Lue keskustelun säännöt.
3-vuotiaan ruokailu
31.03.2012 |
Meidän 3-vuotiaamme ruokailu kestää kotona syödessä 1-1,5 tuntia? Hän ei saa nousta pöydästä enne kuin lautanen on tyhjänä. Hänellä on tapana keskittyä syömisen sijasta kaikenlaiseen pelleilyyn, sekä laulamiseen, höpöttämiseen... Toistuvasti pyydämme häntä aloittamaan/jatkamaan syömistä ja kun aikaa kuluu, komennamme jämäkästi. Tämä johtaa tiestysti itkemiseen. Koko tämän rituaalin jälkeen hän saa syötyä lautasensa tyhjäksi. Selvää on, että leikki-aika jää minimiin, kun esim.aamupalaa hän syö 8-9 ja lounashan alkaa 11.30-12 jonka hän poikkeuksellisesti syö suht nopeasti eli puolessa tunnissa (tosin tänään meni se 1,5h).
Onko minulla kohtalotovereita?
Lapsemme on normaalipainon alarajoilla eli ei syö liikaa ruokaa. Lisäksihän on hyvin liikkuvaista sorttia ja kaikki masuun asti ruoka näyttää kuluvan helposti.
Päivähoidossa ja kylässä lapsi syö täysin normaalissa ajassa ruokansa.
Kommentit (135)
Syöminen on todella hidasta. Tänään syötiin risottoa noin tunnin verran ruokapöydässä. Itse söin oman ateriani n. 15 minuutissa ja nousin pöydästä. En yksinkertaisesti jaksa enää istua siinä pöydässä lapsen seurana. Syököön yksin sitten. Meillä hidas syöminen on ollut ongelma jo syntymästä lähtien. Koska kyseessä oli ensimmäinen lapsi, eikä ollut kokemusta muista lapsista, ajattelin, että on ihan normaalia, että vauvalta kestää n. 20 minuuttia juoda tuttipullosta n. 100 ml maitoa. Kunnes näin, kun kaverin lapsi joi tuttipullosta 200 ml parissa minuutissa. Silloin aloin tajuta, että jotain on vialla.
Meidän täytyy myös pitää tiukkaa linjaa siitä, että lautanen syödään tyhjäksi. Lapsella on muutenkin käyrät miinuksella, ja kasvu hidastunut. Meillä ei voida luottaa siihen, että lapsi syö, kun on nälkä. Niin, mitäs sitten, kun lapsella ei ole nälkä? Moni täällä niin tietäväisenä aina selittää, että jättää vain aterian kylmästi väliin, niin jo seuraavalla kerralla maistuu. Aha. No, entäs jos ei maistu? Mitä sitten teet? Ja mitä teet sitten, kun ei sitä seuraavallakaan aterialla maistu? Entäs sitten, kun ei seuraavana päivänäkään maistu? Tai seuraavalla viikolla? Mitä teet, kun lapsi kerää painoa ensimmäisen elinvuotensa aikana vain reilu neljä kiloa? Ja saavuttaa kolmivuotiaana sen painon, mikä olisi pitänyt saavuttaa yksivuotiaana.
Meidän lapsen paino nousi ensimmäisen vuoden aikana vain reilu neljä kiloa, ja on nyt kolmevuotiaanakin hoikanpuoleinen, mutta emme ole silti koskaan pakottaneet lasta syömään. Meilläkin on ollut ruokapöydässä vitkuttelua, ja lapsen ruokailu on hitaanlaista, mutta siihen reagoitiin lopulta niin, että syömiseen on aikaa puoli tuntia, ja sen jälkeen saa ruokaa vasta seuraavalla ruoalla. Pari-kolmevuotias kyllä ehtii syödä puolessa tunnissa kylliksi ja enemmänkin, vaikka olisi kuinka hidas syömään. Aika pian lapsi hoksasi, että silloin kun syödään, syödään, eikä värkätä kaikkea muuta. Lapsi syö sen minkä syö, kiittää ja lähtee pöydästä.
Jos lapsi ei itse opi tunnistamaan kylläisyyttään, niin siitä seuraa todennäköisesti syömisen kannalta ongelmia myös myöhemmässä elämässä. Ja miettikää, miten kielteisenä lapsi kokee syömisen, jos aina pakotetaan istumaan pöydässä niin kauan, että on syönyt lautasen tyhjäksi.
Ja meillä ainakin lapsen syömät ruokamäärät vaihtelevat kausittain. Välillä tulee sellainen olo, että millä se oikein elää ja välillä hämmästellään, että miten noin pieneen ihmiseen voi upota noin paljon ruokaa. Eiväthän aikuisetkaan syö juuri saman verran ruokaa joka päivä tai per ateria.
