Downin abortointia harkisevat, lukekaa nämä kirjat

miten vammaisuus olisi rikkaus. Toki se voi olla sitä siinä mielessä että se opettaa meitä muita hyväksymään ihminen sellaisena kuin hän on mutta vammaisen itsensä kannalta siinä ei ole mitään rikastuttavaa!

mutta heillä on usein myös muita sairauksia, sydänvikoja yms. Eli jos joku osaisi varmasti luvata, että down-lapsi ja vain lievästi kehitysvammaisen tasolla niin mikäs siinä. Mutta tätähän ei koskaan kukaan voi luvata.

vammainen lapsi olisi ollut tulossa ja siitä olisimme tienneet. Kolmannen raskauden alussa kävimme tarkemmassa seulassa ja jos olisi ollut pieninkin viite vammaisuudesta olisimme menneet punktioon ja siitä aborttiin jos vammainen lapsi olisi ollut.

mutta heillä on usein myös muita sairauksia, sydänvikoja yms. Eli jos joku osaisi varmasti luvata, että down-lapsi ja vain lievästi kehitysvammaisen tasolla niin mikäs siinä. Mutta tätähän ei koskaan kukaan voi luvata.

ja mitä jos meillä olisi ollut vaipoissa pyörivä aikamies? Kukaan ei voi sitä taata.

kun lapsi ei ole normaali. ei kukaan täysijärkinen ajattele noin.



ne vaan puolustavat tuolla itseään ja HUONOA valintaansa etteivät lopettaneet sitä vammaista, kun aika oli.

Jaa, minä sain neljännen lapsen ja kyllä perheeseen voisi mahtuakin vammainen.



Kertoo lähinnä elämän kokemattomuudelta ehdottomuus; et sinä tiedä menetkö tekemään abortin vai annatko mahdollisuuden jos olet toivotusti raskaana ja sikiöllä jokin vamma. En minä ainakaan voi sanoa, nourempana uhosin mutta se on niin helppo huudella kun ei tarvitse valita.



22

vammat tai sairauden aina näy sikiöseulonnoissa. Eli vaikka esimerkiksi niskaturvotus olisi normaali ja rakenneultrassa kaikki kunossa, voi silti syntyä Down-lapsi tai muuten vammainen lapsi.



Kai te tämän tiesitte?

Mutta miten tämä seikka vähentää vanhempien oikeutta valita halutessaan abortti, jos seulojen perusteella tietäisivät saavansa Down lapsen?

että sairaan lapsen saaneet ovat tehneet huonon valinnan. Kun ei sitä valinnanvapautta kaikilla ole. :( t. 31

kiitos en tiennyt ennen vaikeavammaisen poikani syntymää hänen vammastaan. Olisin varmasti keskeyttänyt. Minä en olisi vain sitten koskaan saanut tietää, kuinka paljon ihminen on kykenevä rakastamaan. Kiitos kun olet olemassa, kulta.



(ja itse huolehdin ja jos en onnettomuuteen menehdy tai johonkin sairauteen nuorena, kaikella todennäköisyydellä minä olen se joka lapseni tulee hautaamaan, ei teidän verorahoja käytetä "vialliseen" lapseeni)

Mutta miten tämä seikka vähentää vanhempien oikeutta valita halutessaan abortti, jos seulojen perusteella tietäisivät saavansa Down lapsen?

Oikeus siihen on ja sillä sipuli.

Mutta minä olen sitä mieltä, että tuollainen "abortoisin varmasti, vammaisilla ei ole oikeutta elää" -asenne on typerä, vaikka siihen oikeus onkin. Nimittäin mikäpäs sitten eteen, jos ihminen ei ole viitsinyt yhtään ajatella asioita muusta näkökulmasta, ja sattuukin sitten seulonnoista ja tutkimuksista huolimatta saamaan vammaisen lapsen?

Tulee varmasti olemaan uskomattoman rankkaa hoitaa vammaista lasta koko loppuelämänsä, jos on opettanut itsensä uskomaan että vammaiset ovat turhia ja arvottomia yhteiskunnan kiviriippoja, joilla ei ole oikeutta elää.

Olet jo vihannes, pahinta lajia. Toivottavasti ymmärrät tappaa itsesi ja pian!

ja olen tosi onnellinen, ettemme abortoineet lastamme.

