Lue keskustelun säännöt.
Miksi joissakin maissa alle 12-v. ei saa jättää hetkeksikään yksin?
28.03.2012 |
Tuntuu meikäläisittäin aika erikoiselta. Suomessa on ihan tavallista, että 6-7 v. alkaa harjoitella yksin olemista pieniä aikoja. Koululainen voi olla jo iltapäiviä yksin kotona.
En puolustele pienten lasten jättämistä yksin pitkiksi ajoiksi, mutta kyllä tuo 12 vuotta tuntuu jo liioittelulta. Lisäksi näissä asioissa pitäisi miettiä lapsen etua kokonaisuudessaan. Esim. iltapäiväkerhoja koululaisille on, mutta ne ovat usein erittäin hälyisiä ympäristöjä. Meilläkin on niitä kokeiltu, mutta lapset itse sanovat, että tulevat MIELUUMMIN yksin kotiin kuin menevät iltapäiväkerhoon. Kotona saa levätä ja rauhoittua.
Käytännössä meillä 10- ja 8-v. ovat keskenään tai yksin pari-kolme tuntia iltapäivällä kolmena päivänä viikossa. Kahtena päivänä seurana on aikuinen. Kaverin saa kutsua kylään, kun erikseen sovitaan. Puhelimella saa kiinni äidin ja isän.
Tämä lienee aika tavallinen käytäntö suomalaisissa perheissä, mutta monessa muussa maassa meistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.
:o
Kommentit (34)
Ystäväperheemme palasi myös vuosi sitten nykyisestä asuinmaastamme Suomeen ja kertoi lastensa sopeutuneen erittäin huonosti.
Vanhemmat olivat varsin yllättyneitä, koska kaikki lapset olivat kuitenkin syntyneet Suomessa.
Vaikeinta lapsille on ollut tottua suomalaiseen epäsosiaalisuuteen "perheettömyyteen". Nykyisessä kotimaassamme vietetään viikonloppuisin paljon aikaa perheittäin ja viikolla lapset saavat viettää paljon aikaa kavereiden kanssa hyvinkin itsenäisesti (vaikka äidit ovatkin aina "saatavilla").
ovat palaamassa Suomeen nimenomaan maasta, jossa lapsia ei jätetä itsekseen eikä tyttö ole tottunut liikkumaan yhtään missään omin päin. Neljäsluokkalainen joka ei osaa olla yhtään yksin... Ja vertailukohtana mahdolliset kaverit jotka suunnilleen huolehtivat ruokailunsakin itse. Vähän jännittää perhettä ja lasta että miten menee kun palaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on Keijo Tahkokallion ja Saara Kinnusen kirjoittamat kirjat "Kotipesän lämpöä etsimässä" ja "Anna mun olla lapsi". Niissä väitetään että suomalaislasten/nuorten kasvavat mielenterveysongelmat johtuvat juuri tuosta liian aikaisesta itsenäistyttämisestä. Turvallisimmin kiinnittyneet lapset löytyivät kuulemma Etelä-Euroopan maista, joissa ollaan erittäin perhekeskeisiä ja lapsia saatetaan kouluun jopa 14-vuotiaiksi.
Itse asun täällä Etelä-Euroopassa ja koulut alkavat n. klo 9 ja loppuvat n. klo 16:30-17. Tuohon sisältyy myös koulun tarjoamat harrastukset ja pienten siesta. Useat äidit tekevät lyhennettyä päivää tai sitten isovanhemmat ovat aktiivisesti mukana lasten hoidossa. Näin lapsen ei tarvitse olla yksin kotona. Jos tukiverkot puuttuvat voi palkata hoitajan suht edullisesti.
Suomalaislapset eivät saa olla lapsia. Heidän pitää huolehtia itsestään aivan liian varhain. Mä asun Tanskassa ja ainakin meidän lasten koululta lapset, jotka ovat koulun jälkeen valvomatta ja yksin, ovat niitä ongelmaperheiden lapsia. Kaikki muut, "normaalit" lapset, ovat koulun jälkeen koulun kerhossa (maksullinen) ja tulevat kotiin tai heidät haetaan kun vanhemmat ovat kotona tai ihan heti tulossa kotiin. Omat lapset on ihan alaluoksilla (eka ja tokaluokka) - ja ovat olleet kotona muutaman kerran ihan vähän aikaa yksin (½ tuntia) omasta halustaan. Eivät ole halunneet montaakaan kertaa jäädä yksin. Kävelevät kyllä koulusta kotiin kahdestaan ja käyvät tuossa lähikaupassa asioilla kahdestaan. Mun mielestäni ovat omatoimisia (hakevat ja laittavat itselleen välipalaa jne.) ja varmasti pysytisivät huolehtimaan itsestään muutaman tunninkin ajan. Mutta odotellaan nyt, että itse haluavat...
