3-vuotiaan ruokailu

Meillä vanhemmat päättävät, mitä ruokaa tarjotaan ja milloin, lapset päättävät paljonko sitä syövät. Yleensä jos esim. lounaalla maistuu huonommin, päivällisellä sitten taas paremmin. Ja päinvastoin.

jolla ei ole mitään käsitystä huonosti syövistä lapsista. Miksi tulet pätemään asiassa, josta ei tiedä yhtään mitään? Luuletko ihan oikeasti, että huonosti syövien lasten perheessä ei ole tätä kokeiltu? Ja tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta huonosti syövä lapsi ei syö seuraavallakaan aterialla, vaikka edellinen tai kaksi tai kolme edellistä ateriaa olisi jäänyt väliin.

Huoh.

Joskus lapsella on kovempi nälkä, joskus taas ei juurikaan nälkä. Ei aikuinen pysty niin tarkasti aina tietämään, kuinka paljon ruokaa lapsi juuri sillä aterialla tarvitsee. Vaikka lapsi sitten pakotettuna söisikin kaiken, ei se tarkoita, että hän olisi oikeasti halunnut tai tarvinnut sellaista ruokamäärää. Mun 3v poika on myös aika hidas ja huono syömään. Ruokailu venyisi ja venyisi, joten jos ruoka uppoaa huonosti ja hän sanoo jo alkuunsa, ettei halua syödä enempää, syötän pari lusikallista. Kaikkea ruokaa pitää maistaa vähintään yksi lusikallinen, sen jälkeen voi saada leivänpalan, jos ei tykkää ruuasta. Niiden yhden tai muutamien lusikallisten jälkeen jos lapsi sanoo, ettei enää halua syödä, hän saa poistua pöydästä jatkamaan leikkejään. Tai vaihtoehtoisesti jos on jälkkäriä, jää pöytään odottamaan, että muut saavat syödyksi pääruokansa.

että lapsi ei voi tulla toimeen parilla lusikallisella puuroa päivässä JATKUVASTI. Joskus pitää vain ottaa radikaalimmat keinot käyttöön.

eikä kotona mielenterveydeltään epävakaiden vanhempien kanssa. Terve lapsi syö tarpeeksi. Sairas lapsi tarvitsee hoitoa, joka näillä lapsilla aika usein on ero vanhemmista, jotka ovat este lapsen terveelle kasvulle.

Meillä vanhemmat päättävät, mitä ruokaa tarjotaan ja milloin, lapset päättävät paljonko sitä syövät. Yleensä jos esim. lounaalla maistuu huonommin, päivällisellä sitten taas paremmin. Ja päinvastoin.

jolla ei ole mitään käsitystä huonosti syövistä lapsista. Miksi tulet pätemään asiassa, josta ei tiedä yhtään mitään? Luuletko ihan oikeasti, että huonosti syövien lasten perheessä ei ole tätä kokeiltu? Ja tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta huonosti syövä lapsi ei syö seuraavallakaan aterialla, vaikka edellinen tai kaksi tai kolme edellistä ateriaa olisi jäänyt väliin.

Huoh.

Mutta eritoten lapsesi puolesta. Hakekaa apua jostain muualta kuin täältä. Olen joutunut todistamaan tuttavaperheen toimimista samanlaisessa tilanteessa (lapsi alipainoinen, huono syömään) ja se oli ihan kamalaa. Henkistä väkivaltaa.

Hakekaa ammattiapua.

sillä siihenhän aika moni vanhempi näyttää lapsensa kanssa pyrkivän. Syömään pakottaminen on samanlaista väkivaltaa kuin pakottaisi ulostamaan aina silloin, kun vanhempi sitä haluaa. Meillä saa syödä tai olla syömättä. Ruokaa tai siis oikeastaan ravintoa on tarjolla noin 4 tunnin välein, eikä minulla ole mitään ongelmaa lämmittää lapselle iltapäivävälipalalle makaronilaatikkoa, jos hän sitä silloin tahtoo syödä marjarahkan sijaan. Mitä te äidit tavoittelette tulla pakottamisella? Lapsenne ovat todennäköisesti siellä nälkiintymisen rajoilla siksi, että eivät kykene syömään, koska te olette tehneet syömisestä maailman hirveimmän painajaisen pienelle ihmiselle. Mitä tiukempia ja tylympiä olette, sitä varmemmin lapsenne kuihtuu teiltä pois. Mikä tavallaan on ehkä helpotuskin sille lapselle.

huonosti syövän lapsen kanssa, joten pidä suusi kiinni. Miten olen voinut tehdä syömisestä vaikean asian, kun se on ollut tällaista syntymästä lähtien?

