Minkä ikäisen lapsen olet jättänyt viikoksi hoitoon ja lähtenyt itse lomalle?

ei tulisi mieleenikään jättää häntä kotiin ja lähteä itse lomalle.

Mikään ei edes ole niin hienoa kuin nähdä omien lasten ilo ja innostus jossain lomapaikassa.

ei tulisi mieleenikään jättää häntä kotiin ja lähteä itse lomalle.

Mikään ei edes ole niin hienoa kuin nähdä omien lasten ilo ja innostus jossain lomapaikassa.

olen käynyt sekä yksin että lasten kanssa!

-17

ilman lapsia (2,5v, 6v ja 7v). Mukavalta tuntuu saada viettää aikaa ihan rauhassa kahdestaan puolison kanssa! Uskoisin että lapset selviää ihan hyvin kotona, tutun hoitajan kanssa.

Jos ap olet lähdössä itse, niin lähde hyvillä mielin ja nauti olostasi!

Vain jos on, olet ehkä kelvollinen antamaan synninpäästöä tai kehottamaan lähtemään.

Minut on myös jätetty ihan pienestä lähtien 1-2 viikoksi isovanhempien hoitoon, ja noista matkoista tuli kyllä yksi lapsuuteni pahimpia traumoja.

Pelkäsin etukäteen, ollessani jo koululainen, että milloin taas tulee matka. Nuorempana en osannut vielä pelätä ennakoida, mutta isompana tosiaan kyllä, kun muistin edellisiltä kerroilta hädän ja ikävän. Lisäksi luulin olevani hankala ja käyttäytyväni väärällä tavalla, kun itkin ja murehdin. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, että toimin ihan oikein - miten olisinkaan voinut tehdä jotain muuta kuin noudattaa luontaista reaktiota, ja aikuiset väärin kun kuvittelivat, että karaisemalla oppii ja lapset voi noin vain jättää kotiin parkumaan viikoksi.

Tästä viisastuneena en voisi ikinä jättää lapsiani sellaiseksi ajaksi toisten hoitoon, josta selviytymisessä on pienintäkään epävarmuutta. Vanhemmat kyllä ehtii etelänmatkoilleen kahdestaan kun lapset on esim. teini-ikäisiä.

vanhimmat ovat lapsista jo aikuisia. Ei olla vielä jätetty, eikä aiota jättääkään.

olin aikoinaan yksin viikon lomalla ja pienin lapsi oli silloin 2vuotias. Mutta isän kanssa kotona, joten en koe jättäneeni. Sillä hänhän oli isänsä kanssa.



4 päivän reissulla olemme yhdessä mieheni kanssa olleet kun pienin lapsista oli 1,5vuotias.

Isompi oli ollut jo jonkun kerran muutaman yön mummolassa, 3v oli eka kertaa erossa.



En ehkä nyt jättäisi vielä noin pieniä. Mutta olin ollut niin tiiviisti lasten kanssa monta vuotta ja reissuun teki mieli rauhassa. Ekat päivät oli ihana kulkea ilman lapsia, mutta sitten iski tyhjyys ja ikävä. Lapsilla tuli ikävä itku vasta kun kotia tultiin.

Jos lähtisin viikon lomalle,ottaisin lapset mukaan.Voisin kyllä jättää viikoksi isovanhemmille ja lähteä lomalle,jos mulla olis varaa tarjota myös lapsille loma,mutta kun ei oo.Joten jos joskus saan ni paljon ylimäärästä et pääsisin ulkomaille niin ehdottomasti ottaisin lapset mukaan,koska muuten se tuntuis epäreilulta.Esikoinen oli varmaan 5v. kun oli 5vrk isovanhempien kaa mökillä eli erossa minusta,halusi itse lähteä.Kaksi nuorempaa on ollu 2-3vrk isovanhemmilla mut en oo lomaillut silloin.

Niin ehkä se pidennetty viikonloppureissu olisi tuossa kohtaa ollut parempi kaikkien kannalta.

ja olin todella idiootti. Silloin (18 v sitten) kukaan puhunut vuorokausi per ikävuosi -asiasta.



Kadun tätä ja olen lupautunut maksamaan lapseni psykiatrikulut, kun hylkäämiskokemukset nousevat pintaa hänen ollessaan n. 30-vuotias.

meen lapsi oli 1v8kk kun oli viikon mummulassa hoidossa, kun me oltiin viikko lomalla etelässä. itselle tuli isompi ikävä kuin lapselle. mut hyvin meni, eikä oo jäänyt traumoja kenellekään.

eikä noin pieni ois siitä ulkomaan matkasta viel edes mitään ymmärtäny.

Lapsilla tuli ikävä itku vasta kun kotia tultiin.

ja muistan edelleen katkerana, kuinka äitini suuttui kun purskahdin itkuun koulusta tultuani ja hän oli kotona. "Tässähän me ollaan kotona!" Että anteeksi vaan, kun ikävöin teitä, lupaan vastedes olla ikävöimättä.. Todennäköisesti kyllä tuo tilanne vain osoitti sen, että äiti ei itsekään ollut ihan sinut tilanteen kanssa.

- yksi jonka vanhemmat reissasivat

kun mä, mies ja isommat lapset lähdettiin laskettelureissulle. Oltiin pois 6 yötä.



