAUPPAA, kuka mihinkin sattuu syntymään.

Lisäksi rahoja ei ole annettu Kreikkaan eli niitä summia ei tarvitse vielä alaskirjata. Taitaa tuo ketjussa ylempänä nukkuva muukalainen olla itse vähän tyhymä.

Joo rahoja ei todellakaan ole annettu Kreikkaan. Ne ovat menneet Saksan ja Ranskan pankeille. Lainojen alaskirjaus on matemaattinen fakta ja sen tapahtuminen on ainoastaan ajasta kiinni. tämä kreikka pommi tulee niin kalliiksi että summan koroilla ilman lyhennyksiä pystyisi maksamaan 150 000 työttömän korvaukset. Kun tämä paska osuu tuulettimeen niin meillä on varmasti 100 000 lisää tämän sekoilun takia. Muutama pummi ei ole taloudellinen ongelma.

Kun tätä lukee niin monen kohdalla oikein toivon että kun nykyinen velkakupla puhkeaa niin juuri te joutuisitte työttömäksi.

Onneksi ette kuulu mun tuttavapiiriin. Inhimillisyyden puuteja ökyilyon kuvottavaa.



Ohjelman perheelle - etenkin pienelle pojalle toivon kaikkea hyvää.

No se vaatisi sen että Saksan ja Ranskan pankeille maksetut pankkituet tulee maksuun ----------> Suomen luottoluokitus romahtaa ja sitä lamaa ei makseta lainanotolla -----------> Valtavasti työttömiä jotka eivät selviä asuntolainoistaan ------> pääkaupunkiseudun asuntokupla puhkeaa ------Pankit pistää tönöt myyntiin kun rahat ei riitä lainan korkoihin ja lyhennyksiin----> menee talo ja jää velkaa. elikkä joutuu maksamaan pankille lainan loppuosaa ja vuokraa työttömyyskorvauksista.

Koska olen itsekin ollut masentunut, mutta silti käynyt töissä ja hoitanut perhettä ja kotia. Millä tavalla sinä tuit minua silloin, esim. taloudellisesti? Et mitenkään! Masennus ei ole syy jättää kouluttautumista tai työntekoa. Ei se kuule ole kenellekään polkan hyppelyä elämä. Kun sen ymmärrät olet jo pitkällä. Juuri tuo uhriutuminen ja omien ongelmien paisuttelu saa ihmiset sairastumaan pahemmin. Minun oma tie ulos masennuksesta oli liikunta, parempi ruoka ja riittävä lepo. Työtä myös sopivasti.