Lue keskustelun säännöt.
Olisi ihana asua Helsingissä!
29.03.2012 |
Taidan kaivata vaihtelua. Tähän mennessä olen ollut ihan tyytyväinen Tampesteriin, mutta nyt on niin paljon kavereita muuttanut stadiin että olen alkanu ajatella sen hyviä puolia:
- Töitä olisi
- Kaikki kulttuuritarjonta!
- Ihanaa erilaisuutta
- Tarpeeksi ihmisiä!
- VAIHTOEHTOJA
- Mahdollisuuksia
- Kavereita, vanhoja ja uusiakin
- Ihanaa uuttuutta vastamuuttaneelle, sitä että kävelee vieraita katuja! :)
Mitäs Tampereella? Onhan meillä toi tori, joki ja kaksi järveä. Hassu puhetapa. Junttimusiikki.
Särkänniemi on hyvä, Särkästä en luovu, muun voisin vaihtaa. :)
Kommentit (61)
Sillä hinnalla, mitä maksamme mieheni kanssa Tampereen keskustassa olevasta yli 100 vuotta vanhasta kerrostalokaksiosta saisimme Helsingissä alle 30 neliötä rupuista neukkukuutiota. Vastaavanlainen jugend-kämppä yhtä hyvällä paikalla maksaa siellä lähemmäs 400 000 euroa!
Sulaa hulluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työpaikoista joita täällä on ja siellä kiven alla. Itse oon lehtori ja mies mainosalalla. Ehkä 100 kertaa helpompaa löytää töitä pääkaupunkiseudulta.
Sitten on tuo kulttuuritarjonta, ravintolat jne ja yksi tärkeä pointti: julkiset palvelut: Helsingissä on toimiva julkinen liikenne, lapset pääsee päiväkotiin suht lähelle kotia ja lääkäriin pääsee saman päivän aikana. Tampereen julkiset palvelut eivät toimi.
Kumma että tollanen slummi kiinnostaa.
Ai miten niin slummi?
No huomaat sen sitten kun päivän 54. romanialaiskerjäläinen repii hihasta ja kinuaa rahaa.
tutustuisit aitoihin ihmisiisn. saisit tuntea mitä on kun naapuri välittää sinusta ja kyläyhteisö huolehtii lapsistasi. tuntisit kaikki. ovesta voisi koska tahansa tulla kuka tahansa kahville.. ja parasta ison talon saisit 200 00 eurolla..
Sain jo töitä Tampereelta, nyt käyn junalla töissä siellä. Lapset saa käydä lukukauden loppuun ja kesällä muutamme. Myymme kalliin asuntomme ja ostamme jonkun ison ja komean Tampereelta. Ehkä meille jää rahaa yli lomamökkiin tai sijoituksiinkin. Työssä joudumme antamaan periksi ja ottamaan vastaa hieman heikompilaatuista ja pienempipalkkaista, mutta ei sillä niin väliä jos kiire laskee, saadaan vapaa-aikaa ja ei ole velkaa enää.
Helsingissä:
- Ollaan kauheassa uraputkessa
- Teemme järkyttävän paljon palkatonta ylityötä kotona illat(tässä palkka-asemassa oletetaan niin olevan, muutoin ei ole varaa asuntoon)
- Työmatkamme on tunnin yhteen suuntaan ja asutaan Helsingin rajojen sisäpuolella
- Toinen lapsista ei saa erityisopetusta, vaikka tarvitsi, koska se ei riitä hänelle enää. On muita tarvitsijoita. :(
- Asuntovelkaa on paljon
- Asuminen maksaa muutenkin, kiinteistöverot, katumaksut, hulevedet, ...
- Meillä on hyvin harvoin vapaata kulttuuririentoihin
- Meillä ei ole tukiverkkoa ja lapsille hoitajia, joten kulttuuririennot tulisi liian kalliiksi hoitajan palkan kanssa
- Emme ehdi valikoimaan vaihtoehdoista, tavarat ostetaan hätäpäissään ekasta paikasta, joka työmatkan varrella
- Hammaslääkärin joudumme maksamaan ihan itse (olemme sitä ikäluokkaa, että kunnallisen jonoissa ihan vikana)
- Kunnallisen omalääkäri on venäläinen, eikä ymmärrä hyvin suomea
- Naapurit on peestä!
