Kysymys uskottomuudesta alkaneissa suhteissa eläneille?

Surin jopa sitä, että he eivät saaneet avioloiittoaan toimimaan, tunsin molemmat! Asetelma oli se, että vaimo löysi ensin toisen, sitten mies minut. Laitoimme lopulta suhteen poikki kahdeksi vuodeksi, että heille jäisi mahdollisuus tehdä kaikkensa.



2) Pelkäsin sitä alkupuolella joskus, mutta vakuuttuminen suhteen kestävyydestä on tullut vuosien myötä. Mikään ei välttämättä ole ikuista, mutta nyt ei ole syytä pelätä mitään suuria muutoksia.

Me petimme mieheni kanssa molemmat. Mies oli avoliitossa, ei lapsia, minä olin naimisissa, ei lapsia. Miehen puolisoa en säälinyt, en osaa sääliä minulle vierasta ihmistä. Omaa miestä säälin välillä, kun sotkuistahan se kaikki oli. Mutta välimme saimme selvitettyä.



Ensimmäinen yhteinen vuotemme oli vaikea ja kaikenlaisia pelkoja käytiin läpi. Sen jälkeen en ole pelännyt hetkeäkään, että meistä jompi kumpi pettäisi. Yhteisiä vuosia on nyt 7 takana, kolmas lapsi tulossa. Olemme eläneet yhdessä elämämme parasta aikaa enkä ole katunut hetkeäkään.

1. En pelkää, eikä mies pelkää. Mies on pettänyt eksäänsä, mutta oli tavatessa vapaa. Minä taas petin silloista miestäni. En sääli miehen eksää missään suhteessa.



2. No, toista ei voi sitoa väkisin. Meillä on hyvä yhdessä, ollut jo 11 vuotta, eikä eroa ole näköpiirissä. Jos jonain päivänä se tapahtuu, niin sille ei voi sitten mitään ja kyllähän yli puolet ihan "ilman pettämistä" alkaneistakin suhteista kariutuu nykyään. Onneksi suhteemme on aika vahva ja eroa ei ole koskaan edes harkittu.

siirtyä (pitkästä) suhteesta suoraan seuraavaan. Kyvyttömyys kohdata menneisyyden SEKÄ myönteiset ETTÄ kielteiset puolet JA kyvyttömyys olla edes muutamaa tovia itsekseen ei kerro mitään hyvää, ei ainakaan indikoi erityisen loistavia parisuhdetaitoja.

Ymmärrän sen, että voi rakastua toiseen ja päätyä eroon sen toisen takia. Mutta miksi saman tien päätä pahkaan pitää lyödä hynttyyt yhteen? Muutto suoraan vanhan puolison sängystä uuden puolison sänkyyn?

Exä teki juuri näin ja ihmettelin suuresti kuinka hän kykeni tekemään yhtä aikaa eroa ja aloittaa uutta avoliittoa. Yhdessä olimme lähes teineistä, lähemmäs 15 vuotta ja meillä oli kolme yhteistä lasta. Itselläni meni noin 2 vuotta toipua erosta.

Myöhemmin kuulin yhteisiltä tutuilta, ettei se mies niin kovin onnellinen ole.

1) Etkä yhtään säälinyt/sääli sitä puolisoa ja lapsia, jotka nykypuolisosi jätti vuoksesi?

Säälin ja poden huonoa omatuntoa vuosienkin jälkeen enemmän kuin olisi terveellistä. Tiedän, että avioliitto oli käytännössä jo hajonnut eikä lastenkaan ikävä johdu minusta, mutta silti kaikki merkit siitä, ettei eksä ole vielä toipunut, viiltävät. Olen nähnyt hänestä unta ja stalkannut sairaalloisesti FBssä.

2) Etkö koskaan ajattele, että jos perheensä/puolisonsa petollisesti vuoksesi jättäneellä oli tarpeeksi löyhä moraali jättää perheensä sinun vuoksesi, eikö hän tekisi sen muutaman vuoden päästä uudelleen, kun sinun antama huuma hellittää?

