Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en ikinä saa tutkintoa valmiiksi
21.03.2012 |
Siis mä en kerta kaikkiaan ymmärrä joidenkin opettajien opetusta. Lisäksi aina pitäis olla luennoilla enkä mä jaksa käydä/olla siellä. Pitäis tehdä vielä pienryhmätöitäkin joita mä en pysty tekemään kun ei kukaan kuitenkaan halua mun kanssani mitään tehdä enkä mä halua ketään siihen pakottaa.
Kommentit (25)
Nyt ymmärrän mistä niitä saamattomia vätyksiä työelämään tulee. Ette tule saamaan ekana työpaikassannekaan mitään valmiiksi. Ryhdistäytykää !
Itse kun rekrytointi en ota yleensä koskaan tällaista ikuista opiskelijaa töihin, arvosanoilla ei niin väliä, mutta se on tärkeää että pystyy ajassa tekemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ymmärrän mistä niitä saamattomia vätyksiä työelämään tulee. Ette tule saamaan ekana työpaikassannekaan mitään valmiiksi. Ryhdistäytykää !
Itse kun rekrytointi en ota yleensä koskaan tällaista ikuista opiskelijaa töihin, arvosanoilla ei niin väliä, mutta se on tärkeää että pystyy ajassa tekemään
Juuri tällaisen lässytyksen yritän antaa olla vaikuttamatta. Ei minun arvoni ihmisenä voi olla tutkintpaperista kiinni, eikä se onneksi olekaan. Paitsi joidenkin kaltaistesi tahvojen mielestä. Työssäni olen pärjännyt ihan loistavasti ja saan hommat tehtyä ajoissa, ei mielestäni rinnastu mitenkään siihen tutkintopaperin ulossaamiseen...
olen jotenkin helvetin "paineissa"(siis siksi en saanu nukuttua) ja nyt pitäis lähteä koululle.
opettajat laitokseltani kuolevat yksi toisensa jälkee, mutta graduni ei vaan valmistu. Ei vaan kiinnosta tarpeeksi.
Ja jotenkin olen tyytynyt ajatukseen. Teen muutamia opintopisteitä vuodessa, mutta mitähän väliä sillä on kun valmistuminen riippuu siitä opinnäytetyöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olekaan ainoa joka on uupunut ja turhautunut koulun käyntiin. En saa opinnäytetyötä tehtyä, opettajat vaihtuu koko ajan, mua ei ole ohjattu opinnäytetyössä lainkaan, ei mihinkään kurssille laitettu jossa neuvoittaisiin, olen yksin koulussa kukaan ei halua tehdä mitään mun kanssa (pari/ryhmätyöt) poika sairastaa koko ajan jne..voisinkohan pistää koulun taas hetkeksi kesken, kun tuntuu ettei pää kestä...
valmistun pian, kaikenmaailman esteiden jälkeen!! Että kyllä se siitä kun ottaa sellaisen asenteen eikä luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkinto ei valmistu, kun suurin piirtein oksettaa lopputyö. Erittäin vaikea motivoida itseä, kun tuntuu ettei se tutkinto elämäntilannettakaan niin olennaisesti muuta paitsi siltä osin, että yksi painolasti on pois mielestä.
Ap:lle sanoisin, että yrittäisi löytää kavereita sieltä koulusta. Hyvällä kaveriporukalla on yllättävän suuri merkitys opiskelujen sujuvuuteen.
sellaista, jota ei ikinä näy koulussa. Liian monta kokemusta siitä, etä joutuu kuseen, kun kaikki pitääkin tehdä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkinto ei valmistu, kun suurin piirtein oksettaa lopputyö. Erittäin vaikea motivoida itseä, kun tuntuu ettei se tutkinto elämäntilannettakaan niin olennaisesti muuta paitsi siltä osin, että yksi painolasti on pois mielestä.
Olen vuosien myötä tajunnut tutkintoni turhuuden, mutta muutakaan en ole keksinyt. Nyt ei sitten viitsisi enää lopettaa eli paperit olisi saatava ulos, vaikkei ne todellisuudessa auta mua työllistymään pätkän vertaa.
