Kysymys uskottomuudesta alkaneissa suhteissa eläneille?

Täsmälleen näin. On aivan eri asia vaihtaa lennossa toiseen, jos taustalla kummittelee ahdistus omasta identiteetistä, vanhenemisesta, ura-, ulkonäkö- ym. muutoksista.

Uskon että monet avioerot (sellaiset jotka tulevat toiselle puolisolle totaaliyllätyksinä) ovat nimenomaan reaktioita toisen puolison omaan ahdistukseen, elämänkriisiin, yritys tehdä raju korjausliike ja saada vielä toinen mahdollisuus. Juuri näissä voi tulla kovat turhaumat jos/kun pystyy lopulta kohtaamaan sen perimmäisen syyn, ja entinen perhekuvio on ehditty panna palasiksi, koska isä tai äiti ei enää pystykään orientoitumaan ydinperhe-elämään, arkeen, omaan ja puolison ikääntymiseen jne.

Joissain tapauksissa ihmiset ovat jo todella onnettomia, eivätkä ole saaneet avioliittoaan toimimaan. Joissain tapauksissa ihmiset pettävät omien sisäisten syiden takia, esim. keski-iän kriisissään.

Luulen, että tätä asetelmaa pitäisi myös kysyä tässä kyselyssä. Jos eroa on tehty puolisosta henkisellä tasolla ja vuosia, on tämä tilanne eri kuin se, että elämä ahdistaa kaikilla tasoilla ja etsii siihen ulospääsyä.

Huvittaa edelleen kollega, joka löysi laivalta Elämänsä Miehen.



Parin yhteisen vuoden jälkeen hän oli kyseisen miehen entinen avovaimo.



Mies jätti hänet uuden naisen takia.



En ymmärrä epälojaalisuutta tai uskottomuutta.

1) En säälinyt silloin, kun mies vehtasi kanssani vaimonsa selän takana. En säälinyt vaimoa enkä lapsia, en ollut koskaan nähnyt heitä, en ajatellut koko asiaa eikä meidän suhteestamme pitänyt tulla mitään se kummempaa. Sittemmin rakastuin mieheen oikein kunnolla, enkä todellakaan ajatellut näitä lapsia. Vasta monta kuukautta myöhemmin, kun asuimme jo miehen kanssa saman katon alla, aloin tuntea sääliä lapsia kohtaan. Se tosin johtui ex-vaimon toilailuista, ei niinkään miehen lähtemisestä.



2) Ajattelen. Toisaalta tiedän riittävästi faktoja miehen suhteesta ex-vaimoonsa, ja tiedän, ettei mies sieltä lähtenyt ensihuuman mentyä vaan ihan muista syistä.

tulevat yhä helpommiksi pienen harjoittelun jälkeen. Eli kynnys madaltuu.

ajatukseni, että pettäjät ovat empatiakyvyttömiä ja itsekkäitä. Eipä juuri tunneta myötätuntoa niitä puolisoita tai lapsia kohtaan.

MinäMinäMinä.

Olen ajatellut, että jos meikää joskus petetään, niin en todellakaan vain poistu takavasemmalle, vaan pistän varkaan kärsimään. Tämä ketju on vahvistanut tätä ajatusta, koska mitään syyllisyyttä nämä paskakasat eivät näköjään osaa tuntea.

1) En säälinyt, tunsin kyllä myötätuntoa heitä molempia kohtaan sikäli että eroon liittyy niin kauheita tunteita ja tilanteita, vaikka oli selvää että noiden ihmisten ehdottomasti olisi kannattanut ottaa eroa toisistaan jo kauan sitten oli minua kuvioissa tai en. En ollut eron syy, mutta olin sen katalysaattori.



2) Minusta on selvää, että vain hyvin harvat ihmiset ovat automaattisesti kaikissa oloissa parisuhteissaan uskollisia. Itse asiassa en haluaisi sellaista puolisoa, joka näin olisi, koska se tarkoittaisi että hän asettaa jonkin periaatteen (uskonnollisen tms) edelle kaikissa tilanteissa - aina se ei oikeasti ole järkevää.



Pidän kyllä toisen selän takana pettämistä huonona tekona, mutta tiedän että meistä jokainen sortuu joskus huonoihin tekoihin. Jos kerran elämässään on sellaiseen tilanteeseen ajautunut, niin se ei vielä tarkoita, että siinäpä vasta pettäjä johon en voi luottaa.