No en ajattele, pikemminkin päin vastoin: edellinen liitto kesti kovia kolhuja ja ikäviä aikoja, mies ei valehdellut vaimolleen tavattuaan minut, meidän rakkaustarinamme on omalta osaltaan vaikea, mutta ainakin toistaiseksi ytimeltään kaikkea sitä mitä olemme toivoneet.

siirtyä (pitkästä) suhteesta suoraan seuraavaan. Kyvyttömyys kohdata menneisyyden SEKÄ myönteiset ETTÄ kielteiset puolet JA kyvyttömyys olla edes muutamaa tovia itsekseen ei kerro mitään hyvää, ei ainakaan indikoi erityisen loistavia parisuhdetaitoja.

Ymmärrän sen, että voi rakastua toiseen ja päätyä eroon sen toisen takia. Mutta miksi saman tien päätä pahkaan pitää lyödä hynttyyt yhteen? Muutto suoraan vanhan puolison sängystä uuden puolison sänkyyn?

Exä teki juuri näin ja ihmettelin suuresti kuinka hän kykeni tekemään yhtä aikaa eroa ja aloittaa uutta avoliittoa. Yhdessä olimme lähes teineistä, lähemmäs 15 vuotta ja meillä oli kolme yhteistä lasta. Itselläni meni noin 2 vuotta toipua erosta.

Myöhemmin kuulin yhteisiltä tutuilta, ettei se mies niin kovin onnellinen ole.

Mikä on pettämisen taustalla ollut syy. Joissain tapauksissa ihmiset ovat jo todella onnettomia, eivätkä ole saaneet avioliittoaan toimimaan. Joissain tapauksissa ihmiset pettävät omien sisäisten syiden takia, esim. keski-iän kriisissään.

Luulen, että tätä asetelmaa pitäisi myös kysyä tässä kyselyssä. Jos eroa on tehty puolisosta henkisellä tasolla ja vuosia, on tämä tilanne eri kuin se, että elämä ahdistaa kaikilla tasoilla ja etsii siihen ulospääsyä.

Tämä ketju vahvistaa ajatukseni, että pettäjät ovat empatiakyvyttömiä ja itsekkäitä. Eipä juuri tunneta myötätuntoa niitä puolisoita tai lapsia kohtaan.

MinäMinäMinä.

mikä ihmisissä on vikana kun eivät tunne syyllisyyttä. Vai olenko minä sitten jotenkin outo?



T. Se yhä syyllisyydessä rypevä

En kyllä jaksanut paljon aivojani vaivata miehen suhteelle. Ei ollut minun asia. Jos mies ei halunnut vaimonsa kanssa elää niin ei kait se minun ongelma ollut.

Mies muutti suoraan minun luokseni parin viikon tuntemisen jälkeen. Ajattelin, että kestää, minkä kestää. Ihana mies ja seksi oli ihanaa ja tuntui kuin olisi sielunkumppanin löytänyt.

Nyt tulee 18 hääpäivä ja meillä on 4 lasta. Kumpikaan emme ole toisiamme pettäneet. Elämme vielä ihan täysillä sitä rakastumisvaihetta.

Eli jos mies alkaa pettämään yhtäkkiä niin olen häneltä ainakin saanut mahtavan elämän, maailman parasta seksiä ja 4 hienoa lasta. En voi valittaa.

Ja ei, en ole miettinyt ex-vaimoa, koska se nyt ei vain ole minun asiani.

Vastaus molempiin on EN. En sääli ketään, sillä minua ei kiinosta ihmisten keskinkertaiset ongelmat. Moraali on niin suhteellinen käsite. Ihminen ei ole yksiavioinen eläin. Ihminen on vaistojensa vanki, vaikka se halutaankin kieltää. Minä en välitä jos äijä lähtee lätkimään. Olipahan hetken hauskaa.

1) en sääli miehen exää. Itsepähän ajoi miehen muiden naisten syliin. Syynä pihtaaminen ja välinpitämättömyys. Olen suorastaan vahingoniloinen. Sitä saa mitä tilaa.

2) Päivä kerrallaan. Pidän miestä niin hyvänä, ettei varmasti tarvitse hakea hellyyttä mistään muualta.

