Mua harmittaa ei-uskovaisten puolesta, ette edes tiedä mistä jäätte paitsi!

Olen kuule "kokeillut" uskoon tuloa monissa elämän kriiseissä, mutta kun ei pysty, niin ei pysty. Koko hemmetin uskonto on niin käsittämättömän epälooginen systeemi, ettei moiseen järki-ihminen voi uskoa. Miksei Jumala muuten pelasta niitäkin, jotka eivät usko? Minä olen ihan hyvä ihminen, mutta en vain pysty uskomaan. Joudunko nyt sitten kadotukseen, vai?

Tieto lisää tuskaa. Mutta tyhmäksi en silti halua. On muitakin väyliä voida hyvin. Itse tunnen suurta onnellisuuden tunnetta monta kertaa päivässä. Ihan oikeasta elämästä, en harhoista.

mulla ei ole mitään hätää ja tämä elämä riittää mainiosti. Aikanaan sitten teen tilaa uusille ihmisille.

Oikeasti, uskoon tulo ja Jumalan läheisyydessä eläminen ja henkilökohtaisen suhteen muodostuminen Herraan on aivan parasta, mitä tiedän!

Ja ihan oikeasti ja konkreettisesti, ei mitään sanahelinää tai "vertauskuvallista" puhetta.

On aivan mahtava tunne, kun huomaa kuinka Herra oikeasti auttaa ja "puhuu" ja johdattaa. Ihan siis niin konkreettisesti, ettei jää enää epäselväksi eikä voi laittaa "sattumien" piikkiin Herran huolenpitoa.

Uskossa oleminen on vähän kuin olisi koko ajan rakastunut. Tietenkin elämässäni on edelleen vaikeuksia, mutta niistä selviää helpommin ja perusvire pysyy iloisena, toiveikkaana, luottavaisena ja "rakastuneena" koska tiedän olevani Herran lähellä :)

Oikeasti, kokeilkaa! Ette voi edes kuvitella mitä kaikkea usko elämäänne tuokaan!

On aivan mahtava asia tietää, että kävi elämässä ihan mitä tahansa, mulla ei ole mitään hätää :)

ihan rauhassa työntää jumalasi ym satuolentosi perseeseesi.

Ei katsos olemattomien juttujen palvonta PALJOA KIINNOSTA!

Sairasta uskoa vielä 2000-luvulla olemattomiin asioihin!

Näin ei-uskiskena tuntuisi kamalalta olla niin täynnä itseään, että kuvittelisi jumalansa valinnneen juuri MINUT, eikä kaikkia muita jotka rukoilevat jumalansa armoa ja johdatusta koska he eivät tietenkään rukoile yhtä aidon tosissaan kuin juuri MINÄ!



Älkää uskikset ihmetelkö miksi me muut hieman ylenkatsomme teitä ja teidän megaegojanne.

ja sitten luovuin uskosta. Tästä on nyt muutama vuosi aikaa. Olen nykyään paljon tyytyväisempi ja tasapainoisempi kuin uskovaisena. Oikein puistattaa ajatus, että pitäisi palata entiseen.



Mitäs sanot tähän, ap?

haluaisin silti kysyä että miksi luovuit uskosta noin pitkän ajan jälkeen?

Olen kuule "kokeillut" uskoon tuloa monissa elämän kriiseissä, mutta kun ei pysty, niin ei pysty. Koko hemmetin uskonto on niin käsittämättömän epälooginen systeemi, ettei moiseen järki-ihminen voi uskoa. Miksei Jumala muuten pelasta niitäkin, jotka eivät usko? Minä olen ihan hyvä ihminen, mutta en vain pysty uskomaan. Joudunko nyt sitten kadotukseen, vai?

että Herra antaisi sulle uskon.

Mullakin meni kyllä niin, että en heti "tullut uskoon" näin voimallisesti kuin nyt olen ollut pari vuotta, olen oikeastaan ollut tapauskovainen jo teinistä saakka, mutta jostain syystä "tajusin" koko homman vasta pari vuotta sitten. Tajusin siis oikein oikeasti sen, että Jeesus on kuollut munkin syntien puolesta, ja rakastaa minua.

