Katsoimme synnytyssairaalasta kertovaa ohjelmaa, ja mies möläytti:

Ennen vanhaan naiset vaan oli opetettu olemaan hiljaa

ja tyytymään osaansa mistään valittamatta. t.Maiju

tästä juuri on pääosin kyse. Kyllä se oli yhtä kivuliasta fyysisesti varmasti, mutta silloin ei nainen, kuten ei mieskään, saanut osoittaa heikkoutta, eikä köyhillä siihen ollut edes mahdollisuutta: vanhemmat lapset, karja ja koti oli hoidettava vaikka kuinka oli juuri synnyttänyt. Miesten ei ollut tapana naisten hommiin osallistua eikä naiset semmoista kehdanneet edes pyytää.

Tosiaan miehillä oli tuo ihan sama juttu että vaikka oltiin sodissakin välillä tai raskaissa töissä niin ei sitä ollut tapana puhua ja puida, vaan keskityttiin elämän jatkamiseen kun oli pakko.

Omalla tavallaan ja miedommassa muodossa se voisi olla terveellistä nykyihmisillekin, jotka joskus ehkä liikaakin jäävät kiinni menneisyyden tuskallisiin kokemuksiin. Esim. niinkin äärimmäinen juttu kuin lapsen menetys - se tosiaan oli yleistä vielä 100 vuotta sitten, niin synnytyksessä kuin tartuntatautien tai infektioiden takia varhaislapsuudessakin. Kyllä menetettyä lasta silloinkin surtiin mutta elämä jatkui silti, ja keskityttiin siihen että ehkä vielä oli muita lapsia jotka oli hengissä ja terveitä sen sijaan että vaan murehdittaisiin sitä kuollutta.

ja kanava AVA.

joilla oli tosi rankka synnytys eivät jääneet tänne niistä kertomaan mahdollisille haastattelijoille..

kyllä se synnyttäminen oli ennen vielä rankempi kokemus ja aika moni nainen jopa kuoli siihen. Naisilla oli monenmoista vaivaa sen jälkeenkin.Kysypä ukoltas että miten monta entisajan naista on haastatellut kun tietää :D

Ihan faktaahan on, että hyvä fyysinenkunto auttaa synnytyksessä ja ennen kaikkea synnytyksestä palautumisessa.

esim. hyvät vatsalihakset vaikeuttavat synnytystä ja saattavat aiheuttaa pahoja vaurioita, esim. aktiiviratsastajien synnytykset ovat usein vaikeita ja vauriot isompia.

ja sektion jälkeen 2 viikkoa. On ajat siis muuttuneet, mutta ei ihan niin kuin ap:n mies ajattelee.



Toisilla vauva syntyy yhdellä ponnistuksella ihan helposti. Mutta ei kaikilla. Omien isovanhempieni juttuja kuulleessani olen ymmärtänyt, miten paljon enemmän syntyi kuolleita lapsia ja miten ne traumatisoivat äitejä loppuelämäkseen. Ihan huuhaata siis väite, ettei tuntunut missään. Nykyään suuri osa näistä tapauksesita vältetään paremman terveydenhoidon ym. takia.

ja lääkityksestä. En mitenkään olisi jaksanut esikoista synnyttää 23 tuntia ilman hoitohenkilökuntaa ja lääkkeitä, saatika että olisin tehnyt vielä kaksi lasta lisää, joiden synnytykset onneksi ovat kestäneet alle 3 tuntia.



Mutta tarjoaisin myös tällaisen pointin, että ennen vanhaan monessa talossa oli eläimiä (lehmiä, hevosia, lampaita) ja siinä on oikeasti jotain hyvin paljon opettavaa, kun seuraa eläimen synnytystä - ilman lääkkeitä, paikalla isäntäväki. Sen ymmärtää, että synnytys on hyvin luonnollinen tapahtuma ja luonto, oma keho ja vasikka/varsa/karitsa/lapsi ohjaavat kyllä oikeaan suuntaan. Toki välillä kaikki mahdollinen voi mennä pieleen ja silloin eläinlääkärin toivoo olevan mahdollisimman pian paikalla ja juuri siksi olen onnellinen, että meillä on sairaalat joissa synnyttää.

Mutta kuitenkin, ennen vanhaan on ollut kuitenkin niin erilaista kuin meillä nyt, niin pahahan niitä on vertailla keskenään. Ja lehmistäkin näkee kuinka surullisia ovat, jos vasikka kuolee, niin kyllä entisajan naisilla on ollut kovat paikat, kun surusta ei ole voinut puhua.

koska moni odottaa sinne kolmenkympin tuolle puolen. Tottakai "ennen" oli helpompaa, kun valtaosa synnyttäjistä oli siinä parinkympin kieppeillä. Nuori kroppa jaksaa paremmin niin raskauden kuin synnytyksenkin ja toipuu helpommin. Simple as that, jos nyt ei huomioida geneettisiä eroja.

"Onkohan synnytys nykynaisille vaikeampaa siksi, että nykyisin ei enää olla tottuneita tekemään fyysistä työtä?"

Akat ovat vaan nykyään tottuneet liian laiskoiksi ja eivät pikku kipuja enää kestä kun on jo tippa silmässä. Asenne sen teettää, helpolla pitäisi joka ainoassa paikassa päästä.