Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järki sanoo, että tämä raskaus pitäisi keskeyttää...
26.03.2012 |
Mutta toisaalta taas en tiedä voisinko elää sen päätöksen kanssa.
Avioliittoni on ollut suurissa ongelmissa jo vuosikausia. Päätimme miehen kanssa erota pari kuukautta sitten. Hän asui kuukauden verran kaverinsa luona ja nyt viikko sitten puhuimme asioista uudestaan ja haluasimme kumpikin yrittää vielä viimeisen kerran vaikka helppoa se ei tule olemaan. Mieskin pahoitteli ettei aikaisemmin tajunnut ottaa meidän ongelmia tarpeeksi vakavasti ja on kieltäytynyt pariterapiasta jne. Nyt hänkin olisi siihen valmis.
Tuon kuukauden aikana minkä hän asui kaverillaan minä tein ison virheen. Menin sänkyyn toisen miehen kanssa. Käytimme ehkäisyä, mutta nyt olen silti raskaana. Ja voin sanoa, että seinät kaatuvat päälle.
Kerroin aviomiehelleni tuosta toisesta miehestä, kun aloimme puhumaan uudestaan yrittämisestä. Halusin olla rehellinen. Ja vaikka miestä sattui, hän sanoi ymmärtävänsä ja haluavansa silti yrittää täysillä.
Tämä on mahdollisimman huono tilanne raskaudelle. Jos en tee aborttia niin todennäköisesti avioliittoni kaatuu siihen päätökseen pitää tämä lapsi. Jos taas teen abortin niin en tiedä pystyisinkö elämään senkään vaihtoehdon kanssa, koska kamalasta tilanteesta huolimatta se tuntuu niin väärältä. Katselisin vanhempia lapsiani ja tiedän, että miettisin minkälainen lapsi sieltä olisikaan maailmaan tullut, jos olisin mahdollisuuden sille antanut.
Olen ollut niin väsynyt ja rikki viimeisen vuoden aikana. Vihdoin tuntui, että sain asioita eteenpäin ja sitten tämä. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat mahdottomilta. Olen niin häpeissäni ja sekaisin enkä tiedä yhtää mitä tehdä...
Kommentit (30)
ihan ekana selvittäisin raskauden keston ja sen onko mieheni kuitenkin lapsen isä. Tilannetta ajatellen tuntuisi hyvältä, että ei olisi. Uusi mies haluaa olla kanssasi ja vauvan kanssa. Mitäpä, jos antaisit itsellesi uuden mahdollisuuden onneen vauvan ja uuden miehen kanssa.
Vanha mies ja vauva toisen miehen kanssa kuulostaa tuhoontuomitulta yhdistelmältä kaikkien kannalta.
Aborttia älä tee. Siitä et pääse yli koskaan. Sitä paitsi miksi tekisit? Eikö lapsi ole kuitenkin tärkeämpi asia kuin kuollut parisuhde? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä tämä on ainoa paikka minne tätä asiaa puran. En halua muille alkaa tästä vielä puhumaan.
Oma olotila on vaan niin sekava. Välillä luulen tietäväni mitä tehdä ja seuraavana hetkenä mieli jo muuttuukin.
-voihan teille tulla ero myöhemminkin ja sitten sinua taatusti kaduttaisi abortti, olisit menettänyt sekä miehen ja lapsen
-muista että et pettänyt miestäsi vaan raskaus alkoi suhteenne ollessa tauolla, ehkä mies ymmärtää ja hyväksyy lapsen ja sinut
Varmasti tulee vaivaamaan miestäsi jos sulla on toisen miehen lapsi,sitten on katkera jne koko ajan
Suhde voi loppua vaikka abortin tekisitkin. "Koska kaverin kanssa kämppistely oli niin ankeaa" ei välttämättä ole riittävä motivaatio ongelmien ratkaisuun. Miten sinulla meni taukonne aikana?
Ole avoin ja yritä kiihkotta selvittää asia kaikkien osapuolien kanssa, myös itsesi.
Haluatko tätä lasta todella? Minkä ikäinen olet? Haluaako lapse isä olla mukana kuvioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö sun ois syytä kuitenkin keskustella myös tuon toisen miehen kanssa, että miten hän haluaisi asian hoidettavan?? Ei se ole yksin sinun asiasi tässä vaiheessa.
No mut jos teille tulee ero ja sulla on lapsia kahdelle eri miehelle... ei sekään hyvä tilanne ole.
