Lue keskustelun säännöt.
Eikö ex-illä ole mitään rajaa käytöksessään?
29.07.2013 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä pari vuotta ja olemme naimisissa. Uusperheemme toimii moitteettomasti MUTTA mieheni entinen puoliso saa minut näkemään punaista. Hän laittaa miehelleni viestejä päivittäin vaikka mieheni ei niihin vastaisikaan, jatkuvasti pitäisi olla hyppäämässä hänen toiveidensa mukaan ja olla valmiina hakemaan lapset juuri silloin kun hän haluaa. Jos emme hänen toiveitaan toteuta ottaa hän yhteyttä heti lastenvalvojalle ja laittaa viestejä ja soittelee ettemme välitä lapsista.
Nyt loma-aikaan mieheni olisi pitänyt lähteä entisen naisensa kanssa viemään lapsia huvipuistoihin ja kesälomamatkoille ja minä tottakai sain haukut kun olen muka niin mustasukkainen, vaikka jokainen, jopa mieheni ymmärsi ettei kesälomamatka entisen puolison kanssa tule kysymykseen missään nimessä. Entinen puoliso soitelee mieheni sukulaisille päivittäin ja vierailee heidän luonaan jatkuvasti, ikäänkuin pakonomaisesti yrittää pysyä mieheni suvusa.
Nyt viikonloppuna entinen puoliso alkoi sitten vokotella mieheni veljeä, en tiedä miten pitkälle vokottelussa pääsi mutta eikö tuollainen käytös oikeesti mene jo hyvän maun rajan yli? Miksi yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni jostain sellaisesta minkä on jo kauan aikaa sitten menettänyt..?
Kommentit (38)
Kokeile miettiä miten itse käyttäydyt siinä vaiheessa kun miehelläsi on kolmas vaimo ja perhe, eikä miehelläsi ole aikaa eikä kiinnostusta tavata teidän lastanne joka itkee ikäväänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan voisi sanoa, että uusperheenne ei toimi moitteettomasti, koska lasten asioista sopiminen, välit entisiin puolisoihin ja koko suvun kanssakäymiset ovat nyt ihan solmussa.
Kun homma toimii, aikuiset kantavat yhdessä kasvatusvastuuta, kunnioittavat tosiaan ja siinä kaiken keskellä lapsilla on mahdollisimman hyvä olla. Erossa yksin jäänyttä puolisoa ei demonisoida, eikä lapsi joudu valitsemaan puoltaan, kenelle olla lojaali.
Ei se auta kuin miehesi asiallisesti mutta jämäkästi kieltäytyä kaikesta älyttömästä.
Myös siellä lastenvalvojalla kannattaa olla rauhallinen ja asiallinen ja kertoa oma kantansa... uudestaan ja uudestaan vaikka tuntuisi että verisuoni katkeaa päästä ja savu nousee korvista.
Hullun kanssa on turha vääntää...
Joo, ei joillakin ole mitään rajaa. Itse kyllä pidän exän sukuun vielä yhteyttä, enkä näe siinä ongelmaa. tapaamme ex-appivanhempien ja ex-kälyni perheen kanssa jonkun kerran vuodessa, myös uusi mieheni on mukana. Ei se ketään haittaa, ei exää eikä exän nyxää. Mutta joo, exän uusi perhe pitää kyllä jättää rauhaan. Eikö miehelläsi ja tämän exällä ole voimassa olevaa lasten tapaamissopimusta, vai miksi niiden lasten asioista pitää kokoajan viestitellä ja vääntää?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:08"]
Kokeile miettiä miten itse käyttäydyt siinä vaiheessa kun miehelläsi on kolmas vaimo ja perhe, eikä miehelläsi ole aikaa eikä kiinnostusta tavata teidän lastanne joka itkee ikäväänsä.
[/quote]
Ai sä tunnet ap:n?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:08"]
Kokeile miettiä miten itse käyttäydyt siinä vaiheessa kun miehelläsi on kolmas vaimo ja perhe, eikä miehelläsi ole aikaa eikä kiinnostusta tavata teidän lastanne joka itkee ikäväänsä.