- Joka paikassa näkee kerjäläisiä, huumekauppiaita, deekuja
Olen nähnyt deekun tyydyttävän suullaan jotain toista miestä rahasta ihan vaan metroaseman penkillä. Metroa odottava väki vaan katseli pakostakin kattoon tai varpaisiin tai toisaalle. Joku nainen ja mies nussi taas valokuvauskopin verhon takana asemalla. Nainen olisi voinut olla miehen äiti, joten varmaan maksullinen tapaus. Jalat näkyi verhon alta ja sieltä ne sitten housujaan nostellen tepastelivat ulos lähtien eri suuntiin. Ja äidit, lapset ja vanhukset kulki ohi ja varmasti huomasivat. Sitä oppii sulkemaan silmänsä henkisesti. Vai haluanko tehdä sitä?
Asumme muuten paremmalla asuinalueella.
Tervetuloa vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin tänne helsinkiin miehen perässä 6 vuotta sitten. MIes kuitenkin palasi ex-vaimonsa luo kuukausi tapaamisestamme, mutta minä sitten jäin tänne Helsinkiin kun olin jo työnkin täältä saanut ja entisestä kotipaikkakunnan työstä irtisanoutunut. Ankeaa täällä on ollut. Yhtään ystävää tai tuttua en ole saanut. Keskustassakaan ei tule koskaan oikein edes käytyä, elämä pyörii asuinpaikkalähiön ja työpaikkalähiön välillä, eli ei siitä kulttuuritarjonnasta iloa ole. En osaa oikein yksin vaan lähteä (parempiin) ruokaravintoloihin tai kulttuuririentoihin.
ja koskaan ei ole ollut vaikeaa tutustua ihmisiin eri ympyröissä. Parhaat ystäväni täällä ovat muuten ihan paljasjalkaisia helsinkiläisiä, että minä en ole ainakaan mihinkään koppavuuteen törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koskaan ei ole ollut vaikeaa tutustua ihmisiin eri ympyröissä. Parhaat ystäväni täällä ovat muuten ihan paljasjalkaisia helsinkiläisiä, että minä en ole ainakaan mihinkään koppavuuteen törmännyt.
Minä muutin tänne helsinkiin miehen perässä 6 vuotta sitten. MIes kuitenkin palasi ex-vaimonsa luo kuukausi tapaamisestamme, mutta minä sitten jäin tänne Helsinkiin kun olin jo työnkin täältä saanut ja entisestä kotipaikkakunnan työstä irtisanoutunut. Ankeaa täällä on ollut. Yhtään ystävää tai tuttua en ole saanut. Keskustassakaan ei tule koskaan oikein edes käytyä, elämä pyörii asuinpaikkalähiön ja työpaikkalähiön välillä, eli ei siitä kulttuuritarjonnasta iloa ole. En osaa oikein yksin vaan lähteä (parempiin) ruokaravintoloihin tai kulttuuririentoihin.
No tuo kaikki johtuu ihan sun omasta hölmöydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koskaan ei ole ollut vaikeaa tutustua ihmisiin eri ympyröissä. Parhaat ystäväni täällä ovat muuten ihan paljasjalkaisia helsinkiläisiä, että minä en ole ainakaan mihinkään koppavuuteen törmännyt.
Paras työkaveri, josta tullut perhetuttumme, on paljasjalkaisia.
että Helsingissä ei tutustu ihmisiin missään kaupan kassajonossa tms.
Mutta nojaa, mäkin juttelen naapureiden kanssa pyykkituvassa..myyjien kanssa tykkään vaihtaa pari sanaa ja sellaisia saisi täällä nykyisessä asuinpaikassani olla enemmänkin.
Arvelen, että ihmisiin tutustuu Helsingissä harrastusten ja töiden kautta. Minä ainakin. Baareissa olen tavannut paljon ihmisiä ja hauskaakin on ollut mutta tutustunut en ole sitä kautta ihmisiin.
Helsingissä on kauniita ja kivoja kohtia. Ainakin täällä kantakaupungissa. Kodistani 100m on kauniita taloja, on ihanaa käydä tunnelmallisella kävelyllä kun aurinko paistaa. Viihdyn. Kodistani 50 m toiseen suuntaan on levotonta, narkkeja ja muita hulluja. Välillä ärsyttää mutta toisaalta olen tottunut. Tuollaista aiemman kirjoittajan näkemää julkista prostituutiota en ole koskaan nähnyt vaikka kaikenlaista vipeltäjää täälläkin liikkuu. Tunnen vielä oloni turvalliseksi.