Juuri siksi lapsi ei syö, koska sinä haluat vallankäytölläsi manipuloida lasta.

Mielestäni vanhemmat kyllä voivat odottaa, että lapsi syö joka aterialla noin 1,5 dl ruokaa. Onko sen jonkun mielestä paljon/liikaa? Ja nimen omaan kunnollista ruokaa, ei leipää tai jälkkäriä. Jos lapsemme sanoo uudesta ruokalajista (esim katkarapvut) ettei tykkää, annan hänelle muuta tai sanon että "syö ainakin riisi, kurkut ja paprikat pois ennen kuin saat lähteä pois pöydästä".



Rakkaus on myös rajoja, ei pöydässä voi hillua miten vain tai aina syödä vain leipää...

eikä kotona mielenterveydeltään epävakaiden vanhempien kanssa. Terve lapsi syö tarpeeksi. Sairas lapsi tarvitsee hoitoa, joka näillä lapsilla aika usein on ero vanhemmista, jotka ovat este lapsen terveelle kasvulle.

Terve lapsi ei aina syö tarpeeksi, eikä kyseessä ole mikään sairaus, vaan ominaisuus. Emme todellakaan ole este lapsen terveelle kasvulle, mutta sinun kaltaiset ihmiset saavat muut ihmiset voimaan pahoin.

Mutta eritoten lapsesi puolesta. Hakekaa apua jostain muualta kuin täältä. Olen joutunut todistamaan tuttavaperheen toimimista samanlaisessa tilanteessa (lapsi alipainoinen, huono syömään) ja se oli ihan kamalaa. Henkistä väkivaltaa.

Hakekaa ammattiapua.

Lapsi ei ole sairas, vaan kyseessä on ominaisuus. Hoitoa ei tarvita, vaan lapselle annetaan ruokaa ja kannustetaan syömään lautanen tyhjäksi, tarvittaessa syötetään.

Älä yritä päteä asioilla, joista et selkeästi tiedä yhtään mitään.

Juuri siksi lapsi ei syö, koska sinä haluat vallankäytölläsi manipuloida lasta.

Kertoisitko vielä, että miten vastasynnyttänyt äiti aloittaa vallankäytöllä manipuloimisen?

että ruokailusta on tullut teille vallankäyttötilanne. Te yritätte pakottaa tytön toimimaan oman tahtonne mukaisesti ja tyttö yrittää rimpuilla ja tehdä oman päänsä mukaan. Ruokailutilanne on noussut pääasiaksi itse syömisen tilalle. Siksi varmaan vieraisilla syöminen sujuu paremmin, kun siihen ei siellä liity tuollaista valtapeliä. Jos saisitte painostavan, kaikkia stressaavan ilmapiirin jotenkin poistettua, niin syöminen saattaisi alkaa sujua paremmin. Minäkään en kannata sitä, että pitää syödä lautanen tyhjäksi.

Mutta eritoten lapsesi puolesta. Hakekaa apua jostain muualta kuin täältä. Olen joutunut todistamaan tuttavaperheen toimimista samanlaisessa tilanteessa (lapsi alipainoinen, huono syömään) ja se oli ihan kamalaa. Henkistä väkivaltaa. Hakekaa ammattiapua.

Lapsi ei ole sairas, vaan kyseessä on ominaisuus. Hoitoa ei tarvita, vaan lapselle annetaan ruokaa ja kannustetaan syömään lautanen tyhjäksi, tarvittaessa syötetään. Älä yritä päteä asioilla, joista et selkeästi tiedä yhtään mitään.

eli ihan vakavasti, hae apua niin kauan kun lapsesi on vielä olemassa. On monta hienoa tapaa tuhota ihmisentaimi, ja sinä olet nyt käyttämässä niistä julminta.

