Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perhetuttuni tekee kuolemaa sairaalassa. Nyt hänen puolisonsa on lähdössä viikoksi
20.03.2012 |
hiihtolomalle n. 1000 km päähän. Onko normaalia? Sairaana olevan henkilön tila sillä tavoin kriittinen, että vaikka tällä hetkellä onkin tajuissaan ja kykenee puhumaan, niin kuolema saattaa tulla minä päivänä tahansa. Paranemisesta ei ole toivoa, ja potilas itse oli pyytänyt että puoliso ei lähtisi.
Mielestäni lomalla lähtö tässä tilanteessa on hurjan itsekästä, vaikka ymmärränkin ahdistuksen ja väsymyksen. Sairaus tuli yllättäen. Mitä mieltä?
Kommentit (43)
on odotettavissa että tapahtuu piakkoin, mutta koskaanhan ei voi tietää. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä että selviää esim. kesään saakka. Lääkärin mukaan kriittinen romahdus saattaa tulla päivänä minä hyvänsä. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka joku voi mennä nauttimaan olostaan kun toinen tekee kuolemaa? Sanaton!
Ja ihan oikeasti: siinä kohtaa kun toinen tekee kuolemaa N aikaa on pakko joskus ns nauttiakin. Minä elin vuosia odottaen läheisen kuolemaa. Tai siis en _odottanut_ hänen kuolemaansa, mutta se oli sairauden vuoksi edessä tyyliin "koska tahansa". Kävinpä sitten N kertaa bilettämässäkin toisen tehdessä kuolemaa. Tosin istuin myös vieressään useamman päivän siinä kohtaa kun lopulta oikeasti kuoli. Yötä päivää.
Lapset kävivät isovanhempien kanssa lomamatkalla - reissu johon koko perheen oli matkaa varatessa ollut tarkoitus mennä - mutta toinen vanhempi jäi kotiin. En kuitenkaan olisi tuominnut, jos tämä toinen vanhempikin olisi ottanut väliin lomaa. On henkisesti äärimmäisen raskasta saattaa rakastaan hautaan, kun kaikki toivo on mennyttä, perheyritys on mennyt konkurssiin ja talonrakennuskin kesken. Tässä tapauksessa puolison valinta oli pysyä kotimaassa, koska ei ollut varmuutta, miten puolison tila heikkenisi.
En voi muuta kuin ihailla perheen jaksamista ja tukea sitä. Enkä tosiaan voi myöskään tuomita ihmistä, joka kokee tarvitsevansa muuta ajateltavaa vaikeassa tilanteessa. Ihmiset kestävät murhetta eri tavoin.
tai sitten se puoliso haluaa lähteä pakoon.
En todellakaan. Tuttavani on ollut kuolemaisillaan jo kuukausia, hän ei oikein enää tunnista edes lapsiaan. Hän on ollut terminaalisairaalassa, jossa suunnitellaan juuri hänen siirtoaan, koska hän on elänyt paljon pidenmpään kuin oletettiin, ja voi elää vielä pitkään. Se kuulostaa kamalalta, mutta toisaalta terminaalihoito on tarjoitettu lyhytaiakaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka joku voi mennä nauttimaan olostaan kun toinen tekee kuolemaa? Sanaton!
Tai ehkä vaan tarvitsee etäisyyttä? Ja ihan oikeasti: siinä kohtaa kun toinen tekee kuolemaa N aikaa on pakko joskus ns nauttiakin. Minä elin vuosia odottaen läheisen kuolemaa. Tai siis en _odottanut_ hänen kuolemaansa, mutta se oli sairauden vuoksi edessä tyyliin "koska tahansa". Kävinpä sitten N kertaa bilettämässäkin toisen tehdessä kuolemaa. Tosin istuin myös vieressään useamman päivän siinä kohtaa kun lopulta oikeasti kuoli. Yötä päivää.
Jokainen vastaavassa tilanteessa tai lähellä sitä ollut tietää, että kyse on enemmänkin tarpeesta saada hetkeksi muuta ajateltavaa. Myös perheen muut jäsenet tarvitsevat sitä.
on odotettavissa että tapahtuu piakkoin, mutta koskaanhan ei voi tietää. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä että selviää esim. kesään saakka. Lääkärin mukaan kriittinen romahdus saattaa tulla päivänä minä hyvänsä. t. ap
ehkäpä voisit keskustella tuon lomalle lähtevän henkilön kanssa ?+ kyseessä ilmeisemmin mies ?
olen itse tuo yllä kertomani tapaus, syöpäpotilas siis...
ja kyllä olen nähnyt, et just MIEHET ON TUOLLAISIA !
naiset hoivaavat sairaita miehiään, huolehtivt, lohduttavat jne jne jne
osastolla me naispotilaat saimme kaikki hoidella vointimme mukaan kotiasioita puhelimitse....