Täälläkin ne yksin olevat lapset ovat usein (aina) ongelmaperheistä tai siirtolaisia. Enkä nyt tällä tarkoita että kaikki siirtolaislapset olisivat ongelmaperheistä mutta enemmän heitä näkyy yksikseen kaduilla.
välitunnilla 12-13-vuotiaina, ihan tavallisten perheiden lapset. Olisiko syy siinä, että kun mamman helmoista pääsee vähän pois niin sitten riehaannutaan oikein kunnolla.
itsenaistyy, ja osaa sitten ihan itse hankkia viinat viikonlopuksi. Joo, provoan.
Eikos Suomessa nuorten mielenterveys ole aivan huolestuttavalla tolalla? Olisiko tuossa vakisin itsenaiseksi opettamisessa syy?
Meilla tytar on kohta 10-vuotias. Ei halua jaada yksin kotiin vaikka olen pari kertaa ihan kokeeksi kysynyt mita on mielta jos kavaisen vaikka kaupassa, johon menee 15 minuuttia. Han saa olla lapsi minun puolestani viela pitkaan. En koe tuota itsenaistamista minkaanlaisena kasvatusarvona. Kylla han siihen oppii ja halu yksin kotonaoloon heraa kun sen aika tulee.
USA-mamma
Kysymyksesi oli aivan asiallinen. Sinähän ET sanonut, että jatkuva yksinolo olisi ekaluokalta lähtien ok, vaan että ikäraja 12 on aika korkea.
Kun reaalimaailmassa sitä ip-hoitoa eivät saa kaikki halukkaat tokaluokkalaisetkaan.
Niin kauan, kun yhteiskunta ei tule juurikaan tuossa asiassa vastaan eli esim. takaa vanhemmille oikeutta lyhennettyyn työaikaan ihan sinne 12-vuotiaaksi asti TAI järjestä LAADUKASTA iltapäivähoitoa (40 lasta ja 2 hoitajaa pienessä hälyisässä tilassa raskaan koulupäivän jälkeen ei ole laadukasta ip-hoitoa, vaan melu-kidutusta) - niin kauan ei voida vaatia, että vanhemmat olisivat aamuisin ja iltapäivisin kotona - koulupäivä kun ei alaluokilla ole kuin 3-6 -tuntinen.
Sinänsä vanhemman kotonaolo on varmasti lapselle hyväksi, mutta kyseenalaistan sitä, onko lasta todellakin ihan koko ajan jonkun vanhemman vahdittava.
Tässäkin ketjussa muhoilleet kotiäidit tuskin kieltävät lastaan käymästä kaverillaan, ja hei: ei siellä ole välttämättä aikuista paikalla.
Eli kyllä se asenne on täällä Suomen turvallisissa oloissa aika salliva ja lähtee siitä, että lapsi itsenäistyy kouluunmenon jälkeen, vähitellen.
Ei siis toisaalta niin, että kun lapsi on koulussa, hän *vips* automaattisesti selviää yksin koulumatkoista, iltapäivistä ja kesäloman pitkistä päivistä ypöyksin.
Mutta ei myöskään niin, että lasta valvotaan 12-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen *vips* hän yhtäkkiä onkin puoli-aikuinen, joka kulkee kaikkialla itsenäisesti.
PS: missä muuten ap on tuollainen sääntö, ettei alle 12-vuotiasta saa jättää hetkeksikään yksin? Ei sellaista lakia ole ainakaan esim. Isossa-Britanniassa, vaikka sellaista harhatietoa usein levitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä suomessa paapotaan lapsia ja nuoria ihan liikaa nykyään. mitääm ei voi tehdä, minnekään ei voi mennä, kaikki on niin kamalaa, vaarallista ja epäterveellistä...
miten helvetissä me 30-40 -vuotiaat selvittiin hengissä aikanaan, kuljettiin itse kouluun ja harrastuksiin, oltiin iltapäivisin yksin kotona ja tehtiin reippaasti itse voileipiä kun tultiin koulusta. eikä meistä tullut mitään hirviöitä.
nykylapsia paapotaan aivan liikaa, eikä niille pidetä kuria myöskään. koko ajan pitäisi vanhempien olla keksimässä leikkejä ja viihdyttämässä, pelataan vaan pleikkarilla eikä mennä ulos ollenkaan, kuskataan joka paikkaan...
