Lue keskustelun säännöt.
3-vuotiaan ruokailu
31.03.2012 |
Meidän 3-vuotiaamme ruokailu kestää kotona syödessä 1-1,5 tuntia? Hän ei saa nousta pöydästä enne kuin lautanen on tyhjänä. Hänellä on tapana keskittyä syömisen sijasta kaikenlaiseen pelleilyyn, sekä laulamiseen, höpöttämiseen... Toistuvasti pyydämme häntä aloittamaan/jatkamaan syömistä ja kun aikaa kuluu, komennamme jämäkästi. Tämä johtaa tiestysti itkemiseen. Koko tämän rituaalin jälkeen hän saa syötyä lautasensa tyhjäksi. Selvää on, että leikki-aika jää minimiin, kun esim.aamupalaa hän syö 8-9 ja lounashan alkaa 11.30-12 jonka hän poikkeuksellisesti syö suht nopeasti eli puolessa tunnissa (tosin tänään meni se 1,5h).
Onko minulla kohtalotovereita?
Lapsemme on normaalipainon alarajoilla eli ei syö liikaa ruokaa. Lisäksihän on hyvin liikkuvaista sorttia ja kaikki masuun asti ruoka näyttää kuluvan helposti.
Päivähoidossa ja kylässä lapsi syö täysin normaalissa ajassa ruokansa.
Kommentit (135)
Tuohon on pakko kyllä korjata: ongelmamme on, että lapsi ei oikein meinaa edes aloittaa ruokailuaan ja haluaisi jätää koko lautasen syömättä.Sitten vitkuttelun jälkeen syö kyllä koko lautasen yleensä tyhjäksi, eli en laita sitä liikaa.
Jos hän söisi kiltisti ja jättäisi lopun lautaselle, olisi se täysin eri asia koska silloin hän on syönyt mahansa täyteen.
syö vitkuttelun jälkeen lautasen tyhjäksi, kun ei muuten pääse pöydästä pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevuotiaan energiantarve on noin 100 kcal painokiloa kohden. JOs lapsesi painaa esim. 12 kiloa, niin tarvittava 1200 kaloria tulee aika pienestä täyteen.
Lapsilla ruoan määrän sääntely toimii pääasiallisesti varsin hyvin, paljon paremmin kuin useimmilla aikuisilla.
Lasta ei pidä pakottaa syömään. Tulee väkisinkin mieleen ap:n viesteistä kysymys, millainen on hänen oma suhteensa ruokaan ja syömiseen.
Mutta eritoten lapsesi puolesta. Hakekaa apua jostain muualta kuin täältä. Olen joutunut todistamaan tuttavaperheen toimimista samanlaisessa tilanteessa (lapsi alipainoinen, huono syömään) ja se oli ihan kamalaa. Henkistä väkivaltaa.Hakekaa ammattiapua.
Lapsi ei ole sairas, vaan kyseessä on ominaisuus. Hoitoa ei tarvita, vaan lapselle annetaan ruokaa ja kannustetaan syömään lautanen tyhjäksi, tarvittaessa syötetään.
Älä yritä päteä asioilla, joista et selkeästi tiedä yhtään mitään.
Se, että PAKOTETAAN istumaan tuntikausia pöydässä ja syömään lautanen tyhjäksi, ei ole kannustamista. Se on PAKOTTAMISTA.
Teepä nyt vähän äkkiä selväksi itsellesi, mikä on on kannustamisen ja pakottamisen ero. Äläkä särje lastasi¨enää enempää.
oman lapsemme syömisestä.
Ensinnäkin, myötätuntoni on puolellasi täysin, jätä omaan arvoonsa nuo kommentit mitkä on "supermammoilta".
Meidän lapsi nyt ekaluokkalainen ja syöminen ollut aina yhtä hankalaa.
Lautasta emme ole koskaan pakottaneet tyhjäksi syömään, mutta aina on pitänyt katsoa että syö jollain lailla säädyllisiä määriä.
Pienempänä ei olisi koskaan halunnut syödä mitään, yritti väsytystaistelulla päästä syömistilanteesta.
