Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mua harmittaa ei-uskovaisten puolesta, ette edes tiedä mistä jäätte paitsi!
24.03.2012 |
Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!
Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.
On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.
Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)
Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
Kommentit (94)
jossa menetät kaiken (puolisosi, lapsesi, läheisesi, työsi, minuutesi jne). Se on rankka paikka - jopa Jumalan avulla.
Olen kyllä ollut tilanteessa, jossa ajattelin jo kuoleman olevan helpotus ja ulospääsy elämästä, jossa en nähnyt enkä kokenut mistään enää toivoa, merkitystä tai iloa. En siis _mistään_. Se oli raastavaa.
Olisin valmis luopumaan mistä tahansa muusta elämässäni, paitsi Jumalasta. Minkä tahansa muun menetyksen voisin kestää, Jumalan avulla, mutta ilman Herraa mulla ei olisi mitään, sitä en kestäisi millään.
ap
En todellakaan toivo itseni tai kenenkään muunkaan menettävän puolisoaan tai lapsiaan tms.
Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Herra on luvannut olla kanssani. Tiedän, että jos joskus joutuisinkin noin pahaan paikkaan, mulla olisi voimallinen auttaja, paras mahdollinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielisairaalat on pullollaan uskovaisia?
Vastaanpa itse: Uskovaisuus on yksi mielisairauden oire.
lukenut ihmeiden oppikurssin? Jos et ole, suosittelen. Suosittelen sitä kaikille, myös teille, jotka ette usko Jumalaan.
Raamatussa on paljon sellaista, jonka sen kirjoittavat ovat ymmärtäneet väärin. siis Jeesuksen puheita on ymmärretty väärin ja ihmeiden oppikurssissa Jeesus oikaisee nämä väärät käsitykset.
Jeesus itse ei tietenkään fyysisesti ole tuota opusta kirjoittanut, vaan jälleen ihminen joka toimi hänen puolestaan. Voitte tutustua aiheeseen googlaamalla.
Kiitos ketjusta.
Voitko rukoilla puolestani?
Haluaisin että rukoilet minulle vahvaa suhdetta Jumalaan.
Uskon Jumalaan mutta en koe itseäni uskovaiseksi. Olen lukenut raamattua jo reilun vuoden niin että saan todella iloni raamatusta. Uskon myös vahvasti mutta silti en tunne että saan yhteyttä Jumalaan. Tuntuu kuin jotakin puuttuisi. Haluaisin että rukoilet että Jeesus tulisi sydämeeni.
Susanna
mielisairaalat on pullollaan uskovaisia?
Vastaanpa itse: Uskovaisuus on yksi mielisairauden oire.
toivon, luottamuksen ja jaksan taas elää ja nauttia elämästä ja läheisistäni, enkä enää toivo kuolevani päästäkseni pitkästä "piinasta".
Että tällaista "mielisairautta" poden kyllä mielelläni :P
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ole mitenkään varma että usko Jumalaan minut tästä suosta auttaa ylös.
jossa menetät kaiken (puolisosi, lapsesi, läheisesi, työsi, minuutesi jne). Se on rankka paikka - jopa Jumalan avulla.
Olen kyllä ollut tilanteessa, jossa ajattelin jo kuoleman olevan helpotus ja ulospääsy elämästä, jossa en nähnyt enkä kokenut mistään enää toivoa, merkitystä tai iloa. En siis _mistään_. Se oli raastavaa.
Olisin valmis luopumaan mistä tahansa muusta elämässäni, paitsi Jumalasta. Minkä tahansa muun menetyksen voisin kestää, Jumalan avulla, mutta ilman Herraa mulla ei olisi mitään, sitä en kestäisi millään.
ap
En todellakaan toivo itseni tai kenenkään muunkaan menettävän puolisoaan tai lapsiaan tms.
Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Herra on luvannut olla kanssani. Tiedän, että jos joskus joutuisinkin noin pahaan paikkaan, mulla olisi voimallinen auttaja, paras mahdollinen.ap
Kiitos ketjusta.
Voitko rukoilla puolestani?
Haluaisin että rukoilet minulle vahvaa suhdetta Jumalaan.
Uskon Jumalaan mutta en koe itseäni uskovaiseksi. Olen lukenut raamattua jo reilun vuoden niin että saan todella iloni raamatusta. Uskon myös vahvasti mutta silti en tunne että saan yhteyttä Jumalaan. Tuntuu kuin jotakin puuttuisi. Haluaisin että rukoilet että Jeesus tulisi sydämeeni.
