Miksei ihmiset tule vaikka kutsutaan?

Me käymme konserteissa joihin ostetaan liput jo puoli vuotta etukäteen, hintaa usein 70-90 euroa. Juu, todellakin mennään sinne.

et pysty kertomaan tätä silloin kun sut kutsutaan? Voit sanoa vaikka: "Kiitos kutsusta, mutta ollaan menossa silloin konserttiin. Ensi kerralla tulen mielelläni!"

milloin kaverit kieltäytyivät kutsusta. Sain käsityksen, että joku ehkä jo silloin.

Me käymme konserteissa joihin ostetaan liput jo puoli vuotta etukäteen, hintaa usein 70-90 euroa. Juu, todellakin mennään sinne.

et pysty kertomaan tätä silloin kun sut kutsutaan? Voit sanoa vaikka: "Kiitos kutsusta, mutta ollaan menossa silloin konserttiin. Ensi kerralla tulen mielelläni!"

Ihmisillä nyt vain sattuu olemaan muutakin elämää.

av-perustelu kaikkeen. Miksi et tule, miksi et soita, miksi et halua tavata, miksi et osallistu mihinkään, miksi et järjestä mitään...aina sama "ihmisillä on muutakin elämää". On toki, mutta onko se muu aina tärkeämpää? Eikö siitä voi koskaan joustaa? No ei voi, tietenkään, koska se on niin TÄRKEÄÄ se MINUN ELÄMÄ.

Mulla on paljon muuta elämää, kokopäivätöiden lisäksi perhe, harrastuksia, vapaaehtoistöitä ja vielä keikkatöitäkin. Lisäksi käyn teatterissa, oopperassa, ulkona yms. Mutta kyllä mä usein ehdin osallistua illanistujaisiin, käydä kahvilla, avajaisiin, synttäreille yms. Hassua, kuinka joidenkin aika ei muka riitä mihinkään.

Oma elämä on huono syy sille, ettei koskaan soita. Jos olet sopinut konsertin kaverin kanssa ja joku pyytää istumaan iltaa, niin silloin ollaan tilanteessa, jossa toinen itkee AV- palstalla, että miten se oma elämä on nyt niin tärkeää, niin tärkeää.

Jos kavereilla ei ole mulle koskaan aikaa, niin ne on entisiä kavereita. Jos kavereilla on menoa juuri sillä hetkellä kun minä heitä kaipaan ymmärrän sen.

Aina ei voi sopia ja olla aikaa, joskus on muita menoja. Mutta jos ei koskaan sovi, tai aina pitää viime hetkiin odottaa, tuleeko parempi kutsu, niin antaa olla sitten. Mutta ikäväähän se on.

ei vaan tarpeet kohtaa!

sitten on tälläisiä ihmisiä kuten minä,kellä ei ole vuoskymmeniin ollut ystäviä ja ketä ei koskaan kutsuta minnekkään...ja toisille ei vieraat tule.. :(

milloin kaverit kieltäytyivät kutsusta. Sain käsityksen, että joku ehkä jo silloin.

Me käymme konserteissa joihin ostetaan liput jo puoli vuotta etukäteen, hintaa usein 70-90 euroa. Juu, todellakin mennään sinne.

et pysty kertomaan tätä silloin kun sut kutsutaan? Voit sanoa vaikka: "Kiitos kutsusta, mutta ollaan menossa silloin konserttiin. Ensi kerralla tulen mielelläni!"

ei ollut ap ja ap:n teksistä saa nimenomaan sen käsityksen että viime tingassa peruttiin, hänhän oli käynyt kaupassa, siivonnut ym.

Olin iltavuorossa, edellisen yövuoron jälkeen, josta seuraavana aamuna minulla on taas vuoro. Lapsiakaan en ole nänhyt vuorokauteen anteeksi, että heille saanut muka hoitajaa.

muakin harmittaa, kun järjestää jotain, ja sitten ihmiset eivät tule. Ja mun mielestä tämä asenne on viime aikoina lisääntynyt. Mun mielestä jo kunnioituksesta toista kohtaan voisi välillä raahautua paikalle. Joo, ja ymmärrän kyllä ettei kaikille aina sovi, ja on myös oikeita esteitä, mutta välillä kyllä selitykset tuntuu keksityiltä. Tai itse asiassa, ei viitsitä edes ilmoittaa ettei tulla. Se mua ärsyttää kaikista eniten.

Musta jokainen saa tehdä vähällä vapaa-ajallaan juuri, kuin parhaaksi kokee. Raskaan työviikon jälkeen ei aina jaksa lähteä juhlimaan. Lapset kaipaa äitiä kotiinkin välillä. Miehelläkin on menoja. Sairastellaan, valvotaan öitä. Itse koen parhaaksi vapaa-ajan viettotavaksi ihan vaan olla ilman mitään isoja suunnitelmia. Arkena sitten on minuuttiaikataulu. Jos on kyse todella sydänystävän juhlista, niin yleensä pyrin pääsemään paikalle. Hyvänpäiväntutut on jääneet vähemmälle huomiolle. Ei sitä aina jaksa. Miellyttämisen halusta en vääntäydy paikalle kaikkiin kissanristiäisiin. Sorry.

