Järki sanoo, että tämä raskaus pitäisi keskeyttää...

ihan ensin selvittää kuinka pitkällä raskaus on?? Onko mitenkään mahdollista, että oma miehesi olisikin isä? Etenkin, kun olet ehkäisyä tuon vieraan kanssa käyttänyt.

kaikki tuo, mitä uskot muiden ajattelevan, on pelkkää oman pääsi sisällä tapahtuvaa kuvittelua. Mitä sinä välität siitä, mitä luulet muiden sinusta ajattelevan?!



Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että SINÄ pidät huolen omista asioistasi mahdollisimman hyvin. SINÄ hoidat hyvin isommat lapsesi ja tulevan pienen. Eroat miehestäsi, asutte jonkin aikaa erillänne ja jos muutaman kuukauden kuluttua tilanne näyttää siltä niin voitte kokeilla seurustelemista uudelleen (suosittelen tuota taukoa ettette jatka samasta mihin alunperin eroajatus tuli). Ellei, niin voit kokeilla seurustelemista vauvan isän kanssa. Mutta VAIN jos sinusta tuntuu siltä, että HALUAT kokeilla seurustelua jomman kumman kanssa. Älä hätäile yhetenmuutossa, aikaa on loppuelämä. Pääasia, että SINÄ hoidat itsesi ja kaikki lapsesi hyvin ja annat isien tavata lapsia paljon. Kun teet niin, voit ylpeänä ja suoraselkäisenä pystyssäpäin katsoa muita ihmisiä silmiin. Sinä pidät huolen lapsistasi, siitä voit olla ylpeä ja muutoin on ihan saam, mitä kukaan sinusta ajattelee.



Ja siihen, että viet isommilta lapsilta perheen, jos ero tulee... ei se ihan niinkään ole. Heille vain tulee silloin KAKSI perhettä (ja siinäkin on etunsa kuten kahdet synttärijuhlat ja kahdet lahjat). Onko sellainenkaan perhe hyvä, jossa vanhemmat tai toinen heistä on onneton? Parempi on kaksi perhettä, joissa kummassakin on tasapainoinen aikuinen tai kaksi.



Ei ole häpeä saada lisää lapsia. Ole ylpeä vauvastasi.

Mutta en usko siihen, että oma mieheni olisi isä. Seksiä ollut viimeksi joulukuun alkupuolella ja kuukautiset ovat tulleet normaalisti.



Ehkä vaan teen abortin ja en kerro kenellekään. Hajoan sitten itsekseni palasiksi. Kai se pitää vaan hyväksyä, että tein mitä tahansa elämä tälläisenaan on mennyttä.

ja raskas. Jo se minusta kertoo, ettei sinun kannata palata miehesi kanssa yhteen, ainakaan heti. Hetken eron jälkeen voi tuntua helpotatvalta palata yheten mutta ei se yhteiselämä näin nopeasti muutu hyväksi. Asukaa omillanne ainakin muutama kuukausi ja katsokaa sitten uudestaan, kannattaako kokeilla yhteiselämää. Ei ole oikein lapsiakaan kohtaan, että yritätte nyt heti taas uudelleen ja pian taas riitelette ja eroatte.



Anna piut paut jos jonkun luulet sinusta ajattelevan pahaa. Se voi olla pelkkää omaa kuvitteluasi.



Ole lapsille hyvä äiti, se riittää. Riitelevän kodin ilmapiiri ei ole hyväksi lapsille. Onnellinen äiti ja pikkusisarus on heille PALJON ihanampi asia kuin riitelevä isä ja äiti saman katon alla.

Tuntuu vaan niin kammottavalta, että kaikkien vaikeuksien jälkeen saimmme mieheni kanssa puhuttua asioista ja itsestäkin tuntui ensimmäistä kertaa vuosikausiin, että tuon miehen kanssa minä haluan asiat kuntoon.



Miehelle oli jo kova paikka hyväksyä se mitä olen tehnyt tämän tuumaustauon aikana ja en voi olettaa, että hänen huumorinsa riittäisi kestämään tälläistä asiaa. Olen nyt onnistunut pilaamaan niin monen ihmisen elämän. Vaikkakaan en tahallisesti, mutta silti.

Itse tilanteessasi tekisin abortin ja jättäisin kertomatta asiasta miehelleni. Hän on tietoinen suhteestasi se riittäkööt.



Listaa plussat ja miinukset, jos pitäisit lapsen. Menisikö miinukset ainakin ehkä näin?



- avioero erittäin mahdollinen

- nykyisiltä lapsilta rikkoituisi perhe

- nykyiset lapset joutuisivat käsittelemään vaikeitakin tunteita uutta lasta kohtaan, jonka isä on kuka lie

- nykyiset lapset joutuisivat kohtaamaan sen, että äidillä onkin ollut toinen mies

- yh-elämä nykyisten ja tulevan lapsen kanssa

- kertominen ja tilanteen selittäminen lähipiirille



Miinuksia on varmaan muitakin, mutta plussia aika vähän. Se olkisi tietysti plussaa, että vauva saisi syntyä, mutta hän syntyisi kuitenkin mitä todennäköisimmin perheeseen, jossa ei ole molempia vanhempia läsnä.