Tottakai tuon olin kuullut ja luullut ymmärtäväni jo vuosikaudet, ainahan sitä "toitotetaan". Jotenkin se ei silti ollut mennyt perille, ennenkuin pari vuotta sitten. Tajusin, mitä se oikeasti merkitsee, sain kokea Herran rakkauden, se oli todella voimallinen ja yliluonnollinen kokemus, sellainen, jonka jälkeen ei voi enää koskaan epäillä Jumalan olemassaoloa.

Ehkä sä saat kokea saman, tai jotain minkä Herra katsoo sulle sopivaksi? Rukoile, luultavasti asia selviää, ennemmin tai myöhemmin :)

ap

Sama kun joku kehuisi kuinka ihanaa on olla hullu, joka uskoo olevansa joku itsevaltias joka voi tehdä mitä tahansa.

ei-ap

Ensimmäinen mieheni oli uskis ja kuljin myös tapahtumissa. Mutta kun ei voi uskoa niin ei voi. Itseään ei voi pakottaa uskomaan, ja vain tietynlaisen psyyken rakenteen omaavat ihmiset kykenevät varsinaisen uskoontulon kaltaiseen hurmokselliseen tilaan.

sitten tehnyt asian niin helvetin hankalaksi. Jos minä nyt olen sattunut syntymään ateistiperheeseen, niin on pikkasen vaikea alkaa uskoa henkiolentoihin. Miksei Jumala voinut antaa edes pientä merkkiä, kun teini-ikäisenä rukoilin varmaan kaksi vuotta joka päivä, kun voin todella huonosti. Ei mitään, ei yhtikäs mitään.



No nykyään kestän elämään ihan ilman henkiolentoja, enkä halua olla mitenkään tukemassa täysin epäoikeudenmukaista systeemiä. Ällöttää eräs tekopyhä uskis-tuttavani, joka aina sanoo, kun hänellä on mennyt joku asia putkeen, että "kyllä Jumala omistaan huolen pitää". Joopa joo, kenestä pitää, kenestä ei. Eipä pitänyt siitä yhdestäkään lapsesta, jonka vanhemmat häntä hyväksikäyttivät ja hakkasivat vuosikausia.

Missä on jumala kun pieni lapsi kuolee jonkun rattijuopon törttöilystä!? "Tutkimattomia ovat herran tiet?" "Se on jumalan suunnitelma"



JUST JOO!



Ja jos lääkäri leikkaa potilaan ja potilas selviää ja parantuu niin se ei ole lääkärin ansiota vaan jumalan.. "Ylistäkää jumalaa! HALLELUJA" mutta jos lääkäri epäonnistuu, niin se on lääkärin vika..

Olen äärettömän kiitollinen kaikesta mitä elämässäni on. Olen aina omannut turvallisen ja luottavaisen asenteen tulevaisuutta kohtaan. Tiedän, että valinnat, joita olen tehnyt, ja joita teen, ovat oikeita minulle ja arvomaailmalleni. Olen hyvä ihminen ja omaan vankan arvopohjan, joka ohjaa minua. En vahingoita ketään enkä luo pahaa ilmapiiriä ympärilleni. Olen empaattinen ja rehellinen. Olen perustyytyväinen ja positiivinen. Koen välillä valtavan syvällisiä tunteita, erityisesti rakkauden tunteita. Niin, ja en ole uskossa.



Hyvä jos se jollekin on hyvä juttu, mutta hyvää elämää voi elää ilmankin, olla ns hyvä ihminen, täydellisessä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa. En minäkään toitota, että ette Tajuu, miten hienolta minusta tuntuu, vaikka äärettömän onnellinen olenkin.

Näin ei-uskiskena tuntuisi kamalalta olla niin täynnä itseään, että kuvittelisi jumalansa valinnneen juuri MINUT, eikä kaikkia muita jotka rukoilevat jumalansa armoa ja johdatusta koska he eivät tietenkään rukoile yhtä aidon tosissaan kuin juuri MINÄ!

Älkää uskikset ihmetelkö miksi me muut hieman ylenkatsomme teitä ja teidän megaegojanne.

että pelastuisi. Tietysti pitäisi haluta yhteyttä Jumalaan, eikä "juosta karkuun" (tosin voi Jumala siltikin "tavoittaa" :) )

Ja mitä tulee itseään täynnä olemiseen, toivottavasti en sitä ole.. ja jos olenkin, niin tyhjentäköön Herra musta sellaiset kuvitelmat :D

Herra valitsisi meidät kaikki, jos Hän päättäisi siitä asiasta. Mutta meillä on se vapaa tahto. Ei Hän väkisin kenenkään elämään tule.

ap

Se on aika onneton. Rukoilee vaan taukoomatta, mutta ei vaan apua tule. Itse olen ateisti ja ihan tyytyväinen, että olen saanut tänkin elämän ja että joku päivä saa olla olematta.