Meillä esikoinen on ollut ekat 2,5-vuotta erittäin huono syömään ja alipainoinen. Hänellä on herkkä yökkäysrefleksi ja monet ruuat tuntuvat hänen suussaan hyvin epämiellyttäviltä, koska suu on herkempi kuin muilla. Siksi hän syö vain muutamia ruokia ja niitäkin vähän. Meillä syöminen alkoi parantumaan vasta sitten, kun tajusin, että OMA suhtautumiseni lapsen ruokailuun ei ollut enää aivan terveellä pohjalla. Kun rentouduin, lapsikin rentoutui, ja eipähän tuo näytä nälkään kuolleen vieläkään vaikka miinuskäyrällä meneekin. ;)



Mä ymmärrän sun huolen ap siitä, että lapsi kuihtuu käsiin. Mutta sun täytyy ymmärtää myös se, että teillä ei ole kyse tuossa enää syömisestä, vaan vallankäytöstä. Ja sen ei koskaan pitäisi kuulua lasten perustarpeiden täyttämiseen, koska ne eivät ole kasvatuksellisia kysymyksiä.



Sinä ja lapsesi olette erillisisä ihmisiä. Se paljonko lapsesi syö tai jättää syömättä, ei ole merkki siitä oletko sinä onnistunut vai epäonnistunut äitinä ja huolenpitäjänä. Nyt teillä tuossa syömistilanteessa ei ole kyse lapsesta, vaan SINUSTA, siitä että lapsen pitää olla kiltti ja tehdä kuten sinä määräät. Normaalia lasta tuollainen ahdistaa, ja hän purkaa sen epävarmuuden ja ahdistuksen juurikin joko ruokapöydässä häröilyyn tai sitten siihen, ettei syö sitäkään vähää. Se on lapsen ainoa keino osoittaa se oma valtansa, pitää puolensa tilanteessa, jossa sinun painostuksesi on mennyt liian pitkälle. Lapsesi toimii tuossa tilanteessa täysin järkevästi, kun sitä miettii lapsen kannalta. Syöminen on tärkeää, ok, mutta se, että lapsi pitää kiinni niistä omista heiveröisistä rajoistaan, jotka kolmevuotias juuri on löytänyt, on hänelle huomattavasti tärkeämpää.

Mielestäni vanhemmat kyllä voivat odottaa, että lapsi syö joka aterialla noin 1,5 dl ruokaa. Onko sen jonkun mielestä paljon/liikaa? Ja nimen omaan kunnollista ruokaa, ei leipää tai jälkkäriä. Jos lapsemme sanoo uudesta ruokalajista (esim katkarapvut) ettei tykkää, annan hänelle muuta tai sanon että "syö ainakin riisi, kurkut ja paprikat pois ennen kuin saat lähteä pois pöydästä". Rakkaus on myös rajoja, ei pöydässä voi hillua miten vain tai aina syödä vain leipää...

eli millaista onnea koet voidessasi pakottaa lapsen syömään? Oletko itse alistetussa asemassa työelämässä, ja käännät kotona osat toisinpäin ja alistat lasta? Vanhemmilla ei ole oikeutta odottaa lapseltaa minkäänlaista syömistä, koska kyse on lapsen itsemääräämisoikeudesta omaan kehoonsa.

Terveessä perheessä kasvava terve lapsi syö, joten kertomasi perusteella teillä perhedynamiikka on sekaisin ja sinä kostat lapselle jotain, ehkä miehen syrjähypyt tai vallankäytön sinua kohtaan.

Sinulle rajat eivät ole rakkautta vaan tapa alistaa lapsi.

eli ihan vakavasti, hae apua niin kauan kun lapsesi on vielä olemassa. On monta hienoa tapaa tuhota ihmisentaimi, ja sinä olet nyt käyttämässä niistä julminta.

älä yritä päteä asioilla, joista et tiedä yhtään mitään.

Hyvä yritys provoilla, mutta metsään meni ja lujaa.

Kyllä varmasti tilanteeseen on kehkeytynyt jonkinlainen valtapeliasema. Kaiken lisäksi uhmaikäinen kyseessä... En tosiaankaan tiedä miten ruokailua voisi muuttaa. Jos juttelemme kivoja ruokapöydässä, se ei edistä lapsen syömistä mitenkään. Päinvastoin hänestä on kivaa höpötellä ei syödä yhtään.