[/quote]
No jaa, tuskinpa silti vaatisin miestä lähtemään MINUN kanssa kesäretkelle tai reissuun ja leikkimään jotain pikkuperhettä. Toki varmasti yrittäisin saada häntä viettämään aikaa LAPSEN kanssa, mutta en itseni. Exät on exiä ja lasten asiat voidaan hoitaa, mutta ei mitään muuta yhdessäoloa. En ole ap
3. Minä olen miehen ensimäinen VAIMO, entinen puoliso puolestaan mieheni entinen tyttöystävä jonka kanssa hänellä kolme lasta.
Meillä on lasten tapaamisista sopimus mutta viikonloppuja täytyisi olla koko aika vaihtamassa suuntaan jos toiseen, ylimääräiset näkemiset arkena tapahtuu lähinnä entisen puolison toiveiden mukaan juuri niinä ajankohtina kun meidän on näkeminen mahdotonta järjestää josta sitten taas entisen puolelta tulee kamala mekkala.
Olemme yrittäneet parhaamme mukaan sopia ja neuvotella lasten tapaamisista mutta mikään kun ei tunnu riittävän. On hyvin hankalaa muutenkin puhua asioista ihmisen kanssa joka ei tunnu lainkaan ymmärtävän "suomen kieltä". Tai ihmisen joka kuvittelee meidän pystyvän lennosta vaihtamaan työvuorojamme (teemme molemmat kolmivuorotyötä) sen mukaan miten hänelle itselleen sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olekkaan rajaa. Minun miehen lapset itkevät ikävää kun entinen ei lapsia meille päästä. Vaikka puitteet lapsille kunnossa.
Eksällä on varmaan kauhean huono olla, kaipaa entistä liittoaan. Oliko hän se jätetty osapuoli? Tulitko kenties itse ensin "toiseksi naiseksi", joka hajotti perheen? Jos hän lisäksi on lähivanhempi ja lapset ovat teillä vain viikonloppuja, niin saattaa olla myös uupunut.
Hänen ei kyllä pidä joutua katkaisemaan välejään miehesi sukuun. Hän on eronnut miehestä, ei kaikista ihmisistä jotka heille tulivat liiton aikana läheisiksi.
Et voi muuta tehdä kuin kertoa yhä uudelleen faktat työvuorojärjestelyistä ja siitä, että liittonne on nyt teidän kahden välinen. Lasten asiat sen sijaan yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on voimassaoleva tapaamissopimus, niin mikään ei teitä velvoita vaihtelemaan viikonloppuja. Anna exän soitella lastenvalvojalle. Ei se sopimusta miksikään muuta. Tekee itsestään vain pellen. Toisaalta, kannattaa välillä joustaa. Voi tulla teillekin joskus tarvetta viikonlopun vaihtamiseen.
Kyl se mies sutkin viel vaihtaa taas johonkin uuteen naiseen, näköjään mikään ei riitä/kelpaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein näillä ex-vaimoilla hämärtyy kyky käsitellä/ajatella asioita eron jälkeen. Itsestään he tekevät käytöksellään täyden idiootin, mutta on tietysti valitettavaa, että siinä kärsii tilanteeseen viattomat lapset, sekä ex-puolison uusi puoliso (jota kai yleensä tälläisissa tilanteissa yritetäänkin ärsyttää). Tässä on vaarana se, että mikäli mies todella rakastaa uutta puolisoaan, niin hän jossakin vaiheessa kyllästyy ex:n touhuihin, ja ottaa etäisyyttä myös lapsiin. Ja näinollen lapset kärsivät jälleen. Ja kaiken lisäksi miehen uusi kumppani rupeaa lopulta myös inhoamaan miehen lapsia, koska ne muistuttavat aina katkerasta, ärsyttävästä lasten äidistä, joka ei jättänyt heitä rauhaan, ja hankkinut omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:33"]
No jos on voimassaoleva tapaamissopimus, niin mikään ei teitä velvoita vaihtelemaan viikonloppuja. Anna exän soitella lastenvalvojalle. Ei se sopimusta miksikään muuta. Tekee itsestään vain pellen. Toisaalta, kannattaa välillä joustaa. Voi tulla teillekin joskus tarvetta viikonlopun vaihtamiseen.
[/quote]
Etävanhemman ei tarvitse vaihdella viikonloppuja. Voi sanoa, että nyt ei sovi ja se on sillä selvä.