Vauva on vasta alkio, muutaman viikon vanha. Älä käy ultrassa, sen jälkeen raskauden keskeyttäminen on paaaljon rankempaa ja vaikeampaa.



Tsemppiä. Raskas päätös tuo on, mutta niin olisi myös lapsen pitäminen.

Tuollaisessa tilanteessa kuin ap olet, kaikki kiteytyy oikeastaan siihen, millainen on suhtautuminen aborttiin. Itse en tekisi aborttia tuossa tilanteessa koska en vain kestäisi ajatusta siitä että elämä on jo alkanut ja minä päätin lopettaa sen. Tietäisin, että joutuisin elämään sen ajatuksen kanssa koko loppuelämäni, sitä ei voisi muuttaa enää mikään. Sen sijaan EN tiedä mitä tapahtuu ja millaiseksi elämä muodostuu jos lapsi saa luvan tulla... jos on tullakseen.



Uskon ymmärtäväni tilannettasi aika hyvin, voin kuvitella itseni samaan ja varmaan minäkin toivoisin, että voisin tehdä abortin tunnontuskitta. Perustelisin sitä itselleni, että kyse on tavallaan jälkiehkäisystä, että ihan oikeasti tarkoitus ei ollut saattaa lasta alulle, että ehkäisimme, ja se vain ei toiminut kunnolla. Että lapsia pitäisi haluta eikä saada vahingossa.



Minulle nämä perustelut eivät riittäisi, mutta ehkä sinulle riittävät.



Elämä tuo eteemme vaikeita paikkoja ja suuria kysymyksiä. Tapahtui ihan mitä tahansa tässä ja nyt, niin kahden vuoden päästä tilanne on jo toinen, ja näet sitten selkeämmin myös tällä hetkelä tekemäsi valinnat, ja toivottavasti voit silloin olla itsellesi armollinen: teit parhaasi.

Ystäväperheessä kävi aika samalla tavalla. Vauva päätettiin pitää. Perhe pysyi koossa, ja myös vauvan isä oli mukana kuvioissa. Vauvan äiti, joka oli ollut "elämme molemmat omaa elämäämme" -vaiheessa suhteessa tähän vauvan isään, mutta kuitenkin edelleen myös avioliitossa jota ylläpidettiin koska valat oli vannottu, ja koska lapsia oli. tunsi suurta huonoutta ja häpeää lapsesta.



Lapsi oli ihana, mutta aviopuolisolle tämä toisen miehen lapsi ja se, että se toinen mies oli nyt ikuisesti sidottu perheeseen (lasten sisaren isänä!) oli ahdistava asia.



Lopulta kaikki kaatui, ja ero tuli. Perheen äiti on nyt uusissa naimisssa sen vauvan isän kanssa ja onnellisempi kuin koskaan. Myös perheen isä on tahollaan uudessa liitossa. Kaikkien välit ovat hyvät. Tätä ei mitenkään olisi voinut arvata sillä hetkellä kun perheen äiti tuskaili pettäneen ehkäisyn kanssa.



Ehkä heidänkin olisi ollut viisaampaa erota heti, koska edessä oli pari tuskaista vuotta. Mutta kuka sen aina tietää mikä on viisainta.



Kerroin tämän tarinan muistutukseksi siitä että käänteitä voi olla monenlaisia eikä kukaan voi ennustaa miten teillä ovat asiat muutaman vuoden kuluttua.

kerran nuorena sanoi järki että raskaus pitää keskeyttää joskin eri syistä (miesystävä sanoi että jättää minut heti jos pidän lapsen, tuntui opiskelijana hankalalta elää yksin lapsen kanssa jne) ja olen sitä siitä asti syvästi katunut. Enää en missään tilanteessa teettäisi aborttia. Niin, ja se meidän suhde silloisen miesystävän kanssa päättyi vuoden päästä silti, vaikka suostui tapattamaan ihmisenalun saadakseni miehen pitää.

Haluaisin tehdä abortin ilman, että se vaivaisi minua ikuisesti. Mikään ei ollut elämässä varmaa ennen tätä tietoakaan ja nyt varsinkin tulevaisuus on yhtä kysymysmerkkiä.



Siksi tämä nyt onkin niin lamaannuttavaa. Haluan tehdä abortin ja järjellä tiedän, että se olisi paras vaihtoehto ainakin kaikille muille kuin itselleni. Itsestäni kun en tiedä. Luultavasti se päätös ahdistaisi minua lopun elämäni. En voisi koskaan unohtaa asiaa. Vanhemmat lapset muistuttaisivat minua jatkuvasti pelkällä olemassaolollaan.



Voisiko tuon päätöksen kanssa kuitenkin elää? Onko oma ahdistus kuitenkin pieni hinta siitä, että muiden elämä ei mene pilalle?