1v:na ovat kaikkia lapsemme olleet mun vanhemmilla vajaan viikon, kun me vanhemmat olemme olleet töissä ja lapset lomalla.



Koskaan ei ole lomailtu kahta yötä pitempän miehen kanssa kaksin. Yleensä aina koko perhe lomaillaan yhdessä, mutta meidän ollessa töissä, lapset ovat usein mun vanhemmillani viikon. Aina ovat menneet todella mieleellään.

kysyttiinkö niiltä, jotka ei oo jättäneet?!

huonoa omaatuntoa tai muistutuksia siitä, että ASIA EI EHKÄ OLE KOVIN SUOSITELTAVA. Parempi kulkea laput silmillä ja korvilla, ettei vain kuulisi joltain että on tehnyt todella väärin ja tyhmästi.

meen lapsi oli 1v8kk kun oli viikon mummulassa hoidossa, kun me oltiin viikko lomalla etelässä. itselle tuli isompi ikävä kuin lapselle. mut hyvin meni, eikä oo jäänyt traumoja kenellekään.

eikä noin pieni ois siitä ulkomaan matkasta viel edes mitään ymmärtäny.

Eihän se pointti ole että ymmärtääkö lapsi matkan päälle vaan siitä että minkäikäisenä voi olla erossa vanhemmistaan... Nyrkkisääntö on että yhtä monta yötä kuin ikää vuosina.

mutta on olemassa lomamatkoja, jonne lapsia ei ehkä kannata ottaa. Tämä siis kommentiksi niille, jotka sanovat, että lomamatkat kuuluvat myös lapsille.



Itse olen esimerkiksi pitkään suunnitellut Intian kertomatkaa, ja aion totetuttaa sen vuoden sisällä. Lapset ovat 4 ja 6, ja uskon, että on parempi jättää heidtä mummulaan.

mutta on olemassa lomamatkoja, jonne lapsia ei ehkä kannata ottaa. Tämä siis kommentiksi niille, jotka sanovat, että lomamatkat kuuluvat myös lapsille.

Itse olen esimerkiksi pitkään suunnitellut Intian kertomatkaa, ja aion totetuttaa sen vuoden sisällä. Lapset ovat 4 ja 6, ja uskon, että on parempi jättää heidtä mummulaan.

Miksei mulle ole tullut mieleen, että lähtisin Intian kiertomatkalle siinä vaiheessa, kun lapseni ovat pieniä, ja eivät pärjäisi reissussa mukana? Ihan sinäkin varmaan olet itse saanut ajatuksen tuollaisesta mieleesi, tuskin kukaan on tullut sinulle kertomaan, että nyt kuule, nyt on lähdettävä, eikä viiden vuoden päästä!

Jotenkin kummallista, mutta itse olen mukauttanut jo aikoja sitten ajatteluni sellaiseksi, että lapset rajoittavat äidin mielitekoja, harrastuksia ja oikeastaan aika montaa asiaa jollain tavalla. Siltikään en pidä sitä ongelmana. Kaikelle on aikansa.

Hatmittaa , että tuli tehtyä reissu ilman heitä. Isompi sisarrus oli pinenmmän turvana mummilassa , eikä lapset olleet pahemmin itsekeet. Mutta matkasta jo 6 v , ja edelleen nuorempi saattaa sopivassa kohden lapsi muistuttaa Jääneensä oliko se siellä massa johon hän ei päässyt mukaan " esim jos tulee ohimennen joidenkin ystävien kasnna sivuttua , että on joskus käynyt ko kohteessa, tai kun lapsi katsoo perhealbumia... Ei voi kyllä millään käsittää, mitksi hänet oli jätetty mummilaan. Vanhempi , lapsi onkin jo aikuinen mutta hyvin on hänelläkin muitissä äidin ja isän kahdenkeskeinen matka. Tuon reissun jälkeen, ollaan matkustettu vain perheenä.

Siksi en jätäkään yksi- tai kaksivuotiasta viikoksi hoitoon. Uskon, että viisivuotias kuitenkin pärjää tutun hoitajan kanssa viikon. Uskon myös, että aikuisenkaan ei tarvitse sysätä kaikkia unelmiaan kymmenen vuoden päähän, jos kyse on kuitenkin kohtuullisista toiveista.



Silloin tällöin myös aikuisten on lupa toteuttaa omia unelmiaan. Elämä on arvaamatonta eikä ihan aina kannata elää "sitten kun "-elämää.



Ja juu, ihan varmasti joku tulkitsee tämänkin niin, että matka on tärkeämpi kuin lapset. Tietenkään ei ole. Viikon matka ei tarkoita, että pitää elämässään muita asioita lapsiaan tärkeämpinä. Se, että elämässä on lasten lisäksi muitakin iloja ja kiinnostuksen kohteita, ei ole aina pahasta.

eikä ole oltu viikkoa yhtäaikaa pois koskaan. Lyhyempiä aikoja kyllä, pisin taisi olla 5 yötä, lapset silloin 4v->. Erikseen ollaan oltu kyllä pidempäänkin, minä viimeksi pois 2 viikkoa.

oli lapset viime keväänä kun oltiin miehen kanssa viikko etelässä. Mun vanhemmat tuli kotiin hoitamaan. Välillä tuli ikävä mutta siitä aina selvittiin, niin lapset kuin vanhemmatkin.