Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Downin abortointia harkisevat, lukekaa nämä kirjat
24.03.2012 |
KASVUN VUODET - ISYYSPÄIVÄKIRJA
Aikamedia 2011
ISBN 978-951-606-956-5
262 s
Kirjan takakannen esittely: Pastori Kari Honkanen kertoo isyyspäiväkirjassaan avoimesti ja koskettavasti tunnoistaan kehitysvammaisen Joosua-pojan isänä. Hän kuvaa tällä hetkellä seitsemänvuotiaan Joosuan ja koko perheen elämään mahtuneita dramaattsia hetkiä, kipuja ja itkuja, mutta myös arjen iloja ja huvittavia kommeluksia. Isyyspäiväkirja on ajatuksia antava, elämänmakuinen teos.
OIKEUS ELÄÄ - ISÄN RASKAUSPÄIVÄKIRJA
Aikamedia 2005
ISBN 951-606-716-6
237 s
Takakannen teksti: Tunnetun kirjailijan koskettava kannanotto vammaisen lapsen odotukseen ja ensimmäiseen elinvuoteen. Kari Honkanen asuu perheensä kanssa Itävallassa, missä myös kuopus syntyi. Vanhempien päättäväinen asenne aborttia kohtaan herätti ihmetystä maan laajuisesti, ja Honkaset ovat olleet suosittu ohjelmakohde Itävallan televisiossa.
Kommentit (77)
niin miten ihmeessä sitten selviää, jos se tilanne tuleekin eteen? Down on kuitenkin lievä vamma moneen muuhun vammaan verrattuna.
Miksi pitäisi ehdon tahdoin tänne vammaista synnyttää? Pakko on eriasia, jos se eteen tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei jaksa. Niin miten sitten jaksaakin pakon edessä?
http://www.helistin.fi/?page=7642486&id=8734464
Laki sallii vammaisabortin vielä viikolla 24
Samalla viikolla syntynyt keskonen pystytään usein pelastamaan
ei jaksa. Niin miten sitten jaksaakin pakon edessä?
<a href="http://www.helistin.fi/?page=7642486&id=8734464" alt="http://www.helistin.fi/?page=7642486&id=8734464">http://www.helistin.fi/?page=7642486&id=8734464</a>
Laki sallii vammaisabortin vielä viikolla 24
Samalla viikolla syntynyt keskonen pystytään usein pelastamaan
Ja syyt voi olla eri kuin down tossa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi muuta sanoa.
Ja niin sen kuuluu mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. ystäväni rett- tyttö, joka syntyi 10- pisteen vauvana, kehittyi liki kolmevuotiaaksi jopa edellä ikäisiään, mutta tänään on liikunta- ja puhekyvytön 24/7 hoidettava.JA AIVAN IHANA IHMINEN.
Minua kuvottaa nämä julmat kommentit täällä!
Jos sinä vammaudut vaikka auto- onnettomuudessa, saako sinut tappaa?
Ei voi muuta sanoa.
Ja niin sen kuuluu mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä vammaudut vaikka auto- onnettomuudessa, saako sinut tappaa?
Ei voi muuta sanoa.
Ja niin sen kuuluu mennäkin.
Tuskin täällä kovinkaan moni haluaa olla vihannes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä vammaudut vaikka auto- onnettomuudessa, saako sinut tappaa?
Ei voi muuta sanoa.
Ja niin sen kuuluu mennäkin.
Tuskin täällä kovinkaan moni haluaa olla vihannes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(56/74)
55 mitä sinä siis tekisit, jos sinulle kuitenkin syntyisi vammainen vauva?
pitäisin lapsen tai antaisin adoptioon. Luultavasti harkitsisin adoptiota joka tapauksessa. Tiedän omat voimavarani, ja sori nyt vaan, mutta minä haluan terveen lapsen, niin kamala asia kuin se näköjään onkin. Sitä paitsi tieten tahtoen vammaisen synnyttäminen tähän maailmaan on täysin eri asia kuin esim. synnytyksessä tai myöhemmin vammautunut lapsi.
Kylläpä tosiaankin voi!
Mun lapsi ainakin nauttii elämästään täysin siemauksin. Ei hän murehdi huomisesta!
Minä joskus suutun ja huudankin, murehdin asioita.
Down-lapseni sanoo minulle hellästi :"Äiti, anna olla!"
Ja arvaa tuleeko sellainen olo, et just niin, onko tämä ja tämä asia niin vakavaa, että tarviis suuttua ja hermostua?
Joku, joka miettii, ettei vammaiset voi rikastuttaa vanhempiensa elämää, ovat mielestäni väärässä, niin väärässä!