En minäkään käy kauheasti riennoissa. Nautin kaupungista itsestään, sen kontrasteista ja vaihtelevuudesta. Mielestäni ikävätkin asiat ovat osa kaupunkikuvaa. En odota Helsingistä, että se on ihana idyllinen lintukoto, jossa ei koskaan mitään ikävää näy.
Ja huomautuksena: kantakaupunki on eri asia kuin lähiöt. Perstuntumalta sanoisin, että kaikki jotka lähiöön muuttaa, valittaa, kuinka ikävää siellä on (välimatkat, ankeat ihmiset ja muu fiilis).
t: 10 vuotta Helsingissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne vaan. Täällä on myös sellaisia hyviä puolia kuin
-korkeat vuokrat
-likaiset kadut
-enemmän pölyä ja saastetta
-tympääntyneet ihmiset
-maahanmuuttajat ja sossupummit joka sillan alla
-kerjäläisiä enemmän
Itsekin olen Tampereelta. Jos minulla olisi lapsia, en lätisi niitä tuomaan Helsinkiin. Tampere on täydellinen paikka lapsiperheille. Nauti sen kaupungin puhtaudesta vielä kun voit.
sanoo että tänne vaan :) mutta muistaa pitää se että tämä ei tosiaan ole mikään lintukoto vaan kaikenlaista viheltäjää löytyy. Olen asunut koko ikäni pohjois-helsingissä ja kai sitä omakotitalo aluettakin lähiöksi kutsutaan. Keskustassakin oma viehätyksensä mutta sinne en muuttaisi lasten kanssa.. Pääradan varteen kun muuttaa niin kaupungin riennot on parinkymmenen minuutin junamatkan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon asunut koko ikäni Helsingin Kalliossa ja vaikka kuinka muistelisin, en ole ikinä nähnyt kenenkään harrastavan seksiä missään vaikka kaikenlaista muuta olenkin nähnyt. Eli sulla on ollut huono tuuri. Sen takia ei nyt ehkä kannata ihan paskaksi paikaksi haukkua.
Onhan täällä narkkareita, juoppoja, maksullisia naisia jne. Väitän kyllä, että niitä löytyy myös tampereelta.
Pari vuotta sitten muutin kalliosta viikkiin ja en ole kyllä katunut päätöstä. Jos en perhettä olisi perustanut, asuisin kalliossa varmasti edelleen.
Yritysten pääkonttorit ja työpaikkoja kyllä Helsingissä löytyy, mutta siihen se sitten jääkin. Toisaalta, mitä muuta voisi odottaa pääkaupunkiseudulta, joka on 70-luvulta asti toiminut koko Suomen ihmiskaatopaikkana - niin hyvässä kuin pahassa. Jos Tampereen ja Helsingin väliltä joutusin valitsemaan, niin valinta olisi helppo: Tampereessa ja sen ihmisissä tuntuisi olevan vielä tänäkin päivänä jonkinlaista samaa rehellistä asennetta, jota on aikanaan ollut Tammerkosken rannoilla eläneissä ja punatiilisistä teollisuusrakennuksissa työskennelleissä ihmisissä.
Yritysten pääkonttorit ja työpaikkoja kyllä Helsingissä löytyy, mutta siihen se sitten jääkin. Toisaalta, mitä muuta voisi odottaa pääkaupunkiseudulta, joka on 70-luvulta asti toiminut koko Suomen ihmiskaatopaikkana - niin hyvässä kuin pahassa. Jos Tampereen ja Helsingin väliltä joutusin valitsemaan, niin valinta olisi helppo: Tampereessa ja sen ihmisissä tuntuisi olevan vielä tänäkin päivänä jonkinlaista samaa rehellistä asennetta, jota on aikanaan ollut Tammerkosken rannoilla eläneissä ja punatiilisistä teollisuusrakennuksissa työskennelleissä ihmisissä.
Perstuntumalta sanoisin, että kaikki jotka lähiöön muuttaa, valittaa, kuinka ikävää siellä on (välimatkat, ankeat ihmiset ja muu fiilis).
