Mua harmittaa ei-uskovaisten puolesta, ette edes tiedä mistä jäätte paitsi!
Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!
Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.
On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.
Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)
Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
Kommentit (94)
Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!
Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.
On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.
Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)
Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!
On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)
En usko yliluonnolliseen, uskon luontoon, evoluutioon ja siihen että ei ole kohtaloa, johdatusta tai "herraa".
Sinä löydät lohtusi siitä yliluonnollisesta "herrasta".
Minä löydän lohtuni luonnosta, sen harmoniasta ja syklistä. En usko että ihmisten elämä olisi jonkun muokattavissa ja johdettavissa. Ei muidenkaan eläinten ole, vaan meidän kaikkien elämä kulkee elämän kiertokulun mukaan: synnymme, elämme ja kuolemme. Se mitä elämällä teemme, on vain meistä itsestämme kiinni. Meidän päätöksistämme.
Minulla ei ole sinun uskoasi vastaan siltikään mitään. Minulla on hyvä ystävä joka uskoo enkeleihin, mutta ei se tee hänestä vähempää silmissäni.
Silti, henkilökohtaisella tasolla minua ärsyttää miltei kaikkien uskontojen pakonomainen ihmisen jalustalle nostaminen. Ihminen on vain eläin. Ei mitään muuta. Jos ihmisellä on sielu, niin silloin se sielu löytyy kaikilta muiltakin eläviltä. Se että pystymme puhumaan, ei ole merkki siitä että olisimme eläinkunnan kuninkaita. Kommunikoivathan sudet ja hirvetkin. Enkä usko myöskään että ihminen olisi kaikista eläimistä älykkäin.
Ihminen on nostanut itsensä jalustalle ja se osoittaa ihmisen typeryyden. Me emme kontrolloi mitään muuta kuin itseämme, eikä kukaan kontrolloi "kohtaloamme".
Mutta asiaan: Jospa antaisit meidän ei-kristilliseen-jumalaan/muihin jumaliin/mihinkään jumalaan uskovien tai uskomattomien elää niinkuin elämme. Minä olen löytänyt oman rauhani, enkä sitä tyrkytä kenellekään (tämän myös lasken miltei kaikkien teistisien uskontojen viaksi, tyrkyttämisen ja käännyttämisen), ellei joku tule minulta asiasta kysymään.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jooko?
Miten niin ilman uskoa ei olisi sotia? Onhan lähihistoria tuntenut täysin ateistisia järjestelmiä, mutta kovin sotaisia nekin olivat (ja ovat) ja toisinajattelijoiden vainoa ei pidättele niisä mikään.
Toki uskontojen nimissä soditaan, mutta lähihistorian kokeilut, joissa valtio on täysin korvannut uskonnot eivät ole vakuuttaneet rauhanomaisuudellaan kyllä yhtään.
ja huomasin kuinka paljon se herra ja seurakunta suojelee ja auttaa. Kun mut uskovana, itseäni avioliittoon säästävänä, kilttinä tyttönä raiskattiin, totesi seurakunta (sen mukana kaikki kaverit) että mun kanssa ei voi enää olla, koska joudun helvettiin esiaviollisesta seksistä. Potkaistiin henkisesti ulos seurakunnasta. Sillon totesin, että jos kerta kaikki maailmassa on jumalan syytä ja ansiota, ja uskovat hänen kansaansa, ja haluavat mut tollaseen tilanteeseen, niin jumala ei ole sellainen jonka kanssa haluan olla missään tekemisissä.
ja huomasin kuinka paljon se herra ja seurakunta suojelee ja auttaa. Kun mut uskovana, itseäni avioliittoon säästävänä, kilttinä tyttönä raiskattiin, totesi seurakunta (sen mukana kaikki kaverit) että mun kanssa ei voi enää olla, koska joudun helvettiin esiaviollisesta seksistä. Potkaistiin henkisesti ulos seurakunnasta. Sillon totesin, että jos kerta kaikki maailmassa on jumalan syytä ja ansiota, ja uskovat hänen kansaansa, ja haluavat mut tollaseen tilanteeseen, niin jumala ei ole sellainen jonka kanssa haluan olla missään tekemisissä.
erittäin tapaturma-altis. Nyt taas paraikaa operoitoitavana nilkan kierteismurtuman vuoksi. Elämässään selvinnyt pahoistakin onnettomuuksista, monessa ollut hengen lähtö/vammautuminen lähellä. Eronnut kirkosta. Minä itse (vaimo) uskon enkeleihin jotka suojelevat pohjimmiltaan hyviä ihmisiä. En usko Jeesukseen tai Jumalaan perinteisessä mielessä. Uskon enkeleihin jotka johdattavat ja suojelevat ihmisiä. Ihminen itse päättää haluaako olla hyvä vai huono ihminen. Jos sisimässäään päättää olla hyvä, silloin myös enkelit suojelevat ja johdattavat oikealle, hyvälle tielle. Elämä on täynnä valintoja, hyvässä ja pahassa. Mutta jos uskot huomiseen, parempaan hyvään elämään silloin myös saat sen, vaikkakin joskus se saattaa olla kivikkoinen ja risuinen tie. Mielestäni Jeesus oli humanoidi, oman aikansa skitsofreenikko johon ihmiset hullaantuivat. Enkelitä on oikeasti olemassa, niillä vain on joskus vähän kiire.
