Miksi annat lapsesi kiljua kaupassa?

Kiljuu vain entistä lujempaa.

Ap:llä ei taida olla lapsia...



Itse en uhmaikäisen kanssa juuri kaupassa käy, vaikka lapsi kovin miellellän äitiä auttaisikin ja omia kärryjään työntäisi.

on lapsi ja lapsi on hiljaa jos komennetaan jos eka kerta ei auta niin sitten komennetaan toisen kerran ja silloin muksu on hiljaa :) niin helppoa se on!



ap

mutta aina se ei auta joskus tuntuu että se vaan pahentaa asiaa eli parempi olla ettei huomaisikaan. Oisit menny sanomaan jotain hauskaa lapselle niin kiljuminen olisi saattanut loppuakin. Joskun on ollut näitä mukavia ihmisiä jotka ovat ihan tulleet sanomaan jotain kivaa lapselle ja sit lapsi onkin unohtanut kiukkunsa.

on lapsi ja lapsi on hiljaa jos komennetaan jos eka kerta ei auta niin sitten komennetaan toisen kerran ja silloin muksu on hiljaa :) niin helppoa se on! ap

Kostautuu jossain vaiheessa, usko tai älä?

sitten alkaa pelkäämään koska kostautuu. Kyllä lapsen pitää uskoa jos aikuinen komentaa :D muutenhan olis ihan sama miten lasta kasvattaa?!?!?



ap

toiset jaksaa provota...



Mutta ap, jos oikeesti kiljuvat vieraat lapset ahdistaa, niin kannattaa ottaa niihin vähän etäisyyttä.



Marketeissä on sitä lääniä. Ei sun tarvii ostaa samaan tahtiin samasta hyllystä. Kierrä kauuppaa toisesta suunnasta. Mikä tässä nyt olikaan ongelma?



Jos on oikeasti ongelmia korvien ja herkän kuulon kanssa, niin sulla varmaan on jo olemassa jotkut näppärät korvatulpat tai jotkut suojaimet.

ainakin komentanut että nyt olet hiljaa tai menet autoon istumaan. Sen jälkeen jos ei lopeta niin menee sinne autoon istumaan.

Meillä muutenkin lapsi opetettu hiljaiseksi juurikin äidin kuulovamman takia.

ap

No, omaan kasvatustapaani ei kuulu lapsen hylkäämisellä uhkailu, varsinkaan 2-vuotiasta taaperoa, joka vasta kokeilee omia rajojaan.

Kyllä sitä lasta pyydetään olemaan hiljaa, ohjataan mielenkiintoa muualle, mutta usein kun tuo meidän nuorin saa se kilju/uhmakohtauksen, niin siinä ei hyssyttely auta. Jos siihen huutokohtaukseen, joka yleisemmin nuorimmalla johtuu uhmasta, reagoidaan, niin alkaa kahta kauheampi meteli. Selitän kyllä miksi ei saa tehdäs sitä mistä sai sen kohtauksen, mutta muuten nnan huutamisen olla. Mutta ikinä en uhkaile lastani hylkäämisellä autoon tms.

Miksi kakofoniassa kiljuvaa uhmista pitäisi sietää? Sattuuhan näitä että lapsi ei vaan suostu hiljenemään ja pakon edessä on ostokset silti tehtävä, mutta harvoin olen kuullut että vanhempi selittäisi lapselle MIKSI kiljunta on ei-toivottua käytöstä. Jos lapsi ei osaa harjoittelusta huolimatta olla kiljumatta, ehkä häntä ei kannata ottaa kauppaan ollenkaan vaan antaa ajan kulua. Harjoitella ehtii myöhemminkin ja osa lapsista rupeaa vaan kiusakseen huutamaan, kun vanhemmat eivät siihen mitenkään puutu väsyneinä.



Meillä nämä kiljumiset on ratkaistu niin, että esim. bussimatkalla annetaan kaksi varoitusta ja kolmannesta jäädään pois. Kävelymatkasta voi tulla pitkä, mutta lapsen energia kuluu mukavasti matkalla ja yleensä ensi kerralla riittää muistutus kävelemisestä. Mieltään voi osoittaa muutenkin kuin huutamalla naama punaisena, lapselle kannattaa opettaa erilaisia keinoja purkaa stressiä ja käsitellä vihaansa.

sitten alkaa pelkäämään koska kostautuu. Kyllä lapsen pitää uskoa jos aikuinen komentaa :D muutenhan olis ihan sama miten lasta kasvattaa?!?!?

ap

Yksilapsisen puhetta, todellakin.

Tuo tottelevaisuus johtuu temperamentti eroista.

Omat lapseni ovat olleet niin vaihtelevia tuon kanssa että ei usko Erkkikään.