Itse asun Viikin Latokartanossa ja ei täällä ainakaan ole ankea fiilis. Uusia taloja, ekohenkisiä ihmisiä ja lapsiperheitä, upea Vanhankaupunginlahden luonto vieressä... On vähän eroa johonkin Jakomäkeen tai Kontulaan esimerkikis (joissa niissäkin tosin on "syrjemmällä" ihan ok alueita).
Sain jo töitä Tampereelta, nyt käyn junalla töissä siellä. Lapset saa käydä lukukauden loppuun ja kesällä muutamme. Myymme kalliin asuntomme ja ostamme jonkun ison ja komean Tampereelta. Ehkä meille jää rahaa yli lomamökkiin tai sijoituksiinkin. Työssä joudumme antamaan periksi ja ottamaan vastaa hieman heikompilaatuista ja pienempipalkkaista, mutta ei sillä niin väliä jos kiire laskee, saadaan vapaa-aikaa ja ei ole velkaa enää. Helsingissä: - Ollaan kauheassa uraputkessa - Teemme järkyttävän paljon palkatonta ylityötä kotona illat(tässä palkka-asemassa oletetaan niin olevan, muutoin ei ole varaa asuntoon) - Työmatkamme on tunnin yhteen suuntaan ja asutaan Helsingin rajojen sisäpuolella - Toinen lapsista ei saa erityisopetusta, vaikka tarvitsi, koska se ei riitä hänelle enää. On muita tarvitsijoita. :( - Asuntovelkaa on paljon - Asuminen maksaa muutenkin, kiinteistöverot, katumaksut, hulevedet, ... - Meillä on hyvin harvoin vapaata kulttuuririentoihin - Meillä ei ole tukiverkkoa ja lapsille hoitajia, joten kulttuuririennot tulisi liian kalliiksi hoitajan palkan kanssa - Emme ehdi valikoimaan vaihtoehdoista, tavarat ostetaan hätäpäissään ekasta paikasta, joka työmatkan varrella - Hammaslääkärin joudumme maksamaan ihan itse (olemme sitä ikäluokkaa, että kunnallisen jonoissa ihan vikana) - Kunnallisen omalääkäri on venäläinen, eikä ymmärrä hyvin suomea - Naapurit on peestä! - Joka paikassa näkee kerjäläisiä, huumekauppiaita, deekuja Olen nähnyt deekun tyydyttävän suullaan jotain toista miestä rahasta ihan vaan metroaseman penkillä. Metroa odottava väki vaan katseli pakostakin kattoon tai varpaisiin tai toisaalle. Joku nainen ja mies nussi taas valokuvauskopin verhon takana asemalla. Nainen olisi voinut olla miehen äiti, joten varmaan maksullinen tapaus. Jalat näkyi verhon alta ja sieltä ne sitten housujaan nostellen tepastelivat ulos lähtien eri suuntiin. Ja äidit, lapset ja vanhukset kulki ohi ja varmasti huomasivat. Sitä oppii sulkemaan silmänsä henkisesti. Vai haluanko tehdä sitä? Asumme muuten paremmalla asuinalueella. Tervetuloa vaan!
Onneksi Helsingissä on ihan toisenlaisiakin asuinaluieta, huh.
työpaikoista joita täällä on ja siellä kiven alla. Itse oon lehtori ja mies mainosalalla. Ehkä 100 kertaa helpompaa löytää töitä pääkaupunkiseudulta.
Sitten on tuo kulttuuritarjonta, ravintolat jne ja yksi tärkeä pointti: julkiset palvelut: Helsingissä on toimiva julkinen liikenne, lapset pääsee päiväkotiin suht lähelle kotia ja lääkäriin pääsee saman päivän aikana. Tampereen julkiset palvelut eivät toimi.
Lähes kaikkialla muualla paitsi pääkaupunkiseudulla, lapset pääsevät kävelymatkan päässä olevaan päiväkotiin ja lähellä olevaan kouluun. Lääkäriin pääsee samana päivänä kun vain haluaa, kunnalliseen hammaslääkäriin pääsevät kaikki. Et taida olla ihan tietoinen siitä, miten palvelut pelaa - muualla.
mutta katosi jonnekin viestiä lähettäessä.