Susanna
ellei siellä jo olekin :)
vinkkaan myös hyvästä sivustosta, kotisatama.net -> rukouspalvelu -> sielunhoito ja keskustelu, voit vaikkapa kirjoittaa tuon viestisi sinne ja lähettää sen nimettömänä "oikeille" sielunhoitajille. Itse sain suurimman avun tuolta kautta, suosittelen lämpimästi :)
Siunausta sinulle, Susanna!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tullut sellainen rauha, että minun ei tarvitse miettiä, uskonko vai enkö usko. Kirjaimellisesti en pysty koskaan uskomaan, mutta tämä ei ole minkäänlainen ongelma minulle, että ei ole olemassa mitään kirjaimellista johdatusta. En sellaiseen voi uskoa ja koko maailmankuvani- ja itse asiassa myös Jumala-kuvani on sellainen, että ei siihen mitään senkaltaista mahdollistaisikaan.
Raamattuun kirjaimellisesti uskominen vaatii paitsi todella rajoittunutta tietoa maailmasta, niin itsekästä otetta maailmanhistoriaan ja ihmiskuntaan, ettei oma uskoni sellaiseen ikipäivässä taivu. Mutta missään muualla kuin vallanhimoisten uskovaisten taholla ei ole vaadittu uskomaan mihinkään kirjaimellisesti.
Minulle kyse on siitä, että minun ei tarvitse pähkäillä, suorittaa, päteä tai olla mitään, mitä en ole, vaan saan ottaa vastaan armon myös ilman varsinaista "uskoa". Tiedän liikaa uskontojen historiasta ja pystyn yhdistämään nämä nykiset uskonnot osaksi paljon vanhempaa uskontojärjestelmeien jatkumoa. Silti peruskysymykset, mitä ihmiset ovat pohtineet ja minkä kanssa kamppailleet, ovat samoja. Tämä riitää minulle, olen osa jatkumoa ja samalla ainutlaatuinen ihminen. Ja saan olla kiitollinen ja rauhassa. Tavallaan uskoassa ilman uskoa.
että lukekaapa tämä ketju alusta loppuun ja hävetkää!
Miten voikin joku (uskovainen tai uskomaton ihan sama) korottaakin itsensä siihen pisteeseen että kuvittelee oman mielipiteensä olevan ainoa oikea??
Sitä en käsitä en sitten millään..
Nämä ovat USKON asioita, faktoilla ei ole mitään tekemistä näiden kanssa, ei uskovaisen eikä ateistin faktoilla..
Toki jokaisella on omat faktansa mutta kun ne eivät välttämättä ole tosia ja siten näiden faktojen kautta on ihan turha väitellä, tapella tai sotia siitä kuka faktoineen on oikeassa.
Yrittäkää nyt vaan elää sovussa ja eläkää elämänne hyvin antaen muillekin se mahdollisuus kyseenalaistamatta sitä toista tapaa..
Näin sanoo oma uskontoni, jonka en väitä olevan se ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lukekaapa tämä ketju alusta loppuun ja hävetkää!
Miten voikin joku (uskovainen tai uskomaton ihan sama) korottaakin itsensä siihen pisteeseen että kuvittelee oman mielipiteensä olevan ainoa oikea??
Sitä en käsitä en sitten millään..Nämä ovat USKON asioita, faktoilla ei ole mitään tekemistä näiden kanssa, ei uskovaisen eikä ateistin faktoilla..
Toki jokaisella on omat faktansa mutta kun ne eivät välttämättä ole tosia ja siten näiden faktojen kautta on ihan turha väitellä, tapella tai sotia siitä kuka faktoineen on oikeassa.Yrittäkää nyt vaan elää sovussa ja eläkää elämänne hyvin antaen muillekin se mahdollisuus kyseenalaistamatta sitä toista tapaa..
Näin sanoo oma uskontoni, jonka en väitä olevan se ainoa oikea.
Uskovaisten ei tarvi tulla mulle tuputtaan uskoaan oli se kuinka ihanaa hyvänsä. En mäkään mene uskovaisten luo käännyttämään heitä pois uskosta!
