Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille joiden parisuhde on vain olla isä ja äiti. ov
27.03.2012 |
Jos ei ole seksiä, yhteisiä harrastuksia, yhteisiä kiinnostuksen aiheita puolison kanssa, mitä te teette sen sijaan?
Ollaan miehen kanssa tuossa tilanteessa. Arki on astunut kuvioon. Mies haluaa seksiä mutta muuten hän on tyytyväinen tähän elämään. Ei kaipaa yhteisiä harrastuksia tai yhteistä aikaa. Minä taas haluan muutakin kuin olla äiti ja seksikumppani kerran viikossa. Riitoja meillä ei ole, kunhan vain olla öllötetään ja kasvatetaan lapsia.
Oletteko hankkineet harrastuksia, käyttekö matkoilla ystävien kanssa? Mitä te teette jotta pääsette olemaan muutakin kuin äiti ja lauantai-illan seksikumppani? Jos erokaan ei ole vaihtoehto?
Kommentit (88)
Onhan seksi oleellinen osa parisuhdetta, mutta sen vähyyteen voi olla montakin syytä. Itse miehenä selviän vallan loistavasti vaikka seksiä onkin vain ehkä kerran pari kuukaudessa, jos sitäkään.
Miehellä on kyllä "suuremmat tarpeet" seksin suhteen, mutta onhan kuitenkin kaksi tervettä kättä, jotka auttavat pitämään aivot "oikeassa päässä".
Hieman off topic mutta kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään nähnyt vanhempieni pussailevan ja sekstailevan. He olivat toistensa kumppaneita ja parhaita kavereita. Ihmettelen kn te aikuiset ihmiset tunnutte tarkkaan tietävän, harrastiko vanhempanne seksiä. Yllätys voi olla kova. He varmaan sitä tekivät, vaikka eivät sitä teille lapsille näyttäneet.
Vanhempani elivät yhdessä mielestäni ihan onnellisina isäni kuolemaan, vaikka eivät niin parisuhdetta hoitaneetkaan ja kursseilla juosseet. Heille oli elämänkoulua ja yhdessä selviytymistä ollut varmaan ihan tarpeeksi kun veljeni kuoli vauvana ja muutenkin oli köyhää ja isä joutui paiskiaan töitä välillä toisella paikkakunnallakin.
Äitini muistelee isän kuoleman jälkeen aina, kuinka hyvä heillä oli olla yhdessä. Isäni oli 79v kun kuoli. Ihan tavallista elämää he viettivät.
Meillä on onnellista arkea koko perheenä. Olen aina vähän ihmetellyt sellaista parisuhteen pakkovaalimista, jossa on PAKKO mennä elokuviin kahdestaan ja PAKKO harrastaa seksiä koko ajan, ettei vaan romantiikka kuihdu.
Elämässä on erilaisia aikoja ja se on täysin luonnollista. Emme me ole menneet naimisiin siinä luulossa, että koko ajan liidellään jossain seitsemännessä taivaassa. Silloin kun lapset ovat pieniä, vanhempien energia menee perhearjen pyöritykseen ja niin sen kuuluukin olla. Tämä EI kuitenkaan tarkoita, etteikö kahdestaankin voi välillä tehdä jotain. Totta kai voi ja on mukavaa, jos siihen on mahdollisuus. Maailma ei kuitenkaan hyvässä parisuhteessa kaadu, jos aina ei ole tilaisuuksia tai voimia kahdenkeskiseen aikaan.
En näe tulevaisuuttakaan mitenkään tyhjänä. Voisin kuvitella että me matkustelemme, harrastamme yhdessä jne. lasten kasvettua.
Tuntuu pahalta lukea noita kirjoituksia, joissa parisuhde laitetaan vanhemmuuden edelle. Jos tätä ajattelee ihan käytännön tasolla, niin enemmän lapsi kärsii siitä jos hän jää vanhempien parisuhteen varjoon kuin siitä, jos parisuhde on tietyn aikaa vähemmällä huollolla. Aikuinen kuitenkin osaa huolehtia itsestään, lapsi taas tarvitsee aina aikuisen huolenpitoa.
Onhan seksi oleellinen osa parisuhdetta, mutta sen vähyyteen voi olla montakin syytä. Itse miehenä selviän vallan loistavasti vaikka seksiä onkin vain ehkä kerran pari kuukaudessa, jos sitäkään.
Miehellä on kyllä "suuremmat tarpeet" seksin suhteen, mutta onhan kuitenkin kaksi tervettä kättä, jotka auttavat pitämään aivot "oikeassa päässä".
Hieman off topic mutta kuitenkin
Ihanaa kun vanhemmat rakastivat toisiaan silloin kun asuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä rakastan puolisoani ja hän minua? Yhdessä' sitten kestämme ja kasvatamme ihania ja joskus kamaliakin lapsia.