Missä on jumala kun pieni lapsi kuolee jonkun rattijuopon törttöilystä!? "Tutkimattomia ovat herran tiet?" "Se on jumalan suunnitelma"

JUST JOO!

Ja jos lääkäri leikkaa potilaan ja potilas selviää ja parantuu niin se ei ole lääkärin ansiota vaan jumalan.. "Ylistäkää jumalaa! HALLELUJA" mutta jos lääkäri epäonnistuu, niin se on lääkärin vika..

Mistä tiedät että tuo pieni tyttö on kuollut? Voi olla enemmän elävä kuin sinä olet.

Jos lääkäri leikkaa potilaan ja potilas selviää, pelastaako lääkäri potilaan kuolemalta? Ei pelasta. Me kaikki kuolemme kerran, toiset toisenkin kerran.

Jumalan silmissä ihmisen ikä on silmänräpäys.

T. ei ap vaan eräs joka on vasta oivaltamassa asioita.

Jeesus on todellinen. Sitähän eivät kaikki usko, ymmärrä tai haluakaan uskoa. Me voimme vain kertoa ja olla Herran palveluksessa eri tavoin rakkaudessa. Jeesus tekee työtään omassa aikataulussaan ja omalla tavallaan ihmissydämissä. Moni ottaa sanan vastaan ja pelastuu. Jotkut taas eivät usko, vaikka näkisivät ihmeitä. Miksi? Sitä en tiedä kokonaan. Jumala tietää. Mutta rakkaudessaan Jumala valmisti pelastuksen, johon jokainen voi tarttua uskomalla Jeesukseen (siihen, että Jeesus on Jumalan Poika ja sovitti syntimme kuolemalla ristillä ja että hän myös kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista).



Joku sanoi, että haluaa uskoa, mutta ei ole pystynyt. Uskon keskipistehän ei ole ihminen ja se miten hyvin hän uskoo. Uskon keskipiste on Jeesus Kristus. Katso Kristukseen ristillä, kiinnitä katseesi häneen. Siinä on usko. Jeesus ei torju ketään, joka tulee hänen luokseen. Voit pyytää Jeesusta sydämeesi asumaan, ja hän tulee. Luota siihen. Seurakunnassa ja rukoilemalla ja lukemalla Raamattua usko vahvistuu.

Olen täysin onnellinen ilmankin.



Toisekseen tuo kokeilemaan käskeminen on aika outo kehotus. Usko joko on tai ei ole, se on täysin tahdosta riippumaton. Sanoisin, että se on palikka aivoissa, jota joko ei ole tai sitten se on. Sitä ei voi väkisin sinne laittaa eikä ottaa pois.

Jeesus on todellinen. Sitähän eivät kaikki usko, ymmärrä tai haluakaan uskoa. Me voimme vain kertoa ja olla Herran palveluksessa eri tavoin rakkaudessa. Jeesus tekee työtään omassa aikataulussaan ja omalla tavallaan ihmissydämissä. Moni ottaa sanan vastaan ja pelastuu. Jotkut taas eivät usko, vaikka näkisivät ihmeitä. Miksi? Sitä en tiedä kokonaan. Jumala tietää. Mutta rakkaudessaan Jumala valmisti pelastuksen, johon jokainen voi tarttua uskomalla Jeesukseen (siihen, että Jeesus on Jumalan Poika ja sovitti syntimme kuolemalla ristillä ja että hän myös kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista).

Joku sanoi, että haluaa uskoa, mutta ei ole pystynyt. Uskon keskipistehän ei ole ihminen ja se miten hyvin hän uskoo. Uskon keskipiste on Jeesus Kristus. Katso Kristukseen ristillä, kiinnitä katseesi häneen. Siinä on usko. Jeesus ei torju ketään, joka tulee hänen luokseen. Voit pyytää Jeesusta sydämeesi asumaan, ja hän tulee. Luota siihen. Seurakunnassa ja rukoilemalla ja lukemalla Raamattua usko vahvistuu.

t. ap