Kurilla en nyt tässä tarkoita mitään "oikeaa" väkivaltaa ja hakkaamista, mutta esim. satunnaista tukkapöllyä, luunappia, kohtuullista arestia ja etenkin sanallista "kovistelua", jossa lapsi/nuori "pakotetaan" miettimään tekojensa seurauksia ja myös pyytämään anteeksi.
Jotenkin tuntuu, että nykylapset saavat tehdä mitä vaan, ei opeteta vanhempien kunnioitusta, muiden ihmisten ja heidän omaisuutensa kunnioitusta. Nuoret eivät joulu mistään vastuuseen, eikä heillä ole kunnollista käsitystä arkielämästä puhumattakaan esim. rikkomiensa tavaroiden yms. arvosta. He eivät ymmärrä, miten paljon asioiden eteen pitää tehdä nöyrästi työtä, eikä kaikki tule aina valmiiksi pöytään kannettuna.
Muita samanmielisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaturmaiset kuolemat olivat jotakin aivan ällistyttävää tasoa esim. omassa lapsuudessani 1970-luvulla.
Eli ennen hyvään aikaan ei ehkä ollutkaan niin kamalan hyvään aikaan.
PS: tukkapöllyt on laissa kielletty ja ihan hyvästä syystä. Kuria voi pitää niin monella muullakin tavalla, on aikalaista laiskuutta turvautua väkivaltaan.
-20-
miksi taas otit tämän "väkivaltakortin" esille, eihän siitä nyt ollut kysymys ollenkaan, vaan siitä, ettei pidetä minkäänlaista kuria ylipäätään. monet vanhemmat on aivan rassukoita, eivät uskalla/tajua sanoa jälkikasvulleen mitään vaikka aihetta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta voi esittää, että me yksin voileipämme tehneet koululaiset olemme juuri näiden räävittömien nykylasten vanhempia ;) Varmasti osa "yksinäisistä koululaisista" kärsi tilanteesta, kun ei saanut aikuisten hoivaa ja rakkautta ja siirtää tätä perintöä omille lapsilleen. Ylipäänsäkin mua ihmetyttää toitotus, kuinka me nykyvanhemmatkin olemme niin tervepäisiä, kun olimme eka ikäpolvi, joka sullottiin tarhaan, tuli yksin koulusta kotiin jne. Kyllä se tervepäisyys joutuu kyseenalaiseksi, kun ajattelee masennuksen yleisyyttä jne. ja ennen kaikkea sitä, miten onnettomia monet meidän lapsistamme ovat! Rakkautta on vaikea antaa, jos ei ole sitä saanut.
Rakkaus tarkoittaa kyllä paapomistakin sillä tavalla, että huolehditaan pyöräilykypäristä jne., mutta enemmän se tarkoittaa vielä sitä ajan antamista lapsille, eikä nämä "paapovat nykyvanhemmat" ole siinä yhtään etevämpiä kuin 70-luvun avainkaulalasten vanhemmat. Kaiken kaikkiaan jotkut lapset kestävät yksinoloa paremmin kuin toiset, ovat rohkeampia ym., joten yksiselitteisiä ohjeita on vaikea antaa. Mutta sitä rakkautta pitäisi vaan antaa niin maan mahdottomasti. Vaikea kuvitella, että vanhempien antama aika ja rakkaus ajaisi lapsen esim. näpistelemään tai rikkomaan toisten omaisuutta.