Minä en tekisi yhtään mitään miehellä, joka töistä tultuaan asuisi illat autotallissa sillä aikaa kun minä hoitelen sisähommia. Meillä on omia harrastuksia, mutta on myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja lapsia hoidetaan yksissä tuumin. Seksiä on, hellyyttä on.
Mies on erittäin hauskaa seuraa ja ehdottomasti paras kaverini. Kun lapset tuosta 10 vuoden päästä ponkaisevat maailmalle, minun ei tarvitse miettiä onko meillä syitä jatkaa yhdessä.
aloittaja kaipaa mitään pakollista jatkuvaa kahdestaan oloa, vaan itsenä huomioimista puolisona. JOs on tosi rankka aika, pieniä lapsia ja sairasutta, niin huomio voi olla antaa toisen nukkua päikkärit. JOs on kova työrupeama, niin se voi olla illalla niskahieronta. Ja jos lähtee kylään, niin kysyy, haluaako puoliso mukaan. Siis toki mieheni menee yksinkin, juuri itse aisassa lähti tapaamaan kaveriaan. Mutta usein selvitämme toinen toisiltamme, onko haluja tulla mukaan, vai tehdäänkö joku juttu eriksemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kaipaa mitään pakollista jatkuvaa kahdestaan oloa, vaan itsenä huomioimista puolisona. JOs on tosi rankka aika, pieniä lapsia ja sairasutta, niin huomio voi olla antaa toisen nukkua päikkärit. JOs on kova työrupeama, niin se voi olla illalla niskahieronta. Ja jos lähtee kylään, niin kysyy, haluaako puoliso mukaan. Siis toki mieheni menee yksinkin, juuri itse aisassa lähti tapaamaan kaveriaan. Mutta usein selvitämme toinen toisiltamme, onko haluja tulla mukaan, vai tehdäänkö joku juttu eriksemme.
Töistä tulin juuri. Tässähän se on sanottuna mitä tahtoisin mieheltäni. En todellakaan kaipaa jatkuvia kynttiläillallisia ravintolassa ja parisuhteen selvityskeskusteluita. Kaipaan sitä että mies kysyisi edes joskus mitä töihin kuuluu. Tai sanoisi että tule kainaloon, kun katsellaan telkkaria. Tai kysyisi että olen menossa käymään vanhempieni/parhaan ystäväni/siskoni luona, lähdetäänkö koko perheellä. Tai olisi nyt edes vastannut kun sunnuntaina kysyin niistä saatanan formuloista.
Suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei taida tajuta että meillä on päiviä jolloin emme vaihda montaakaan sanaa keskenämme, esim. tänään ainoat sanat mitä vaihdoimme keskenämme, mies kysyi että aiotko paistaa nuo lihat mitä olet aamulla ottanut sulamaan. Minä vastasin joo, kohta. Pian sen jälkeen mies meni nukkumaan. Tai jos keskustelemme, ne on lapsiin tai kaupassa käyntiin liittyviä asioita. En ole vuosiin tiennyt mistä mies haaveilee tai toivoo tulevaisuudelta. Jokaisella on haaveita ja toiveita.
ap
Aiemmin mies ei ole ollut tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä sitten sivusuhteita tai jotain vastaavaa, kun kestätte ilman seksiä? Meillä on vastaavantyyppinen tilanne ja kärsimystähän tämä on. Haaveilen vain siitä, että olisi kumppani, jota voisi melko ehdoitta rakastaa omana itsenään, johon voisi luottaa, ja joka haluaisi ylläpitää seksielämääkin vaikka edes kerran viikossa sitten.
Onko teillä sitten sivusuhteita tai jotain vastaavaa, kun kestätte ilman seksiä? Meillä on vastaavantyyppinen tilanne ja kärsimystähän tämä on. Haaveilen vain siitä, että olisi kumppani, jota voisi melko ehdoitta rakastaa omana itsenään, johon voisi luottaa, ja joka haluaisi ylläpitää seksielämääkin vaikka edes kerran viikossa sitten.
Meillä seksiä on, vaihtelevasti. Joskus seksiä on kerran viikossa, joskus voi mennä 4 viikkoa ilman seksiä. Mies tahtoisi enemmän, mutta minä en halua. Kun miehen kanssa ei henkistä yhteyttä ole, en kunnolla kykene fyysiseenkään yhteyteen.
Olen huomannut että jos tätä asiaa ajattelee jatkuvasti, olen pahalla tuulella ja itkettää. Usein työnnänkin asian mielestäni, kieltäydyn miettimästä ja elämä voi jopa tuntua normaalilta hetken ajan. Mutta kyllähän se silti siellä alla vaikuttaa.
