Ikuisuuskysymys: voiko oikeasti olla vain kaveri miehen kanssa?

Minulla on useita miespuolisia ystäviä harrastusten kautta saatuna. Muutama heistä on sellainen, jotka ovat aidosti olleet vain ystäviä, mitään muita tunteita ei ole koskaan kummallakaan ollut.



Sitten on pari sellaista, joihin olisin toisissa olosuhteissa helposti voinut ihastua ja olenkin ihastunut, ja tunne on ollut molemminpuolinen. Mitään ei kuitenkaan koskaan ole kenenkään kanssa tapahtunut ja nykyisin olemme vain ystäviä.



Mutta siis ainakin noiden ensimmäisten kanssa olen vain ja ainoastaan ystävä.

Voi olla vain ystävä. Se on eri asia, että molempien ollessa sinkkuna käy helposti mielessä, voisiko tässä olla jotakin muutakin. Se ei tarkoita, etteikö silti voisi olla vain ystävä.

mutta en usko että itse voin. Olen tämän tähän ikään mennessä oppinut eikä nykyään oikeastaan (onneksi) ole edes tilanteita, joissa syvemmin tutustuisin miehiin. Töissä on suurin osa naisia ja muutenkin työni on niin itsenäistä, että vaikka välillä onkin miehiä, niin en ole heidän kanssaan juuri tekemisissä. Muuten käyn naisvaltaisessa harrastuksessa, käyn ulkona naispuoleisten ystävieni tai mieheni kanssa, jolloin ei tule ajauduttua miesten juttusille. En siis mitenkään asiakseni välttele miehiä, mutta olen tyytyväinen siihen, etten heihin pahemmin törmääkään.



Miksikö? No, olen ollut oikeastaan koko ikäni melko epävarma itsestäni, ja kun joskus parikymppisenä tajusin Naisellisen Vaikutusvoimani, niin jotenkin alitajuntaisesti olen sitä hyväkseni käyttänyt. Silloin oli enemmänkin tilaisuuksia tutustua miehiin (kuten opiskelun kautta), ja ihan omaa epävarmuuttani ajauduin kerta toisensa jälkeen jotenkin testaamaan viehätysvoimaani miesten keskuudessa. Jotenkin naiivisti kuvittelin olevani jotenkin tavattoman vastustamaton, kun mies toisensa jälkeen lankesi ihastumaan... Pyh, kun käyttäydyin epävarman ihmisen tavoin juuri niin, kuin tiesin juuri sen yksilön minulta odottavan. Olin juuri niin sosiaalinen, eloisa, rauhallinen, flirttaileva, pidättyväinen tms., mikä parhaiten siihen mieheen tehosi. En siis juuri koskaan oma itseni, kaikki oli saatava pauloihini. Siinä ollut viatonta muuta kuin se, etten tajunnut tekeväni niin.

Olen tutustunut todella mukavaan naimisssa olevaan mieheen ja meistä on vähitellen tullut tosi hyviä kavereita. Ollaan aika paljon tekemisissä ja bailataan yhdessä. En tiedä mitä vaimo tuumaa asiasta, en ole uskaltanut kysyä.

Nyt vain tuntuu, että ollaan koko ajan lisää lähentymässä ja keksittiin jo kesäksi kivaa tekemistä. Mutta mutta, nyt on pikkaisen alkanut tuntua, että mies tykkää ehkä vähän liikaakin.

Eli se perinteinen kysymys: voidaanko me oikeasti olla vaan kavereita vai haluaako miehet sittenkin aina jotain muuta?

Mutta sun tilanteessa kuulostaa siltä, että mies etsii muuta kuin kaveruutta.

itse olen sitä mieltä ettei oikein pysty. Mun kaikki miespuoliset kaverit ovat ihastuneet jossain vaiheessa ystävyytta, myös ne varatut ja nekin joista ei ikinä voisi sellaista kuvitella. Vaikea selittää.