ei ollut ukkoa vierellä kellään hoivamassa... no yhdellä naisella oli upea mies : )
kateellisena katselimme , kun häntä mies hoivasi k´ja helli...
ja todella tutustuin todella moneen naiseen osastolla...
ja miehiin päiväsaleissa ja sopeutumiskurssilla, ja kuten arvat saattaa vain yhdellä naispotilaall oli mies mukana ( vaikka kaikki olimme naimisissa olevia )kurssilla mutta MIES POTILAILLA OLI KAIKILLA VAIMO MUKANA !!!!!!!!!!!!!
tämä kertoo kaiken...
miehet elää omaa elämäänsä.... eivät osaa kohdata sairauttta, eivät hoivata...
mutta kun itselle iskee pien flunssa, niin johan ovat surkeina.....
elämä on helppoa ,miehille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen vastaavassa tilanteessa tai lähellä sitä ollut tietää, että kyse on enemmänkin tarpeesta saada hetkeksi muuta ajateltavaa. Myös perheen muut jäsenet tarvitsevat sitä.
Ja jokaisen, joka ei koskaan ole ollut vastaavassa tilanteessa, on ihan turha tulla kertomaan kuinka toimisi. Ei voi tietää, kun ei ole ollut. Kuolemansairaan ihmisen kanssa eläminen on omanlaistansa. Varsinkin jos ja kun se kuolemaan johtava sairaus kestää pitkään.
että viettää yöt sairaalassa. Veikkaan että lähtee "lomalle" sen vuoksi, että on todella ahdistunut ja myös valtavassa unenpuutteessa. Ymmärrystä löytyy sillä tavoin kyllä, mutta mietin, että löytyisikö joku parempi keino purkaa ahdistusta ja helpottaa pahaa oloa. Haluaisin kyllä soittaa hänelle, mutta tälle kuolevalle läheisemmät ihmiset toivovat että en soita. En siis oikein tiedä mitä tekisin kun en viitsi heidän selän takanaankaan toimia. Ja kyllä, kyseessä on mies. Herkkä ja oletettavasti elämänsä suurimman kriisin kanssa taisteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että viettää yöt sairaalassa. Veikkaan että lähtee "lomalle" sen vuoksi, että on todella ahdistunut ja myös valtavassa unenpuutteessa. Ymmärrystä löytyy sillä tavoin kyllä, mutta mietin, että löytyisikö joku parempi keino purkaa ahdistusta ja helpottaa pahaa oloa. Haluaisin kyllä soittaa hänelle, mutta tälle kuolevalle läheisemmät ihmiset toivovat että en soita. En siis oikein tiedä mitä tekisin kun en viitsi heidän selän takanaankaan toimia. Ja kyllä, kyseessä on mies. Herkkä ja oletettavasti elämänsä suurimman kriisin kanssa taisteleva.
siihen on oikeus, myös puolisolla, useimmiten potilas saakin tuota kesksuteluapua melko automaattisesti.
Ja ilmeisesti sitten kait esim. päivät hoitanut lapsia/käynyt töissä?
Mistäköhän tarve "lomaan" mahtaa johtua???
Mua ryhtyi just nyt suututtamaan, suoraan sanottuna. Kokeilkaapas itse nukkua oikein huonosti, tai ei lainkaan, päivätolkulla. Ja sitten päälle sukulaiset taivastelevat selän takana, kuinka ei "tue oikein" vaimoa. Mur mur mur mur.
t. tässä ketjussa vastannut, joka just vietti pari viikkoa kulkemalla töistä suoraan sairaalaan katsomaan sillä hetkellä kriittisessä tilassa ollutta läheistä ja oli lopulta erittäin reippaasti puhki. (Puhumattakaan siitä, kuinka paljon tuli laiminlyötyä lapsia siinä kohtaa, kun oma jaksaminen ei riittänyt tukemaan lapsia samalla kun yritti olla läsnä sairastuneelle lasten isovanhemmalle. Mulla onneksi oli lasten toinen vanhempi mukana kuvioissa apuna - eli eri tilanne kuin jos olisin istunut puolison vieressä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saanut myöskään kuolevan toisen vanhemman vieressä oloon aikoinaan. Tai sairaalassa olleen lapsen kanssa useamman päivän valvottua siihen, että olisi nukkunut muutaman päivän univelkaa pois.
Kuolemaa tekevä puoliso on nainen ja lomalle lähtevä puoliso on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole enää työelämässä eikä ole lapsia hoidettavana. Lepää (tai yrittää) siis levätä päivät kotona. Kyseessä hieman vanhemmat ihmiset.
Ja ilmeisesti sitten kait esim. päivät hoitanut lapsia/käynyt töissä?
Mistäköhän tarve "lomaan" mahtaa johtua???