Esikoinen oli juurikin alistuva. Hän totteli viimeistään toisen komennon jälkeen ja minäkin luulin että se "Määrätietoinen komentaminen" toimii ihan joka ikiseen lapseen.

Toinen lapsi taas totteli välillä ja välillä sai pienestäkin komennuksesta raivokohtauksen.

Kolmas taas ei usko millään (vieläkään). Jokaisesta komennuksesta, pyynnöstä tai kiellosta hän saa raivokohtauksen ja jos häntä pyytää vaikka hiljentämään ääntään, hän saa siitä lisää voimia. Hänen kohdallaan pitää oikeasti leikkiä kuuromykkää niiden raivokohtausten aikana.

Neljäs lapsi, kuopus on samanlainen kuin esikoinen. Hän on nyt 1½ -vuotias ja tottelee kuin unelma. Hän on siis myös alistuva luonteeltaan.

Joten ap, kaikella kunnioituksella, opi ymmärtämään että aina se komentaminen ei toimi. Usko tai älä.

ei se auta mitään, jos sanon että ei hätää olehan nyt hiljaa.

Keskeytyksen kauppareissulla häiritsee ostoslistan tarkkailua. Jos hyssyttelen muiden takia lastani jää ostokset ostamatta. Kun olen kaupassa tahdon hoitaa ostokset maltillisesti.

Ei minua haittaa, jos tuntemattoman naisen korviin sattuu. Eräs tuttavani käyttää kuulosuojaimia kaikkialla asioidessaan. Hän on herkkä äänille eikä tahdo myöskään altistua kaupan mainoksille tai taustamusiikille.

Ap voisi harkita kuulosuojausta. Minulle ja lapselleni saa mainita asiasta, mutta emme noteeraa tuntemattomia naisia mitenkään. Pahoittelen että asia on niin. Resurssini eivät yksinkertaisesti riitä muiden huomioimiseen yhteisessä tilassa jonka päätehtävänä on hankkia muonovarastoon täytettä.

T: iska

Huostaan tuollaiselta lapset.

mutta aina se ei auta joskus tuntuu että se vaan pahentaa asiaa eli parempi olla ettei huomaisikaan. Oisit menny sanomaan jotain hauskaa lapselle niin kiljuminen olisi saattanut loppuakin. Joskun on ollut näitä mukavia ihmisiä jotka ovat ihan tulleet sanomaan jotain kivaa lapselle ja sit lapsi onkin unohtanut kiukkunsa.

Enkä sitäkään takulla nätisti. Mitenkähän kakarasi siihen reagoi?

Ruoan voi myös tilata kotiinkuljetuksella, jos ette osaa kasvattaa lastanne.



http://www.foodie.fm/#!/welcome

Ruoan voi myös tilata kotiinkuljetuksella, jos ette osaa kasvattaa lastanne. <a href="http://www.foodie.fm/#" alt="http://www.foodie.fm/#">http://www.foodie.fm/#</a>!/welcome

Ettei aina lasta kannata noteerata? Uhmaikäinen varsinkin voi olla todella sitkeä jankkaaja, vaikkei ap.lla ole tälläisestä kokemusta niin ei se taas tarkoita etteikö näin olisi jollain! :D



Saattaa olla että se äiti on jankannut lapselleen eitä riittävästi ja meno jatkuu. Varmaan olisi mamman pitänyt vaan jankuttaa koko kauppamatka mutta olisiko sekään kelvannut ap.lle?



Jokainen kasvattaa lapsensa itse eikä kaikkea voi muut tietää mistä syystä jotain tehdään/ei tehdä.

Voi voi.. Mun mielestä melkein joka kerta ku on kaupassa niin joku pieni tyttö tai poika kiljuu. Meidän tyttö heittäytyy välillä lattialle ja huutaa ku ei saa karkkia, tai sit kävelee mun peräsä ja huutaa.

Ei kannata välittä ku pienet huutaa.. Ja e se niin paha ole ku huutaa..

ketju!



Kyllä kiljuntaa maailmaan mahtuu. Välillä on kaupassa käytävä, ja välillä se pännii uhmaikäistä. Ja sitten meillä ainakin raivotaan niin maan perusteellisesti. Hoidan tilanteen parhaalla mahdollisella tavalla lapseni ja itseni tuntien. Välillä se tarkoittaa niinmaanperusteellista kiljuntaa. Sellaista se elämä on.

mutta aina se ei auta joskus tuntuu että se vaan pahentaa asiaa eli parempi olla ettei huomaisikaan. Oisit menny sanomaan jotain hauskaa lapselle niin kiljuminen olisi saattanut loppuakin. Joskun on ollut näitä mukavia ihmisiä jotka ovat ihan tulleet sanomaan jotain kivaa lapselle ja sit lapsi onkin unohtanut kiukkunsa.

