Lue keskustelun säännöt.
3-vuotiaan ruokailu
31.03.2012 |
Meidän 3-vuotiaamme ruokailu kestää kotona syödessä 1-1,5 tuntia? Hän ei saa nousta pöydästä enne kuin lautanen on tyhjänä. Hänellä on tapana keskittyä syömisen sijasta kaikenlaiseen pelleilyyn, sekä laulamiseen, höpöttämiseen... Toistuvasti pyydämme häntä aloittamaan/jatkamaan syömistä ja kun aikaa kuluu, komennamme jämäkästi. Tämä johtaa tiestysti itkemiseen. Koko tämän rituaalin jälkeen hän saa syötyä lautasensa tyhjäksi. Selvää on, että leikki-aika jää minimiin, kun esim.aamupalaa hän syö 8-9 ja lounashan alkaa 11.30-12 jonka hän poikkeuksellisesti syö suht nopeasti eli puolessa tunnissa (tosin tänään meni se 1,5h).
Onko minulla kohtalotovereita?
Lapsemme on normaalipainon alarajoilla eli ei syö liikaa ruokaa. Lisäksihän on hyvin liikkuvaista sorttia ja kaikki masuun asti ruoka näyttää kuluvan helposti.
Päivähoidossa ja kylässä lapsi syö täysin normaalissa ajassa ruokansa.
Kommentit (135)
ap pienentää sitä annoskokoa ihan naurettavan pieneksi tyyliin 1 rkl perunamuusia, puolikas lihapulla, 2 hernettä, 1 viipale porkkanaa. Meillä nopeutti hommaa huomattavasti, lapsen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen myös, just sen näköinen että missä mun ruoat on!?? Ja voi sitä riemua, kun sai pyytää lisää kun aiemmin tuntui niin vastenmieliseltä se syöminen. Suosittelen kokeilemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap pienentää sitä annoskokoa ihan naurettavan pieneksi tyyliin 1 rkl perunamuusia, puolikas lihapulla, 2 hernettä, 1 viipale porkkanaa. Meillä nopeutti hommaa huomattavasti, lapsen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen myös, just sen näköinen että missä mun ruoat on!?? Ja voi sitä riemua, kun sai pyytää lisää kun aiemmin tuntui niin vastenmieliseltä se syöminen. Suosittelen kokeilemaan!
tuollaisen painostavan kurinpitotilanteen? Lapsi syö jos on nälkä. Hänellä ei ole nälkä vain siksi, että sinä sanot niin. Aivan kuten häntä ei nukuta eikä pissata vaikka sinä käskisit häntä.
Meillä myös kolmevuotias, ja toi kuulostaa lapsen kiusaamiselta. Eikö teillä ole elämässä muuta tekemistä kuin kytätä paljonko lapsi syö? Miksi on niin hirveän tärkeää, että tätäkin asiaa pitää kontrolloida? Sun tehtävä vanhempana nimenomaan on tukea lapsen kykyä tunnistaa omat tarpeensa, ja nälän ja kylläisyyden tunnistaminen on yksi tärkeimmistä asioista, joilla ehkäistään syömishäiriöitä ja ylipainoa. Jos sun lapsi oppii, että on ihan sama, miltä itsestä tuntuu, pääasia että miellyttää vanhempiaan, niin hänellä voi olla joskus aivan aitoja ongelmia syömisen kanssa.
tämä mummi komppaa täysin, sillä jos ruokailusta tule epämiellyttävää, niin siinä on kyllä tulossa vaikeuksia myöhemminkin.
Omat sekä hoitolapseni ovat joutunee heti pois pöydästä, jos pelleily alkaa, niin seuraavalla kerralla on ruoka maistunut.
ap pienentää sitä annoskokoa ihan naurettavan pieneksi tyyliin 1 rkl perunamuusia, puolikas lihapulla, 2 hernettä, 1 viipale porkkanaa. Meillä nopeutti hommaa huomattavasti, lapsen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen myös, just sen näköinen että missä mun ruoat on!?? Ja voi sitä riemua, kun sai pyytää lisää kun aiemmin tuntui niin vastenmieliseltä se syöminen. Suosittelen kokeilemaan!
mutta ei toimi meillä. Vaikka jättäisin ruoan tarjoamatta, niin sillä ei olisi mitään merkitystä.