"Olen ollut onnellisessa liitossa rakastuneena jo 20v, kummallakaan ei tulisi mieleenkään pettää"



hah, no ei tietenkään jos asiat kerran on niin ruusuisesti.kukapa sellaisessa tilanteessa pettäisi? Vaatii vähän enemmän munaa elää onnettomana tai puoliviileissä suhteissa hampaat irvessä uskollisina mutta sehän on se ainoa oikea tapa vai mitä.

Johan sen järkikin sanoo, että muiden nahkoihin ei osaa asettua sellainen, joka ajattelee vain omaa ihmeellistä rakastumisentunnettaan ja omia tarpeitaan ja omaa tärkeyttään.

1) en sääli miehen exää. Itsepähän ajoi miehen muiden naisten syliin. Syynä pihtaaminen ja välinpitämättömyys. Olen suorastaan vahingoniloinen. Sitä saa mitä tilaa.

2) Päivä kerrallaan. Pidän miestä niin hyvänä, ettei varmasti tarvitse hakea hellyyttä mistään muualta.

Minä en usko pätkääkään siihen, että vaimo tai mies pystyisi paljoakaan vaikuttamaan siihen, pettääkö puoliso. Suurimmalla osalla pettävistä miehistä tai naisista on ihanat, hellät ja ymmärtäväiset puolisot. Eikä tähän pettämiseen pysty vaikuttamaan "pitämällä toista hyvänä".

Olen itse naimisissa oleva nainen ja minulla on on suhde "kaltaiseeni" mieheen. Kummankaan mieleen ei ikinä tulisi syyttää puolisoita tästä tilanteesta - molemmat saavat kotoa paljon sekä henkistä että fyysistä hyvää. Joskus vain kohtaa ihmisen, jota ei ikinä kuvitellut olemasssa olevan...

Mulle ei tulisi mieleenkään pettää, jos oma suhde on kunnossa. Olen itse aina ollut 100% uskollinen suhteissani. Vaikka kuinka ihana "sielunkumppani" tulisi vastaan niin en petä, jos puolisoni kanssa sujuu hyvin. Olemme siis erilaiset tässä asiassa.

Mieheni petti vaimoaan kanssani, koska ei saanut huomiota, seksiä eikä hellyyttä vaimoltaan. Ei ole koskaan haukkunut vaimoaan, on hoitanut lapset ja huushollin hyvin - mies vaan unohtui siinä sivussa. Hoitakoon perennojaan ihan rauhassa yksin.

entisestä liitosta? Oletko keskustellut molempien osapuolien kanssa? Tietenkin se pettäjä ja jättäjä väittää, että kaikki on sen exän vikaa. Kun se ei mm. tukenut tarpeeksi eikä edes huomioinut. Maailman kliseisin tarina.

Tiedoksi: yleensä ne avioliiton ongelmat on kahden kauppa.

Siinäpä ajattelemisen aihetta itsekkäille idiooteille.

1) en sääli miehen exää. Itsepähän ajoi miehen muiden naisten syliin. Syynä pihtaaminen ja välinpitämättömyys. Olen suorastaan vahingoniloinen. Sitä saa mitä tilaa.

2) Päivä kerrallaan. Pidän miestä niin hyvänä, ettei varmasti tarvitse hakea hellyyttä mistään muualta.

ja te kaksi samanlaista sielua kohtasitte, miten romanttista!

joten en itseäni huoraksi voi sanoa.

Ja hyvää elämää olemme miehen kanssa viettäneet. Minkä sille mahtaa, että miehen edellinen liitto ei sujunut. Ja miehen lapset viihtyvät hyvin meillä ja tykkäävät minusta.

Joten ei, en ole kokenut huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä yms. en ymmärrä, mistä minun pitäisi syyllisyyttä kärsiä. Minä en pettänyt ketään ja olin yksinäinen ihminen. Mies petti vaimoaan, mutta syynä on vain se, että ei ollut saamattomana saanut erottua aiemmin kun olivat vihille asti ehtineet mennä. Minun tapaamiseni antoi sysäyksen tähän elämänmuutokseen.

Ja pettääkä mies minua? No jaa, jos pettää niin pettää. En jaksa huolta huomisesta kantaa. Olemme olleet naimisissa 12v, joten ihan uskollisen näköistä sorttia tuo tuntuu olevan.

Siinäpä ajattelemisen aihetta itsekkäille idiooteille.

Nykyinen mieheni seurusteli kun suhteemme alkoi.

1. lapsia ei ollut kummallakaan.