Jos painoasiat huolettavat, niin kannattaa tutkituttaa, löytyisikö hitaalle kasvulle jotain syytä. Ei se syy välttämättä ole siinä, että lapsi söisi liian vähän.
Ja tiedän toki, että on olemassa lapsia, jotka eivät tunnista nälkää tai eivät syö siksi, että ruoasta on tullut jonkinlainen peikko. Silloin olisikin tärkeää käsitellä lapsen tilannetta esimerkiksi lääkärin ja ravitsemusterapeutin kanssa ja miettiä, miten lapsen suhteen ruokaan saisi muutettua. Pakottamalla se ei varmasti muutu parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa, pyydän. Viikko ilman painostusta mihinkään suuntaan ruuan kanssa, seuraava ruokailu aina vaan seuraavaan ruokailuaikaan muun perheen kanssa, söi tai ei. Kiitos, ja eteenpäin. Seuraavalla ruokailukerralla uusi yritys.
Luuletko, ettei tuota ole jo kokeiltu? Meillä kokeiltiin kuukausi. Paino tippui kilon jo ennestään alipainoiselta lapselta. Kyseessä siis alle 1,5-vuotias lapsi. Lastenlääkäri vihelsi pelin poikki.
Meidän tyttö täyttää nyt 3vuotta. Kysyin tuota ruokajuttua neuvolasta, kun meillä myös ei ruoka maistuis tai sitten hän läträä sen kanssa. Neuvolassa neuvottiin että nostaa pöydästä pois kun menee leikkimiseksi. Heidän mielestään juuri tämä ikä on sellaista jolloin lapsi syö huomattavasti vähemmän, koska kasvaminen hidastuu. Joten nyt pakkosyöttäjät järki käteen! Unohtakaa ne v...n käyrät, kyllä lapsi ei nälässä suostu olemaan. Ja miettikääpäs sitten millaisia annoksia laitatte. Sanonko että ihan sääliksi käy lapsia jos heillä oikeasti on noin typerät vanhemmat. Järki hoi, äly älä jätä!
Se on monen aikuisen normaali ruoka-annos. Se on kolmevuotiaalle liian paljon ruokaa. Monet koululaisetkin syövät tyyliin puolikas pottu ja kaksi lihasuikaletta, ja hyvin pärjäävät.
Ja vaikka olisi kokeiltu joskus aiemmin, voi tilanne olla lipunut taas paljon pahemmaksi. Mitä sinä ehdotat sitten? Sitomista ja ruuan ruiskuttamista suuhun nenästä kiinni pitäen??
Kokeilkaa, pyydän. Viikko ilman painostusta mihinkään suuntaan ruuan kanssa, seuraava ruokailu aina vaan seuraavaan ruokailuaikaan muun perheen kanssa, söi tai ei. Kiitos, ja eteenpäin. Seuraavalla ruokailukerralla uusi yritys.Luuletko, ettei tuota ole jo kokeiltu? Meillä kokeiltiin kuukausi. Paino tippui kilon jo ennestään alipainoiselta lapselta. Kyseessä siis alle 1,5-vuotias lapsi. Lastenlääkäri vihelsi pelin poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta perunaa menee puolikas ja kastiketta ehkä iso ruokalusikallinen.
Se on monen aikuisen normaali ruoka-annos. Se on kolmevuotiaalle liian paljon ruokaa. Monet koululaisetkin syövät tyyliin puolikas pottu ja kaksi lihasuikaletta, ja hyvin pärjäävät.
Pelkään että meilläkin mennään siihen että ei syödä mitään. Ja paino laskee koska on jo valmiiksi hoikka..
Ja siis on tietysti yritetty hyvällä ja mukavalla jutustelulla saada lasta syömään. SE EI AUTA VAAN INNOSTAA LASTA LEIKKIMÄÄN JA LAULAMAA ENEMMÄN...
Sitä on kai kokeiltava että päättää itse paljonko syö. Pelottaa ajatuskin...
Ja annoskokoihin ei kukaan ole kommentoinut mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka olisi kokeiltu joskus aiemmin, voi tilanne olla lipunut taas paljon pahemmaksi. Mitä sinä ehdotat sitten? Sitomista ja ruuan ruiskuttamista suuhun nenästä kiinni pitäen??
Kokeilkaa, pyydän. Viikko ilman painostusta mihinkään suuntaan ruuan kanssa, seuraava ruokailu aina vaan seuraavaan ruokailuaikaan muun perheen kanssa, söi tai ei. Kiitos, ja eteenpäin. Seuraavalla ruokailukerralla uusi yritys.Luuletko, ettei tuota ole jo kokeiltu? Meillä kokeiltiin kuukausi. Paino tippui kilon jo ennestään alipainoiselta lapselta. Kyseessä siis alle 1,5-vuotias lapsi. Lastenlääkäri vihelsi pelin poikki.
lapsi huomaa ettei ruokailuhetket ole enää painajaista, hän rohkaistuu syömään oma-aloitteisesti sen verran kuin tarvitsee.