Olemme siis ihmeissämme ja toivomme parannusta tilanteeseen.



Vierailupaikoissa tilanteeseen liittyy jännitys, ei uskalleta riekkua pöydässä. Päivähoidossa taas jonkinlainen ryhmäpaine, täytyy syödä kun näkee kuinka muutkin lapset syö...

ateriasi tilanteessa, jossa kaksi sinua paljon isompaa ja vahvempaa ihmistä painostavan ilmapiirin vallitessa kyttäisivät syömisiäsi. Yrittäisit heittää jonkun mielestäsi hauskan vitsin, jolloin molemmat mulkaisisivat sinua ja käskisivät jatkaa syömistä. Kun et tottelisi, he käskisivät jämäkästi, tajuaisit, ettei sinulla ole vaihtoehtoja ja alkaisit itkeä. Pöydästä et pääsisi ennen kuin lautasesi on tyhjä, oli siinä sitten millaista tai mikä määrä ruokaa hyvänsä. Eikö olisi todella ahdistavaa, en varmaan itse pystyisi sellaisessa tilanteessa syömään juuri mitään. Ei mikään ihme, että lapsi temppuilee.

Minusta on kamalaa nämä "pitää syödä lautasensa tyhjäksi" -tyypit. En minä itsekään halua syödä kuin sen verran kuin tekee mieli, en sen mukaan, mitä joku muu käskee.



Meidän lapsetkin ovat 3- ja 1-vuotiaat, ja saavat syödä sen verran kuin maistuu. Jos ei maistu, syödään seuraavalla ruualla sitten seuraavaksi.



Pakottamalla saat aikaan syömishäiriön melko todennäköisesti, tai ainakin lapselle hankalan suhteen ruokaan.

ateriasi tilanteessa, jossa kaksi sinua paljon isompaa ja vahvempaa ihmistä painostavan ilmapiirin vallitessa kyttäisivät syömisiäsi. Yrittäisit heittää jonkun mielestäsi hauskan vitsin, jolloin molemmat mulkaisisivat sinua ja käskisivät jatkaa syömistä. Kun et tottelisi, he käskisivät jämäkästi, tajuaisit, ettei sinulla ole vaihtoehtoja ja alkaisit itkeä. Pöydästä et pääsisi ennen kuin lautasesi on tyhjä, oli siinä sitten millaista tai mikä määrä ruokaa hyvänsä. Eikö olisi todella ahdistavaa, en varmaan itse pystyisi sellaisessa tilanteessa syömään juuri mitään. Ei mikään ihme, että lapsi temppuilee.

ruokaa lautaselle. Aikuisen oletetaan syövän lautasensa tyhjäksi, etenkin jos hän on itse annostellut ruoan. Ruoan jättäminen lautaselle ja pois heittäminen on epäkohteliasta ja nykyään jopa epäekologista, jota paheksutaan. Sosiaalinen paine on olemassa, vaikka kuvailemaasi tilannetta tuskin muuten esiintyy.

Minusta on kamalaa nämä "pitää syödä lautasensa tyhjäksi" -tyypit. En minä itsekään halua syödä kuin sen verran kuin tekee mieli, en sen mukaan, mitä joku muu käskee.

Meidän lapsetkin ovat 3- ja 1-vuotiaat, ja saavat syödä sen verran kuin maistuu. Jos ei maistu, syödään seuraavalla ruualla sitten seuraavaksi.

Pakottamalla saat aikaan syömishäiriön melko todennäköisesti, tai ainakin lapselle hankalan suhteen ruokaan.

Onko jo kolmas kerta tässä ketjussa? Koettakaa nyt tajuta, että se huonosti syövä lapsi ei syö seuraavallakaan ruokakerralla, vaikkei olisi syönyt mitään edellisellä kerralla.

Syömishäiriöiden suurin syy, etenkin tytöillä, on äidin jatkuva oman painon tarkkailu ja laihduttaminen.

sillä siihenhän aika moni vanhempi näyttää lapsensa kanssa pyrkivän. Syömään pakottaminen on samanlaista väkivaltaa kuin pakottaisi ulostamaan aina silloin, kun vanhempi sitä haluaa.