Vaikeaa. Olis pitänyt valita paremmin 18-vuotiaana mutta kun maailma oli silloin avoin ja olin typerä, nuori ja naiivi ja oletin että kyllä niitä töitä tekevälle löytyy tältäkin alalta. Hohhoh.
Kyllä kannattaa sinne luennolle vääntäytyä, siinä voi vaikka huomata jossain vaiheessa ymmärtävänsä, mitä opettajat opettaa.
Yleensä ryhmätyöt voi tehdä yksin, ja jos ei voi, niin sulle sitten osoitetaan ryhmä.
Ap:n ongelmat vaikuttavat olevan pikemminkin mentaalipuolella. Voisi olla hyvä idea ottaa yhteyttä vaikka opintopsykologiin tai Nyytiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on piiitkän taivaltamisen jälkeen tutkinto kasassa ihan juuri, enää alle 10 sivua gradua pakerrettavana (ihan hyvä, toinen lapsi syntyy parin-kolmen viikon päästä arviolta).
Mikä IHANA tunne (pakko huutaa), kun saa vihdoin homman pois alta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun pitäis joka päivä vääntää opinnäytetyötä. Kuinka ollakaan keksin tekosyitä ja seilaan netissä, mm. täällä av:lla. Säälittävää. Miten saa itsensä ruotuun?!?
Pelottaa opinnäytetyön aloitus helvetisti, mutta aion sisulla sen vääntää. tavoitteena sie ol hyvä nro, vaan läpi pääsy. Silti ajatus siitä ahistaa koko ajan ja odotan vaan, että pääsen jossain vaiheessa prosessiin!
mulla sellanen tilanne että mulla on vuoden sisällä vaihtunu opettaja neljään kertaan, ja joka kerralla on sanottu että valmistun ajoissa ja plaa plaa, no tää viimesin sitten töksäytti etten valmistu vaikka mitä tekisin, että menee vielä pitkälle elokuuhun (toukuussa pitäs valmistua ) motivaatio laski 100 sta nollaan sekunnissa. Käyn töissä koulun ohella, joten jotenkin tuntuu että pitäisi olla työharjoittelussa että töissä ei motivoi. Opinnäytetyötä en saa tehtyä koska mulle lätkästii vaa paperi ja sanottii aihe tee tosta, ei ole kerrottu miten se pitäisi tehdä jne, ei ole ohjattu kursseille, tutut vaan kertoneet miksen ollut silloin siellä ja siellä (olen ollut opettajien neuvosta muilla "tärkeimmillä" kursseilla). Kaiken lisäksi tuli avoero joten tuntuu että ei jaksa. Että ei se voi aina olla asenteesta kiinni. Mulla oli asenne että valmistun, tein töitä, valvoin yöt jne mutta minkä takia? että en valmistukaan opettaja vaihdoksien ja väärän ohjauksen takia? Aina asenne ei ratkaise. Tässä maailmassa ehtii käydä kouluja vielä 5kymppisenä, miksi kaikki pitää saada 2o vuotiaana? Mua ärsyttää kun (ex)anoppiki on että et nyt jätä kesken. Hyvähän rouvan on neuvoa kun ei ole kouluja käynyt, ei ainakaa alle 2 vuotias lapsi hoidettavana ja yksin. Mulla ei oo ketää joka tulis sairasta lasta hoitamaan. Mun ei tarvi todistella kenellekään olevani jotain, mulle riittää että olen tällä hetkellä selväjärkinen ja levänny äiti, ei mun "kruunu" kiillotu sillä että valvon ja itken ja puren hammasta että valmistuisin _muiden_ toivomusten mukaan...
Ette usko miten ihana oli lukea viestejänne, vaikken ehdi kovin tarkkaan niitä syynätä!
Olen ollut AIVAN täysin maassa jo pari kuukautta. Teen gradua ja muitakin opintoja on tekemättä vielä vaikka kuinka paljon. Etsin työharjoittelupaikkaa, jota en tunnu saavan mistään! Uskomatonta, niin paljon hakijoita, joilla ei ole lapsia ja jotka muutenkin osaavat markkinoida itseään. Huoh.