Omat sekä hoitolapseni ovat joutunee heti pois pöydästä, jos pelleily alkaa, niin seuraavalla kerralla on ruoka maistunut.
On se vain niin vaikea tajuta, että huonosti syövällä lapsella EI MAISTU SE RUOKA SEURAAVALLAKAAN KERRALLA. Miksei tämä mene perille? Lukemisen ymmärtämisessä jotain vialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruokaa on syötävä 1,5 dl per ateria. Se on tosi iso määrä noin pienelle.
Omat sekä hoitolapseni ovat joutunee heti pois pöydästä, jos pelleily alkaa, niin seuraavalla kerralla on ruoka maistunut.On se vain niin vaikea tajuta, että huonosti syövällä lapsella EI MAISTU SE RUOKA SEURAAVALLAKAAN KERRALLA. Miksei tämä mene perille? Lukemisen ymmärtämisessä jotain vialla?
Jos tämän tekee järjestelmällisesti joka kerta, niin kyllä oppii ainakin olemaan pelleilemättä. Meillä pääsee heti takaisin pöytään syömään, jos pelleily loppuu ja haluaa. Yleensä haluaa ja syö ruuan loppuun. (Tämän ohjeen luin neuvolan vihkosta)
Lapsemme on myös pienikokoinen ja välillä aika kehno syöjä. Yleensä lapsi syö alkuun hyvin itse, mutta lopussa täytyy vähän syöttää, vaikka on jo 2,5-vuotias.
Ruuanlaittoon mukaan ottaminen on myös auttanut. Itse pilkkomat porkkanat maistuvat, muuten ei. (tämäkin neuvolan vihossa)
Päivärytmimme on aina suht samanlainen ja ulkoilemme kaksi kertaa päivässä. Tosin esim nyt sairaana, söivät isänsä kanssa päivälliseksi vain lettuja hillon ja kermavaahdon kera : )
Yritän siis olla pingottamatta, enkä todellakaan vaadi, että lautanen on tyhjenee. Jos näin tapahtuu, kehun kyllä vuolaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli et voi tarjota lapselle sinistä maitoa, koska muuten ruokavalio olisi liian rasvainen????????
Jos lapsi on oikeasti laihanpuoleinen, niin herranen aika, eikös se ole silloin ihan se ja sama mitä se syö, kunhan syö? Silloin nimenomaan olisi hyvä tarjota sinistä tai jopa punaista maitoa.
Meillä käytetään aina sinistä maitoa eikä ole tullut pieneen mieleenkään, että meidän ruokavalio olis sen takia liian rasvainen.
Ja kyllä, myös tuo pakottaminen kuulostaa oudolta. Meillä lapsi syö sen minkä syö ja joskus se on vaan puolikas peruna. Hyvin silti kasvaa, eikä kenenkään tarvitse stressata. Eikä istua tuntia pöydässä, puhumattakaan pitemmästä ajasta.
Ota nyt hyvä ihminen vähän iisimmin. Tuolla sinun taktiikkasi ei tee hyvä niin lapselle kuin äidillekään.
Jos tämän tekee järjestelmällisesti joka kerta, niin kyllä oppii ainakin olemaan pelleilemättä. Meillä pääsee heti takaisin pöytään syömään, jos pelleily loppuu ja haluaa. Yleensä haluaa ja syö ruuan loppuun. (Tämän ohjeen luin neuvolan vihkosta)Lapsemme on myös pienikokoinen ja välillä aika kehno syöjä. Yleensä lapsi syö alkuun hyvin itse, mutta lopussa täytyy vähän syöttää, vaikka on jo 2,5-vuotias.
