Onko velvollisuus tarjota vähävaraiselle kaverille?
Mulla on ollut jonku aikaa sellanen tilanne että mun paras kaveri on tullu taloudellisesti tosi huonosti toimeen ja meidän perheessä taas on hyvät palkat molemmilla. Siksi aika usein esim. kun ollaan mun bestiksen kaa kaupungilla kahvilla tai syömässä niin tarjoon sille syömiset ja muut. Ihan sillai kun tiedän että se on hänelle niin paljon isompi meno jne. Lisäksi monesti annan hänelle omia vaatteita yms mitä en enää käytä (siis tosi hyväkuntoisia, ei mitään rääsyjä).
Mietityttää vaan et kun meillä on kans hyvä kaveri, jotka on miehensä kanssa ihan superhyvätuloisia, niin hän taas on aina hirmu tiukka rahoistaan. Jos käydään vaikka yhteisellä reissulla tai ostetaan kimppalahja johonkin niin laskee pennilleen että kaikki menee tasan.
Mitä mieltä te ootte, pitääkö tai onko kohteliasta osoittaa "solidaarisuutta" näin? Miten te menettelisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (27)
Tai no, ainoa joka joskus tarjoaa jotain, on ystäväperheen suurtuloisin. Hän maksaa myös köyhempien ostoksia surutta- mikä ärsyttää minua, koska monesti nämä köyhät pelaavat sen päälle. Esim. yksi lintsasi työharjoittelusta jossa olisi saanut ilmaisen lounaan ja kun tapasi meidät kahvilassa, alkoi valittaa nälkäänsä. Rikas kaveri tietenkin osti hänelle syötävää. Ei ihan reilua minusta...:/
Kun olin pienituloinen, maksoin aina omat syömiseni ja tarjosin palkkapäivänä kaverillekin. En ole koskaan valittanut rahasta tai kehdannut tehdä sen puutteesta numeroa, ei ole vaan kuulunut tapoihin.
alkavat sitten käyttää hyväksi sinun hyväntahtoisuuttasi tarjota. Itse tarjoan niille jotka ovat muutenkin mukavia, eikä toisaankaan ole tarkoituksenmukaista esim joka kahvilareissua maksaa, siinähän tulee ajatus että maksat seurasta. Joskus silloin tällöin olipa rikas tai köyhä!!
Siis minua itse asiassa vaan ärsyttää tää toinen kaveri (tosirikas), joka ei koskaan osoita samanlaista "solidaarisuutta". Ei tietysti mua kohtaan tarvitsekaan kun ollaan hyvätuloisia, mut ei mun kaveriakaan kohtaan yhtään. Kun musta tuntuu ihan perus-oikeudenmukaiselta et jos läheisiä ollaan niin sitä jeesataan jos jollain menee vähän heikommin.
Se ei välttämättä ole solidaarisuutta, vaikka itse sen niin koet. Monelle on itsekunnioitusjuttu että saavat maksaa oman osansa, oli se kuinka hankalaa tahansa. On ihmisiä jotka eiv't halua että heille terjotaan. Ja jopa ottavat tarjoamisen "armopalana" tai tuputuksena. Ajatus että "maksan sun menot, koska olet köyhä" on joillekin asia joka tekee kahdesta kaverista eri arvoisia. Rahaan suhtautuminen on suomessa hankalaa. Eu voi tietää miten kukaan siihen loppujen lopuksi suhtautuu.
Voi myös olla että tämä "tosirikas" kaverisi osoittaa näin arvostustaan köyhemille. Eli käyttäytyy samanarvoisesti, jakamalla summat tarkasti ja miettimällä kaikkien osuuksia.
Ulkoiset puitteet eivät myöskään kerro mitään ihmisten käyttörahan määrästä. Älkää vetäkö johtopäätösiä sen mukaan millainen talo jollaikin on tai millaista autoa mies ajaa.
välillä nyppii yks kaveri jolla velaton omistusasunto jäänyt avioerosta ja nainen on työtön, käyttörahat vuodesta toiseen tosi pienet, mutta toisaalta itsellä vielä asuntovelkaa yli 100 000 eur, mutta kun on toi työkyky tallella niin kuukaudessa jää käyttörahaa.
Minusta kaverin kanssa tehdään sellaisia asioita, joihin molemmilla on varaa. On toki eri asia joskus kysyä, tulisiko leffaan, kun voisit tarjota tms, johon oikeasti itse haluat kaverin mukaan ja minkä tiedät olevan aivan liian kallis ystävällesi.
Miksi ystäväsi ei tilaa vain kahvia, kyllä 2e on varaa, jos ei ihan joka pv. käy. Jos sinun mieli tekee jotain herkkua, niin voithan vaikka sitten tarjota lisäksi herkut. Vaarana tosiaan on, että kaveri aina olettaa sinun maksavan ja se vaikuttaa koko kaverisuhteeseen. Onko hän paras kaverisi? Tarjoaako hän sitten, kun saa rahaa? Jos haluat tarjota useammin hänelle kuin hän sinulle, niin voithan keksiä tekosyitä tarjoamisille, esim. nimpparit, ystävänpäivä jne, mutta minusta myös ystävän pitää tarjota joskus jotain.
Pienistä asioista huomaa että kuka on antelias, empaattinen, epäitsekäs. Monilla rikkailla on "muka" niin paljon pakollisia menoja (isompi vene, hulppea keittiöremontti) et sit ei oo muka varaa mihinkään.
En ole tarkka rahoistani.