Enkä sitäkään takulla nätisti. Mitenkähän kakarasi siihen reagoi?

Kyllä pitää ihmisessä olla jotain vikaa jos on noin vihamielinen toiselle ja haluaa olla vain ilkeä.

Olen rauhallinen, hieman ujo äiti. Minulla on 3 lasta, kaikki aivan erilaisia samasta kasvatuksesta huolimatta. Eka lapsemme oli todella rauhallinen pienenä, mutta hänellä on todella voimakkaat tunteet. Uhmaiässä jos suuttui, siihen ei todellakaan mikään auttanut. Huusi niin kauan kunnes oksensi. Viisaat mummot ehdotteli aina mikä VARMASTI auttaa. Samoin muut äidit. Uhmaikä kuitenkin meni ohitse, lapsi oppi hallitsemaan tunteensa. Tyttö on nyt 10 vuotias, todella taiteellinen, soittaa useita soittimia erinomaisesti (musiikin tulkinnassa etua että osaa ilmaista erilaisia tunteita) mielettömän kekseliäs ja lahjakas kädentöissä, erinomainen koulussa, tosi rauhallinen lapsi.

Toinen tyttö 3v.on vilkkaampi,rohkea ja sosiaalinen ja reipas. Hänelläkin on todella voimakkaat tunteet. Mikään ei auttanut pahimman uhmaiän aikana, kun huutokohtaus tuli. Jos puutuin asiaan, sanoin jotakin, otin syliin, laitoin jäähylle.....huuto vain koveni. Juttelimme tytön rauhoituttua rauhallisesti ja tyttö sai kerrottua mistä harmitus johtui. Ajan kuluessa huudot ovat vähentyneet. Tyttö on todella kiltti ja reipas. Toki joskus harmittaa asiat, mutta saamme puhumalla asiasta ja syli/halilla pahan mielen pois.

Meillä on myös melkein 2 vuotias tyttö myös. Tämä on paljon rauhallisempi kuin keskimmäinen. Nyt on uhmaikä, mutta kiukku laantuu paljon, paljon helpommalla kuin näillä edellisillä. Ei tarvitse kuin kiinnittää huomio muualle niin se jo unohtaa. Eli "helppoluonteinen" lapsi toistaiseksi. Tulevaisuudestahan emme kuitenkaan tiedä..

Kaikki meidät on luotu omanlaiseksi persoonaksi, meillä on erilaisia ominaisuuksia luonteessa, erilaisialahjoja ym. Rakastan tyttöjäni sellaisina kun ne ovat. En uhkaile jättämisellä, en lyö, kerron rakastavani.

mutta aina se ei auta joskus tuntuu että se vaan pahentaa asiaa eli parempi olla ettei huomaisikaan. Oisit menny sanomaan jotain hauskaa lapselle niin kiljuminen olisi saattanut loppuakin. Joskun on ollut näitä mukavia ihmisiä jotka ovat ihan tulleet sanomaan jotain kivaa lapselle ja sit lapsi onkin unohtanut kiukkunsa.

Enkä sitäkään takulla nätisti. Mitenkähän kakarasi siihen reagoi?

Kyllä pitää ihmisessä olla jotain vikaa jos on noin vihamielinen toiselle ja haluaa olla vain ilkeä.

Kyllä se on ihan lapsen oma vanhempi joka "joutuu" lastansa viihdyttämään, ei sitä sysätä asiakkaiden kontolle, kuten ei muutakaan kasvatusta.

Ruoan voi myös tilata kotiinkuljetuksella, jos ette osaa kasvattaa lastanne.

"Ei ole pakko mennä kauppaan jos ei kestä ääniä.

Vierailija - 27.03.12 12:19 (ID 14557216)"

Kun se kiljuva kakara on se, joka häiriötä aiheuttaa, niin olisiko kohtuullista, että häiriön aiheuttajan vanhemmat etsivät ratkaisun ja pysyvät poissa? Sinun mielestäsi siis tämä planeetta kuuluu teille, ja muitten on vaan pysyttävä poissa jaloista?

Ääniä kestän, ja odotankin niitä, jos menen huvipuistoon. Kauppa ei ole paikka, jossa lähtökohtaisesti kiljutaan kurkku suorana.

Oikeasti, jos kauppareissut lapsen kanssa ovat niin rasittavia ja vaikeita, luulisi, että omnan mukavuutesikin takia mieluummin tilaisit ruoat kotiin. Ei ole kallista eikä vaikeaa. Netin käyttö näkyy jo olevan tuttua.