En tunne, mutta se toisen asemaan asettuminen ja näkökulman vaihtaminen avartaa joskus. No ap. yritti asettua toisen rooliin ja näki ainoastaan sen että hän on oikea VAIMO. Ap:n tarina on hyvin riippuvainen hänen roolistaan ja näkökulmastaan. Jos kuulisimme lasten, lasten äidin, lasten isän, lasten anopin tai sedän näkökulman samaan tilanteeseen tarina voisi olla hyvinkin erilainen. Ap. voi joko heittäytyä uhriksi lapsen rooliin tai ottaa vastuun omasta käytöksestään ja sen vaikutuksesta tilanteeseen ja muihin osallisiin. Ap. ei ole tässä ketjussa antanut kovin aikuista kuvaa siitä miten hän tukee aviomiestään kolmen erolapsen isyydessä. Lasten kasvatuksessa harvoin kaikki menee kuin Strömsössä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:08"]
Kokeile miettiä miten itse käyttäydyt siinä vaiheessa kun miehelläsi on kolmas vaimo ja perhe, eikä miehelläsi ole aikaa eikä kiinnostusta tavata teidän lastanne joka itkee ikäväänsä.
[/quote]
Ai sä tunnet ap:n?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:57"]
Etävanhemman ei tarvitse vaihdella viikonloppuja. Voi sanoa, että nyt ei sovi ja se on sillä selvä.
[/quote]
Ei etävanhemman tarvitse edes tavata lapsia, tapaa silloin kun huvittaa tai on tapaamatta. Se on sillä selvä.
Tapaan työni puolesta satoja vanhempia koskien lasten tapaamisia ym. Ja totuus on, että yksi nainen kolmestakymmenestä kykenee tekemään jonkinlaisia kompromisseja. Yleensä joudun muistuttamaan äitejä, että nyt on kyse lapsista, ei äidin omista pettyneistä tuntemuksista. Näissä tapauksissa, joissa äiti on hyväsynyt eron, ja myös mahd. ex-miehen uuden puolison, asiat sujuvat hyvin sopimusten mukaan, ja lapset voivat paremmin. On kaikkien edun mukaista, että jokainen jatkaa elämää omilla tahoillaan, ja sopeutuvat uuteen tilanteeseen, jotta voivat olla turvallisia ja välittäviä vanhempia lapsille, joille uusi tilanne saattaa olla hämmentävää ja pelottavaa. Lapsen ei pidä joutua valitsemaan vanhempiensa väliltä, eikä tilanne saa ajautua siihen, että vanhempi etääntyy lapsestaan aikuisten epäkypsän käytöksen vuoksi.
Jotkut naiset on kohtuuttomia. Mun kaveri on yhdessä eronneen miehen kanssa. Mies on eronnut, koska eksänsä löysi uuden miehen ja pakkasi yhtäkkiä lapset mukaansa. Mies oli kuulemma erittäin masentunut pitkään eron jälkeen ja taloudellisesti liemessä, kun iso asunto jäi yksin maksettavaksi. Erosta ehti kulua 2-3 vuotta ennen kuin löysi tämän kaverini. No, nyt eksä ei sitten siedäkään sitä, että mies on jatkanut elämäänsä. Kiukuttelee, uhkailee, kiristää lapsilla tuota uutta suhdetta jne. Tähän asti on voinut eron jälkeen pitää uudet miesystävät (ne on vaihtuneet usein) ja sen lisäksi eksän hyppysissään. Nyt eksä liukuu hyppysistä, kun eksällä onkin uusi nainen ja ei suostu enää kaikkeen. Aivan sairasta touhua on alkanut pitämään. Tapaamiset, rahat, kaikki vaikeaa. Elareissa ei tunnu enää mikään riittävän, vaikka keskituloinen mies maksaa kahdesta jo yli 500 Euroa, maksaa harrastukset ja pitää lapsia luonaan paljon.
Älä AP väheksy miehen entistä avoliittoa nimittämällä lasten äitiä tyttöystäväksi. He asuivat yhdessä ja heillä on kolme yhteistä lasta. Nainen on ex-avovaimo eikä ex-tyttöystävä.
Näitä riittää :(
Nimimerkki kokemusta on