En löydä enää iloa mistään, koko ajan vain ahdistaa tämä tilanne. Entä jos en saa harjoittelupaikkaa? Gradun aikataulukin paukkuu ja pahasti. Tekeminen kyllä kiinnostaa,mutta olen hidas ja ahdistus painaa päälle.
En halua tavata vieraita, en tehdä mitään kivaa ennen kuin saan sen harjottelun kuntoon. Uskomatonta, miten en osaa nauttia tästä hetkestä ja kaikesta muusta. Mutta lohdullista, että nämä tuntemukset on aivan normaaleja. Tunnen vain itseni niin vanhaksi ja turhaksi. Kaikki muut nuoremmat ja fiksummat menee edelle. Olisi pitänyt vaan alkaa tekeen jotain perus-duunia eikä kuluttaa aivonystyröitä ja ahdistua :(
kuin sinulla eh! Olen vatvonut gradua nyt vuoden, enkä ole saanut mitään aikaiseksi sitten huhtikuun 2011. Muita opintoja ei ole jäljellä, mutta gradu ei vaan edisty väliraporttia pidemmälle, mikä ahdistaa suunnattomasti. Onneksi meitä on muitakin.
Ette usko miten ihana oli lukea viestejänne, vaikken ehdi kovin tarkkaan niitä syynätä!
Olen ollut AIVAN täysin maassa jo pari kuukautta. Teen gradua ja muitakin opintoja on tekemättä vielä vaikka kuinka paljon. Etsin työharjoittelupaikkaa, jota en tunnu saavan mistään! Uskomatonta, niin paljon hakijoita, joilla ei ole lapsia ja jotka muutenkin osaavat markkinoida itseään. Huoh.
En löydä enää iloa mistään, koko ajan vain ahdistaa tämä tilanne. Entä jos en saa harjoittelupaikkaa? Gradun aikataulukin paukkuu ja pahasti. Tekeminen kyllä kiinnostaa,mutta olen hidas ja ahdistus painaa päälle.
En halua tavata vieraita, en tehdä mitään kivaa ennen kuin saan sen harjottelun kuntoon. Uskomatonta, miten en osaa nauttia tästä hetkestä ja kaikesta muusta. Mutta lohdullista, että nämä tuntemukset on aivan normaaleja. Tunnen vain itseni niin vanhaksi ja turhaksi. Kaikki muut nuoremmat ja fiksummat menee edelle. Olisi pitänyt vaan alkaa tekeen jotain perus-duunia eikä kuluttaa aivonystyröitä ja ahdistua :(
Etsin työharjoittelua, yritän tehdä gradua, muut opinnot roikkuvat ja pahasti, en perheellisenä kestä enää nuoria opiskelukavereita jotka elävät aivan eri maailmassa, sinnittelen taloushuolten ja työpaikan saamisen aiheuttaman stressintunteiden puristuksessa, lamaannun enkä saa mitään järkevää aikaan!!!
Alue: Aihe vapaa
sisältäen melko suppeasta asiakokonaisuudesta olevan tutkimussuunnitelman gradua varten. Lukekaa oppaita, joissa on esitetty tutkielman rakenne, se on hyvin yksinkertainen.
Varsinaisessa tekovaiheessa on tärkeintä tehdä hieman JOKA (arki)PÄIVÄ. Vaikka kuinka vähän, mutta jotain, sillä se pitää mielen hyvänä ja antaa tunteen onnistumisesta. Huonona päivänä, tee jotain helpompaa kuten vaikka etsi lisää kirjallisuutta tai lue asiaankuuluvia artikkeleita. Muistakaa, että gradussa ei välttämättä vielä tarvitse tehdä omaa tutkimusta, vaan tarkoitus on lähinnä osoittaa osaavansa tieteellisen kirjoittamisen taito. Katsokaa mallia laitostenne tutkijoiden vanhoista graduista.
Suomessa tieteellistä kirjoittamista ei juurikaan opeteta, vaan tyyli on, että "heitetään veteen ja katsotaan oppiiko se uimaan". Tämä johtuu osittain siitä, etteivät tutkijat halua uusia nuoria tutkijoita kilpailemaan vähistä resursseista. Toiseksi, opetus vie aikaa tutkimustyöltä, eikä Suomessa saa meriittiä opetuksesta, toisin kuin esim. Jenkeissä.