Enkä ole mitenkään varma että usko Jumalaan minut tästä suosta auttaa ylös.
jossa menetät kaiken (puolisosi, lapsesi, läheisesi, työsi, minuutesi jne). Se on rankka paikka - jopa Jumalan avulla.
Olen kyllä ollut tilanteessa, jossa ajattelin jo kuoleman olevan helpotus ja ulospääsy elämästä, jossa en nähnyt enkä kokenut mistään enää toivoa, merkitystä tai iloa. En siis _mistään_. Se oli raastavaa.
Olisin valmis luopumaan mistä tahansa muusta elämässäni, paitsi Jumalasta. Minkä tahansa muun menetyksen voisin kestää, Jumalan avulla, mutta ilman Herraa mulla ei olisi mitään, sitä en kestäisi millään.
ap
En todellakaan toivo itseni tai kenenkään muunkaan menettävän puolisoaan tai lapsiaan tms.
Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Herra on luvannut olla kanssani. Tiedän, että jos joskus joutuisinkin noin pahaan paikkaan, mulla olisi voimallinen auttaja, paras mahdollinen.ap
Olen todella pahoillani menetyksestäsi :/
Herra voi nostaa sinut suosta ylös, voi nostaa vaikka sinusta ei nyt tuntuisikaan siltä. Hän on Kaikkivaltias, Hän pystyy ihmeellisiin tekoihin. Rukoile apua, saat sitä kun pyydät. Siunausta sinulle, rukoilen puolestasi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitsä vain miettii, että kuinka montaa kertaa voi epäonni kohdata samaa perhettä/henkilöä. Eikö tämä jo riitä..?? Miksi minulle annetaan kaikki nämä koettelemukset..? Kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.
Enkä ole mitenkään varma että usko Jumalaan minut tästä suosta auttaa ylös.
jossa menetät kaiken (puolisosi, lapsesi, läheisesi, työsi, minuutesi jne). Se on rankka paikka - jopa Jumalan avulla.
Olen kyllä ollut tilanteessa, jossa ajattelin jo kuoleman olevan helpotus ja ulospääsy elämästä, jossa en nähnyt enkä kokenut mistään enää toivoa, merkitystä tai iloa. En siis _mistään_. Se oli raastavaa.
Olisin valmis luopumaan mistä tahansa muusta elämässäni, paitsi Jumalasta. Minkä tahansa muun menetyksen voisin kestää, Jumalan avulla, mutta ilman Herraa mulla ei olisi mitään, sitä en kestäisi millään.
ap
En todellakaan toivo itseni tai kenenkään muunkaan menettävän puolisoaan tai lapsiaan tms.
Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Herra on luvannut olla kanssani. Tiedän, että jos joskus joutuisinkin noin pahaan paikkaan, mulla olisi voimallinen auttaja, paras mahdollinen.ap
Olen todella pahoillani menetyksestäsi :/
Herra voi nostaa sinut suosta ylös, voi nostaa vaikka sinusta ei nyt tuntuisikaan siltä. Hän on Kaikkivaltias, Hän pystyy ihmeellisiin tekoihin. Rukoile apua, saat sitä kun pyydät. Siunausta sinulle, rukoilen puolestasi.
ap
En minäkään ala käännyttää uskovaisia ateisteiksi tai pidä heidän elämäntapaansa vääränä (joskaan en sitä täysjärkisenäkään pidä, 2000-luvulla kuitenkin ollaan). Sen sijaan nämä uskovaiset ihan kirkkain silmin väittävät, että heidän elämäntapansa on se ainoa oikea ja vain heidän jumalansa on ainoa todellinen. Kaikkein paksuin väite on se, että "kyllä te ateistitkin vielä avaatte silmänne" jne. Voi elämä! Tänäänkin tuli joku helvetin hihhuli oven taakse antamaan lehtisiä. Joo-o... Mitähän olis tuumannut meidän aviottomista lapsista ja ties mistä kamalista synneistä mitä ollaan tehty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!
Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.
On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.
Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)
Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
lukematta muita vastauksia, anteeksi.
En ole uskovainen mitenkään, mutta rukoilen päivittäin,uskon Jumalaan ja noudatan tiettyjä sääntöjä. Se,että on uskossaan vahva ei mielestäni tarkoita,että tarvitsee julistaa mitenkään uskoaan,ei laskea kirkossa käyntejään, eikä niitä palvelusaikojaan muissa seurakunnissa.