Siinä sitten istuimme ja kävimme henkien taistelua.
Valitettavasti minulla ei ole sinulle antaa hyviä neuvoja mutta lähetän ajatusten kautta voimia taisteluunne.
Oma lapsemme istuisi vieläkin vaikka kolme tuntia ruokailemassa, jos antaisi.
Päiväkodissa oli aikoinaan sama juttu, koulussa asia on hieman parantunut.
Tai no, ruokailu on nopeutunut mutta annoskoko on koulussa kyllä pienentynyt.
Ja jättää välillä koko ruokailun väliin, jos on kivempaakin tekemistä sillä hetkellä. :(
Meidän 2v10kk ei ole varmaan koskaan syönyt kerralla 1,5dl:a ruokaa. Laitan lautaselle korkeintaan puolisen desiä ruokaa, pyytää lisää, jos haluaa. Ei usein miten halua. Poika on pitkä ja hoikka ollut aina, mutta terve ja jaksaa touhuta päivät pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Monet lasten ruokailuongelmat alkavat siitä, että vanhemmat mittaavat lapsen kasvatuksessa onnistumistaan tämän tyhjällä lautasella."
Kannatta ap lukea ko. artikkeli: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/. Jospa sunkin päässäsi jokin tukos liikahtaisi ja oppisit pitämään lapsesi kanssa pään kylmänä ja sydämen lämpimänä,
ts. istuttaminen pöydässä ja pakottaminen syömään lautanen tyhjäksi.
Onko tämä "radikaali" tapa nyt sitten auttanut lastasi syömään paremmin? Mitä ilmeisemmi ei, koska täällä vaikerrat asiasta. Olisiko kuitenkin syytä tarkastaa vielä kerran sitä tapaa, millä yrität lastasi auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsen tärkein tehtävä tässä maailmassa on miellyttää vanhempiaan. Lapseni saavat syödä tai olla syömättä, eikä äitinsä nauti ruualla kiduttamisesta.
Lapsesi ovat varmaan myös hyviä syömään, eikö niin?
Se, että PAKOTETAAN istumaan tuntikausia pöydässä ja syömään lautanen tyhjäksi, ei ole kannustamista. Se on PAKOTTAMISTA.
Teepä nyt vähän äkkiä selväksi itsellesi, mikä on on kannustamisen ja pakottamisen ero. Äläkä särje lastasi¨enää enempää.
jos lapsi päättää, että hän alkaa aterioida vasta puolen tunnin kuluttua siitä, kun hän on saanut aterian eteensä? Tai mitä pakottamista siinä on, jos hänellä kestää banaanin syöminen puoli tuntia? Meillä nyt on vain sellainen periaate, että jos syödään, niin syödään keittiössä. Silloin siinä helposti menee se tunti se banaanin syömisessä.
En ole särkenyt lastani yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Monet lasten ruokailuongelmat alkavat siitä, että vanhemmat mittaavat lapsen kasvatuksessa onnistumistaan tämän tyhjällä lautasella."
Kannatta ap lukea ko. artikkeli: <a href="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/." alt="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.">http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.</a> Jospa sunkin päässäsi jokin tukos liikahtaisi ja oppisit pitämään lapsesi kanssa pään kylmänä ja sydämen lämpimänä,
asia muuttuu astetta ongelmallisemmaksi, kun lapsi ei suostu edes imemään rintaa tai tuttipulloa. Ei ole kyse enää mistään kasvatuksesta, vaan lapsen pitämisestä hengissä.
Ja kyllä, lasta on pakkosyötetty ruiskulla, kun kolmikuisena lopetti syömisen kokonaan. Ohjeet tulivat Lastenklinikalta, joka nyt ehkä on kuitenkin alan huippua.
Se, että PAKOTETAAN istumaan tuntikausia pöydässä ja syömään lautanen tyhjäksi, ei ole kannustamista. Se on PAKOTTAMISTA.
