Lue keskustelun säännöt.
Mies saamassa isohkon perinnön, miten minun eli avovaimon käy?
18.11.2005 |
Mulla ei ole mitään ja nyt sitten kaikki hankitaan niillä perintörahoilla ja mies ei suostu kuulemma ikinä naimisiin. Elän siis koko elämäni toisen talossa ja aja toisen autoa. Oisin halunnut et kaikki mikä hankitaan ois yhteistä ja myös minun rahoilla hankittua. Voiko asuntoa edes laittaa osaksi minun nimiini? Kai mä sit alan säästään van jollekkin omalle tililleni etten joudu ihan tyhjänpäällle jos jotain sattuu. Miten muuten avioliitto muuttais asiaa, kai se perintö silti on miehen yksityisomaisuutta.
Kommentit (69)
sanoa tähän keskusteluun minäkin, että vaikka olisitte avioituneet perinnön saannin jälkeen ja miehesi kuolee, et sinä peri hänen omaisuuttaan, ellei avioehtoa ole tehty. Perimässä ovat hänen lapsensa, ei aviopuoliso. Jos omaisuus on rahaa lapset saavat sen. Jos talo, perivät lapset senkin, mutta leskellä säilyy taloon HALLINTAOIKEUS kuolemaansa asti, jonka jälkeen se siirtyy lapsille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei kukaan ole edellyttänyt että miehen pitää naiselle omaisuutta LAHJOITTAA ja eron jälkeen jättää kaikki naiselle.
Täällä on puhuttu siitä, että nainen ei saa edes tilaisuutta kasvattaa omaisuuttaan vaikka raataisi töitä niska limassa.
Ärsyttää tuollaiset lukutaidottomat idiootit, jotka eivät viitsi edes perehtyä aiheeseen kun on pakko jo päästä sanomaan jotakin.
Pääsi lapsus.... puhun avioehdon tekemisestä, mutta todellisuudessa tarkoitin siis, että ELLEI TESTAMENTTIA HYVÄKSESI OLE TEHTY!!!
ilman avioehtoa. Tietääkseni tällöin, jos ero tulee, menee kaikki puoliksi, mutta kuitenkin olen kuullut sellaistakin, että voidaan kohtuullistaa ennen avioliittoa solmitun omaisuuden osalta. Eli saako vaimo tällöin puolet talon arvosta vai kohtuullistetaanko talon kohadalla miehen hyväksi? Vai onko tämä tapauskohtaista? Tähän liittyy varmaan vielä se ns. viiden vuoden sääntökin, eli sitä nuoremmissa liitoissa ainakin kohtuullistetaan, mutta viisi vuotta ja pitempään naimisissa olleilla puolitetaan. Ja siis oletuksena tässä minulla on, että nainen on maksanut ruokia, lasten kulut yms. mutta ei asumiskuluja ja lainoja.
Leken oikeus asua vakinaisesti käytetyssä asunnossa säilyy vain jos leskellä ei ole esim.vuokrattua omistusasuntoa/kakkosasuntoa. Jos leskellä on esim. sijoitusmielessä ostettu asunto, hän voi muuttaa siihen asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaipaanko minäkin suomenkielen kurssia, mutta avioliitossakaan leski ei peri kuollutta, ellei ole testamenttia, mutta perilliset perivät puolet kuolleen ja lesken nimissä olleesta omaisuudesta, ellei ole avioehtoa suuntaan tai toiseen. Eli leskelle jää puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Tavallaan siis jos lesken oma omaisuus on vähäisempi, niin hänen nimiinsä siirtyy osa kuolleen omaisuudesta ilman perintöveroja.
Vierailija:
sanoa tähän keskusteluun minäkin, että vaikka olisitte avioituneet perinnön saannin jälkeen ja miehesi kuolee, et sinä peri hänen omaisuuttaan, ellei avioehtoa ole tehty. Perimässä ovat hänen lapsensa, ei aviopuoliso. Jos omaisuus on rahaa lapset saavat sen. Jos talo, perivät lapset senkin, mutta leskellä säilyy taloon HALLINTAOIKEUS kuolemaansa asti, jonka jälkeen se siirtyy lapsille!
On ihan totta, että leski ei lain mukaan peri kuollutta puolisoaan (jos vainajalla on myös lapsia). Kirjoituksestasi jäi kuitenkin pois yksi oleellinen juttu: jos puolisoilla ei ollut avioehtoa, niin toisen puolison kuollessa vainajan ja lesken omaisuus (varat - velat) lasketaan yhteen. Leski saa tästä yhteenlasketusta omaisuudesta puolet avio-oikeuden nojalla. Ja siihen saa tosiaan ihan omistusoikeuden, ei vain hallintaoikeutta. Puhekielessä usein sanotaan, että leski perii vainajan, vaikka lain mukaan kysymys ei olekaan perimisestä. Lapset sitten perivät sen toisen puolen.