Tieto siitä, että Jumala auttaa riittää...ilman isompaa mesoamista, tieto ja varmuus riittää.
ihmistä, joka nykytieteen valossa uskoo tosissaan ties mihin satuihin ja luomiskertomuksiin. Ihan päteviä uskomuksia nuo varmaan olivat vielä joskus keskiajalla, kun muusta ei ollut tietoa ja ihminenhän tunnetusti kaipaa vastauksia. Onkohan nämä "vastaukset" kuitenkaan ihan järkeviä enää nykypäivänä? Uskooko uskovaiset tosiaan, että kaikki tieteen latelemat näytöt ovat ihan pelkkää kusetusta ja heidän jumalansa on tämän kaiken tehnyt ja niin edeleen? Mistäs ne voi edes tietää, onko se oma jumala oikea, tähän maailmaan mahtuu jos jonkinlaista uskovaa ja jumalaa, mistäs sitä tietää mihin pitää uskoa että varmasti päätyy taivaaseen tai vastaavaan... Yksinkertaisen ihmisen hommaa.
Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!
Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.
On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.
Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)
Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
lukematta muita vastauksia, anteeksi.
En ole uskovainen mitenkään, mutta rukoilen päivittäin,uskon Jumalaan ja noudatan tiettyjä sääntöjä. Se,että on uskossaan vahva ei mielestäni tarkoita,että tarvitsee julistaa mitenkään uskoaan,ei laskea kirkossa käyntejään, eikä niitä palvelusaikojaan muissa seurakunnissa.
Tieto siitä, että Jumala auttaa riittää...ilman isompaa mesoamista, tieto ja varmuus riittää.
Jumalaan ja rukoiletkin päivittäin? Sitähän se uskovaisuus on :)
En minäkään julista uskoani, paitsi täällä palstalla :D Haluaisin kyllä "julistaa" muutenkin, mutta vielä mulla ei ole siihen tarpeeksi rohkeutta tai jotakin, tai sitten se ei vaan ole annettu minun tehtäväkseni, irl, mene ja tiedä :)
Ja et lukenut vastauksiani ketjussa, mutta kirjoitin että mäkään en edes käy kirkossa, haluaisin kyllä mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Ei se tosiaan ole uskovaisuuden mittari, kuten sanoit :)
ap
Kun tulin järkiini, tajusin ettei Jumalan olemassaolosta ole mitään todisteita. Nyt oloni on paljon parempi. Älä siinä harmistu. Elämäsi on yhtä merkityksetön uskosta mielikuvitusystäviin huolimatta.
En minäkään ala käännyttää uskovaisia ateisteiksi tai pidä heidän elämäntapaansa vääränä (joskaan en sitä täysjärkisenäkään pidä, 2000-luvulla kuitenkin ollaan). Sen sijaan nämä uskovaiset ihan kirkkain silmin väittävät, että heidän elämäntapansa on se ainoa oikea ja vain heidän jumalansa on ainoa todellinen. Kaikkein paksuin väite on se, että "kyllä te ateistitkin vielä avaatte silmänne" jne. Voi elämä! Tänäänkin tuli joku helvetin hihhuli oven taakse antamaan lehtisiä. Joo-o... Mitähän olis tuumannut meidän aviottomista lapsista ja ties mistä kamalista synneistä mitä ollaan tehty?
Mä olen tehnyt syntiä, teen joka päivä, vaikken haluaisikaan. Olen epätäydellinen, kaikki me ihmiset ollaan syntisiä.
Mullakin on sitäpaitsi avioton lapsi, vieläpä ex-AVOmiehelle. (Nykyään kyllä olen naimisissa)
Että sellaista.
ap
ps. lappusia jakanut henkilö ovellasi taisi olla Jehovan todistaja, en kyllä tiedä mitä he ajattelevat mistäkin. Itse olen "tavis" ev.lut.
meillä ei olisi sotia... voi kuinka kamalaa tämä olisi!
:OOOOOOOOOOOOOOOOO
vittu!
Alue: Aihe vapaa
Niin se vaan menee.
Onneksi luottamus Herraan kuitenkin riittää.
Olen todella pahoillani, että miehesi pettää sinua. Minä en osaa sinua luultavastikaan auttaa, uskovaisena tietysti ehdottaisin sinulle rukousta. Rukousta siihen, että miehesi lopettaisi pettämiset, ja sinulle voimia, sekä suhteenne eheytymistä.
ap