Mies saamassa isohkon perinnön, miten minun eli avovaimon käy?

vaan niska limas tienaan jokaisen sentin millä maksan lainaa 1/3..

Sinä teet kuinka lystäät. Pointti on se, että kukaan ei voi VAATIA toista LAHJOITTAMAAN omaisuutta toiselle. Jos joku HALUAA lahjoittaa, niin se on ihan eri asia.



75: Se luetunymmärtämiskurssi?

Siis kaikki, mitä olen saanut, on hänen nimissä. Oman osan talosta olen maksanut omilla tienesteillä.



Ei ole minusta sekään ok, mutta tiedän toki, että jos hän olisi silloin ottanut velkaa, niin hänen rahat olisi menneet koronmaksuun ja sittenkin minä olisin maksanut juoksevat menot yksin eli ne, jotka ei omaisuutta kerrytä. Rakentamiseen oli aikanaan miehen tekemä budjetti ja hän ei vaan osannut arvioida omaa maksukykyään - budjetissa kyllä pysyttiin.



Oikeasti olen siis älyttömän vihainen - nyt - kun yhteiselämä rakoilee. Sen lisäksi, että olen siis lahjoittanut hänelle ison osan talosta, olen myös elättänyt yksin yhteiset lapset. Ja koskaan ei tule hänen vuoronsa. Olen takuuvarma, että hänen aikanaan saamat perinnöt eivät tule minua lämmittämään. Jo nyt, kun vanhemmat antoivat miehelleni rahaa, niin mies piilotti tiliotteensa. Ja joka kuukausi joudun kerjäämään, josko häneltä löytyisi rahaa yhteisiin laskuihin.



Ja ainakaan minä en voi sanoa, että minun velvollisuus olisi hänelle tasausta antaa, koska ei hän näitä lapsia ole sen enempää kasvattanut kuin elättänytkään - hoitovapaillakin minun oli löydettävä säästöjä siinä missä hän antoi ropojaan yhteisiin menoihin, saati, että hoitovapaalla hän olisi jotain maksanut lastenhoidosta taikka siivouksesta, jotka hoidin.

Minä sentään ymmärrän lukemaani :)

En minä mitään VAADI LAHJOITTAMAAN.. enkä ole vaatinut puolia koko omaisuudesta.. metsistä ja maista ja muusta omaisuudesta mies pitäköön kaikki ja se voidaan kirjata avioehtoonkin..



Talosta haluaisin OSTAA virallisestikin sen mitä maksan.. eli kun maksan 1/3 lainanlyhennyksistä.. haluasin myös omistaa tämän kolmanneksen.. eli jos joskus eroamme niin minulla on jonkinlainen turva ja osa tähän taloon.. muut laskut maksamme puoliksi.. (sähköä ja vettä ei kumpikaan).. jos joskus saamme lapsia ne elätämme varmasti puoliksi..



Minä olen töissä ja tienaan lähes samanverran kuin mies.. ainut vaan että mies omistaa talon jota yhdessä maksamme ja ongelma on se kun minulla ei ole mitään virallista osaa mihinkään eron tullessa..



Kuka nyt vielä on sitä mieltä että mä vaadin miestä lahjoittamaan kun itse en viitsi mitään maksaa?? Väännänkö rautalangasta?



T. 6

silloinhan meille molemmille jäisi kuukaudessa ylimääräistä rahaa ja minä voisin sijoittaa jonnekin muualle mikä toisi minulle turvan ja omaisuutta virallisesti..



Mutta tässä on kyse siitä että talo on velallinen jota yhdessä maksetaan.. minä kolmasosan ja mies kaksi kolmasosaa.. molempien rahat menee.. velkaan ja muuhun elämiseen..



T. 6

joko hyväksyä tilanne tai muuttaa pois. Onko miehesi lyhentänyt taloaan jo monta vuotta? Vaiko vain ihan pari, jolloin voisit ottaa vähän lainaa ja ostaa tuon kolmanneksen joka on jo osin maksettu?

mutta talon arvo on kyllä suurempi kuin se mitä siitä on aikoinaan maksettu (vanhemmat antoi alennusta).. kyse onkin siitä että mies ei haluaisi myidä, koska on entisen akan kanssa polttanut näppinsä.. Minä näen taas asian toisin.. ei ole reilua kostaa mulle entisen akan tekoja..



Niin, tässähän meni ehkä vähän puurot ja vellit sekaisin koska tämä ketju ei ollut " minun" vaan oma juttuni on vähän asian vierestä..



Samaa mieltä minäkin olen ettei peritty omaisuus kuulu puolisolle.. ja siksi en mieheni metsistä osingolle haluaisikaan..



T. 6

pystyt edelleen maksamaan oman osuutesi myös elämisen muista kuluista niinkuin pystytkin. Tai sitten hyväksy/muuta pois. Kurja tilanne.