Osaatko mielestäsi ottaa puheeksi vaikeat asiat elämässäsi?

Kyllä mä läheisteni kanssa osaan puhua. Mutta jos tarkoitat, että pitäisi avautua jollekin ulkopuoliselle, niin sitä en yleensä tee.

teini-ikääni, jolloin minulla oli vaikeuksia, en itse osannut tunnistaa, mitä ne olivat ja nimetä niitä.

En voi vieläkään sanoa, että voisin aina täysin tietää, mikä ongelmani on, jos esimerkiksi olen ahdistunut ja nukun huonosti. Olenko pitkästynyt, huonoitsetuntoinen vai stressaantunut.

On helpompaa ottaa puheeksi jokin ihan selkeä ikävä asia mutta sitten jos sellaista ei ole ja silti tuntuu pahalta, ei oikein tiedä, mistä pitäisi alkaa puhua. Puhuminen ei siis jotenkin aina selvitä asioita. Voi se tietysti olla alku siihen.

vai vaikenetko tai odotat että toinen ottaa ne puheeksi.

Vaikeita asioita voi olla parisuhteessa, naapurustossa, työpaikalla, sukulaisten kanssa.

Yleensä aika monet ihmiset kokevat nimenomaan puheeksioton vaikeana. Sitä pantataan ja ei vain saada suuta auki. Millaiset asiat on erityisen vaikea ottaa puheeksi?

Jos olet sellainen, mitä tarvitsisit että oppisit itse ottamaan puheeksi? Jos taas jo osaat, kerro miten olet sen taidon kartuttanut?

Olen kovin yksinäinen, eikä minulla ole ketään kuuntelemassa ajatuksiani. Odotan vielä sitä oikaa, miestä jolle voisin sitten puhua ihan kaikesta.

Kyllä mä läheisteni kanssa osaan puhua. Mutta jos tarkoitat, että pitäisi avautua jollekin ulkopuoliselle, niin sitä en yleensä tee.

huomaan kirjoittaneeni hatarasti mitä etsin, eli tarkoitan sen vaikean asian "kohteen" kanssa, siis sen joka liittyy siihen vaikeuteen. En tarkoita tässä ulkopuolelle tilittämistä. Vaan että jos susta joku tuntuu hankalalta juuri suhteessa työtoveriin/naapuriin/puolisoon ja tajuat että pitäisi sanoa nyt tästä, niin pystytkö vai onko se liian vaikeaa. Tai millon pystyy milloin ei. jne

asiaan, on minun melko helppo ottaa puheeksi asioita. Minun on helppo puhua sukulaisilleni tai parisuhteestani puolisolleni. Ja murrosikäiselleni erilaisista asioista.



Mutta on myös paljon asioita, joita en halua ottaa puheeksi, vaikka ne ovat vaikeita ja vaikka olen asian suhteen sinut omien näkemysteni kanssa. Esimerkiksi en halua ottaa puheeksi työpaikalla siellä vallitsevaa huonoa ilmapiiriä, koska en halua sekaantua koko asiaan enää enempää. Olen lähdössä työpaikaltani.



Enkä halua puhua kokemuksistani alkoholistin tyttärenä, henkirikoksen uhrin tai masentuneen läheisen omaisena. Ne ovat omia tuntemuksiani, joista kuulevat vain ne, joiden haluan tuntevan minut niin hyvin, että kerron näistä asioista.