Vaihtaisitko lapsen nimen tässä tilanteessa:

Kiitos kaikista kannanotoista. Muutama tarkennus: ensinnäkin mielestäni en ole tässä asiassa< jyrännyt, pikemminkin toisin päin. Mies tyrmäsi suoraan kaikki ehdottamani nimet, joten minulle jäi ainoastaan mahdollisuus valita paras miehen ehdotuksista. Toinen nimi valittiin yhdessä, sekin tosin miehen ehdottamista.



Tykkään nyt tuosta toisesta nimestä enemmän, itse asiassa tosi paljon, ja se sopisi mielestäni lapselle hyvin. Mies pitää myös nimestä, se ei siis ole ongelma, mutta hänen mielestään ongelma on se, mitä muut ajattelevat.



Ja kerrotaan nyt ne nimet, terveisiä vaan tutuille. Eli nykyinen kutsumanimi on Lilja ja haluaisin vaihtaa kutsumanimeksi Kaarinan.



ap

Joku varmaan kysyy, miksi en miettinyt nimeä alunperin tarkemmin. Siksi, että meillä on 3 v. esikoinen, joka ei saanut kuulla nimeä ennen ristiäisiä, koska olisi muuten möläyttänyt sen jollekin. Miehelleni taas oli tärkeää, että nimi pysyy salaisuutena, joten en voinut käyttää nimeä. Ristiäisten jälkeen nimi ei ole tuntunut luontevalta, vaikka yritän sitä käyttää ja muut käyttävät sitä.



ap

Vaikka kivoja molemmat. Mutta se on totta jos nimi kuuluu myös ei niin kivalle-henkilölle on siihen vaikea tottua. Sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelevat sillä teidän lapsihan se on joten jutelkaa miehen kanssa jos kutsuisitte lasta tuolla toisella nimellä jos se kerta tuntuu paremmalta. Miehesikin tulisi tämä ymmärtää.

Mutta etkö voisi keksiä lempinimeä lapselle esim. Lili tai joku? Mielestäni nimenvaihto on kuitenkin aika radikaali ratkaisu, kun ei ole kuitenkään kyseessä mikään Tomaatinkukka tai Suvisalama :D

ja käytä sitä.



Suoraan sanottuna ei ole mitään järkeä alkaa vaihtaa nimeä, mitäs jos päiväkodissa on joku, jolla sama nimi ja se on ääliö, sen jälkeen sinun töissä on joku samanniminen työpaikkakiusaaja ja sitten tulee koulussa ärsyttävä kovis, jolla sama nimi... vaihdatko nimeä joka kerta?



Ja lapsi raukalle jää virallisiin papereihin ikuisesti nimeksi Johanna, entinen Mirja, entinen Kaarina, entinen Lilja...

Ei ihme, ettei puolisosi halua vaihtaa tytön nimeä.

Joten lopeta tollaset miettimiset ja usko ukkoas.

Olen miehesi kanssa samoilla linjoilla. Nimeen totut kyllä.

meilläkin on =) Usein kuitenkin häntä kutsutaan lempinimillä. Niitä on monia ja monia, yksi on enempi vakiintunut.



Vaikka nimi onkin kaunis, niin se on kuitenkin vähän vaikea lausua. Ainakin selvästi.

jos ottaa toisen nimen käyttöön. Vaihda ihmeessä jos siltä tuntuu. Mua on aina kutsuttu tokalla eikä etunimellä enkä koe sitä suurempana ongelmana. Äiti halusi sen tokan nimen ehdottomasti, mutta isän mielestä se ei sopinut ekaksinimeksi joten keksivät jonkun ihan yhdentekevän nimen jota kellään ei ollut aikomustakaan käyttää. Miksi muuten lapsella on monta etunimeä jos vaan yhtä saa niistä käyttää? Onhan ne tokat ja kolmannetkin nimet yhtä tärkeitä.

2:lle kiitos sarkasmista, näin en ajatellut toimia.

Minua vaivaa nimessä tämän ikävän mielleyhtymän lisäksi myös nimen luonne. Nimi on vähän "prinsessamainen", itse tykkään reippaamista nimistä ja tämä meidän tyttö on hilpeä höpöttelijä, ei kovin prinsessa. Mies taas tykkää tällaisista romanttisista, prinsessamaisista nimistä, ja hän tätä ehdottikin. Lapsen toinen nimi on proosallisempi mutta kaunis sekin, ja haluaisin ottaa sen käyttöön kutsumanimeksi.