He nimenomaan antavat elämään hyvin paljon, eri näkökulmiakin. Pitääkö pikkuasioista vetää kilareita? Paljon olen saanut myös oikeita ystäviä vammaiseni kautta.
Tykkäämme matkustaa ja vammainen poikamme on aina mukana kaikkialla. Hän osaa odottaa vuoroaan ja on kärsivällinen. Hän ei ole koskaan ketään haukkunut, hän ei koskaan satuta toisia puheilla, eikä teoilla.
En ole koskaan hävennyt lastani, en koskaan.
En edes silloin, kun lapseni leikki yksin mummolan pihalla ja naapurin rouva tuli valokuvaamaan häntä. Hän ei tiennyt, että lasta seurataan ikkunasta. Äitini oli sitä mieltä, että kamerasta on kuvat tuhottava. Minä en ollut. Minä sanoin, että laita kuvat vaikka lehteen, en minä poikaani häpeä!
Milloin olette kuulleet, että Down-ihminen olisi tappanut jonkun? Minä en koskaan. Normaalit ihmiset sen sijaan tappavat jatkuvasti jopa ystäviään. Näin se on maailma julmaa
ap oli hyvä, kun laittoi mietittävää. Kyllä se hyvä on miettiä asioita monelta kantilta - mitä sitten jos asiat eivät menekään niin kuin odottaa.
Mä suhtauduin hyvin ristiriitaisesti näihin seulontoihin. Menin vain ultraan, en halunnut veriseuloja. En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos ultrassa olisi löytynyt jotain erikoista. Tätä ei onneksi tarvinnut miettiä.
Mulla on lievästi kehitysvammainen sisko. Hänen vammaansa ei seuloista olisi nähnyt. Joten miksi ihmeessä olisin vaivautunut? Hänen vammansa epäilen johtuvan vaikeasta synnytyksestä. Tämä oli minun suurin kauhukuvani. Vamman todellista syytä en varmuudella tiedä, aina sitä syytä ei saa tietää.
Olisinko halunnut abortoida, jos olisin tiennyt saavani down-lapsen tai jopa siskoni kaltaisen lapsen?
Siskoni on minulle rakas ihminen, paino sanalla IHMINEN. Häneen liittyy monia ristiriitaisia asioita. Hän on rakas, mutta välillä todella ärsyttävä. Välillä hän yllättää minut osuvilla sanoillaan, hän osaa olla parhaimmillaan kohteliaisuuden huipentuma.
Samalla siskoni on minulle erittäin kipeä asia. Siksi, että hän ei koskaan tule olemaan niin kuin me muut. Siksi, että joidenkin ihmisten asenteet ovat todella julmia ja kovia, sydämettömiä. Kuten tässäkin keskustelussa näkee. Minun siskoni ei koskaan ole ollut sydämetön. Monta asiaa hän voi olla myös ärsyttävyydessäkin, mutta hän ei ole sydämetön.
Käsittämättömästä syystä välillä tunnen suunnatonta myötähäpeää asennevammaisia ihmisiä kohtaan. Sitä että erilaisuus on jotain niin pelottavaa, että täytyy käyttää rumia sanoja ja kirjoituksia omia pelkojaan esiin tuomaan.
Jokaisella on oikeus päättää, onko valmis tietoisesti saamaan vammaista lasta. Se ei ole helppo päätös. Ei ole helppo päätös tehdä aborttiakaan.
Minäkään en tiedä, mitä olisin tehnyt, jos todellisen päätöksen eteen olisin joutunut. Itse toisaalta uskon, että oma lapsi on kuitenkin oma lapsi kaikkine omine piirteineen. Rakkaus on ihmeellinen asia. Toisaalta, jos tietäisin varmuudella, että lapsen elämä tulisi olemaan lyhyt ja kärsimystä täynnä - tällöin ratkaisu olisi helppo, abortti.
Lievästi vammaisen lapsen saaminenkin silti arveluttaisi. Sen takia, että haluaisinko saada lasta, joka joutuisi kokemaan ennakkoluuloja ja ymmärtämättömiä ihmisiä. En tiedä, kestäisinkö sitä oman lapsen kohdalla, ellei pakko olisi.
Alue: Aihe vapaa
Kun ei ollut mahdollisuutta aborttiin eikä nykyiseen adoptioon, ne vammaiset lapset joita vanhemmat eivät halunneet, todellakin jätettiin. Joko sitten laitoksiin tai täysin oman onnensa nojaan.
Kyllä musta on sinisilmäistä kuvitella, että nykynaiset ovat sydämettömiä kun eivät edes halua synnyttää lasta jota ei halua pitää ja jonka antaminen adoptioonkin on hyvin kyseenalaista.