Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten olette kokeneet n. 4 v. ikäeron sisarukseenne?

Vierailija
19.03.2012 |

Meillä on kaksi lasta, nyt keväällä täyttävät 2 v. ja 4 v. Toiveissa siintää vielä kolmas lapsi, mutta ei aivan heti. Opintoni ovat lopuillaan ja toivon mukaan olen työllistymässä pian. Haluaisin kartuttaa työkokemusta, enkä koe tällä hetkellä muutenkaan jaksavani vauva-aikaa ihan heti. Silti meistä miehen kanssa tuntuu että kolmannelle olisi vielä sijaa, 4 lasta on jo liikaa.



Mietin vaan että jos meille syntyisi kolmas lapsi kun nuorempi on n. 4 v, niin millaiset välit vanhempiin sisaruksiin kehittyy? Nämä olemassaolevat kaksi leikkivät jo kivasti yhdessä, pääsisikö pienin enää siihen mukaan? En haluaisi kuitenkaan että yksi kokisi olevansa ulkopuolinen sisarusten touhuissa.



Miten olette kokeneet itse lapsuutenne te, joilla ikäeroa edelliseen on 4 v. tai ylikin? Tai miten omien lastenne parissa vastaava asetelma on toiminut?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

etteivät kaikki ole kokeneet pidempää ikäeroa huonona. Itselläni on vain 2 v. vanhempi veli, ja tietysti leikimme hyvin yhdessä vielä kouluiässäkin, mutta luulen että olisin leikkinyt 4 v. nuoremmankin sisaruksen kanssa, varsinkin jos olisi ollut samaa sukupuolta. Muistan ainakin leikkineeni 4 v. nuoremman serkkutytön kanssa eikä ikäero siinä niin haitannut, toki serkku välillä hermostui ja kiukutteli jos leikki ei mennyt mielensä mukaan ja kun oli pieni, mutta sain itse tuntea olevani "iso ja fiksu" kun osasin rauhoitella tilanteen.



Tuntuu toisaalta vaan pahalta se puoli, että kun isommilla alkaa olla omia menoja, kavereita jne, pienin on ulkona kaikesta siitä. Ja kun isoilla on isojen etuoikeuksia jne, pienellä niitä ei ole samaan aikaan. en sitten tiedä osaako olla kateellinen tms. ja missä iässä. Ainakin meillä tämä pian 2 v. haluaisi jo kovasti tehdä samoja juttuja kuin isompi, esim. leikata saksilla jne. ja hermostuu kun ei vielä saa. Osaa puhua todella hyvin, niin jopa kertoo että "Minäkin haluaisin, missä minun sakset?"



Toisaalta taas hyviäkin puolia pidemmälle ikäerolle on, mm. se että jos vauva syntyisi kun vanhin on 6 v, saisin olla kotona ottamassa eskarilaista vastaan ja varmaan olisin kotona vielä silloinkin kun menee ekaluokalle. Pienimmällä taas aikoinaan koulutien aloittaessaan olisi isommista turvaa kotona kun iltapäiväkerhoikä on ylittynyt.



Laittakaa vaan lisää kokemuksia! :)



ap

Vierailija
2/8 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei meillä ole ollut mitään yhteistä ennen kuin vasta aikuisena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en muista aikaa ettei ois oltu läheisiä, olin kiltti teini eli edes sillon ei ollu hankalaa kun mä esim 16. Ihanteellinen ikäero, haluan omilleni saman. Esikoinen saa olla rauhassa vauva, samoin toinen kun eka jo isompi.

Vierailija
4/8 |
19.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

4 v 2 kk. Olin kai aika mustasukkainen veljeni syntyessä, vaikka minulla on myös puolitoista vuotta vanhempi isosisko, olen siis keskimmäinen. Ikäero oli sen verran suuri, että lähinnä hoidimme siskon kanssa pikkuveljeä tämän ollessa pieni (siis ei meitä jätetty veljeä hoitamaan, mutta leikimme, että hän oli kotileikissä vauva jne.) Kun veli oli isompi, opetin hänelle lukemista ja kellon tuntemista ym.



Jonkin verran tapeltiin, mutta tulimme ihan ok juttuun. Meillä oli kuitenkin aivan omat kaverit, johtunee siitäkin, että olemme eri sukupuolta. Yhdessä emme juuri leikkineet kun veli oli esim kouluikäinen, joskus otimme veljen puolipakolla johonkin salapoliisileikkiin tms mukaan.



Aikuisina välit veljeen ovat aika etäiset, siskoon läheisemmät. Ihan hyvin tullaan juttuun kuitenkin. Olemme yli kolmekymppisiä jo kaikki.

Vierailija
5/8 |
19.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä samalla ikäerolla lapset, nyt 1 ja 3v. Toiveissa vielä yksi, sitten joskus, ehkä. Mietin myös, jääkö kolmas lapsi ulkopuolelle, jos on "liikaa" ikäeroa vanhempiin sisaruksiin... Itsellä ikäeroa veljeen 4,5v, eikä me pienenä oikeastaan muistaakseni leikitty hirveästi, eikä nyt aikuisinakaan pidetä kovin paljon yhteyttä. Mutta luulen, että se johtuu eniten siitä, että olemme niin kovin erilaisia.

Vierailija
6/8 |
19.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

muita sisaruksia meillä ei ole. Asetelma on tietysti aika erilainen, kun teillä on jo nuo kaksi keskenään pienellä ikäerolla, joten ovat jo läheisiä toistensa kanssa. Minä ja siskoni olemme nyt aikuisiällä läheiset, eikä ikäeroa tavallaan huomaa, mutta aikuisikään asti minä olin aina se pikkusisko ja siskoni isosisko, eli emme olleet tasavertaisia kavereita, vaan meillä oli aina ihan omat juttumme ja kaverimme jne. Hän jollain tavalla oli suojeleva minua kohtaan ja varmaan vähän syystäkin, minä olin rasavilli ja siskoni tunnollinen rauhallinen kiltti tyttö, joka teini-iässä ojensi minua tarpeen tullen..Ei neljä vuotta iso ikäero ole, mutta oman kokemukseni mukaan pienemmällä ikäerolla olevat sisarukset ovat läheisempiä keskenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
19.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen perheen vanhin lapsi, muihin ikäerot 3, 5 ja 12 vuotta. Olin 5 kun yksi siskoistani syntyi. Asia ei ollut missään vaiheessa ongelma, koska olin jo niin vanha etten tarvinnut akuutisti äidin hoivaa. Koin myös olevani tärkeä, sillä äiti antoi joskus vahtia pientä siskoa.



Myöhemmin olemme olleet erittäin lämpimissä väleissä.



Nuorimmalla ja toiseksi nuorimmalla on ikäeroa 7 vuotta, heillä on ollut pientä kitkaa, koska ikäero alkaa jo olla niin suuri.

Vierailija
8/8 |
19.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

parempaa ikäeroa toivoa. Meillä on sujunut niin hyvin kaikki tolla 4 vuoden ikäerolla. Ja vauvaakin on kivempi huomioida, kun isommat pärjää jo vähän omillaankin, saa imettää rauhassa jne...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme kuusi