Vaihtaisitko lapsen nimen tässä tilanteessa:

sitten teet, kun tulee joku toinen Kaarina vastaan jossakin tilanteessa: keski-ikäinen riivinrauta, jolla nuttura ja pipo kiristää yhtä aikaa? Meneekö nimi taas vaihtoon?

Lilja on kaunis nimi, tunnen yhden ihanan pienen Lilja-tytön ja yhden Lilja-mummelin, herttainen tapaus.

Itse vihaan oman mieheni nimeä sydämeni pohjasta, samoin kuin hänen siskonsa nimeä. En voi ymmärtää, millainen mielenvikainen nimeää lapsensa siten!



Kuitenkin rakastan miestäni ja totuin hänen nimeensä ensimmäisen vuoden aikana niin, että nyt nimestä tulee aina ensimmäisenä mieleen mieheni, ja vasta pinnistelemällä muistan, miksi en yleisesti ottaen tuosta nimestä pidä. Henkilö ja hänen persoonallisuutensa siis tekevät nimen, ei toisin päin (en silti aio antaa anopin päästä vaikuttamaan omien tulevien lasteni nimiin - sen verran huono maku hänellä!).

niin minunkin mielestäni Lilja on paljon kauniinpi (ja helpompi kutsuma-) nimi kuin Kaarina. Eikä liian prinsessamainen myöskään, päinvastoin suloinen nimi eikä liian yleinenkään.

Mietin, että se ei ehkä "tunnu" oikein vauvan nimeltä, mutta pienelle tytölle sopii kyllä. Voisiko kyse olla siitä? Kuvittelepa ap lapsesi muutaman vuoden päästä, pikkuisena Lilja-tyttönä.

Tuntuuko nimi yhä yhtä väärälle tai epäsopivalle?



Nimen vaihtamisesta sitten, mun mielestä tuo että vaihtaa kutsumanimeksi jo toisen lapsen omista nimistä ei ole mitenkään ihmeellistä, eri asia olisi jos vaihtaisi ihan johonkin muuhun nimeen, se ehkä saisi minut ihmettelemään asiaa (mutta mitäpä sekään muille kuuluu).

Meidän vauvaa kutsuttiin lempinimellä (jolla ei ollut mitään yhteyttä kutsumanimeen) kaksi vuotta. Sen jälkeen kun lapsesta katosi vauvamaisuus, nimi vaan jäi, huomasin joskus 3-v synttäreillä, ettei kukaan ollut enää kutsunut vanhalla nimellä vaan lapsen oma nimi oli alkanut tulla käyttöön.

anna joku lemppari joka tuntuu omalta ja käytä sitä.

Mutta kutsuisin itse vaikka sillä toisella nimellä jos pitäisin siitä enemmän. Poikaani kutsutaan toisella nimellä, on tosin kutsuttu alusts asti joten ensimmäistä nimeä ei moni edes taida tietää. Tyttärelläni on lyhyt ja erikoinen etunimi, ja vauva-aikana mietin monta kertaa tuliko valittua väärä nimi..mutta sopeuduin ja totuin sitten nimeen ja olen tyytyväinen etten vaihtanut.

Kutsut vaan lasta hänen toisella vierallisella nimellään, jos siltä tuntuu. Anna miehesi kutsua ensimmäisellä, jos siltä tuntuu.

Miksi niitä nimiä pitää antaa enemmän kuin yksi, jos niitä ei kerran voisi käyttää?



Itseäni kutsuttiin koulussa muutaman vuoden vain toisella nimelläni, koska eka nimeni oli niin yleinen ja meitä oli melkoisen monta kaimaa. SItten myöhemmin otin ensimmäisen nimen käyttöön myös koulussa. Kotona ja suvun kesken käytettiin koko ajan ekaa niemä. Tuon ajan kaveritkin tottuivat toiseen nimeen, hekin toisin ryhtyivät kutsumaan minua ekalla nimelläni myöhemmin.

anna mikä nimi tahansa, aina löytyy kaima, joka on ällöttävä ja taas saat aiheen vaihtoon.

Vauvan nimeen tottuu kyllä ja se alkaa tuntua omalta. Näin on käynyt minullekin, kun päädyimme miehen haluamaan suosikkinimeen, josta en itse niin kovin pitänyt.

se olisi kaikkein helpoin vaihoehto. Kokonaan nimenvaihtoa en kannata. Voittahan sitten aina "alleviivata" sen kustumanimen. Esim Kaapo Aapo Juhani onkin nyt Kaapon sijaan Aapo :)

Kolme kuukautta vain on niin lyhyt aika tottua nimeen. Ja se joku tuttavan vauva tuskin tulee olemaan isossa roolissa teidän elämässänne kovin pitkään.