...vaikka kerran olinkin todella ihastunut seurustelevaan mieheen, joka olisi halunnut suhteeseen kanssani. Ilmoitin, että suhteemme voi alkaa sitten, kun hän on katsonut edellisen suhteensa loppuun asti. No suhteemme ei koskaan alkanut, koska sen edellisen lopettelussa kesti niin kauan, että ehdin tavata ja ihastua sillä välin toiseen. Mutta jokainen suhde ottaa sen verran aikaa kuin ottaa, ja mies on nykyään minulle kiitollinen että estin häntä hätäilemästä tilanteessa. Eksänsä on järkevän toiminnan ansiosta edelleen hänen hyvä ystävänsä. Minä ja tämä mies olemme myös hyvät ystävät, ja nykyään myös toistemme lasten kummit.



Olen valinnut elää näin, koska en halua suhteeseen henkilön kanssa, joka jättää suhteensa "kesken". Katson suhteen olevan loppu vasta sitten, kun henkilö on mieluummin yksin kuin ko. suhteessa. Suhde ei siis voi päättyä uuden suhteen alkamiseen, vaan aina eroon ja yksin elämiseen. Jos jättää yhden vain siksi että kuvittelee löytäneensä paremman, ei ole mielestäni riittävän kypsä seurustelemaan minun kanssani. Toki se uusi voi ollakin parempi, mutta tämä ei ole riittävä syy jättää edellinen suhde kesken. Jokainen ihminen ansaitsee sen verran kunnioitusta, että kortit katsotaan loppuun asti.



En ole kertaakaan joutunut suhteeseen huonon miehen kanssa, kun olen tätä ohjenuoraa seurannut. Jotkut suhteet ovat päättyneet, mutta kaikki lopulta yhteisymmärryksessä, ja edelleen nämä ex-heilat ovat minulle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä.

1) en sääli miehen exää. Itsepähän ajoi miehen muiden naisten syliin. Syynä pihtaaminen ja välinpitämättömyys. Olen suorastaan vahingoniloinen. Sitä saa mitä tilaa.

2) Päivä kerrallaan. Pidän miestä niin hyvänä, ettei varmasti tarvitse hakea hellyyttä mistään muualta.

Minä en usko pätkääkään siihen, että vaimo tai mies pystyisi paljoakaan vaikuttamaan siihen, pettääkö puoliso. Suurimmalla osalla pettävistä miehistä tai naisista on ihanat, hellät ja ymmärtäväiset puolisot. Eikä tähän pettämiseen pysty vaikuttamaan "pitämällä toista hyvänä".

Olen itse naimisissa oleva nainen ja minulla on on suhde "kaltaiseeni" mieheen. Kummankaan mieleen ei ikinä tulisi syyttää puolisoita tästä tilanteesta - molemmat saavat kotoa paljon sekä henkistä että fyysistä hyvää. Joskus vain kohtaa ihmisen, jota ei ikinä kuvitellut olemasssa olevan...

Mies, jonka kanssa petin, muuttui niin mustasukkaiseksi, että se oli jo henkistä väkivaltaa. Lopulta lopetin suhteen, mutta liian kauan siinä roikuin. Samoin kuin avioliitossakin. Monta asiaa tekisin toisin jos uudelleen vois elää.

Eli siis minä olin se joka petin. Olin kihloissa silloin ja avoliitossa, erosimme sitten kihlatun kanssa pettämisen jälkeen suht. sovussa. Nykyisen miehen kanssa (jonka kanssa siis petin) olen ollut nyt vajaat 2 v ja ihan onnellisesti yhdessä. Aluksi riidoissa saattoi nousta esiin aihe että minuun ei voi luottaa kun olen pettäjä yms. Ja tietysti se vähän jäytää luottamusta vieläkin. Mutta nyt olemme avoliitossa ja minä neljännellä kuulla raskaana. Mitään en kadu, mutten myöskään uudelleen tekisi. Edellisen kanssa ei ollut lapsia. Nainen siis olen.

