Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mua harmittaa ei-uskovaisten puolesta, ette edes tiedä mistä jäätte paitsi!
24.03.2012 |
Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!
Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.
On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.
Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)
Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
Kommentit (94)
tai että "mikään ei ole sattumaa". Joillakin uskovaisilla on aivan naurettava suhtautuminen tavallisiin arjen tapahtumiin, kun he näkevät kaiken Jumalan tekoina. Väitän, että tosiasiassa kyseessä on heidän subjektiivinen tunnekokemuksensa. Jos näitä tilanteita rupeaa yhtään analysoimaan, niin huomaa että ne olisivat voineet tapahtua tai olla tapahtumatta ihan kenelle vain, uskoville tai ateisteille tai kelle vain siltä väliltä.
Ei siis oikein vakuuta tuollainen "joka päivän näen Herran ihmeitä" -hehkuttelu. Se antaa ihmisestä lähinnä naiivin kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljonkin ja olen saanut monia vastauksia varsinkin esirukouksiin.
Jotenkin pelkään heittäytyä kokonaan esim. seurakuntaan liittymällä, joka olisi siis varmaankin helluntaiseurakunta. Äitini tekisi varmasti lastensuojeluilmoituksen siitä, että olen muuttunut hihhuliksi, jos kuulisi siitä. Äitini on ennenkin tehnyt ls-ilmoituksen aiheetta.
Kysymys kuuluukin, että riittäähän se, että lluee Raamattua ja toteuttaa aitoa uskoa omassa elämässään.
Mulla on pari pahetta, joista en pääse eroon eli tupakka ja se, että juon olutta aika paljon eli iltaisin menee 3-4 krt viikossa joku 4-6 isoa tölkkiä.
Juon kuitenkin vain saadakseni unta ja itseni rauhoitettua...olen kokenut paljon pahaa.
Lentävään Spagettihirviöön ja olen tosi onnellinen. Ei huolen häivää kun Hän pitää minusta huolen.
Olen koko ikäni rukoillut ja pyytänyt ja anonut ja ei vain ole kukaan puhutellut ja johdattanut.
Minä en kai ole tarpeeksi hyvä tms. kolkuttanut olen, mutta en vain tiedä, mitä teen väärin tms.
Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!
Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.
On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.
Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)
Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
epäilemään" enemmän kuin toiset, tai kokee uskon erilailla, mutta jos sä kuitenkin uskot Jeesukseen ja Jumalaan ja haluat elää Hänen omanaan, niin sulla on kaikki hyvin :)
Luota Herraan, rukoile, lue Raamattua. Siunausta!
ap
te hihhulit jaksatte selittää niitä satujanne...
Olette naurettavia. Mitään jumalia ei ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen joka päivä iltarukoukseni.
Olen saanut jumalalta vastauksen ainakin kaksi todella konkreettista kertaa (jotka tajuan).
Miksi silti kaipaan rauhaa ilman jatkuvaa rukoilua?
Kyseenalaistan tapahtuvan pahan tässä elämässä ja maailmassa. Miksi Herra, Jumala, antaa sen tapahtua?
Ja silti jostain syystä en päästä mieltäni niihni käsiksi sen enempää.
Herkuttelen, nautin alkoholia, olen vaativa lapsilleni. Olenko oikeasti uskovainen?!
AP, vastaathan!?
te hihhulit jaksatte selittää niitä satujanne...
Olette naurettavia. Mitään jumalia ei ole olemassakaan.
Kokemani jälkeen ajatus siitä, ettei Jumalaa olisi, on yhtä järjetön kuin sulle se, että Jumala on.
Toivottavasti joskus saat tulla toisiin ajatuksiin :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen joka päivä iltarukoukseni.
Olen saanut jumalalta vastauksen ainakin kaksi todella konkreettista kertaa (jotka tajuan).
Miksi silti kaipaan rauhaa ilman jatkuvaa rukoilua?
Kyseenalaistan tapahtuvan pahan tässä elämässä ja maailmassa. Miksi Herra, Jumala, antaa sen tapahtua?