-voihan teille tulla ero myöhemminkin ja sitten sinua taatusti kaduttaisi abortti, olisit menettänyt sekä miehen ja lapsen -muista että et pettänyt miestäsi vaan raskaus alkoi suhteenne ollessa tauolla, ehkä mies ymmärtää ja hyväksyy lapsen ja sinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämää on vaikea järkeillä kun tulevasta et tiedä koskaan! voi mennä hyvin miehen kanssa tai ilman.
2kk onkin tooodeeellla pitkä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkiviisaus ei vaan nyt enää auta. Valitettavasti.
En minä sitä suunnitellut mitenkään, mutta kun 12 vuoden suhde on kaatumassa sitä kamppailee suurien tunteiden kanssa. Epäilytti koko tulevaisuus ja se että haluaisiko minua enää kukaan koskaan ja tein virheen. Se on kaduttanut, mutta toisaalta myös sain sitä kautta selvyyttä omiin ajatuksiinikin. Tiesin etten haluaisi etsiä jotain uutta vaan saada vanhan toimimaan. Mutta mitäpä hyötyä tässä tilanteessa on enää siitä että tietää mitä haluaa.
Kerroin tuolle toiselle miehelle asiasta. Hän sanoi olevansa tukenani päätin mitä tahansa ja jos päätän lapsen pitää niin hän haluaisi katsoa voisiko meillä olla oikea parisuhde. Tätä hän toivoi kyllä jo aiemminkin, mutta sanoin etten ole sellaiseen valmis.
Tiedän kyllä, että tämä kuulostaa idiootin hempukan elämältä. Ehkä sitten sellainen olenkin. Tai niin varmasti kaikki tulevat ajattelemaan, jos lapsen pidän. Minä olin uskollinen puoliso 12 vuotta ja en muutenkaan ole juuri elämässäni pahoja virheitä tehnyt. Nyt kuitenkin tein ja seuraukset ovatkin sellaiset, että ne vaikuttavat koko loppuelämääni.
Olen paniikissa ja sekaisin. En ole koskaan tuntenut oloani näin halvaksi ja yksinäiseksi. Minulla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja ja joku niistä pitää kuitenkin valita. En tiedä voiko tästä edes tervejärkisenä enää selvitä.
jonka kanssa nyt yritätte saada suhteenne toimimaan? Mitä mieltä hän on, hyväksyykö, että pidät vauvan vai ehdotteleeko aborttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka mies kuinka vaatisi aborttia. Itse asiassa eihän hänellä pitäisi olla mitään sanomista kun lapsi ei ole hänen.
jonka kanssa nyt yritätte saada suhteenne toimimaan? Mitä mieltä hän on, hyväksyykö, että pidät vauvan vai ehdotteleeko aborttia?
En syyllistä sua, elät vaikeaa aikaa, mutta olette päättäneet miehen anssa yrittää nyt tosissaan. Aikaisemmin näin ei ole ymmärtääkseni ollut, joten ihan hyvin voitte saada vielä suhteenne pelastettua. Lapsi toiselle miehellä tässä tilanteessa sekoittaisi ihan kaiken. Olis isommille lapsille aia hankala tilanne. Mitä lapset siitä hyötyvät jos heiltä viedään kaikki? Minä tekisin abortin, vaikka vaikealta tuntuiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan sille rikoskumppanille.
Aviomiehelle kertominen juurikin tuntuu kauhealta. Vaikka sekin kai on pakko tehdä päätti mitä tahansa. Mitenkä tästä parisuhteesta voitaisiin saada enää ehjä, jos tuollaista salaisuutta kantaisin mukanani.
Lapsella on oikeus olla toivottu.
Tilanne ei todellakaan ole paras mahdollinen, enkä edes yritä tarjota siihen neuvoa koska en moisissa itse ole ollut. Niinpä voin vain toivottaa sinulle jaksamista.
Mutta näin miehen näkökulmasta pystyn kyllä asettumaan tuon miehen saappaisiin, jonka kanssa olette palaamassa yhteen. Voin sanoa, että vaikka et ole varsinaisesti tehnyt mitään väärää häntä kohtaan, tulee tuo toisen miehen lapsi suurella varmuudella kiusaamaan häntä aina suhteessanne, muistuttaessaan näistä vaikeista ajoista ja "välisuhteestasi" - vaikka en välttämättä mielelläni myönnä tätä, täytyy minun tunnustaa etten itse välttämättä kestäisi moista. Ero tulisi ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti ennemmin.