Vaivaa tämä juttu, kun esikoisen kohdalla nimi napsahti kerralla kohdalleen ja tuntui heti omalta.

ap

itse olisin halunut sen toisen, oli mulla ollut jo monta vuotta, et sen laitan kun saan vauvan..



muut perheenjäsenet halus tietty just sen toisen...



mä sit tyydyin siihen... oli sekin kiva, ja liki sama.....muta mutta... kyllä vuosienkin saatossa edelleenn´kin vaivaa mua



se toinen olis ollu harvinaisempikin ja jotenkin olis ollu ihana :)



mutta päätä itse ap. mä vaihtaisin kyl tossa vaiheessa. koska kaivelee se suakin vartmaan ikuisesti jossain määrin kuiteskin

joten kyllä noista on lilja mukavampi



eikä lilja ole mikään prinsessa nimi, ei sinnepäinkään...





sellainen olisi isabella, annastiina, elisabeth, annabella'''









eli anna ollla lilja





milja olisi kyllä vielä kauniimpi nimi, vaihda siihen

Kutsu sinä toisella nimellä, anna muiden ktusua ekalla nimellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä sanoisin minä.



Kaarina on kiva nimi. Vaikka joku sitä vanhan ihmisen nimeksi sanoikin, siinä on kiva kaiku, minä tykkaisin.

sua ap...

Meilläkin tytölle annettiin miehen keksimä tyhjästä repästy kutsumanimi... harmittaa hiukan ei kamalasti kun ei kuitenkaan mikään suosikkinimilistalla ollut.



Ensimmäisenä nimenä on mun mummon nimi josta tykkään hirveästi ja kutsun tästä nimestä tehdyllä lempinimellä lastani ja moni tietää että kutsun sillä nimellä lastani ja sen mistä nimi tulee.



Meillä kutsumanimi on siis toinen nimi ja tämä aiheuttaa sen että kaikissa virallisissa paikoissa ensin kutsutaan tuolla ekalla nimellä. Ollaan totutettu lapsi siis osittain myös siihen nimeen.



Vaikea selittää.



Tuo on vaan sellainen ajatuksenjuoksu että se jää päähän ja sitä aina miettii. Tuskin sua helpottaa yhtään että täällä kehutaan Lilja nimeä. Mutta mun mielestä se on myös kaunis :) enkä tunne yhtään sen nimistä.

on aina mennyt useampi kuukausi että olen tottunut lasteni nimiin, vaikka ne on minun suosikkeja olleetkin! Toinen nimi on kyllä helppo ottaa käyttöön, meilläkin poikaa sanottiin yhdessä vaiheessa usein toisella nimellään.

mun rakkaan, nyt jo edesmenneen, isoäitini nimi oli Lilja - minusta se on aina ollut todella kaunis nimi! Kaarina on jotenkin tosi tavallinen, tulee mieleen Liana Kaarina, Kaarina Suonperä, Kaarina Virolainen, Kaarina Leskinen jne., eli ei mitään kauhean positiivisia mielleyhtymiä... Liljasta taas ei tule mieleen ketään julkkista, siksikin on hyvä nimi :)

Hän kysyi, vaihtaisiko nimen, kun se ei tunnu omalta, vaikka onkin kaunis.

muu nimisinä kuin oikeasti ovat. Siis nimet eivät ole edes mitään lyhennyksiä/väännöksiä heidän nimistä. Itsekin käytän näitä lempinimiä vaikka koulukaverit käyttävät virallisia nimiä.



esim tyyliin Sami Ilmari oikea nimi ja kutsutaan kuitenkin Kalleeksi.

Aikuisten ongelmointien ja vatvomisien ei kuulu vaikuttaa lapsen elämään mitenkään. Jos olit niin huolimaton/välinpitämätön/hölmö/tossukka tai mikä nyt olikaan syynä siihen, että annoit miehen valita lapselle nimen, josta et itse pidä, niin nyt nielet seuraukset mukisematta. Kyseessä ei ole niin tärkeä asia, että siitä kannattaa kehittää tuollainen ongelmavyyhti.



Ymmärtäisin asenteesi, jos olisi kysymys vaikkapa lapsen kouluvalinnasta (joihinkin kouluihinhan pitää hakea jo pian lapsen syntymän jälkeen), ja olisit tullut siinä jälkikäteen toisiin ajatuksiin. Erikoiseen kouluun meneminen vaikuttaisi oikeasti lapsen elämään, ja näistän kouluista voi myös olla vaikea saada riittävän nopeasti kaikkea olennaista tietoa.



Oikea aika näille nimipohdinnoille olisi ollut ennen ristiäisiä. Nyt on myöhäistä rypistellä, joten siirryhän elämässä eteenpäin!



Lilja on muuten mielestäni oiva nimi myös hieman reippaammalle ja assertiivisemmalle naiselle. Prinsessamaiselle tytölle antaisin itse reippaan nimen, jotta kokonaisuus ei menisi liian sokeriseksi - reippaalla tytöllä puolestaan söpömpi nimi pääsee oikeuksiinsa eikä vaikuta liian imelältä.



Todellista ongelmaa ei ole, vaan ongelma on omassa päässäsi. Ennustan, että vaikka vaihtaisitkin nimen, et olisi sittenkään tyytyväinen. Käytä siis tähän pohdintaan kuluva energia ennemmin pääsi hoidattamiseen, niin pääset elämässäsi jatkossa helpommalla.