Ja silti jostain syystä en päästä mieltäni niihni käsiksi sen enempää.Herkuttelen, nautin alkoholia, olen vaativa lapsilleni. Olenko oikeasti uskovainen?!
AP, vastaathan!?
Rukoilen joka päivä iltarukoukseni.
Olen saanut jumalalta vastauksen ainakin kaksi todella konkreettista kertaa (jotka tajuan).
Miksi silti kaipaan rauhaa ilman jatkuvaa rukoilua?
Kyseenalaistan tapahtuvan pahan tässä elämässä ja maailmassa. Miksi Herra, Jumala, antaa sen tapahtua?
Ja silti jostain syystä en päästä mieltäni niihni käsiksi sen enempää.Herkuttelen, nautin alkoholia, olen vaativa lapsilleni. Olenko oikeasti uskovainen?!
AP, vastaathan!?
mutta sanon että mikään noista asioista ei poista sinun uskovaisuuttasi. Uskossa oleminen on sitä, että turvaat Jumalaan edes pienellä uskon liekillä. Kaikki muu on toisarvoista.
että kun näkee puolivuotiaan lapsen kuolevan aidsiin, on hyvin vaikea uskoa minkään jumalan olemassaoloon.
Kolmoismurhaaja Late Johansson uskoo, että hänellä on ollut "johdatusta" kun kaikki muut kuolee ja hän jää eloon. Et silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen joka päivä iltarukoukseni.
Olen saanut jumalalta vastauksen ainakin kaksi todella konkreettista kertaa (jotka tajuan).
Miksi silti kaipaan rauhaa ilman jatkuvaa rukoilua?
Kyseenalaistan tapahtuvan pahan tässä elämässä ja maailmassa. Miksi Herra, Jumala, antaa sen tapahtua?
Ja silti jostain syystä en päästä mieltäni niihni käsiksi sen enempää.Herkuttelen, nautin alkoholia, olen vaativa lapsilleni. Olenko oikeasti uskovainen?!
AP, vastaathan!?
en oikein tajunnut? :)
Ei rukouksen tarvitse olla jokin ulkoaopeteltu rimpsu, sama joka ilta tiettyyn aikaan. Rukous voi olla ihan vapaat puhettasi, ajatuksiasi, keskusteluja, kysymyksiä Herralle, milloin vain, vaikka autoa ajaessasi tai tiskatessasi.
Lue Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta, löydät vastauksia kysymyksiisi.
Siunausta sinulle :)
ap
te hihhulit jaksatte selittää niitä satujanne...
Olette naurettavia. Mitään jumalia ei ole olemassakaan.Kokemani jälkeen ajatus siitä, ettei Jumalaa olisi, on yhtä järjetön kuin sulle se, että Jumala on.
Toivottavasti joskus saat tulla toisiin ajatuksiin :)
ap
että alkaisin uskoa olemattomiin?
Jep -sellaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin onnellinen, tyytyväinen, kokea sisäistä rauhaa, elää moraalisesti kestäviin arvoihin nojautuen, tehdä hyvää kanssaihmisilleen jne, vaikka ei ole uskossa? Tai miten jopa uskosta luopunut voi olla näin onnellinen (kuten tuossa joku kirjoitti)?
Olkaa ihan rauhassa uskikset tyytyväisiä omaan elämäänne, mutta älkää luulko etteivät muutkin voi olla omaansa. Jookosta.
joka ikinen kerta kun olen Jeesukseen turvautunut, niin Jeesus on minua auttanut.
Vaikeimpien aikojen kohdatessa, Jeesus ei ikinä ole minua hylännyt.
Jeesus on myös antanut minulle upeat suojelusenkelit ympärilleni.
On hyvä olla Voittajan puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ikinen kerta kun olen Jeesukseen turvautunut, niin Jeesus on minua auttanut.
Vaikeimpien aikojen kohdatessa, Jeesus ei ikinä ole minua hylännyt.Jeesus on myös antanut minulle upeat suojelusenkelit ympärilleni.
On hyvä olla Voittajan puolella.