Teepä nyt vähän äkkiä selväksi itsellesi, mikä on on kannustamisen ja pakottamisen ero. Äläkä särje lastasi¨enää enempää.
jos lapsi päättää, että hän alkaa aterioida vasta puolen tunnin kuluttua siitä, kun hän on saanut aterian eteensä? Tai mitä pakottamista siinä on, jos hänellä kestää banaanin syöminen puoli tuntia? Meillä nyt on vain sellainen periaate, että jos syödään, niin syödään keittiössä. Silloin siinä helposti menee se tunti se banaanin syömisessä.
En ole särkenyt lastani yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Monet lasten ruokailuongelmat alkavat siitä, että vanhemmat mittaavat lapsen kasvatuksessa onnistumistaan tämän tyhjällä lautasella."
Kannatta ap lukea ko. artikkeli: <a href="<a href="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/." alt="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.">http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.</a>" alt="<a href="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/." alt="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.">http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.</a>"><a href="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.</a…;" alt="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.</a…;">http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/.</a…; Jospa sunkin päässäsi jokin tukos liikahtaisi ja oppisit pitämään lapsesi kanssa pään kylmänä ja sydämen lämpimänä,
asia muuttuu astetta ongelmallisemmaksi, kun lapsi ei suostu edes imemään rintaa tai tuttipulloa. Ei ole kyse enää mistään kasvatuksesta, vaan lapsen pitämisestä hengissä.
Ja kyllä, lasta on pakkosyötetty ruiskulla, kun kolmikuisena lopetti syömisen kokonaan. Ohjeet tulivat Lastenklinikalta, joka nyt ehkä on kuitenkin alan huippua.
hoidetaan hieman erilailla kuin leikki-ikäisten kanssa. Tämän nyt luulisi olevan selvää ihan jokaiselle äidille ja isälle. Sinulle ilmeisesti ei?
Sä olet oikeasti HULLU. Terve vanhempi ei kirjoita tuollaista.
Millä ihmeen perustein? Jos lapsi haluaa syödä tunnin ajan banaania, niin pitäisikö se kieltää? Ainoa, mitä minä kiellän, on syöminen muualla kuin keittiössä. Koskee joka ikistä tämän perheen jäsentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoidetaan hieman erilailla kuin leikki-ikäisten kanssa. Tämän nyt luulisi olevan selvää ihan jokaiselle äidille ja isälle. Sinulle ilmeisesti ei?
joten en voi tietää, minkä ikäisistä lapsista tuossa oli kyse. Ehkä seuraavalla kerralla lainaat paremmin?
niin sä todellakin särjet lastasi ja kovaa.
Eikös susta ole omituista että lapsen on hankalaa syödä vain kotona? Eikö se mielestäsi kieli siitä, että teillä on siellä kotona ongelmia? Tuo syömiskuvio on varmasti vaan oire jostakin paljon vakavammasta, mitä teillä kotona on meneillään. Mainitsit itsekin että teillä on ollut vaikeuksia miehen kanssa ja lapsen syömis- ja nukkumisongelmat alkoivat silloin. Eikö ole päivänselvää että ratkaisua niihin pitää hakea kodin ja vanhepien välisistä asioista eikä jotain lautasta tuijottamalla?
Miksi ette hakeutuisi vaikka perheneuvolaan selvittelemään mikä siellä kotona mättää niin, ettei lapsi halua syödä ja nukkua "Normaalisti"?
Mun käy niin sääliksi sitä teidän pikkuista että kyyneleet valuu kun ajattelen pikkuressukkaa istumassa puolitoista tuntia pöydän ääressä. Se on pienelle ihmiselle oikeasti ihan kidutusta.
Sä todellakin rikot ja särjet lastasi pahasti. Hirviö.
Ei syönyt oikeastaan muuta kuin velliä pitkälle yli 1-vuotiaaksi. Ei mehuja tai pullaa tai herkkuja. Siirteli vain ruokaa lautasella. Puuroa söi hyvänä päivänä pari lusikallista. Joi kuitenkin aina paljon maitoa ja velliä, jos annettiin. Välillä söi tosi hyvin erityisesti sellaisia ruokia, joista piti.
Emme tehneet asiasta mitään ongelmaa. Jos ruokaa meni syöttämällä, sitä syötettiin. Sotkea ei ruualla annettu, vaan nostettiin pöydästä pois. Jos hän ei halunnut syödä, ei sitten syönyt. Söi sitten joskus...