Annoskokoja on tässä jo vähän arvioitu parissa viestissä.
Pelkään että meilläkin mennään siihen että ei syödä mitään. Ja paino laskee koska on jo valmiiksi hoikka..
Ja siis on tietysti yritetty hyvällä ja mukavalla jutustelulla saada lasta syömään. SE EI AUTA VAAN INNOSTAA LASTA LEIKKIMÄÄN JA LAULAMAA ENEMMÄN...
Sitä on kai kokeiltava että päättää itse paljonko syö. Pelottaa ajatuskin...
Ja annoskokoihin ei kukaan ole kommentoinut mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän kolmevuotias syö välillä kaksi lusikallista puuroa tai pari lihapalaa, suupalan pottua ja nykertää vähän kurkkua. Toisinaan syö kolme perunaa ja neljä lihapullaa ja pyytää vielä lisääkin. Yleensä syömismäärät ovat jotain noiden kahden ääripään välistä. Desimittoja en osaa antaa, koska en mittaile lapsen syömisiä, mutta puuro-osastolla keskimääräinen määrä on ehkä 0,5-1 kauhallista puuroa, jonka kanssa n. 0,5 dl marjoja. Lihapulla ja pottu -osastolla taas tyypillinen määrä on 1 pienehkö peruna ja kaksi-kolme pienehköä lihapullaa, lisäksi jonkin verran kurkkua, tomaattia tms.
-40
Ap väittää että huonoa syömistä on jo tutkittu. Olen täysin varma, että kukaan asiansa osaava lääkäri tai ravitsemusterapeutti ei neuvo toimimaan kuten ap toimii.
Meillä oli (on) huonosti syövä lapsi ja sairaalan ohjeet olivat juuri päinvastaiset. Tärkeinpänä asiana pidettiin ruokailutilanteiden tulemista mukaviksi ja rennoiksi. Ruoan monipuolisuudella tai terveellisyydellä ei ollut väliä. Käskettiin tarjoamaan sitä mitä kelpaa (+lisäksi ravinto- ja energialisät).
Kasvua seurattiin tarkasti ja tarvittaessa olisi voinut turvautua nenä-mahaletkuun.
Juuri syömistilanteiden ahdistavuudesta pääseminen helpotti koko syömisasiaa ja lapsi alkoi syödä OMASTA HALUSTAAN ja oppi tunnistamaan näläntunteen.
Tuo koululaisemme on edelleen laiha, mutta syö monipuolisesti ja tietää mistä pitää. Jos kuitenkin ruokailutilanne on jotenkin ahdistava, häntä alkaa heti oksettaa ja ruokailu loppuu siihen. Siis esim. jos joulupöydässä ankara vaari vahtii syömisen siisteyttä ja nopeutta.
Ap siis ei yhtään käsitä miten huonosti syövän lapsen kanssa pitää toimia ja tekee vaan hallaa lapselleen. Toivottavasti ap ymmärrät miettiä toimiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkun ravitsemusterapeutin tai lastenlääkärin!!!!
Ja vaikka olisi kokeiltu joskus aiemmin, voi tilanne olla lipunut taas paljon pahemmaksi. Mitä sinä ehdotat sitten? Sitomista ja ruuan ruiskuttamista suuhun nenästä kiinni pitäen??
että siellä sairaalassa tehdään? En nyt tiedä, sidotaanko, mutta letkuruokinta on hyvinkin yleistä vaikeissa tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että teillä lapsi oli 1v, ap:lla 3-vuotias - huomaatko eron
Ei tarvitse edes huomata eroa. Meillä on samankaltaista kuin ap:lla, lapsi nyt 3,5-vuotias.
jonkun ravitsemusterapeutin tai lastenlääkärin!!!!
Me olemme lastenlääkärin kontrollissa. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä joku av-palstan "lastenlääkäri" tulisi tähän ketjuun kommentoimaan tietämättä lapsesta ja koko tapauksesta oikeastaan mitään.
Toki mietin tilannetta ja olen huolissani.
Mutta mielestäni ravintolisätkään eivät ole merkki syömisen terveellisyydestä varsinkaan lapsella. Hän siis syö epäterveellisesti, koska niitä tarvitsee? Ja olette ilmeisesti aikanaan antaneet periksi ja annoitte syödä mitä herkkua vain? Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu koska lapsenne ei edelleenkään syö kunnolla ja on laiha. On siis oppinut syömään epäterveellisesti?