Sivusuhdetta minulla ei ole, enkä sellaista halua hankkia. Mutta ymmärrän kyllä että moni tällaista "parisuhdetta" elävä sellaisen hankkii. Eikä se varmasti olen kenellekään seksi mikä sivusuhteeseen ajaa, vaan se toisen miehen/naisen huomio. Se että tämä keskustelee ja huomioi miehenä/naisena, on kiinnostunut ajatuksista ja mielipiteistä. Eikä vain kiinnostunut siitä mitä tehdään tänään ruoaksi ja mikä työvuoro on, jotta tietää kumman täytyy kuskata lapsia harrastuksiin.
Olen varma ettei miehenikään ole täysin onnellinen. Siitä päästäänkin kysymykseen miksi? Jos mies ei ole onnellinen (ei varmasti ole) MIKSI hän ei tee parisuhteen eteen mitään? Päällimmäisenä on pelko mielessäni, eikö rakastakaan minua enää ja on päättänyt odottaa lasten kasvamista isommaksi ennenkuin haluaa erota. Vai onko saanut vanhemmiltaan mallin, että naimisissa ollaan ja pysytään vaikka ei rakastaisikaan enää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kaipaa mitään pakollista jatkuvaa kahdestaan oloa, vaan itsenä huomioimista puolisona. JOs on tosi rankka aika, pieniä lapsia ja sairasutta, niin huomio voi olla antaa toisen nukkua päikkärit. JOs on kova työrupeama, niin se voi olla illalla niskahieronta. Ja jos lähtee kylään, niin kysyy, haluaako puoliso mukaan. Siis toki mieheni menee yksinkin, juuri itse aisassa lähti tapaamaan kaveriaan. Mutta usein selvitämme toinen toisiltamme, onko haluja tulla mukaan, vai tehdäänkö joku juttu eriksemme.
Töistä tulin juuri. Tässähän se on sanottuna mitä tahtoisin mieheltäni. En todellakaan kaipaa jatkuvia kynttiläillallisia ravintolassa ja parisuhteen selvityskeskusteluita. Kaipaan sitä että mies kysyisi edes joskus mitä töihin kuuluu. Tai sanoisi että tule kainaloon, kun katsellaan telkkaria. Tai kysyisi että olen menossa käymään vanhempieni/parhaan ystäväni/siskoni luona, lähdetäänkö koko perheellä. Tai olisi nyt edes vastannut kun sunnuntaina kysyin niistä saatanan formuloista.
Suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei taida tajuta että meillä on päiviä jolloin emme vaihda montaakaan sanaa keskenämme, esim. tänään ainoat sanat mitä vaihdoimme keskenämme, mies kysyi että aiotko paistaa nuo lihat mitä olet aamulla ottanut sulamaan. Minä vastasin joo, kohta. Pian sen jälkeen mies meni nukkumaan. Tai jos keskustelemme, ne on lapsiin tai kaupassa käyntiin liittyviä asioita. En ole vuosiin tiennyt mistä mies haaveilee tai toivoo tulevaisuudelta. Jokaisella on haaveita ja toiveita.
ap
Aiemmin mies ei ole ollut tällainen.
niin johan elämä paranee, pitää virkeänä. Itselläni ollut nyt muutaman kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haluaisi erota, niin kertoisi sen. Pääsisi tässäkin asiassa eteenpäin. Tosin en jaksa uskoa että on salarakasta, mies on ehdottomasti pettämistä vastaan. Kauanpa olisi salarakastaan jaksanut siinä sivussa pitää, tätä kun on kestänyt vuosia. Luulisi että toinen nainen olisi jo hermostunut ja käräyttänyt ukon. Minulla on myös aika hyvä tutka pettämisen suhteen, ex-poikaystävästä huomasin heti kun tällä oli toinen kierroksessa. Olen myös tajunnut aika lailla heti jos ystävien miehet on pettäneet.
Joku kysyi kumppanuudesta, eikö se riitä. Mielestäni tämä ei ole kumppanuutta. Kumppanuus on sitä että voi luottaa toisen auttavan kun on vaikeaa, tämän ottavan tunteeni huomioon. Kumppanuus ei ole sitä että asutaan saman katon alla.
ap
16v, eletty uusperhekuviot koulu/murrosikäisten lasten kanssa, yhteinen vauva- pikkulapsiaika, pari raksaa, työhuolia jne jne. Kriiseiltä ei ole vältytty mutta hyvin on selvitty.
Nyt tuntuu että parisuhde on parempi kuin koskaan: halimista, suukottelua ja sylittelyä päivittäin. Olemme aina keskustelleet kaikesta maan ja taivaan välillä, kiinnostumme samoista asioista samalla intensiteetillä (eli pää edellä kohti uusia kujeita:D), matkustamme myös kaksin ja meillä on vilkas sosiaalinen elämä myös kotona (iso perhe ja paljon ystäviä ympärillä).