Musta jokainen saa tehdä vähällä vapaa-ajallaan juuri, kuin parhaaksi kokee. Raskaan työviikon jälkeen ei aina jaksa lähteä juhlimaan. Lapset kaipaa äitiä kotiinkin välillä. Miehelläkin on menoja. Sairastellaan, valvotaan öitä. Itse koen parhaaksi vapaa-ajan viettotavaksi ihan vaan olla ilman mitään isoja suunnitelmia. Arkena sitten on minuuttiaikataulu. Jos on kyse todella sydänystävän juhlista, niin yleensä pyrin pääsemään paikalle. Hyvänpäiväntutut on jääneet vähemmälle huomiolle. Ei sitä aina jaksa. Miellyttämisen halusta en vääntäydy paikalle kaikkiin kissanristiäisiin. Sorry.

Mutta voisiko edes ilmoittaa. Ja vielä mieluummin ajoissa. Itse pidän kohteliaana ilmoittaa heti kun mahdollista.

Täytin vastikään pyöreitä ja kutsuin kavereitani. Minusta oli tosi tyhmää, etteivät edes ilmoittaneet, etteivät pääse. Vaan olettivat vain, että samahan toi on olla menemättä. Olivat siis sanoneet, että katsotaan, voisinpa vaikka tullakin tms. Kuuluu perusoletukseen, että sanotaan, kiitos, mutta ei kiitos.

Vähänkö jäi tarjottavia yli! No, onneksi sentäs jokunen tuli.

tulevat, kun järkätään dinneriä tai brunssia.



Mutta kustummekin vain hyviä ystäviä, ei mitään sukulaisia tms.-

Minulla syynä on monesti se, että esim. pyöreitten vuosien bileet tulisivat maksamaan niin paljon. Asun n. 30 km päässä monista kavereistani, eli pitäisi mennä ja tulla taksilla tai varata hotelli jos aikoisi jotain juodakin. Ja tylsäähän se olisi ryyppybileisiin mennä kuivin suin. No sitten pitäisi vielä ostaa lahja juhlittavalle ja maksaa ehkä vielä baarissa juomia ja sisäänpääsyä ym. Ja mitä tästä kaikesta rahanmenosta saa? KRAPULAN seuraavalle päivää. :D

ei ihmiset nyt pidä synttäreitä mitenkään ihmeelisenä tai viitsi niiden takia nähdä erityisesti vaivaa hankkiakseen lapsenvahdin. Ehkä et ole porukan kaikista suosotuin, jonka takia perutaan muita menoja

Pitopalvelulta tilattiin ruoka kahdellekymmenelle. Vieraita sitten loppujen lopuks tuli 12. Ei järjestetä enää pippaloita kotona.

Olen itse lopettanut minkään kotipippaloiden pitämisen kokonaan. Kerran kutsuin 20 ihmistä ja 2 tuli. :( Ja ovat kaikki muka olevinaan kavereitani. 2 ilmoitti etteivät pääse, muista ei kuulunut mitään! Tosi törkeetä! Ja kutsuin kans melkein kuukauden ennakkoon ja muistutin Fb:ssa vielä edellisellä viikolla että tuuttehan sitten. Ei olis tarvinnu mitään tuoda, tulla vaan itse.



Tunsin itseni tosi arvottomaksi ja oli ihan paska ilta. Hävetti niiden kahden vieraan kanssa olla laitetussa kodissa niin mentiin sitten baariin istumaan, siellä oli sentään ihmisiä. Aika monen kutsutun suhteen tein sen johtopäätöksen, etten ole haluttua seuraa enkä ole enää pitänyt yhteyttä. Eivätkä nekään ole kyselleet... Tuntuu tosi pahalta!



Niin ja jälkeenpäin pari sanoi etteivät tulleet kun just edellisenä päivänä tuli kutsu toisiin bileisiin. Mun iltamista oli tieto paljon aikaisemmin ja nää toiset meni heti edelle. Olen sit vissiin TODELLA huonoa seuraa. :((((

sen jälkeen ollut 3 lääkekuuria ja edelleen yskin ja olen todella väsynyt. Miehellä iltaisin luottamusmieskokouksia yms. Lapsenvahteja ei todellakaan ole tyrkyllä joka puolelta (vitutti vain tuo, lapsenvahtia ei muka saa).

Onnittelen, mutta en jaksa alkaa tilailla outoa MLL.n hoitajaa ja maksamaan siitä ja raahautua nukkumapäivänä viettämään synttäreitä kun haluaisin vain olla lasten kans kun on viime aikoina ollut paljon iltavuoroja.

Rakas ystävä. Onnea sinulle, mutta en vain jaksa ajatellakaan sinne tuloa ja sitä ruljanssia, mikä on jos alan järjestämään lapsenvahtia ja lähtöä. Haluan vain lämmittää saunan, olla lasten kans kotona kun on huomenna yksi vapaa ja ylihuomenna taas iltavuoro.

