Lue keskustelun säännöt.
Ketään exänsä kanssa onnistuneesti yhteen palanneita?
02.04.2012 |
Seurustelin lähes kaksi vuotta yhden miehen kanssa, asuimme yli vuoden yhdessä. Suhde alkoi kaatua yhteisen tekemisen puutteeseen, siihen tunteeseen että minä huolehdin ja muistan kaiken mikä pitää hoitaa... En vain jaksanut enää.
Erosimme sovussa ja olemme nähneet eron jälkeen kahdestaankin, ja ihan kivasti on mennyt.
Muutama viikko sitten menin hänelle kylään ja hän alkoi puhua kuinka on kaivannut minua jne. Eron jälkeen tajusin virheitä, joita olin itse tehnyt ja tuossa tilanteesa pohdin,ettei olisi yhtään mahdotonta että suhde vielä onnistuisi.
Pari viikkoa meni tosi ihanasti, alan taas kiintyä tuohon mieheen.
Nyt kuitenkin on tapahtunut jotain. Tuntuu siltä, että minä olen se joka ehdottaa näkemistä jne. Ja jos vaikka sanon tykkääväni miehestä,hän ei koskaan vastaa että "niin minäkin sinusta", vaan sanoo jotain muuta.
Onko täällä ex-pariskuntia, jotka ovat palanneet onnistuneesti yhteen? Miten sen teitte?
Tahtoisin oikeasti että tästä tulisi taas hyvä suhde ja välitän miehestä paljon,mutta nyt pelkään että mies on jo kyllästynyt tai jotain vastaavaa :/ Pitää katsoa kun lähden nyt reissuun, että ehdottaako hän sen jälkeen näkemistä. Toivotaan...
Kommentit (9)
heti otsikossa kirjoitusvirhe. siis ketään yhteen palannutta.. olen kipeänä ja sen huomaa : D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mentiin nuorina parikymppisinä nopeasti naimisiin lyhyen seurustelun jälkeen. Vaikeudet alkoivat tulla kolmen vuoden jälkeen ja päädyimme hakemaan avioeroa ja muutimme erilleen. Tunteistaan ei kuitenkaan eroon pääsyt ja harkinta-ajan loppupuolella muutimme takaisin yhteen, eikä ero astunut onneksi koskaan voimaan. Nyt olemme olleet 15v naimisissa ja meillä on kaksi lasta ja olemme todella onnellisia yhdessä!
Kiitos vastauksesta 3! Lohdutti mieltä...
Miten teitte tuon yhteenpalaamisen, otitteko aluksi rauhallisesti vai "hyppäsittekö" suoraan takaisin siihen, mihin oli jäänyt?
Mietin että onkohan tuo minunkin miehen käytös sitä,että tajusi että haluaa vain jarrutella ettei mennä perse edeltä puuhun..
Tottakai ex:ää joskus kaipaa puolin ja toisin, mutta uudelleenlämmittely johtaa ihan samoihin virheisiin kuin ennenkin. Harva pystyy kehittymään niin etteivät vanhan mokat toistuisi.
Mieti vaihteeksi sitä mitä toivot kumppaniltasi ja hae näitä piirteitä omaavia kavereita. Parinvalinnassa on pitää käyttää järkeä ja välttää ihan hölmöt ratkaisut.
Olimme 17-vuotiaita kun aloimme seurustelemaan. 23-vuotiaina meille tuli välirikko jonka aikana molemmilla oli uudet (ei tosin vakavat) suhteet. Nyt olemme 27-vuotiaita ja odotamme toista lastamme. Paremmin ei voisi mennä (kuin ehkä rahallisesti). En usko, että olisimme enää yhdessä ilman tuota eroa välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelimme noin 5 vuotta sitten muutaman kuukauden ajan. Ehkä se oli enemmän semmoista tapailua, vaikka seurustelusta ehdittiin jo sopiakin. Olin aivan älyttömän rakastunut. Mies oli kuitenkin eronnut noin vuotta aiemmin lapsensa äidistä ja ei ollut vielä sinut perheen hajoamisen kanssa. Hän siis päätti suhteemme.
Kuitenkin tämän jälkeen hän otti minuun yhteyttä aina välillä ja katui päätöstään ja olisi halunnut aloittaa tapailun. Siinä meni noin neljä vuotta. Lopulta päätin antaa suhteellemme uuden mahdollisuuden. Nyt olemme menossa naimisiin, esikoisen pitäisi syntyä muutaman viikon sisällä ja olemme asuneet yhdessä vuoden verran.
Minusta oli hyvä, että tunsimme toisemme pitkältä ajalta ja olimme välissä vain ystäviä. Mies kuitenkin kaipasi minua ja näin, että hän on tosissaan ja erossa vietetty aika oli tarpeellista.
Kiitos vastauksesta 3! Lohdutti mieltä...
Miten teitte tuon yhteenpalaamisen, otitteko aluksi rauhallisesti vai "hyppäsittekö" suoraan takaisin siihen, mihin oli jäänyt?Mietin että onkohan tuo minunkin miehen käytös sitä,että tajusi että haluaa vain jarrutella ettei mennä perse edeltä puuhun..
Kyllä me aika paljon puitiin syitä siihen mikä oli meidät ajanut erilleen ja tosissaan haettiin asiaan ratkaisua. Mieheni käytti tuohon aikaan alkoholia paljon ja tuo asia toi niin paljon muitakin ongelmia mukanaan. Ja saikin kyllä asian korjattua, ei edelleenkään mikään absolutisti ole, mutta eipä lähde enää lapasesta koko touhu. Ehkä siinä on sitä iän tuomaa viisauttakin tullut mukanaan :)
Mutta meillä siis niin että asioista piti puhua ja nostaa ns kissa pöydälle. muuten ei olis tullut mitään yhteen paluusta.
-3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa kuulla että muillakin on onnistunut! Minäkin tiedän, että suhde ei olisi voinut jatkua sellaisena mitä se oli ennen eroa...
Mekin aloitimme seurustelemaan tosi nuorina, muutimme liian pian yhteen jne. Tuntuu että nyt kun ollaan oltu erillään ja varmasti kasvattu kumpikin niin nyt olisi mahdollisuus vakavalle "aikuisten ihmisten" suhteelle. Ei meidän suhde mikään teinijuttu ollut aiemminkaan, mutta aika kypsymättömiä oltiin molemmat.
En näe mitään syytä miksi ei voisi yrittää, varsinkin kun kummallakaan ei ole ketään muuta kiikarissa, että joutuisi valitsemaan kahden väliltä.
(Hymyilyttää edelleen ajatus että on teidän kaltaisianne pareja, joilla on jo lapsia tulossa ja vaikka mitä. Pirhana, taidan olla oikeasti ihastumassa siihen mieheen taas.. !)
Itselläni on tilanne päällä. Olen muuttanut pois rakastamani miehen luota. Suhde lähti etenemään väärään suuntaan eikä miehen voimat riittäneet tilanteen korjaamiseen.
Minä toivon sitkeästi, että etäisyys ja tila saa miehen näkemään suhteellamme tulevaisuuden.
Mietin, mikä on parasta nyt; se, että teen itse lopullisen pesäeron vai väijyin taustalla, ja pidän yhteyttä?