3-vuotiaan ruokailu

Minua jäi myös hämmästyttämään tuo mainittu 1,5 dl ruokaa - meillä juuri 3 vuotta täyttänyt tyttö syö äärimmäisen harvoin noin suurta määrää kerralla. Tuntuu todella oudolta, että joku pakottaa noin pienen syömään noin paljon, minusta ei ole yhtään kummallista että ruokailusta tulee silloin vaikeaa.

Meidän 2,5v syö ehkä 0,5dl hyvä jos sitä.

Voi elämän kevät. Anna olla jo. Anna välipalalla välipalaa, unohda se ruoka! Söisitkö itse välipalalla lounaan jämät?

Ei se tietenkään vaarallista olisi jos välillä syö huonosti ja näinkin olemme tehneet välillä yrityksenä ratkaista syömisongelmamme. Siitä tulee sitten se ajatus, että lapsi oppii juurikin syömään epäterveellisesti jo lapsesta pitäen. Hienoa,50, että teillä on kaikki nyt hyvin.

Ja olen kuullut päin vastoin sellaista, että lapsen EI PITÄISI ANTAA VALITA MITÄ SYÖ, vain se määrä on se, mitä lapsen pitäisi osata kontrolloida. Tuosta huomaa sen, että mielipiteitä voi olla monenlaisia. Olen todellakin kysynyt lapselta, haluaako syödä puuroa vai jugurttia esim. iltapalaksi ja antanut sen mitä on valinnut. SE EI AUTA VENKOILEMISEEN JA SYÖMISEN REIPPAUTEEN TIPPAAKAAN.

Syöminen ja nukkuminen ovat joo molemmat niitä perustarpeita. Meillä on totta puhuen ollutkin molemmissa silti ongelmia, nukkumisessa ei enää onneksi kovin paljoa. Se juuri on itseäni mietityttänyt, että miksi nämä perustaidot ovat lapsellemme niin vaikeita (kotona siis) että, vaikka muuten on oikein fiksu ja oppivainen tapaua. Siksi olen alkanut epäilemään uhmaa ja voimakasta tahota syinä temppuiluun.

Siinä olisikin ajatusta että ruokailutilanteeseen/paikkaan saataisiin jokin konkreettinen muutos.

Onko lapsellasi muitakin erityisiä piirteitä kuin nukkumisen ja syömisen vaikeus?

sama homma vielä vähän aikaa sitten, lapsi täytti alkuvuodesta 4v. Me vänkkäsimme aikamme, kun periaatteena oli että lautanen syödään tyhjäksi. Saattoi vierähtää yli kaksikin tuntia lautasen äärellä. Tyttö vaan istuskeli, katseli ikkunasta ulos, leikki tuolilla jne. Jatkuvasti sai kehottaa syömään, eikä mitään välttämättä silti tapahtunut.



Sittemmin luovuimme tuosta koko lautasen syömisestä, ja jos ei syöty inhimillisessä ajassa niin lautanen lähti jääkaappiin. Seuraavan kerran ruokaa sai vasta seuraavalla ruokailuajalla, ja sitten syötiin se edellinen ruoka. Tämä tehtiin selväksi lapselle. Ei ilmeisesti oikein maistunut enää sama ruoka toisen kerran, sillä ruokailut ovat alkaneet sujua ihan hyvin. Välillä edelleen vitkutellaan, mutta siinähän vitkuttaa. Minä en jaksa enää istuskella pöydässä hänen kanssaan, siinähän sitten kiskoo kylmää puuroa naamaan.



Veikkaisin siis, että tuo vaihe menee ohi. Konkreettisia neuvoja on vähän hankala antaa. Meilläkin vaikka kuinka on tehty selväksi, että ruokaa tulee seuraavan kerran vaikka vasta illalla, niin ei aina silti uppoa ja sitten tunnin päästä tullaan valittamaan nälkää. Plaah.

Miksi ihmeessä lapsen pitää istua pöydässä kunnes lautanen on tyhjä (olen -70 luvun lapsi ja meillä oli joskus tuollaista..)? Mikset ohjaa pois pöydästä jos menee pelkäksi pelleilyksi? Miten teidän ruokailutavat eroavat päiväkodin ja kyläpaikkojen tavoista? Löytyisikö sieltä apua tilanteeseen?