Lisäksi jatkuvat pienet annokset johtavat laihtumiseen.. Jos noita kuvattuja annoksia lukee, kuulostavat ne hurjan pieniltä! Olisin kyllä sellaisesta syömisestäkin huolissani...
Toivoisin, että lapsemme siis aloittaisi syömään reippaasti ruokaansa ja kun hän lopettaisi, tietäisin että hän on syönyt tarpeeksi. Sen sijaan ruokailu on alusta alkaen temppuilua emmekä tiedä miksi hän on näin aikanaan vuosi sitten alkanut toimimaan...
Nyt kun sitä mietin niin luultavasti jotkin meidän vanhempien väliset riidat ovat silloin varmasti vaikuttaneet näin... No, tässä mietimme ja yritämme ratkaista ongelmaa parhaamme mukaan.
T. Aloittaja
Sen sijaan ruokailu on alusta alkaen temppuilua emmekä tiedä miksi hän on näin aikanaan vuosi sitten alkanut toimimaan...
Nyt kun sitä mietin niin luultavasti jotkin meidän vanhempien väliset riidat ovat silloin varmasti vaikuttaneet näin... No, tässä mietimme ja yritämme ratkaista ongelmaa parhaamme mukaan.
T. Aloittaja
Entä jos lapselle olisi vain jostain syystä nyt muodostunut kotona syömisestä sellainen sisäinen malli, johon kuuluu nuo temppuilut, pakottamiset ja pitkään istumiset. Ne ovat hänelle vain se ajatus, joka hänellä ruokailusta on.
Entä jos muuttaisitte ruokailuun liittyviä rutiineja täysin? Siirtäisitte pöydänkin ihan eri paikkaan tai ette edes söisi pöydän ääressä vaan esim. toisitte vain ruokailua varten jonkun toisen pöydän johonkin muualle kuin sinne, missä nykyään syötte. Laittaisitte koko pakan ihan uusiksi ruokailun suhteen. En tarkoita mitään sirkustemppuja, vaan ihan vaan sitä että ruokailuun liittyvät mallit rikottaisiin ja tyttö joutuisi sisäistämään uudet mallit, joihin ei temppuilu tai pakottaminen kuulu.
miten huonosti syövien lasten vanhempiin suhtaudutaan. Asenne on hyvin pitkälti samanlaista terveydenhuollon piirissä. Vika on aina vanhemmissa, ollaan mielenterveyspotilaita, julmia, jne. Esim. huonosti nukkuvien vauvojen vanhemmat saavat sympatiaa ja tukea neuvoloissa ja myös muilta vanhemmilta, eikä se vauvan huono nukkuminen ole koskaan vanhempien syytä ja on kaiken maailman tukea ja uniklinikkaa tarjolla. Eipä ole meille huonosti syövien lasten vanhemmille sellaista ylellisyyttä tarjolla.
Ja olette ilmeisesti aikanaan antaneet periksi ja annoitte syödä mitä herkkua vain? Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu koska lapsenne ei edelleenkään syö kunnolla ja on laiha. On siis oppinut syömään epäterveellisesti?
Kyllä, tuolloin lapsen ollessa 2-vuotias lopetimme ruoan tuputtamisen ja annoimme lapsen syödä mitä hän halusi. Lähinnä siis raakoja vihanneksia, hedelmiä, ruisleipää ja vettä.
Ruokahalu parani vähitellen ja pian hän halusi maistaa mitä tahansa. On edelleen varsin ennakkoluuloton maistelija. Ei kuitenkaan pidä mistään kovin makeasta, eikä juurikaan pidä eineksistä. Lihan ja kalan pitää olla puhdasta ja rasvatonta. Koulussa kuulemma (open sanoin) monet syövät vähemmänkin.
Enää ei ole vuosiin käytetty energialisiä tai ylimääräisiä vitamiineja (D:tä ja kalsiumia syö).
Ei siis mitään ongelmia enää. Lapsi on pieniruokainen ja laiha, mutta enää ei ole mitään erityisiä seurantoja tms.
t.50
Näinhän nämä keskustelut aina etenevät, joten et valittavasti saa mitään pointseja nokkeluudesta.
Ja ei, ei välitä herkuista. Mehut eivät mene ollenkaan, haluaa juoda vain vettä. Keksit, joo joskus. Viime viikkoisilla synttäreillä söi ihan kaksi keksiä. Pulla ei kelpaa.
Huonosti syövien lasten perheissä on myös säännöllinen ateriarytmi, jos jostain syystä kuvittelit, että meille tuollainen asia olisi jollakin tapaa tuntematon. Ylimääräisiä välipaloja ei myöskään anneta, koska niitä ei edes pyydetä. Antaisin, jos pyydettäisiin.
Semmoista.