ja huomasin kuinka paljon se herra ja seurakunta suojelee ja auttaa. Kun mut uskovana, itseäni avioliittoon säästävänä, kilttinä tyttönä raiskattiin, totesi seurakunta (sen mukana kaikki kaverit) että mun kanssa ei voi enää olla, koska joudun helvettiin esiaviollisesta seksistä. Potkaistiin henkisesti ulos seurakunnasta. Sillon totesin, että jos kerta kaikki maailmassa on jumalan syytä ja ansiota, ja uskovat hänen kansaansa, ja haluavat mut tollaseen tilanteeseen, niin jumala ei ole sellainen jonka kanssa haluan olla missään tekemisissä.
Miksi syytät Jumalaa?
Silloin kun seurakunnassa asiat ovat hyvin, ylistellään Herraa ja hehkutetaan, kuinka tämä uskovien yhteys on niin ihanaa ja jumalallista ja kuinka kaikki hyvä tulee Herralta.
Mutta sitten kun tapahtuu jotain pahaa, ihminen kärsii ja joutuu uskonkriisiin, sanotaankin että ihmiset ovat vajavaisia eikä Jumalaa saa syyttää. Näin itse asiassa käännetään tapahtuma uhrin itsensä syyksi: vika onkin uhrin, joka syyttää väärää puuta (Jumalaa) ja jonka pitäisi antaa anteeksi virheitä tehneille uskonveljilleen tai -sisarilleen. Pahimmassa tapauksessa seurakunnassa ei edes myönnetä virheitä saati kanneta niistä vastuuta, vaan peitellään ongelmat "Herra armahtaa ja pitää antaa anteeksi" -löpinöihin. Tässä vääryyttä kärsinyt ihminen jää aivan yksin. Ei mikään ihme, jos ei sen jälkeen paljon houkuttele jäädä seurakuntaan tai edes uskoon.
Ymmärrän täysin, jos tuollaiset kriisit tappavat koko uskon. Kaikenlaista paskaa annetaan tapahtua ja sitten syytetään yksin jätettyä ihmistä, joka ei kaiken keskellä enää jaksakaan pitää kiinni Jumalasta.
Hävetkää.
Kasvoin uskovassa perheessä enkä kaipaa sitä ahdasmielisyyttä enää.
Vanhempasi tekivät virheitä, mutta sinun pitää nähdä niiden läpi Jumalan oikea luonne. Jumala on oikeasti hyvä, sinä et vain tajua sitä. Siukkista!
NOT. ;)
t. 92
että hän on erehtymätön ja täysin hyvä ja täydellinen ihminen. Tai että PITÄISI olla. (Ja sitten syytetään Jumalaa, kun näin ei olekaan?)
Me uskovaisetkin kun ollaan kuitenkin epätäydellisiä, syntisiä, tehdään vääriä asioita, loukataankin, tahtomattamme ja kyllä joskus valitettavasti myös tahallaankin. Ei niin saisi tehdä, mutta kukaan meistä ei tässä maailmassa tule täydelliseksi, vaikka uskossa olisikin. Se on valitettavaa, mutta niin se vaan menee.
Ihmiset ovat pahoja, paljon tapahtuu pahaa.
Toki meidän pitäisi tukea heikkoja, pitäisi rakastaa lähimmäisiään niin kuin itseään. Se on pyrkimys, mutta täydelliseksi tässäkään tuskin kukaan täällä maan päällä vielä pääsee.
Taivaassa kaikki on sitten täydellistä, siellä ei ole surua eikä murhetta eikä pahuutta.
...sitä odotellessa :)
t. ap
ja positiivinen ja löydän ilon niistä paskoistakin hetkistä ja vaikeista ajoista. Mä en vaan tarvitse siihen mitään muuta kun mun oman perheeni, joka on todellista. Tuo sun tukesi on ihan sun mielikuvituksesi ansiota. Muttei se mitään, pidä hauskaa uskosi kanssa! Mä olen mieluummin rakastunut mun mieheeni ja lapsiini.
Voihan se olla vapauttavaa,..
Juu joskus kävin tekemässä jutun Naantalilaisista Marian sisarista...olihan se metkaa kun nunna sanoi, että puhelinlaskua ja sähkölaskua tippuu luukusta eikä hajuakaan millä ne maksetaan. Mutta ei hätää totesi nunna onnellisena "jotenkin Jumala järjestää rahat maksupäivään mennessä"
Toihan olisi tosi kätevä näin perheelliselle..jätetään laskut Jumalan huomaan..
Ap vaikuttaa jättäneen aivot narikkaan, usko jutut on silkkaa aivopesua.No thanks.
todistaa kaikki jeesuksen "ihmeteot"