Ruuanlaittoon mukaan ottaminen on myös auttanut. Itse pilkkomat porkkanat maistuvat, muuten ei. (tämäkin neuvolan vihossa)
Päivärytmimme on aina suht samanlainen ja ulkoilemme kaksi kertaa päivässä. Tosin esim nyt sairaana, söivät isänsä kanssa päivälliseksi vain lettuja hillon ja kermavaahdon kera : )
Yritän siis olla pingottamatta, enkä todellakaan vaadi, että lautanen on tyhjenee. Jos näin tapahtuu, kehun kyllä vuolaasti.
että pelleilemällä pääsee pois pöydästä. Mikä ihmeen rangaistus tuo on lapselle, joka ei edes halua tulla ruokapöytään? Ruoanlaittoon mukaan ottaminen ei ole auttanut. Päivärytmi on samanlainen ja ulkoillaan ihan yhtä lailla, mutta kappas vain! Sillä ei ole mitään vaikutusta syömiseen. Uskomatonta, mutta totta, ne neuvolan vihot ovat siis väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta näin lapsuudessani ja nyt sitten meillä.
LAPSUUDESSA
Minä, moniallerginen lapsi.
Kaikkea tuputettu.
Istuin ruokapöydässä pahimmillaan varmaan 4 tuntia.
Kasvoin vähällä, melkein olemattomalla syömisellä normaalimittoihin ( olen 5 cm pidempi kuin äitini ja tismalleen samanmielinen normaalisti ruokailleen siskoni kanssa).
NYT MEILLÄ
Kaikkea syövä 3-vuotias.
Joskus ruokailu ei vain suju, närpitään vähän ja sitten ruoka ei maistu. Lasta pyydetään kiittämään ruoasta ja palataan sitten seuraavalla aterialla ruokailun pariin. Ei välipaloja. Joskus kasvupyrähdysten aikaan aivan kaikki maistuu lautaselta ja lisääkin. Joskus ei ruoka maistu juuri ollenkaan. Saatan silloin antaa vaikka vähän jotain hyvää rypsiöljyä lusikalla. Syömättömyyddstä ei koskaan tehdä numeroa, koska pääsääntöisesti ruok maistuu ihan ok.
Kamalinta lapsuudessani oli siitä ruokailusta hirvittävän numeron tekeminen.
tätä ketjun palautetta.
Ei ole ihmekään, että ruokailutilanteet teillä riistävät hermoja. Kannattaisi katsoa peiliin ja ihan todella miettiä, että jos osa siitä lapsen syömisongelmasta nyt kuitenkin kattoisi sieltä peilistä vastaan.
Oot päättänyt tietyt säännöt, etkä millään haluaisi luopua niistä. Musta sun perustelut on kummallisia, on päivänselvää että teidän lapsella on vaikeuksia tunnistaa omaa nälän- ja kylläisyydentunnettaan, kun ootte itse vuoden verran tuputtaneet sille 1,5 dl ruokaa kerralla.
Yrittäkää nyt tosissaan ottaa neuvoja vastaan ja kokeilkaa uusia keinoja tarpeeksi pitkään.
En ikinä tule unohtamaan niitä muutamia kertoja lapsuudessa, kun minut pakotettiin istumaan (kotona ja päiväkodissa) lautasen äärellä, kun en suostunut syömään jotain kamalaa pinaattikeittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei ole syömätön lapsi, joka kuihtuu ravinnon puutteeseen, vaan hän syö hyvällä halulla päivähoidossa ja niissä tilanteissa vanhempiensakin seurassa, kun syöminen ei ole latautunut tuolla sairaalla tavalla. Miettikää nyt, lasta istutetaan PUOLITOISTAKIN tuntia pöydässä, ja kun hän vihdoin pääsee pois, onkin jo SEURAAVAN KIDUTUKSEN vuoro!! Mun tekee oikeasti niin pahaa, että oksettaa. Niin varmaan ap:n lastakin. MIKSI TEET TÄMÄN LAPSELLESI AP????
mutta näin lapsuudessani ja nyt sitten meillä.
LAPSUUDESSA
Minä, moniallerginen lapsi.
Kaikkea tuputettu.