Mua ryhtyi just nyt suututtamaan, suoraan sanottuna. Kokeilkaapas itse nukkua oikein huonosti, tai ei lainkaan, päivätolkulla. Ja sitten päälle sukulaiset taivastelevat selän takana, kuinka ei "tue oikein" vaimoa. Mur mur mur mur.
t. tässä ketjussa vastannut, joka just vietti pari viikkoa kulkemalla töistä suoraan sairaalaan katsomaan sillä hetkellä kriittisessä tilassa ollutta läheistä ja oli lopulta erittäin reippaasti puhki. (Puhumattakaan siitä, kuinka paljon tuli laiminlyötyä lapsia siinä kohtaa, kun oma jaksaminen ei riittänyt tukemaan lapsia samalla kun yritti olla läsnä sairastuneelle lasten isovanhemmalle. Mulla onneksi oli lasten toinen vanhempi mukana kuvioissa apuna - eli eri tilanne kuin jos olisin istunut puolison vieressä)
En ole ainakaan kuullut että hänelle olisi sairaalan puolesta mitään keskusteluapua tarjottu.t. ap
että viettää yöt sairaalassa. Veikkaan että lähtee "lomalle" sen vuoksi, että on todella ahdistunut ja myös valtavassa unenpuutteessa. Ymmärrystä löytyy sillä tavoin kyllä, mutta mietin, että löytyisikö joku parempi keino purkaa ahdistusta ja helpottaa pahaa oloa. Haluaisin kyllä soittaa hänelle, mutta tälle kuolevalle läheisemmät ihmiset toivovat että en soita. En siis oikein tiedä mitä tekisin kun en viitsi heidän selän takanaankaan toimia. Ja kyllä, kyseessä on mies. Herkkä ja oletettavasti elämänsä suurimman kriisin kanssa taisteleva.
siihen on oikeus, myös puolisolla, useimmiten potilas saakin tuota kesksuteluapua melko automaattisesti.
Tätini kuoli muutama vuosi sitten. Lapsensa olivat 19 ja 21, eivätkä he olleet äitinsä kuolinvuoteella. Äitinsä toive oli, että lapset jatkavat elämäänsä ja eivät istu siinä päivystämässä. Tätini ei silti kuollut yksin vaan äitini otti sen kädestä pitäjän roolin viimeisinä elinviikkoina. Ratkaisu oli hyvä senkin takia, että nuorille ihmisille tehtävä olisi ollut liian raskas ja äitini vanhana tätinä kestää paremmin seurata sitä vierestä.
Itse menetin viime vuonna perheenjäsenen, hidas kuoleman tekeminen vei kuukausia ja höidin häntä kotona työni ohella. Kun hän lopulta joutuiks viimeisiksi päivikseen..vajaaksi viikoksi sairaalaan, koin suurta helpotusta. Niin nurinkurista kuin se olikin. Olin helpottunut että hän oli muiden vastuulla ja että minun ei tarvinnut kohdata sitä kärsimystä heti töiden jälkeen kotonani.
Eikö olekin itsekästä?
Hän oli minulle äärettömän rakas ja tärkeä mutta olin vaan niin lopussa ja voin pahoin kaikesta kurjuudesta.
Kun sairaalasta sitten soitettiin että loppu on ihan lähellä niin ei suoraan sanottuna tehnyt mieli edes mennä sinne.
Menin kuitenkin tietysti..olin vaan todella väsynyt vaikka tietenkin tiedostin että pahin kärsijä oli kuoleva läheinen.
Jos mies haluaa lähteä niin sinä ja muut läheiset voitte varmasti olla sairaan tukena loman ajan?
käskisin puolisoni lomalle!!!
Rakastan miestäni aivan valtavasti ja haluaisin hänelle voimia jatkaa lasten kanssa, kun olen poistunut. Onhan puhelimet keksitty! Lomalla voisi vaikka joka päivä puhella tai saattohoidossa oleva kuunnella iloisia asioita mitä muu perhe on kokenut!
syöpäpotilaana monestikin kriittisessä tilassa.. kyllä siinä jos tajuissaan on, niin kapiaa omaiset lähelleeen....tueksi ja turvaksi.
toki elämän on muilla jatkuttava, mutta aikaa heillä on..
eli en ymmärrä ihmisten itsekkyyttä, loma etusijalla, kun läheinen kuolee 0 )surullista......
ehkä eivät rakasta enää toista ?
lähelleen. Osa kuolemanportteja kolkuttelevista voi itseasiassa paremmin kun ei tarvitse kohdata ahdistuneita omaisia.
Alue: Aihe vapaa
Katsoisin pelin loppuun vaikka se veisi vuosia.
En voisi katsoa itseäni peiliin, jos puoliso olisi kuollut sillä aikaa kun olisin kumonnut tuoppeja naamariin jossain after ski paikassa kavereiden kanssa.
Jokainen tietysti tyylillään, eikä nykyään mikään tunnu olevan pyhää.