Raskaana olevan ylireagointia?
Olen raskaana ja lapsille tulee pieni ikäero, 1v 7kk. Esikoinen on ollut koko ajan kotona ja jatkaa myös kotona. Meillä ei ole yhtään tukiverkkoja apunamme, mutta toivon kuitenkin jaksavani, tai olen luottanut siihen.
Juttelin tässä eilen vanhan hyvän ystäväni kanssa, joka sanoi minulle, että hän nyt sanoo suoraan mutta sinä et tule jaksamaan uutta tilannettanne ja laita nyt hyvä ihminen tuo esikoinen hoitoon. Hänen mielestään olen jaksamiseltani muutenkin heikoilla (en tiedä mitä hän tällä tarkoitti? Ehkä sitä kun meillä oli tässä parisuhteessa kriisin paikka kolme vuotta sitten, jolloin tukeuduin paljolti häneen, mutta se on jo aivan taaksejäänyttä elämää.)
Loukkaannuin, tai tuli sellainen huono olo, miksi en jaksaisi? Ehkä sanomassaan piilee totuuden siemen, mutta nyt olen ihan pahoilla mielin ja hirveästi jäi hänen sanansa pyörimään päähän.
Kommentit (7)
Esikoinen oli 1v 7kk kun kuopus syntyi. Mies joutui jonkin verran olemaan työmatkoilla, mummot työelämässä, heistä ei paljon apuja saanut eikä ollut muitakaan.
Minulla ei tullut mieleenkään laittaa esikoista hoitoon. Koti oli välillä hyrskynmyrskyn, mutta pärjättiin. Vauva nukkui alussa paljon, aamupäivisin ulkoiltiin esikoisen kanssa, vauva nukkui vaunuissa. Usein sain myös päivällä pienen huilitauon, kun lapset nukkuivat samaan aikaan.
Olihan se välillä rankkaa, mutta rasittavampaa minusta olisi ollut roudata sitä esikoista päiväkotiin ja iltapäivällä hakea pois. Nyt saatiin nauttia kiireettömistä aamuista jne
isompaa ei tietenkään saa laittaa hoitoon!
Se olisi kurja temppu!
Itsellä oli 4v, 1v 6kk ja vastasyntynyt. Ihan yksin hoidin ja jaksoin jne ja mies oli reissutöissä silloin todella ahkerasti eli just ja just viikonloput kotona.
Hienosti sinä tulet jaksamaan!
Itse en lapsille sellaista karhunpalvelusta tekisi että hoitoon veisin ku itse vauvan kanssa kotona.
Tutulla oli vanhempi lapsi osan päivästä hoidossa mutta se olikin eskarissa. se on sillo ihan eri asia.
Olihan se välillä rankkaa, mutta rasittavampaa minusta olisi ollut roudata sitä esikoista päiväkotiin ja iltapäivällä hakea pois. Nyt saatiin nauttia kiireettömistä aamuista jne
sieltä päiväkodista saanut!
-2-
unohda koko asia, toki itsestäsi on kiinni, kuinka pärjäät, mutta varmasti pärjäät - ja missään tapauksessa ei esikoista hoitoon.
(2 x peräkkäin 1 v 8 kk ikäerot, pari viikkoa alle tai päälle + kerran 2v 1 kk ikäero)
Kaksi lasta ei ole kuitenkaan älyttömän paljon ;) Me naiset olemme aika sitkeää sakkia ja olen aivan varma, että sinä pärjäät hienosti omien lastesi kanssa.
Paljon vaikeampaa oli viedä esikoista hoitoon, kestää se kiukuttelu ja mustasukkaisuus, kun vauva saa olla äidin kanssa ja "iso"sisarus ei. Sun esikoinen on tosi pieni vielä, melkein vauva itsekin. Miten pahalta tuntuisikaan, jos hänet hylättäisiin päiväkotiin uuden vauvan tieltä... Ja ne flunssat ja mahataudit!
Helpommalla pääset, kun pidät esikoisen kotona. Asenne ratkaisee: teillä ei tarvi olla kiiltävän puhdasta koko ajan, lelut voi olla levällään. Ulos ei ole pakko mennä 2 kertaa päivässä, jos joskus väsyttää ja tekee mieli vain olla sisällä. Ja toisaalta: joskus on aikaa ja energiaa vaikka mihin. Joskus käy niin hienosti, että vauva ja esikoinen nukkuu samaan aikaan ja sinä saat juoda päiväkahvisi rauhassa. Ja silloin ei sit tehdä kotitöitä ;)
oli juuri sama ikäero, eikä tukiverkkoja. Ei kyllä käynyt mielessäkään laittaa isompaa hoitoon. Välillä oli rankkaa, mutta aika kuluu ja helpottaa.. Riippuu tosi paljon siitäkin kuinka paljon lapset sairastelevat ym.kuinka rankkaa on. Itse koen, että jaksaa kunhan pääsee itsekin omiin harrastuksiin iltaisin miehen tultua kotiin. Ja kun pyrkii luomaan päivärytmin, niin sekin auttaa.
Tosin pienemmän imetys meni piloille, koska molemmat lapset vaativat aika paljon huomiota. Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen, että pidin molemmat lapset kotona. On kyllä ajatusmaailma mennyt kummalliseksi, jos isompi lapsi jotenkin pitäisi laittaa hoitoon vauvan vuoksi. Paras ikäero näin ajatteleville lienee 7 vuotta, että isompi on jo koulussa.
Kyllä varmasti jaksat ap, kun mietit arjen järjestelyt itsellenne sopiviksi kunhan rytmit ym tasaantuu lasten kanssa. Jos ystäväsi ei jaksaisi, ei se tarkoita ettet sinä jaksaisi ;D
Minä jaksoin hyvin, ikäeroa oli 1 v 10 kk.
Oikeasti jaksoin paremmin ko esikoisen kanssa, koska pidin esikoisen rytmin ja ulkoilut yms järjestyksessä niin se auttoi myös minun jaksamista!
Et tietenkään vie esikoista hoitoon. Sitten jos et oikeasti jaksa niin vie sitte. Mutta ei sitä etukäteen tarvi viedä varmuuden vuoksi!