Avioliittoleirejä tms ei ole tarvittu, "kissat" on nostettu pöydälle ja purettu heti jos on joten purettavaa ollut.
Se että jaksaa innostua toisesta ja toisen tekemisistä on äärimmäisen tärkeää; että arvostaa ja näyttää sen toiselle joka päivä. Läheisyys lisää läheisyyden halua ja ainakin meillä johtaa fyysiseen hellyyteen tosi usein:) On niin monta tapaa pitää toinen onnellisena!
on pahempi kuin kenelläkään muulla koskaan. Oma kuopus oli keskonen ja elämä alussa sen mukaisesti aika vaativaa. Pahimmillaan en muistanut asioita joita tein 30 sekuntia aiemmin... Mutta en olisi selvinnyt tuosta ajasta jos mieheni ei olisi jaksanut "kantaa" parisuhdettamme ja huolehtia minusta myös naisena. Hän jaksoi aina kohdella minua muunakin kuin lasten äitinä ja kasvatti itsetuntoani suuresti, sain tuntea olevani monella tapaa rakastettu.
69
tää aika lailla tosiaan pyörii seksin ympärillä ja jotenkin sama toistuu. Meillä menee hyvin, seksiä on vähän ja mies haluaa enemmän. Mutta kaikki hyvin.
No harvoin ne seksitarpeet sopii täysin yhteen, mutta kuulostaa todella siltä, että juuri kenelläkään ei ole intohimoa jäljellä.
En näe miten oikeesti voi olla aidosti hyvä parisuhde jos ei ole intohimoa ja nyt näyttää siltä, että mammat eivät pidä seksiä ja intohimoa missään arvossa ja miehet saavat pitää halunsa ja suljetaan silmät siltä, että eihän ne oikeesti ole tyytyväisiä.
Olisiko aika aikuistua ja ottaa vastuu myös siitä, että puolisokin voi hyvin siinä parin ihmisen suhteessa, eikä jättää häntä omaan arvoonsa. ei voi olla hyvä suhde sellainen, jossa vain toinen on tyytyväinen, enkä toisaalta ymmärrä miten voi itse teeskennellä olevansa tyytyväinen suhteeseen, jossa ei ole intohimoa ja toisen tarpeet eivät tule kohdatuiksi.
miestäni kohtaan hyvin suuressa arvossa. Mutta sitä intohimoa ei ole koska ei ole läheisyyttä eikä hellyyttäkään. 5 vuotta sitten tajusin että miestä ei ole pariin vuoteen kiinnostanut läheisyys, hellyys, eikä yhteinen aika kanssani. Puhuimme asiasta monia monia kertoja, muutosta ei tapahtunut. Minun seksihaluni lopahtivat siihen. Nyt se on tahdilla kerta viikkoon tai kerta kuukaudessa, vuosia sitten tahti oli 2-5 kertaa viikossa.
Vaikka mies saisi seksiä joka päivä, en hän silti huomioisi minua yhtään enempää. se on nähty.
ap
tää aika lailla tosiaan pyörii seksin ympärillä ja jotenkin sama toistuu. Meillä menee hyvin, seksiä on vähän ja mies haluaa enemmän. Mutta kaikki hyvin.
No harvoin ne seksitarpeet sopii täysin yhteen, mutta kuulostaa todella siltä, että juuri kenelläkään ei ole intohimoa jäljellä.
En näe miten oikeesti voi olla aidosti hyvä parisuhde jos ei ole intohimoa ja nyt näyttää siltä, että mammat eivät pidä seksiä ja intohimoa missään arvossa ja miehet saavat pitää halunsa ja suljetaan silmät siltä, että eihän ne oikeesti ole tyytyväisiä.Olisiko aika aikuistua ja ottaa vastuu myös siitä, että puolisokin voi hyvin siinä parin ihmisen suhteessa, eikä jättää häntä omaan arvoonsa. ei voi olla hyvä suhde sellainen, jossa vain toinen on tyytyväinen, enkä toisaalta ymmärrä miten voi itse teeskennellä olevansa tyytyväinen suhteeseen, jossa ei ole intohimoa ja toisen tarpeet eivät tule kohdatuiksi.
Se ei riitä että toinen panostaa seksiin mutta toinen ei panosta mihinkään.
Viesti on kuin mun näppikseltä.
Ison kriisin kautta ymmärsimme, että mun ja miehen juttu tulee ensiksi. Täytyy olla paljon sekä henkistä että fyysistä läheisyyttä ja rakkautta. Kun nämä tarpeet on täytetty, on mitä antaa lapsille. Ja se rakkaus ei ole sellaista aikuisen kaipuusta tulevaa rakkautta, vaan rakkautta niihin lapsiin. Hyvin usein platonisessa avioliitossa puoliso antaa kaiken rakkauden lapsilleen ja sillä tavalla tukahduttaa heitä.