Meillä saa syödä tai olla syömättä. Ruokaa tai siis oikeastaan ravintoa on tarjolla noin 4 tunnin välein, eikä minulla ole mitään ongelmaa lämmittää lapselle iltapäivävälipalalle makaronilaatikkoa, jos hän sitä silloin tahtoo syödä marjarahkan sijaan.

Mitä te äidit tavoittelette tulla pakottamisella? Lapsenne ovat todennäköisesti siellä nälkiintymisen rajoilla siksi, että eivät kykene syömään, koska te olette tehneet syömisestä maailman hirveimmän painajaisen pienelle ihmiselle. Mitä tiukempia ja tylympiä olette, sitä varmemmin lapsenne kuihtuu teiltä pois. Mikä tavallaan on ehkä helpotuskin sille lapselle.

huonosti syövän lapsen kanssa, joten pidä suusi kiinni. Miten olen voinut tehdä syömisestä vaikean asian, kun se on ollut tällaista syntymästä lähtien?

Mutta, lapsellesi ei ilmeisesti maistu sitten mitkään herkutkaan (pullat, mehut, keksit ym.ym.), kun on niin huono syömään?

Itse olen nähnyt yhden tällaisen "huonosti" syövän lapsen (jonka äiti istuu ruokailuhetket pöydän ääressä hokemassa syö, syö ja lapsi itkee ja pelleilee ruuan kanssa vuoron perään). Mutta kun on kahvihetki ja herkkuja samalla tarjolla, niin kas kummaa kun maistuu, minusta outoa.. kun on niin huonosti syövä.

Mikä ihme siinä on, ettei lapsi saa itse päättää sitä kuinka paljon ruokaa tarvitsee. Ja jos tavallinen ruoka ei maistu, niin en kyllä sitä pientä masua millään herkuillakaan täyttäisi.

Meillä säännöllinen ateriarytmi ilman ylimääräisiä välipaloja. Välillä otetaan lisää ruokaa ja välillä syödään lusikallinen pari..

Kokeilkaa viikko sitä, ettette pakota, ette tuputa, ette vaadi, ette uhkaile, ette itketä. Jos lapsi ei syö, hän ei syö. Hän ei kuole tai vahingoitu, jos ei viikkoon syö joka aterialla kunnolla, ja nestettä varmaan menee kuitenkin? Teille ihan tärkein asia olisi nyt purkaa tuo painajaismainen kierre, mikä teillä on syntynyt. Tarkoitatte hyvää - olette huolissanne lapsen ravitsemuksesta - mutta nyt menee metsään ja lujaa. On epäinhimillistä, että lapsen arki kotona koostuu pöydän ääressä notkumisesta kylmän ruuan äärellä, ja pian jo pitäisi uutta ruokaa tulla syömään, kun vatsaa kivistää varmaan entinenkin pahasta mielestä puhumattakaan.

Kokeilkaa, pyydän. Viikko ilman painostusta mihinkään suuntaan ruuan kanssa, seuraava ruokailu aina vaan seuraavaan ruokailuaikaan muun perheen kanssa, söi tai ei. Kiitos, ja eteenpäin. Seuraavalla ruokailukerralla uusi yritys.

Tilanne ei voi jatkua noin, ymmärrät sen itsekin, ja tiukemmaksi "kuri" ei voi enää mennä eihän? Vai onko seuraava etappi sitominen ja pakkosyöttö? Kokeilkaa nyt lähteä ihan toiseen suuntaan asian kanssa.

Kyllä varmasti tilanteeseen on kehkeytynyt jonkinlainen valtapeliasema. Kaiken lisäksi uhmaikäinen kyseessä... En tosiaankaan tiedä miten ruokailua voisi muuttaa. Jos juttelemme kivoja ruokapöydässä, se ei edistä lapsen syömistä mitenkään. Päinvastoin hänestä on kivaa höpötellä ei syödä yhtään.

Olemme siis ihmeissämme ja toivomme parannusta tilanteeseen.

Vierailupaikoissa tilanteeseen liittyy jännitys, ei uskalleta riekkua pöydässä. Päivähoidossa taas jonkinlainen ryhmäpaine, täytyy syödä kun näkee kuinka muutkin lapset syö...