Eikä ruoka varmasti maistu hyvältä/syömiskelpoiselta jos se on seissyt lautasella 1-1,5 tuntia, ei ihme että senkin puolesta tulee itkua :(



Olisiko siis aika ottaa käyttöön joku toinen toimintatapa?

Meillä oli täysin samanlainen lapsi, tai siis että ruokailu kesti ja kesti ja kesti ja kesti jne..

Sillä erotuksella että söi hoidossakin kuin etana. kerrankin vein hänet kahdeksaksi (eli siis suoraan aamupalapöytään) ja tulin ysiltä palaveriin niin siellä se vielä reppana istui aamupalapöydässä syömässä. Eikä haitannut lainkaan että kaverit olivat jo leikkimässä.



Nyt poitsu on 4v4kk ja syö tosi reippaasti, se meni joskus ehkä 3v8k iässä ohi, silleen vaivihkaa vaan alkoi syömään tavallista tahtia. Toki vielä nykyäänkin välillä joutuu sanomaan että keskitytäänpä syömiseen mutta yleensä kyllä syö hyvin.



Eli mulla ei ole mitään poppakonstia tuohon syömiseen muuta kuin se että yrittäkää vain kestää, se menee ohi.

tuollaisen painostavan kurinpitotilanteen? Lapsi syö jos on nälkä. Hänellä ei ole nälkä vain siksi, että sinä sanot niin. Aivan kuten häntä ei nukuta eikä pissata vaikka sinä käskisit häntä.



Meillä myös kolmevuotias, ja toi kuulostaa lapsen kiusaamiselta. Eikö teillä ole elämässä muuta tekemistä kuin kytätä paljonko lapsi syö? Miksi on niin hirveän tärkeää, että tätäkin asiaa pitää kontrolloida? Sun tehtävä vanhempana nimenomaan on tukea lapsen kykyä tunnistaa omat tarpeensa, ja nälän ja kylläisyyden tunnistaminen on yksi tärkeimmistä asioista, joilla ehkäistään syömishäiriöitä ja ylipainoa. Jos sun lapsi oppii, että on ihan sama, miltä itsestä tuntuu, pääasia että miellyttää vanhempiaan, niin hänellä voi olla joskus aivan aitoja ongelmia syömisen kanssa.

Lautanen pitää meidän mielestä oppia syömään tyhjäksi, jotta lapsella ei jäisi nälkää.



Kyläpaikossa ja päivähoidossa ollaan huomattu eroksi ainakin se, että ihmisiä on enemmän paikalla.Lisäksi he voivat olla tunetemattomampia, eikä lapsemme luultavsti silloin kehtaa hillua ruokapöydässä. Kotona keskenään ollessamme vastaavaa ulkopuolista painetta ei tule.



Kyllä lapsemme lopulta ruokansa syö vaikka olisi istunut pöydäss jo tunnin. Se ei auta vaikka sanomme, että ruoka jäähtyy/ ei maistu hyvältä tai että olemme joskus lämmittäneet ruokaa uudelleen koska se tietysti ehtii jäähtyä tuossa ajassa.



Tilanne on meilläkin jatkunut jo vuoden päivät ja on erittäin rasittavaa. Usein lähdemmesyötyämme pois pöydästä, koska lapsen pelleilyä ei ole mukava katsoa kun on ensin kehottanut lasta syömään kymmeniä kertoja..

Ei saa nousta pöydästä kesken, jos lähtee niin lautanen otetaan pois.



Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi, koska eihän lapsi sitä itse annostele, ja vaikka annostelisikin, ei noin pieni osaa vielä arvioida.

Lapsi on hyvä opettaa siihen, että itse tunnistaa milloin on syönyt tarpeeksi, sanoo kiitos ja poistuu. Eikä joka kerta korvia myöten täyteen koska lautanen on syötävä tyhjäksi.



Pitäähän sitä nyt syödä kauan jos on pakko syödä paljon.

Antakaa lapsen itse päättää paljonko syö, voi tarjota vielä että haarukallinen, kaksi äidin mieliksi vielä tms, mutta ei saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi kun ei ole itse sitä annostellut.

ei tarkoita sitä, että lapselle jäisi nälkä vaan sitä että sinä olet annostellut ruuan väärin.