Lapsi lopetti 3-vuotiaana vaippojen käytön ja tätäkin palstaa lukeneena olen huomannut, että jotkut terveetkin lapset käyttävät vaippoja kauemmin.

Onneksi Jumala on järjestänyt asian niin, että nämä Downit yleensä kuolevat ennemmin kuin valtaväestö, joten jos mä kuolen 85v, lapseni todennäköisesti kuolee samaanaikaan kuin minä tai ehkä ennemminkin?

Ei meistä kukaan lähtöjärjestystä tiedä.

Jos jollakin, kuten olen lukenut täältä, että monellakin on NOIN VALTAVA viha vammaisia kohtaan ja kylmyys ja säälimättömyys, niin tosiaan toivon, että kaikkien teidän vammaiset sikiöt löytyisi jo raskausaikana ja ehtisitte tehdä abortin! Te ette todellakaan voi elää vammaisen kanssa, jos asenteenne on tuollainen!

Itse sain myös valita, otanko vastaan vammaisen lapseni ja päätimme mieheni kanssa, että otamme hänet vastaan juuri sellaisena kuin hän on.

Miksi juuri meille piti tulla vammainen lapsi?

Me olemme varmasti perhe Jumalan suosiossa, Hän huomasi meidän perheemme ja totesi, että pärjäämme hänen kanssaan. Hyvin olemme pärjänneet, eikä lapsemme kuluta mitään yhteiskunnan hoitopaikkoja, vaan hän asuu edelleen kotona.

Rakastan lastani ja taistelen vaikka viimeiseen päivään hänen vuokseen.

Ja se, jos mikä on ihanaa, että meidän tuttavapiirissä ei ole ketään noin putkiaivoista ihmistä, kuin täällä palstalla näyttää suurin osa olevan. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta olen TODELLA surullinen näistä teidän teksteistänne.

ja olen tosi onnellinen, ettemme abortoineet lastamme.

Lapsi lopetti 3-vuotiaana vaippojen käytön ja tätäkin palstaa lukeneena olen huomannut, että jotkut terveetkin lapset käyttävät vaippoja kauemmin.

Onneksi Jumala on järjestänyt asian niin, että nämä Downit yleensä kuolevat ennemmin kuin valtaväestö, joten jos mä kuolen 85v, lapseni todennäköisesti kuolee samaanaikaan kuin minä tai ehkä ennemminkin?

Ei meistä kukaan lähtöjärjestystä tiedä.

Jos jollakin, kuten olen lukenut täältä, että monellakin on NOIN VALTAVA viha vammaisia kohtaan ja kylmyys ja säälimättömyys, niin tosiaan toivon, että kaikkien teidän vammaiset sikiöt löytyisi jo raskausaikana ja ehtisitte tehdä abortin! Te ette todellakaan voi elää vammaisen kanssa, jos asenteenne on tuollainen!

Itse sain myös valita, otanko vastaan vammaisen lapseni ja päätimme mieheni kanssa, että otamme hänet vastaan juuri sellaisena kuin hän on.

Miksi juuri meille piti tulla vammainen lapsi?

Me olemme varmasti perhe Jumalan suosiossa, Hän huomasi meidän perheemme ja totesi, että pärjäämme hänen kanssaan. Hyvin olemme pärjänneet, eikä lapsemme kuluta mitään yhteiskunnan hoitopaikkoja, vaan hän asuu edelleen kotona.

Rakastan lastani ja taistelen vaikka viimeiseen päivään hänen vuokseen.

Ja se, jos mikä on ihanaa, että meidän tuttavapiirissä ei ole ketään noin putkiaivoista ihmistä, kuin täällä palstalla näyttää suurin osa olevan. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta olen TODELLA surullinen näistä teidän teksteistänne.

t. kahden pienen rakkaan prinsessan äiti

Ei ole hyvä elää elämäänsä vanhempien hylkäämänä.



Saati sitten vakavasti sairaana ja muiden huolehdittavana. Näissä ketjun esimerkeissä on tullut esiin hyvin paljon positiivisia esimerkkejä, jotkut downit kykenevät jopa itsenäiseen asumiseen. Mutta vaikeammassa päässä koko elämä voi olla yhtä kärsimystä.