mielestäni se että lapsi tulee omatoimisesti kotiin koulusta, katsoo postin, vie roskat, tekee leivät ja esim. lukee akkaria sen pari tuntia kunnes vanhemmat tulevat töistä kotiin ei todellakaan korreloi rakkauden ja välittämisen määrän kanssa millään tavalla. vanhempi voi olla kotona vaikka koko päivän, muttei oikeasti ole läsnä tai kuuntele lasta. itse en ainakaan koe jääneeni ilman rakkautta, vaikka reipas ja omatoiminen lapsi monessa asiassa olinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. belgiassa, lapset laitetaan seimeen 2-kuisina, 2,5-vuotiaana kouluun ja 6- vuotiaana alkaa ala-aste, eli oppivelvollisuus. koulupäivät on erittäin pitkiä, lähes neljään saakka joka päivä, minkä jälkeen lapsi voi jäädä vielä koulunjälkeishoitoon koululle ainakin kuuteen asti. ei siellä näy koskaan pieniä lapsia keskenään ulkonakaan missään. hävikkiäkin on.
mun mielestä suomessa paapotaan lapsia ja nuoria ihan liikaa nykyään. mitääm ei voi tehdä, minnekään ei voi mennä, kaikki on niin kamalaa, vaarallista ja epäterveellistä...
miten helvetissä me 30-40 -vuotiaat selvittiin hengissä aikanaan, kuljettiin itse kouluun ja harrastuksiin, oltiin iltapäivisin yksin kotona ja tehtiin reippaasti itse voileipiä kun tultiin koulusta. eikä meistä tullut mitään hirviöitä.
nykylapsia paapotaan aivan liikaa, eikä niille pidetä kuria myöskään. koko ajan pitäisi vanhempien olla keksimässä leikkejä ja viihdyttämässä, pelataan vaan pleikkarilla eikä mennä ulos ollenkaan, kuskataan joka paikkaan...
Kurilla en nyt tässä tarkoita mitään "oikeaa" väkivaltaa ja hakkaamista, mutta esim. satunnaista tukkapöllyä, luunappia, kohtuullista arestia ja etenkin sanallista "kovistelua", jossa lapsi/nuori "pakotetaan" miettimään tekojensa seurauksia ja myös pyytämään anteeksi.
Jotenkin tuntuu, että nykylapset saavat tehdä mitä vaan, ei opeteta vanhempien kunnioitusta, muiden ihmisten ja heidän omaisuutensa kunnioitusta. Nuoret eivät joulu mistään vastuuseen, eikä heillä ole kunnollista käsitystä arkielämästä puhumattakaan esim. rikkomiensa tavaroiden yms. arvosta. He eivät ymmärrä, miten paljon asioiden eteen pitää tehdä nöyrästi työtä, eikä kaikki tule aina valmiiksi pöytään kannettuna.
Muita samanmielisiä?
meidän lapsuudessa. Kyllä tämä nykymaailma on turvattomampi tietyissä asioissa kuin se laspuudenaikainen. Autoja ja iikennettä oli paljon vähemmän, ainakin minun lapsuudessani. Tiet olivat kehnompia ja nopeudet alhaisempia. Huumeita ei ollut esimerkiksi samassa laajuudessa kuin nyt. Elettiin enemmänkin sellaisessa lintukotomaailmassa, kaikki pahuudet eivät tulleet lähelle. Kodeissa ei ollut elektroniikkaa eikä kaikenmaailman laitteita samoissa määrin kuin nykyään. Ei siis ehkä vaaranpaikkojakaan. Yhteisöllisyyttä oli ehkä enemmän, naapurit tunsivat toisensa ja saman pihan lapsia vahti muutkin kuin omat vanhemmat. Jos ei muu niin talkkari pisti lapset kuriin.
Kunnioituksen puute vaivaa nykylapsia ja -nuoria, joku heitä unohtaa kasvattaa. Meidän lapsuudessa vieraankin aikuisen sanaa uskottiin.
Elämä oli yksinkertaisempaa jotenkin mutta ei välttämättä kaikessa parempaa. Sattuihan onnettomuuksia silloinkin mutta uhkia ei ollut samanlaisia kuin nyt. Asuinalue voi olla turvaton ja lapset ei ehkä sen takia voi samalla lailla liikkua kuin ennen.
Itse olen lapsuuteni viettänyt vuoteen 1975 Helsingin keskustassa, oli se nyt ihan toisenlainen miljöö silloin kuin nyt.
Mitä kiusaamista?
Siellä iltiksessä vasta kiusataankin.
Se kiusaaminen tapahtuu juuri koulussa, eikä yleensä kotona.
Ei meidän lapset ainakaan ketään kiusaa, mutta monta iltis kiusaajaa kyllä tiedän.