Lapsi ei tee väärin jättäessään ylimääräiset syömättä, sinä teet väärin haaskaamalla ruokaa laittamalla sitä liikaa lautaselle.

Syöminen on todella hidasta. Tänään syötiin risottoa noin tunnin verran ruokapöydässä. Itse söin oman ateriani n. 15 minuutissa ja nousin pöydästä. En yksinkertaisesti jaksa enää istua siinä pöydässä lapsen seurana. Syököön yksin sitten. Meillä hidas syöminen on ollut ongelma jo syntymästä lähtien. Koska kyseessä oli ensimmäinen lapsi, eikä ollut kokemusta muista lapsista, ajattelin, että on ihan normaalia, että vauvalta kestää n. 20 minuuttia juoda tuttipullosta n. 100 ml maitoa. Kunnes näin, kun kaverin lapsi joi tuttipullosta 200 ml parissa minuutissa. Silloin aloin tajuta, että jotain on vialla.



Meidän täytyy myös pitää tiukkaa linjaa siitä, että lautanen syödään tyhjäksi. Lapsella on muutenkin käyrät miinuksella, ja kasvu hidastunut. Meillä ei voida luottaa siihen, että lapsi syö, kun on nälkä. Niin, mitäs sitten, kun lapsella ei ole nälkä? Moni täällä niin tietäväisenä aina selittää, että jättää vain aterian kylmästi väliin, niin jo seuraavalla kerralla maistuu. Aha. No, entäs jos ei maistu? Mitä sitten teet? Ja mitä teet sitten, kun ei sitä seuraavallakaan aterialla maistu? Entäs sitten, kun ei seuraavana päivänäkään maistu? Tai seuraavalla viikolla? Mitä teet, kun lapsi kerää painoa ensimmäisen elinvuotensa aikana vain reilu neljä kiloa? Ja saavuttaa kolmivuotiaana sen painon, mikä olisi pitänyt saavuttaa yksivuotiaana.

Tuohon on pakko kyllä korjata: ongelmamme on, että lapsi ei oikein meinaa edes aloittaa ruokailuaan ja haluaisi jätää koko lautasen syömättä.Sitten vitkuttelun jälkeen syö kyllä koko lautasen yleensä tyhjäksi, eli en laita sitä liikaa.



Jos hän söisi kiltisti ja jättäisi lopun lautaselle, olisi se täysin eri asia koska silloin hän on syönyt mahansa täyteen.

Tuohon on pakko kyllä korjata: ongelmamme on, että lapsi ei oikein meinaa edes aloittaa ruokailuaan ja haluaisi jätää koko lautasen syömättä.Sitten vitkuttelun jälkeen syö kyllä koko lautasen yleensä tyhjäksi, eli en laita sitä liikaa.

Jos hän söisi kiltisti ja jättäisi lopun lautaselle, olisi se täysin eri asia koska silloin hän on syönyt mahansa täyteen.

Mutta se voi johtua siitäkin, että sitä aloittaessa taitaa olla jo hieman nälkä kun yleensä pyytää hieman ennen kuin alan valmistaa, että saisiko jo ruokaa ja käy kyselemässä onko kohta valmista.

Välillä saattaa olla kausia, ettei lämmin ruoka oikein tee kauppaansa, mutta sitten juo maitoa ja syö salaattia oikein reippaasti, se kelpaa minulle.

Kiitos noista ymmärtäväisistäkin vastauksista. Ne lämmittävät mieltäni ja kertovat ettemme taistele yksin ongelman kanssa.



T. Aloittaja

sillä siihenhän aika moni vanhempi näyttää lapsensa kanssa pyrkivän. Syömään pakottaminen on samanlaista väkivaltaa kuin pakottaisi ulostamaan aina silloin, kun vanhempi sitä haluaa.



Meillä saa syödä tai olla syömättä. Ruokaa tai siis oikeastaan ravintoa on tarjolla noin 4 tunnin välein, eikä minulla ole mitään ongelmaa lämmittää lapselle iltapäivävälipalalle makaronilaatikkoa, jos hän sitä silloin tahtoo syödä marjarahkan sijaan.



Mitä te äidit tavoittelette tulla pakottamisella? Lapsenne ovat todennäköisesti siellä nälkiintymisen rajoilla siksi, että eivät kykene syömään, koska te olette tehneet syömisestä maailman hirveimmän painajaisen pienelle ihmiselle. Mitä tiukempia ja tylympiä olette, sitä varmemmin lapsenne kuihtuu teiltä pois. Mikä tavallaan on ehkä helpotuskin sille lapselle.