Tässä on kyllä joitain poikkeuksia, esimerkiksi juuri avioehto. Lisäksi jos vainaja on perinyt osan omaisuudestaan niin, että testamentissa on rajattu vainajan puolison avio-oikeus pois, ei lesken avio-oikeus ulotu tähän osuuteen. Myöskin siinä tapauksessa, että lesken omaisuus on suurempi kuin vainajan, saa leski pitää oman omaisuutensa kokonaan itse ja vainajan lapset saavat periä vain vainajan omaisuuden, vaikka se onkin alle puolet lesken ja vainajan yhteisomaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin turvataan myös kotona olleen asema erossa. Kohtuullistamista käytetään yleensä kun tilanne niin vaatii. Esimerkiksi kun liitto kestänyt lyhyen aikaa, toinen puoliso omistaa paljon enemmän kuin toinen ja joutuisi erossa luovuttamaan kohtuuttoman paljon toiselle tai juuri tilanteessa, jossa toisella ei kotona olon vuoksi ole ollut mahdollisuutta osallistua lainanlyhennyksiin.
En puutu lesken oikeuteen asua yhteisessä kodissa, mutta jos leski haluaa asua yhteisessä kodissa, ja sen arvo on vähäisempi kuin muu osuus yhteenlasketusta omaisuudesta, niin voihan leskelle jäädä talo ja loppusta osa menee perinnöksi. Näin ainakin meillä tehtiin: äiti piti talon ja lapset peri muuta omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinähän et saa mitään, kaikki mikä on ostettu hänen nimiinsä menee peruina hänen suvulleen...asunto, auto kaikki... En nyt aja takaa sitä että sinun pitäisi rikastua hänen perinnöstään...mutta minusta se on kohtuutonta, että hänen kuoltuaan sinulla ei ole mitään oikeuksia asuntoon tai mihinkään hänen ostamaansa..eli pohja menee elämältä...
Tiedän yhden tapauksen missä samanlaisessa tilanteessa sitten tämä avovaimo joutui ahneiden sukulaisten hyljeksimäksi, ja talo meni alta ja kaikki...että tosi kiva juttu. Eri asia jos teille tulisi tai on lapsia, sittenhän he perivät isänsä, ja sinulla on periaatteessa siis oikeus jäädä taloon yms, koska olet huoltaja ja he alaikäisiä eivätkä voi vastata raha-asioistaan-... en sitten tiedä saatko sinäkään, vaan tuleeko väliin vielä jokin instanssi...
äitini rajasi testamentissaan pois puolisoni (toistaiseksi olemme avoliitossa) oikeuden äidiltäni perimääni omaisuuteen. Perunkirjoitusta tehdessä lakimies kehotti pitämään testamnetin tallessa (no tottakai!), mutta sanoi vielä että on varmenpaa vielä tehdä avioehto jos/kun olemme menossa naimisiin.
Nyt asumme on asunto-osakkeessa, joka on täysin minun nimissäni (ostettu osin perinnölläni, osin lainalla). Mies maksaa muita kuluja elämisestä minä hoidan asuntolainan, joka on vain minun nimissäni. Tulevasuudessa tulemme vaihtamaan kuitenkin isompaan asuntoon, eli sitten tarvitsemme isompaa lainaa tällöin mies tulee mukaan lainaan omalla osuudellaan ja asunnon omistuksesta tehdään tarkat paperit, mikä osa on minun perinnölläni maksettua.
Mies on saamassa omilta vanhemmiltaan aikanaan myös kohtuullisesti omaisuutta perintönä, joten jos avioidumme aiomme tehdä avioehdon molemmin puolin, siten että minulla ei ole oikeutta hänen vanhemmiltaan saamaan perintöön erotilanteessa. Avioehdon ja tarkat selvitykset asunnon omistussuhteista haluan myös sen varalta, että mieheni sattuisi avioliitossa ollessamme kuolemaan ennen minua- hänellä on poika edellisestä liitosta ja tällöinhän ilman näitä asiakirjoja mieheni poika pääsisi käsiksi minun äidiltäni perimään omaisuuteen, johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitäisi teille lahjoittaa osan asunnostaan. Miten niin? Ok, argumentoitte väitettä sillä, että osallistutte asumiskustannuksiin. Mutta, tietenkin teidänkin täytyy niihin osallistua, samalla tavalla kulutatte sähköä ja vettä. Jos asuisitte yksin rahaa kuluisi taatusti enemmän.
Maksakaa vaan kiltisti omasta asumisestanne tai vaihtakaa miestä. Meillä mies omistaa asunnon, itse olen opiskelija enkä tod näk edes saisi lainaa- saatika vielä haluaisin. Maksan yhtiövastikkeen korvauksena asumisesta, eli tavallaan vuokraa. Järkevä systeemi, ei miehen tehtävä ole minua ilmaiseksi " asuttaa" . Jossainhan minun pitäisi asua joka tapauksessa.
Rahalla on vain joskus sellainen valta, että se pilaa ihmisen kuin ihmisen välit.