En syyllistä sua, elät vaikeaa aikaa, mutta olette päättäneet miehen anssa yrittää nyt tosissaan. Aikaisemmin näin ei ole ymmärtääkseni ollut, joten ihan hyvin voitte saada vielä suhteenne pelastettua. Lapsi toiselle miehellä tässä tilanteessa sekoittaisi ihan kaiken. Olis isommille lapsille aia hankala tilanne. Mitä lapset siitä hyötyvät jos heiltä viedään kaikki? Minä tekisin abortin, vaikka vaikealta tuntuiskin.
vaikka vaikeaa se olisikin. Syyllisyyttä asiasta joutuisin varmasti kantamaan loppuikäni, mutta se toinen vaihtoehto olisi vielä huonompi. Ei siksi, mitä muut tilanteesta ajattelisivat, vaan pelkäisin nykyisten lasteni kärsivän tilanteesta.
Tuntematta isäkandidaattia, niin en paljon laskisi sen varaan, että suhde siihen voisi toimia.
Tai enemmänkin haluasin etten olisi tässä tilanteessa ollenkaan. Mutta vaikka kuinka haluaisin etten ole raskaana niin silti ajatus abortista musertaa minut.
Elämä on ollut niin rankkaa ja monimutkaista viimeisen vuoden aikana että oma jaksaminen on nyt kortilla. En voi edes käsittää miten voi olla tälläinen tuuri. Jos tosiaan pidän lapsen tiedän, että sitä rakastaisin ja tekisin kaikkeni hänen hyvinvointinsa eteen. Mutta se kuitenkin ehkä tarkoittaisi, että vanhemmat lapseni menettäisivät perheen.
Minua pidettäisiin luultavasti huorana. Koko elämästäni tulisi julkinen vitsi ja kaikki voisivat vapaasti naureskella selkäni takana, että olisi senkin kannattanut miettiä ja niin edelleen. Vanhempani, sukulaiset ja ystävät ovat aina olleet omien sanojensa mukaan niin ylpeitä minusta ja siitä kuinka olen lapsiani kasvattanut ja kuinka toisia kohtelen. Tuskinpa voisi enää kukaan sanoa olevansa minusta ylpeä.
Haluaisin kertoa miehelleni kaiken, mutta en vaan vielä osaa tai pysty. Ajattelin, että yrittäisin päästä ultraan alkuraskauden aikana ja tehdä päätöksen sen jälkeen. Elättelen oudosti toivetta siitä, että jospa tämä olisikin vain unta. Jos oliskin kyseessä tuulimuna tai kohdunulkoinen. Jos saisinkin vaikka aivoverenvuodon eikä kukaan koskaan saisi tietää kuinka häpeällinen ihminen olenkaan.
ja sitten päätätte jatkatteko ja kuuluuko vauva teidän suhteeseen. Jos te päätätte olla yhdessä ja yrittää vielä, pitäisi vauvan pitämisenkin olla yhteinen päätös. Jos sinä päätät yksin pitää lapsen ja silti olla miehesi kanssa, ei varmaan ihan kauheasti miestä kiinnosta osallistua lapsen hoitoon ainakaan aluksi. Sitten jos sä mieluummin pidät lapsen kuin miehen eikä hän ole valmis siihen että saat toiselle vauvan, on ehkä parempi erota.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän se elämä toki jatkuu eikä sitä ajan kanssa joka päivä ajattele sitä aborttia.
Mutta mietin vaan kenen elämän pilaamista ajattelet? Miehesi ja nykyisten lastenko? Toisaalta olette jo olleet eroamassa aiemmin joten lieneekö tuo niin varmaa kuitenkaan tuo uusi yrityskään? Toki voi olla että menisi hyvin ja abortin jälkeen saisitte taas perheenne toimimaan. Toisaalta sen syntymättömän lapsen elämä toki on sitten peruuttamattomatsi pilattu, mutta toiset pystyy elämään sen ajatuksen kanssa paremmin kuin toiset (itse en aborttihetkellä ajatellut sitä edes ollenkaan lapsena vaan vain jonain solumöykkynä jonka voi poistaa kuin kasvaimen, mutta valitettavasti abortin jälkeen aloin miettiä sitä yhä enemmän tapettuna lapsena vaikken olisi halunnut).
Paras vaihtoehto kai olisi jos mies pystyisi sopeutumaan siihen että talouteen tulee nyt uusi lapsi joka ei ole hänen. Kyllä semmoistakin tapahtuu, ja paljonkin on nykypäivänä perheitä joissa on omia lapsia ja vain toisen lapsia sekaisin. Vaikea tilanne kyllä tuo on varsinkin jos mies ei ehdottomasti tuohon vaihtoehtoon suostu.