Veikkaan että ongelma menee ohi ajan kanssa, jos teidän mielestänne nimi on kuitenkin kaunis. Vauvat eivät myöskään näytä yleensä samalta kuin jo vaikka pari vuottakin isommat lapset, joten kuka tietää miltä nimeltä lapsenne lopulta sitten näyttää.

Mutta minua kiinnostaa, miten vanha oletkaan?

2:lle kiitos sarkasmista, näin en ajatellut toimia.



Minua vaivaa nimessä tämän ikävän mielleyhtymän lisäksi myös nimen luonne. Nimi on vähän "prinsessamainen", itse tykkään reippaamista nimistä ja tämä meidän tyttö on hilpeä höpöttelijä, ei kovin prinsessa. Mies taas tykkää tällaisista romanttisista, prinsessamaisista nimistä, ja hän tätä ehdottikin. Lapsen toinen nimi on proosallisempi mutta kaunis sekin, ja haluaisin ottaa sen käyttöön kutsumanimeksi.



Vaivaa tämä juttu, kun esikoisen kohdalla nimi napsahti kerralla kohdalleen ja tuntui heti omalta.



ap

Mutta minua kiinnostaa, miten vanha oletkaan?

Odotit, että olen 17 v. ja lapseni nimi on Adelea?

ap

Ja kerrot sitten vaan ihmisiä tavatessasi, että aloittekin kutsua vauvaa sillä toisella nimellä, koska hänessä on enemmän sitä nimeä ja että siihen nimeen liittyy joku tarina, jonka voit keksiä.



Ei ole edes mitenkään tavatonta.

Jos kutsut vielä vauvaksi, niin et ole voinutkaan vielä tottua nimeen. Mullakin kesti aina vähän aikaa ottaa uusi nimi käyttöön, vaikka olinkin itse sitä valitsemassa. Alkuun aina se typerä työnimikin tuntui luontevammalta, vaikka ei ollut koskaan tarkoitettukaan oikeaksi nimeksi.

mutta et millään voi sanoa 3kk vauvasta, minkä luonteinen tai oloinen hänestä kasvaa vanhempana. Tietenkin jotain voi, mutta et oikeasti voi nähdä tuleeko hänestä prinsessamainen vai hilpeä höpöttelijä. Oikeasti.



Mutta jos nimi tuntuu väärältä niin ottakaa käyttöön toinen nimi. Voihan sen ensimmäisen ottaa käyttöön halutessaan myöhemmin jos lapsi itse haluaa.



Me annettiin esikoiselle nimeksi entisen naapurimme nimi. Hän oli ruma ja pahaluontoinen nainen mutta kummasti tuo assosiaatio on kadonnut tytön kasvaessa.

prinsessanimeä? Aina naiset jyrää kaiken... Opettelin minäkin ne miehen antamat nimet. Hän kertoi miksi pitää niistä niin paljon. Omat keksintöni sen sijaan vain "kuulostivat kauniilta". Valitsin sen sijaan toiset nimet, jotka taas eivät oikein olleet hänen mieleensä.

Kokeile ensin kotona, miltä se tuntuu.



Meillä tytär otti kolmannen nimen käyttöön eskarissa. Ensin vähän kakistelin eikä kaikki sukulaiset sitä vieläkään muista (yli 3vuotta sitten vaihtoi), mutta itse totuttiin pian ja on täysin luonteva ollut jo pitkään.



Sanotte vaan ihmisille niin kuin asia on. Ei ollutkaan luontevaa kutsua sillä nimellä ja siksi otitte käyttöön toisen nimen, joka tuntuu paremmalta.



Kyllä näitä tapahtuu, ei usein, mutta tiedän toisen nykyajan lapsen ja omassa lapsuudessani oli niiin ja aikuiskaverini on aikuisena vaihtanut kutsumanimeään

Eli jos tilanne on se, että vahingossa kutsut lasta jollakin muulla nimellä, vaihda toki nimi vielä kun lapsi ei siitä mitään tajua. Jos kuitenkin mitään muuta itsestäänselvää nimiehdokasta ei ole, jätä nykyinen.



Meillä oli sellainen tilanne, että lapselle ei ollut yhtään luonnolliselta tuntuvaa nimiehdokasta. Ennen synnytystä ajattelin, että lapsi on kyllä sitten ns. nimensä näköinen, mutta vauva ei näyttänytkään "minkään nimiseltä". Annoimme sitten ihan vaan nimen, josta tykkäsimme. Kesti kauan (useita vuosia) ennen kuin lapsi alkoi näyttää nimeltään. Ensi alkuun tuntui samalta kuin AP:ltä, että esittelen jonkun vieraan lapsen kun nimeä käytin. Nyt olen jo nimeen tottunut.