Minulle on itse asiassa aivan sama, raahautuuko minun hautajaisiin kukaan. En tarvitse edes niitä kuutta arkunkantajaa, koska haluan polttohautaksen. Totta sen joku jaksaa kantaa yksin ja kipata tuhkat vaikka kaatopaikalle.

olen välillä hyvin väsynyt. Nämä ruuhkavuodet ja tää arjen pyöritys tuntuvat välillä syövän mut elävältä.

Kurkkua karhentaa ja flunssa on tulossa, väsyttää entisestään. Keskimmäinen on kärttänyt monta iltaa, "koska ollaan vaan yhdessä kotona?". Niin tosiaan koska olisi omalle lapselle aikaa, sunnuntaiaamuksikin napsahti työvuoro ja illalla on se miehen kuukausi sitten sopima peli kavereiden kanssa. Anoppikaan ei ole vielä toipunut vatsataudistaan kunnolla, enkä kyllä vatsatautista lastenvahtia tänne haluaisikaan.

Ajattelen sinua kyllä ja toivotan onnea, mutta nyt en jaksa tulla juhlimaan. Toivon paljon elinvuosia sinulle, jottei tarvitsisi ajatellakaan hautajaisiasi. Ymmärrätköhän?

eikä mitään selittelyä. Jos mulla on seuraavana aamuna työvuoro, niin en todellakaan lähde illalla juhliin, kun herätys aamu neljältä. Konsertteihin liput todennäköisesti hommattu jo kauan aikaa sitten. Lapsenvahtiongelma on joillakin ihan todellinen, ei mekään saada lastenvahtia, ja synttärit harvoin on sellaisia, että viitsii maksullista hoitajaa ottaa. Ja kuka tahtoo edes flunssaisen ihmisen tartuttamaan kaikki muut?

vaikka kahville ja samalla näyttämään, että arvostaa ystäväänsä ja kutsua. Tuossahan oli syntymäpäivistä kyse, eikä mistään polttareista. Syntymäpäiville voi mennä autolla ja lähteä kotiin hyvissä ajoin.

sen jälkeen ollut 3 lääkekuuria ja edelleen yskin ja olen todella väsynyt. Miehellä iltaisin luottamusmieskokouksia yms. Lapsenvahteja ei todellakaan ole tyrkyllä joka puolelta (vitutti vain tuo, lapsenvahtia ei muka saa).

Onnittelen, mutta en jaksa alkaa tilailla outoa MLL.n hoitajaa ja maksamaan siitä ja raahautua nukkumapäivänä viettämään synttäreitä kun haluaisin vain olla lasten kans kun on viime aikoina ollut paljon iltavuoroja.

Rakas ystävä. Onnea sinulle, mutta en vain jaksa ajatellakaan sinne tuloa ja sitä ruljanssia, mikä on jos alan järjestämään lapsenvahtia ja lähtöä. Haluan vain lämmittää saunan, olla lasten kans kotona kun on huomenna yksi vapaa ja ylihuomenna taas iltavuoro.

Minulle on itse asiassa aivan sama, raahautuuko minun hautajaisiin kukaan. En tarvitse edes niitä kuutta arkunkantajaa, koska haluan polttohautaksen. Totta sen joku jaksaa kantaa yksin ja kipata tuhkat vaikka kaatopaikalle.

olen välillä hyvin väsynyt. Nämä ruuhkavuodet ja tää arjen pyöritys tuntuvat välillä syövän mut elävältä.

Kurkkua karhentaa ja flunssa on tulossa, väsyttää entisestään. Keskimmäinen on kärttänyt monta iltaa, "koska ollaan vaan yhdessä kotona?". Niin tosiaan koska olisi omalle lapselle aikaa, sunnuntaiaamuksikin napsahti työvuoro ja illalla on se miehen kuukausi sitten sopima peli kavereiden kanssa. Anoppikaan ei ole vielä toipunut vatsataudistaan kunnolla, enkä kyllä vatsatautista lastenvahtia tänne haluaisikaan.

Ajattelen sinua kyllä ja toivotan onnea, mutta nyt en jaksa tulla juhlimaan. Toivon paljon elinvuosia sinulle, jottei tarvitsisi ajatellakaan hautajaisiasi. Ymmärrätköhän?

surkeat elämät. Tuskinpa saatte edes kutsuja kun ette a. kuitenkaan tulisi kun elämänne on niin hirveän rankkaa, b. osaisi muuta kuin valittaa jos tulisitte.

Hitsi että on hirveitä ihmisiä tässä ketjussa. No, toiset ne vaan ei osaa käyttäytyä.

Kaikki aika menee töissä ja älyttömässä harrastusrumbassa. Ystäville ja sukulaisille ei ole aikaa. Näitä voi sitten kuolinvuoteella miettiä. Yksi yleisimmistä harmittelun aiheista kun elämä on lopuillaan, on se ettei tullut vietettyä enemmän aikaa ystävien kanssa.

Ystävyys ei ole kovin korkealla prioriteetilla.