Kädet ristissä he rukoilevat: anna minulle sitä ja tätä. Sitten jos toivomus käy toteen, Jumala on olemassa.
Entä jos eläisi niin, että pyrkisi itse olemaan hyvä kanssaihmisiään ja ympäristöä kohtaan ja lopettaisi sen pyytämisen? Vähän niin kuin buddhalainen, olisi tyytyväinen siihen mitä jo on.
täysin onnellinen, tyytyväinen, kokea sisäistä rauhaa, elää moraalisesti kestäviin arvoihin nojautuen, tehdä hyvää kanssaihmisilleen jne, vaikka ei ole uskossa? Tai miten jopa uskosta luopunut voi olla näin onnellinen (kuten tuossa joku kirjoitti)?
Olkaa ihan rauhassa uskikset tyytyväisiä omaan elämäänne, mutta älkää luulko etteivät muutkin voi olla omaansa. Jookosta.
Ei mulla oo oikein muuta sanottavaa, että hyvä juttu jos koet että kaikki on hyvin, mutta muista että jos joskus törmäät johonkin, jossa omat voimat ei enää riitäkään, on joku johon voit turvautua.
Ja mitä tulee tohon että "tekee hyvää kanssaihmisilleen" tai on "hyvä ihminen", niin mä en ainakaan koe aina olevani kovinkaan hyvä ihminen. Siksihän mä Herraa tarvitsekin. _Pyrin_ kyllä hyvään, mutta vajavainen ja syntinenhän minä olen. Onneksi Herra sovitti munkin syntini ristillä.
ap
tai jotain. En osaa selittää. Rukoilen paljon ja pyydän Jumalalta vastaamaan edes jollain lailla. Pari selkeää tapahtumaa on, mitä epäilen, että Jumalalla on sormensa pelissä. Ja hän ei ole antanut minun kuolla, vaikka lähellä se on ollutkin. Että kai hänellä on joku tarkoitus minulle.
Mutta se usko puuttuu. Tällä hetkellä uskon vain järjellä ja tuntuu, että puhun vain lasisia sanoja, jotka rikkoutuu jos pitäisi sanoa, uskonko. Rukoilen anteeksiantoa synneilleni ja heti perään ajattelen olevani petkuttaja, joka ei ole aito ja ei usko aidosti vaan yrittää päästä sieltä, mistä aita on matalin ja kerjätä synteja anteeksi, vaikka en ole sen arvoinen.
Minulla on hyvin kompleksinen suhde Jumalaan ja en usko olevani tarpeeksi hyvä. En edes tiedä, mikä hän on ja miten nämä asiat menee.
Mutta pakko on uskoa kuitenkin, mutta Jumala ei ole ilmestynyt minulle sillä tavalla, että tietäisin, mihin uskon.
Sitä paitsi, en ole edes hyvä ihminen vaan aika paska ja ajattelen aika paskamaisia ajatuksia, enkä osaa olla hyvä ja elää hyvin. Olen hyvin ulkokultainen ja en oikein usko, että minusta sillai olisi uskovaiseksi.
Olen koko ikäni rukoillut ja pyytänyt ja anonut ja ei vain ole kukaan puhutellut ja johdattanut.
Minä en kai ole tarpeeksi hyvä tms. kolkuttanut olen, mutta en vain tiedä, mitä teen väärin tms.
Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!
Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.
On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.
Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)
Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
epäilemään" enemmän kuin toiset, tai kokee uskon erilailla, mutta jos sä kuitenkin uskot Jeesukseen ja Jumalaan ja haluat elää Hänen omanaan, niin sulla on kaikki hyvin :)
Luota Herraan, rukoile, lue Raamattua. Siunausta!
ap
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa vaan sen takia että Eva meni ja söi puusta omenan..
Jumala on yhtä todellinen ku puhuva käärme. Hohhoijaa..
Alue: Aihe vapaa
Olen koko ikäni rukoillut ja pyytänyt ja anonut ja ei vain ole kukaan puhutellut ja johdattanut.
Minä en kai ole tarpeeksi hyvä tms. kolkuttanut olen, mutta en vain tiedä, mitä teen väärin tms.