Istuin ruokapöydässä pahimmillaan varmaan 4 tuntia.
Kasvoin vähällä, melkein olemattomalla syömisellä normaalimittoihin ( olen 5 cm pidempi kuin äitini ja tismalleen samanmielinen normaalisti ruokailleen siskoni kanssa).NYT MEILLÄ
Kaikkea syövä 3-vuotias.
Joskus ruokailu ei vain suju, närpitään vähän ja sitten ruoka ei maistu. Lasta pyydetään kiittämään ruoasta ja palataan sitten seuraavalla aterialla ruokailun pariin. Ei välipaloja. Joskus kasvupyrähdysten aikaan aivan kaikki maistuu lautaselta ja lisääkin. Joskus ei ruoka maistu juuri ollenkaan. Saatan silloin antaa vaikka vähän jotain hyvää rypsiöljyä lusikalla. Syömättömyyddstä ei koskaan tehdä numeroa, koska pääsääntöisesti ruok maistuu ihan ok.Kamalinta lapsuudessani oli siitä ruokailusta hirvittävän numeron tekeminen.
erittäin hienosti toimivasta äidistä.
Mummelikin tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua syyllistää mutta ihan vaan sanoa sen, että kannattaa miettiä miksi se syöminen ja kasvukäyrät ovat niin tärkeitä sinulle?
Oman lapsen kohdalla meinasi mennä samalla tavoin pieleen kun rupesin kyttäämään ja arvioimaan lapsen nykyistä ja tulevaa hyvinvointia syödyn ruuan määrällä ja kasvulla. Lapsi oli ja on edelleen pienikokoinen mutta täysin terve, joka syö vähän mutta monipuolisesti. Syöminen on aina kestänyt kauan mutta en odota, että lautanen syödään tyhjäksi.
Menin juttelemaan neuvolapsykologin vauva-aikana kanssa ja kyllähän sieltä sitten nousi esiin omasta lapsuudesta asioita, jotka heijastuivat omiin ajatuksiin ja tekoihin. Minäkin olen ollut pienikokoinen ja minua ollaan tuputettu tarhassa ja isovanhempien luona syömään. Tarhasta vielä varhaisin muistokin oli, että muiden jälkeen istutettiin kylmän ruuan kanssa ja itkuhan siinä tuli. Onneksi ymmärsin miten tämä vaikuttaa toimintatapaani ja olen sitä voinut tietoisesti muuttaa. Joudun tosin edelleen tekemään töitä sen eteen, etten tuputa ja jankkaa kunnolla syömisestä.
Häpeän itseäni kun olen suhtautunut niin suurella tunnelatauksella kasvukäyriin ja syömiseen mutta kiitän luojaani, että olen onnistunut siinä muuttumaan ja oppinut hyväksymään ja rakastamaan pientä lastani sellaisena kun hän on.
Tuollaiset "on kohteliasta syödä lautanen tyhjäksi" ja "on haaskausta heittää ruokaa roskiin" -jutut on sellaisia, joita harjoitellaan pienen koululaisen, aikaisintaan eskarilaisen kanssa, ei todellakaan vielä kolmevuotiaana. Sitten kun lapsi osaa itse ottaa ruokaa ja arvioida nälkänsä suuruutta, voi olettaa että hän syö edes suurimman osan siitä mitä otti.
Ja kolmevuotiaalta on aika turha kysyä syytä temppuiluun/syömättömyyteen, ei sen ikäinen vielä osaa analysoida toimintaansa niin tarkkaan, saati pukea sitä sanoiksi. Pieni lapsi temppuilee jos siihen annetaan mahdollisuus, vielä herkemmin jos aikuinen lähtee siihen mukaan.
Ja nuo ruokamäärät tai monipuolinen ruoka... Tiedän lapsia, jotka syövät vain keitettyä riisiä yksi jyvä kerrallaan tai pelkkää perunamuusia, silloin on syytä huolestua, ei silloin jos lapsi syö suht normaalisti. Painokäyriäkään ei tarvitse tuijotella, kunhan lapsi kasvaa pituutta ja paino ei laske.