2. Emme kumpikaan ole pettäneet, yhdessäoloa takana 20v, siitä naimisissa 17v

Jos kuvioissa olisi ollut lapsia tai avioliittoja, tätä meidän suhdetta tuskin olisi syntynyt.

ja mies seurusteli. Oli ollut saman naisen kanssa 2 v ja lähes asuivat yhdessä, nainen välillä äitinsä luona mutta 80 % miehen(i) luona.



En tiennyt että mies seurusteli kun aloimme tapailla, joten en voinut sääliä. Ja kun sitten 2 viikon tapailun jälkeen sovimme seurustelevamme, mies jätti tyttöystävänsä alkaakseen suhteen minun knssani, ja kertoi vasta tässä vaiheessa olleensa varattu.. No eipä se siinä alkuhuumassa pahemmin kiinnostanut. Mies ei koskaan haukkunut exäänsä, eikä puhunut tästä rumasti, päin vastoin tunsi aika huonoa omaatuntoa tavasta jolla oli tyttöystävänsä heivannut. Mutta sanoo että koska tiesi minusta heti, että haluaa viettää loppuelämänsä kanssani, ei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa. Jälkeenpäin kun olen kuullut tästä ex-tyttöystävästä juttuja, on ollut joskus paha mieli hänen puolestaan. Mieheni olisi voinut toimia tyylikkäämminkin.



Olemme olleet nyt naimisissa 4 vuotta, yhdessä 6 vuotta ja meillä on 3 v lapsi. En epäile että mies vaihtaisi minut toiseen, mutta jos niin tekee niin sitten tekee. Rakastamme toisiamme aivan hulluna edelleen.

En ikinä voisi olla sellaisen ihmisen kanssa joka on naimisissa. Ensin ero ja menneisyyden selvittely, sitten uudet kuviot ja vakava asenne siihen eikä pelkurimainen pettäminen selän takana.

1) säälin mieheni exavopuolisoa hieman, oli yhteinen ystävämme, mutta lapsia ei ollut. toisaalta olin pitkään heidän suhdetta sivusta seuranneena "ystävänä" todennut että nainen aika kauhea miestään kohtaan ja ei tuu toimii. Säälin lähinnä sitä, että meidän suhteen alkaminen satutti naista aika paljon, enkä olisi sitä "ystävälle" halunnut ikinä tehdä. olisi voinnut asian paremminkin hoitaa. niin minä kuin mies.



2) aika klisee vastaus, mutta päätin uskoa mieheen. Mitä muutakaan voin tehdä, jos toista rakastan ja uskon hänen minua rakastavan. Ei ole kuitenkaan näin aiemmin tehnyt ja olivat eronneet jo monesti aiemminkin huonon parisuhteen vuoksi, mutta palanneet yhteen kun eivät halunneet yksinkään olla. Elämä on riskinottoa ja kyllähän mies voi pettää vaikkei sitä aiemminkaan olisi tehnyt. kyllä nämä vuodet ovat minusta aika lailla osoittaneet, että ollaan löydetty elämämme rakkaudet ja siitä ollaan lähinnä onnellisia ja tuota alkua ei juuri muistella. lapsiakin on ja elämä on ihanaa ja kertaakaan en miestäni ole mistään pettämisestä epäillyt. Tai mies siihen edes aihetta antanut. Jos näin kävisi, sen yli on vain sitten päästävä tavalla tai toisella sen tietoisen riskin olisin ottanut missä tahansa parisuhteessa. ei kaikkea elämässä voi hallita

joissa toista vahditaan todella mustasukkaisesti ja omistushaluisesti: nämä suhteet ovat alkaneet niin että on petetty muita osapuolia. En usko että mikään voi alkaa hyvin noista lähtökohdista.

ajatukseni, että pettäjät ovat empatiakyvyttömiä ja itsekkäitä. Eipä juuri tunneta myötätuntoa niitä puolisoita tai lapsia kohtaan.



MinäMinäMinä.

hinnan maksamaan moraalisesti. Aina kulkee syyllisyys mukana, vaikka alussa onkin onnesta sekaisin. Anteeksi on pyydettävä siltä, kenet on pettänyt ja jättänyt.

Ei siitä koskaan selviä, pettäjä ainakaan. Petetty varmaankin, kun eroon pääsi paskasta.

Koskahan se syyllisyys muka alkaa? Erosta 10 v.

siirtyä (pitkästä) suhteesta suoraan seuraavaan. Kyvyttömyys kohdata menneisyyden SEKÄ myönteiset ETTÄ kielteiset puolet JA kyvyttömyys olla edes muutamaa tovia itsekseen ei kerro mitään hyvää, ei ainakaan indikoi erityisen loistavia parisuhdetaitoja.