Naisten ahneus on todellakin nähtävissä, vaikka se yritäänkin naamioida " perheessä kaikki on yhteistä" -lässytysten taakse.
Minusta asia on hyvin yksinkertainen: jos maksat puolet asunnosta (tai muusta omaisuudesta), omista siitä puolet.
Jos maksat 100% asunnosta, omistat siitä 100%.
Ja jos maksat asunnosta 0%, omistat siitä 0% eli tasan niin paljon kuin ansaitset.
Asumiskuluja tulee kaikille, kenellä on katto pään päällä, ei siis vain naimisissa oleville miehille.
Menkää nyt hyvät ihmiset sinne töihin niin ei tarvitse ruikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kuitenkaan pidä itseäni ahneena, jos vaadin, että talomme on meidän molempien nimissä, vaikkakin mieheni on se, joka lainaa lyhentää. Minä hoidan kodin ja lapset, mies raha-asiat. Toki siinä vaiheessa, kun lapsilta töihin pääsen, osallistun sillä osuudella palkastani, mikä on suhteessa järkevää (palkkani tulee olemaan noin puolet mieheni tuloista, ja minä edelleenkin hoidan siivouksen ym.).
Mieshän sen tässä itsekäs olisi, jos vaatisi osallistumaan maksuihin siinä missä hänkin. Tuloni ovat tällä hetkellä kymmenesosa hänen tuloistaan ja silti minun pitäisi pestä paidat? Ei käy.
Yhdessä tätä taloutta hoidetaan. Minä työllä, mies rahalla.
Vierailija:
Naisten ahneus on todellakin nähtävissä, vaikka se yritäänkin naamioida " perheessä kaikki on yhteistä" -lässytysten taakse.Minusta asia on hyvin yksinkertainen: jos maksat puolet asunnosta (tai muusta omaisuudesta), omista siitä puolet.
Jos maksat 100% asunnosta, omistat siitä 100%.
Ja jos maksat asunnosta 0%, omistat siitä 0% eli tasan niin paljon kuin ansaitset.
Asumiskuluja tulee kaikille, kenellä on katto pään päällä, ei siis vain naimisissa oleville miehille.
Menkää nyt hyvät ihmiset sinne töihin niin ei tarvitse ruikuttaa.
Tuolla sun teoriallahan minä olen tässä oikeassa eli kun minä maksan lainoista 1/3 niin minun kuuluisi silloin omistaa 33,3%!!! Ja asumiskulut on sit asia erikseen, joihin molempien tulee osallistua..
Ja sinullekin nro 65, minä olen töissä ja siksi juuri haluaisin omistaakin jotain, kun tienaan lähes yhtäpaljon kuin mies, joka kerryttää tällä hetkellä yksin omaisuutta, vaikka molemmilta menee kaikki rahat elämiseen ja olemiseen..
T. nro 6
Todellakin.. sisälukutaidotonta porukkaa..
talon perheelleen jonka mies sai myös nimilleen ja mies sai vielä uudehkon autonkin alleen ja nimilleen tietty. Kaikki jaetaan ja niitä ei sitten surra jälkikäteen jos tilanteet muuttuu. Lapset ja omaisuus on yhteistä.
Laske mitä saisit vuokramarkkinoilla maksamillasi lainakuluilla ja vertaa sitä elämisen laatuun nyt. Miehesi tekee ihan oikein ettei lahjoittele omaisuuttaan pois.
Aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että avioliiton purkautuessa varakkaamman puolison on maksettava toiselle puolisolle ns. tasinkoa siten, että kummallekin puolisolle jää pääsääntöisesti yhtä suuri osuus omaisuudesta. Avio-oikeus ja tasinko toteutetaan osituksessa. Ositus toimitetaan myös silloin, kun avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta. Puolisot voivat kuitenkin ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa.
Muutkin sopimusmääräykset ovat mahdollisia. Avio-oikeus voidaan rajata pois koko omaisuudesta tai vain osasta siitä. Avio-oikeudesta määrättäessä voidaan ottaa huomioon, päättyykö avioliitto avioeron vai toisen puolison kuoleman johdosta.
Avioehtosopimus tulee tehdä tarkoin avioliittolaissa määrättyjä muotomääräyksiä noudattaen. Sopimus on tehtävä kirjallisesti, päivättävä, molempien puolisoiden allekirjoitettava ja todistettava kahden esteettömän todistajan toimesta oikeaksi. Sopimuksen voimaantulon edellytyksenä on lisäksi, että se on asianmukaisesti rekisteröity maistraatissa.
Sen lisäksi, että avioliittolaki edellyttää avioehtosopimukselta tarkkojen muotomääräysten noudattamista, on sopimuksen asianmukaiseen sisältöön syytä kiinnittää erityistä huomiota. On hyvä ottaa huomioon, että sopimusta sovelletaan usein sellaisessa tilanteessa, jossa epäselvän sopimuksen sisällöstä on vaikeaa päästä osapuolten kesken enää yhteisymmärrykseen.