Tällaisessa asiassa valinta on täysin henkilökohtainen ja on erittäin typerää alkaa syyllistää muita heidän valinnoistaan. Jokainen tietää itse mitä jaksaa, ja myöskin eettiset periaatteet poikkeavat toisistaan.

abortoisin sikiön varmasti. Ei ole kyse itsekkyydestäni, vaan ajattelen myös minkälaista kiusaa tekisin lapselleni antamalla hänen elää vammaisena. Suorastaan säälittää tapaukset, joissa ihminen on niin kehitysvammainen ettei tajua maailman menosta mitään, istuu vain pyörätuolissa kuolan valuessa ja on täysin riippuvainen toisista ihmisistä. Haluaisinko sellaista edes pahimmalle vihamiehelleni, saatika lapselleni? Ja downista puhuttaessa aina tilanne ei ole yhtä autuas kuin tuolla yhdellä kirjoittajalla. Tiedän tapauksen, jossa äiti laittoi lapsensa hoitokotiin heti muiden lasten muutettua kotonta, sillä hän ei yksinkertaisesti yksin jaksanut hoitamisen taakkaa. Se oli surullinen ja vaikea päätös, yhtä vaikea kuin jollekin toiselle päätös abortista. Eivät ne ole helppoja asioita, joten hurskastelijat voisivat mennä itseensä ja nähdä asiat muidenkin silmin kuin vain omien ruusunpunaisten lasien.



Hyvä, että joillakin tilanne on ollut vähintäänkin siedettävä, mutta turha moralisoida meitä jotka sellaiseen tilanteeseen eivät haluaisi.

todellakin miettisin kaksi kertaa. Tiedän ainoastaan yhden down-perheen ja heillä ainakin on elämä ollut niin kauheaa että ei kateeksi käy.



Pikkulapsiaika heillä oli suunnilleen samanlaista kuin muillakin. Mutta suloisesta pikku-downista kasvoi iso ja voimakas, vihainen ja päällekäyvä teini. Heillä ainoastaan isä oli se joka pystyi olemaan lapsen kanssa kahdestaan. Äitikään ei pystynyt olemaan sillä hän ei pärjännyt lapselle fyysisesti. Aina piti miettiä että ketkä kaksi on kotona jos isä käy vaikka kaupassa tai tulee töistä kotiin myöhemmin. Aika kohtuutonta perheen muille lapsille olla äidin turvamiehenä.



Sama automatkoilla. Aina tarvittiin kaksi aikuista että toinen piti kiinni ettei down käy kuskin kimppuun. Yleensä äiti ajoi (itki ja ajoi) ja isä piti sitä lasta kiinni takapenkillä. Rentouttavaa lomamatkaa.

todellakin miettisin kaksi kertaa. Tiedän ainoastaan yhden down-perheen ja heillä ainakin on elämä ollut niin kauheaa että ei kateeksi käy.

Pikkulapsiaika heillä oli suunnilleen samanlaista kuin muillakin. Mutta suloisesta pikku-downista kasvoi iso ja voimakas, vihainen ja päällekäyvä teini. Heillä ainoastaan isä oli se joka pystyi olemaan lapsen kanssa kahdestaan. Äitikään ei pystynyt olemaan sillä hän ei pärjännyt lapselle fyysisesti. Aina piti miettiä että ketkä kaksi on kotona jos isä käy vaikka kaupassa tai tulee töistä kotiin myöhemmin. Aika kohtuutonta perheen muille lapsille olla äidin turvamiehenä.

Sama automatkoilla. Aina tarvittiin kaksi aikuista että toinen piti kiinni ettei down käy kuskin kimppuun. Yleensä äiti ajoi (itki ja ajoi) ja isä piti sitä lasta kiinni takapenkillä. Rentouttavaa lomamatkaa.

arvot ovat siis todistetusti koventuneet. Surullista, miten paljon julmuutta on nykyään, se näkyy kaikkialla, myös äitiydessä...

Minulla ei ole vammaisia vastaan mitään, mutta kukaan ei voi luvata, että hän on "terve" down. Siksi minusta se abortti on oltava mahdollinen ja syyllistämättä se hyväksyttävä.



Sinun lapsesi todennäköisesti myös itsenäistyy johonkin pisteeseen. Eli hän tulee muuttamaan aikoinaan kotoa pois tuettuun asuntoon ja käy myös töissä jne. Kaikki eivät ole näin hyvä kuntoisia koskaan.



Asuu edelleen kotona? Minkä ikäinen hän on nyt?