Nyt lapseni on 3-vuotias ja alkanut itse syömään paljon paremmin. Huomannut, että masu toimii hyvin yms. ruokailu on luonnollinen ja mukava asia. Välillä ei vieläkään syö. Aamuisin ei yleensä ruoka maistu.
Minusta teette tarpeettomasti ruokailusta valtataistelun. Ihan älytöntä nykyaikana vaatia lautasta tyhjäksi. Muutenkin sellainen jäkättävä äiti ruokapöydässä on inhottava näky joskus, kun esim. kaupungilla sellaisen viereen joutuu. Jos lapsenne ei syö, niin kohta se syö. En usko, että itseään sairaalakuntoon vetää. Jos menee niin pitkälle, niin viekää sairaalaan. Itsekin hän siitä oppii ja silloin saatte tukea.
En ymmärrä kasvatusperiaateitanne ja mitä niillä ajatte takaa. En usko lapsenne kuolevan nälkään, jos hellitätte. Oma asenteenne kaipaa uudistusta. Syöminen on itsesäätelyä ja siitä on teillä tullut valtataistelu, johon te osallistutte. Terveisin KM, Opettaja,erityisopettaja
että "ei se lapsi nälkään kuole"? Juu, ei varmaan. Paitsi, että normaali kasvu ja kehitys hidastuvat, tällähän ei ole mitään merkitystä nähtävästi.
Sinulla ei ole mitään aavistusta siitä, millaista on elää huonosti syövän lapsen kanssa, joten pidä suusi kiinni. Miten olen voinut tehdä syömisestä vaikean asian, kun se on ollut tällaista syntymästä lähtien?
Ei huonostikaan syövä (mutta muuten terve) lapsi nälkään kuole, jos säännöllisesti tarjoaa kuitenkin ruokaa lapselle. Joku erittäin vähäruokainen lapsi voi elää koko päivän kahdella maitolasillisella (tunnen tällaisenkin) ja on silti ihan hyvävointinen. Hoikkahan toki varmasti on, mutta onko niitä painokäyriäkään ihan pakko tuijottaa niin, että stressaantuessaan vanhemmat alkaa käyttää pakkosyöttämistä keinona hallita lapsensa elämää ja aiheuttaa varmasti syömisongelmia lapselleen koko loppuiäksi. Ymmärrän vallan hyvin huonosti syövien lasten vanhempia. Elämä alkaa pyöriä paljolti sen syömisen ympärillä ja stressaa vanhempia. Rauhoittukaa ja rentoutukaa vanhemmat! Elämässä on muutakin kuin se syöminen... Antakaa lastenne olla sellaisia kuin ovat, älkää painostako, äläkääkä missään nimessä pakottako!
"Olen samaa mieltä siitä, ja nyt kun tuli puheeksi tämä heidän tapauksensa tarkemmin, en usko että ovat missään hoidoissa tai tutkimuksissa olleetkaan, koska tuollainen ruokailutilanne olisi käsketty kokonaan hylkäämään. Yksikään ammatti-ihminen ei olisi tuollaiseen kehottanut vaan nimenomaan pois, ja siksi uskon että tuo lääkärin ym. vetäminen ketjuun mukaan oli vain joku hätävalhe.
Tiedän sen siksi että me olemme 3v käyneet säännöllisesti ravitsemusterapeutilla, lastenlääkäreillä ja neuvoloissa tiuhennetusti juuri näiden syömisongelmien vuoksi. Meillä kyse on täysin vain ja ainoastaan herkästä maku-ja hajuaistista, lapsi oksentelee hajuista tai mauista herkästi.
Ap"
pitääkö paikkansa? kuka teille on neuvonut tuollaisen ruokailumetodin? muut huonostisyövien vanhemmat ei usko stooriasi?
Lasten syömisongelmat johtuvat vanhemmista. Ottakaa nyt hyvät ihmiset järki käteen ja relatkaa. Ei pakottamista ja syömisestä ei saa tehdä suurta numeroa.