Henkistä väkivaltaa. Hyi että kun alkoi ahdistaa. Miksi ihmeessä teette lapsen elämästä tuollaista???

Joskus lapsella on kovempi nälkä, joskus taas ei juurikaan nälkä. Ei aikuinen pysty niin tarkasti aina tietämään, kuinka paljon ruokaa lapsi juuri sillä aterialla tarvitsee. Vaikka lapsi sitten pakotettuna söisikin kaiken, ei se tarkoita, että hän olisi oikeasti halunnut tai tarvinnut sellaista ruokamäärää.



Mun 3v poika on myös aika hidas ja huono syömään. Ruokailu venyisi ja venyisi, joten jos ruoka uppoaa huonosti ja hän sanoo jo alkuunsa, ettei halua syödä enempää, syötän pari lusikallista. Kaikkea ruokaa pitää maistaa vähintään yksi lusikallinen, sen jälkeen voi saada leivänpalan, jos ei tykkää ruuasta. Niiden yhden tai muutamien lusikallisten jälkeen jos lapsi sanoo, ettei enää halua syödä, hän saa poistua pöydästä jatkamaan leikkejään. Tai vaihtoehtoisesti jos on jälkkäriä, jää pöytään odottamaan, että muut saavat syödyksi pääruokansa.

sillä siihenhän aika moni vanhempi näyttää lapsensa kanssa pyrkivän. Syömään pakottaminen on samanlaista väkivaltaa kuin pakottaisi ulostamaan aina silloin, kun vanhempi sitä haluaa.

Meillä saa syödä tai olla syömättä. Ruokaa tai siis oikeastaan ravintoa on tarjolla noin 4 tunnin välein, eikä minulla ole mitään ongelmaa lämmittää lapselle iltapäivävälipalalle makaronilaatikkoa, jos hän sitä silloin tahtoo syödä marjarahkan sijaan.

Mitä te äidit tavoittelette tulla pakottamisella? Lapsenne ovat todennäköisesti siellä nälkiintymisen rajoilla siksi, että eivät kykene syömään, koska te olette tehneet syömisestä maailman hirveimmän painajaisen pienelle ihmiselle. Mitä tiukempia ja tylympiä olette, sitä varmemmin lapsenne kuihtuu teiltä pois. Mikä tavallaan on ehkä helpotuskin sille lapselle.

huonosti syövän lapsen kanssa, joten pidä suusi kiinni. Miten olen voinut tehdä syömisestä vaikean asian, kun se on ollut tällaista syntymästä lähtien?

Meillä vanhemmat päättävät, mitä ruokaa tarjotaan ja milloin, lapset päättävät paljonko sitä syövät. Yleensä jos esim. lounaalla maistuu huonommin, päivällisellä sitten taas paremmin. Ja päinvastoin.

Joskus lapsella on kovempi nälkä, joskus taas ei juurikaan nälkä. Ei aikuinen pysty niin tarkasti aina tietämään, kuinka paljon ruokaa lapsi juuri sillä aterialla tarvitsee. Vaikka lapsi sitten pakotettuna söisikin kaiken, ei se tarkoita, että hän olisi oikeasti halunnut tai tarvinnut sellaista ruokamäärää.

Mun 3v poika on myös aika hidas ja huono syömään. Ruokailu venyisi ja venyisi, joten jos ruoka uppoaa huonosti ja hän sanoo jo alkuunsa, ettei halua syödä enempää, syötän pari lusikallista. Kaikkea ruokaa pitää maistaa vähintään yksi lusikallinen, sen jälkeen voi saada leivänpalan, jos ei tykkää ruuasta. Niiden yhden tai muutamien lusikallisten jälkeen jos lapsi sanoo, ettei enää halua syödä, hän saa poistua pöydästä jatkamaan leikkejään. Tai vaihtoehtoisesti jos on jälkkäriä, jää pöytään odottamaan, että muut saavat syödyksi pääruokansa.

että lapsi ei voi tulla toimeen parilla lusikallisella puuroa päivässä JATKUVASTI. Joskus pitää vain ottaa radikaalimmat keinot käyttöön.