1) en sääli miehen exää. Itsepähän ajoi miehen muiden naisten syliin. Syynä pihtaaminen ja välinpitämättömyys. Olen suorastaan vahingoniloinen. Sitä saa mitä tilaa.

2) Päivä kerrallaan. Pidän miestä niin hyvänä, ettei varmasti tarvitse hakea hellyyttä mistään muualta.

Minä en usko pätkääkään siihen, että vaimo tai mies pystyisi paljoakaan vaikuttamaan siihen, pettääkö puoliso. Suurimmalla osalla pettävistä miehistä tai naisista on ihanat, hellät ja ymmärtäväiset puolisot. Eikä tähän pettämiseen pysty vaikuttamaan "pitämällä toista hyvänä".

Olen itse naimisissa oleva nainen ja minulla on on suhde "kaltaiseeni" mieheen. Kummankaan mieleen ei ikinä tulisi syyttää puolisoita tästä tilanteesta - molemmat saavat kotoa paljon sekä henkistä että fyysistä hyvää. Joskus vain kohtaa ihmisen, jota ei ikinä kuvitellut olemasssa olevan...

Mulle ei tulisi mieleenkään pettää, jos oma suhde on kunnossa. Olen itse aina ollut 100% uskollinen suhteissani. Vaikka kuinka ihana "sielunkumppani" tulisi vastaan niin en petä, jos puolisoni kanssa sujuu hyvin. Olemme siis erilaiset tässä asiassa.

Mieheni petti vaimoaan kanssani, koska ei saanut huomiota, seksiä eikä hellyyttä vaimoltaan. Ei ole koskaan haukkunut vaimoaan, on hoitanut lapset ja huushollin hyvin - mies vaan unohtui siinä sivussa. Hoitakoon perennojaan ihan rauhassa yksin.

En ole pyytänyt koskaan maksua seksistä

joten en itseäni huoraksi voi sanoa.

Se joka tekee huorin on huora.

Kaunistelusi ei asiaa muuksi muuta.

lennosta eli vaihtoi naisensa minuun, kun suhteemme alkoi. Olin niin rakastunut, etten ymmärtänyt vaaraa. Niinhän siinä sitten kävi, että hän vaihtoi minut sitten lennosta seuraavaan.

Nyt hoitelen lapsia yksinäni...intuitio sanoi alussa, että ei ole ihan oikein, että mies lähtee suoraan toisen sylistä, mutta en osannut uskoa sitä silloin

Katson suhteen olevan loppu vasta sitten, kun henkilö on mieluummin yksin kuin ko. suhteessa. Suhde ei siis voi päättyä uuden suhteen alkamiseen, vaan aina eroon ja yksin elämiseen. Jos jättää yhden vain siksi että kuvittelee löytäneensä paremman, ei ole mielestäni riittävän kypsä seurustelemaan minun kanssani.

Kerrankin joku kypsä ja itseään arvostava ihminen palstalla.

[/quote]

Mieheni petti vaimoaan kanssani, koska ei saanut huomiota, seksiä eikä hellyyttä vaimoltaan. Ei ole koskaan haukkunut vaimoaan, on hoitanut lapset ja huushollin hyvin - mies vaan unohtui siinä sivussa. Hoitakoon perennojaan ihan rauhassa yksin.

[/quote]

Mielipiteeni ydin on varmaan siinä, että jokainen on itse vastuussa omasta pettämisestään. Vastuuta ei voi sysätä toiselle ja todeta, että petän, koska sinä olet sellainen tai tällainen... Se olisi tosi julmaa.



Myönnän siis, että jossain syvällä varmasti omasta suhteestani puuttuu jotakin, kun olen tekemisissä toisen miehen kanssa. En kuitenkaan voi syyttää tästä aviomiestäni - kyllä kannan ihan itse vastuun teoistani ja jostain täytyy etsiä vikaa, se olen ihan minä itse!

tämä ketju vahvistaa sanonnan Self-deceit is the greatest form of deception.



Alitajunta ei unohda mitään. Syyllisyys on aina läsnä - ellei sitten ole psykopaatti tai muuten vain hijentänyt omatuntonsa. Toisen ihmisen näkee aina syyllisyyden silmälasien läpi.