Tällä hetkellä minuun on ihastunut miehen työkaveri joka hakeutuu koko ajan tilanteisiin jossa minä olen. Viimeksi illanvietossa yritti laittaa kätensä reidelleni. Tilannetta pahentaa se että tämä mies on aivan upean näköinen, katsoo silmiin puhuttaessa ja se jotenkin uppoo tonne sisimpään. Yritän olla ns. tyly, en katso kohti ja olen toisessa huoneessa kun tulee kylään mutta silti on koko ajan siellä missä minäkin.



Tämän takia olenkin vain ystävänä naispuolisille, välttelen minkä pystyn koska tuntuu kurjalta mieheni puolesta että jopa hänen paras ystävä olisi valmis heittämään kaiken menemään vuokseni.

Juuri tulin kotiin biljardisalilta. Seurassani oli neljä miestä, joista kahden kanssa olen aina ollut ja tulen olemaan pelkkä kaveri. Yhden kanssa oli pientä sutinaa, mutta nykyään ollaan todellakin vain kavereita. Viimeinen miehistä on ihastukseni kohde ja hänen kanssaan toivottavasti ei pitäisi olla pelkkä kaveri. ;)



Eli siis miehen kanssa voi olla ihan pelkkä kaveri ja hyviä kavereita miehet usein ovatkin. Tietysti se on varsinkin alkuun vähän erilainen kaverisuhde kun naisten kanssa, koska minulla ainakin käy mielessä usein että "mitäs jos.."! :)

Varmasti voi olla kaveri miehen kanssa. Mutta ihan lapselliseksi ei minusta kannata heittäytyä. Sukupuolten välinen jännite on olemassa, ja vaikka se ei teidän välillänne ilmenisi, sinä saatat muodostaa jännitteen sen miehen kotona. Tämä on asia, joka minusta kannattaa tehdä selväksi ja puhua myös. Ja jos ollaan kavereita, sitten käyttäydytään niin, ettei tarvitse selittää muille, että vain-ystäviä tässä ollaan. Ei tule menemään läpi. Jos ollaan kavereita, sitten ei käyttäydytä niin, että muiden on helppo muodostaa toisenlaisia näkemyksiä ihmissuhteen laadusta. Nämä asiat kun ovat sellaisia, että vaikka kukin ensisijaisesti päättää itse, mitä jokin suhde sisältää, muilla on omat näkemyksensä. Ja nämä muut voivat hyvinkin kohdella vain-ystävyksiä kuten seurustelevia tai puolisoitaan pettäviä ihmisiä.



Vaikutan nyt vähän tylyltä. Ystävät ova mukavia ja tärkeitä olemassa, mutta tämä on minusta asia, jossa ei kannata tuudittautua kaikenkattavaan itseriittoisuuteen. Näkisin, että ongelmia voi koitua kahdella tavalla: joko ihan rehellisellä pettämisellä ja hölmöilyllä tai sitten niin, että uskottelee itselleen, että mitään jännitettä ei ole ja että sivullisten näkemykset eivät mitenkään vaikuta asiaan. Voit siis pohtia, teetkö sen miehen kanssa asioita, joita yleensä tehdään nimenomaan parisuhteessa vai onko kyse esimerkiksi harrastusluonteisesta puuhasta. Minä esimerkiksi en sanottavammin pitäisi, jos oma puolisoni kävisi bailailemassa jossakin jonkun toisen kanssa ja kovin kauan selittelisi jotakin vain-ystävyydestä. Voin olla tylsis, mutta tuskin syyttä.

itse olen sitä mieltä ettei oikein pysty. Mun kaikki miespuoliset kaverit ovat ihastuneet jossain vaiheessa ystävyytta, myös ne varatut ja nekin joista ei ikinä voisi sellaista kuvitella. Vaikea selittää.

Tällä hetkellä minuun on ihastunut miehen työkaveri joka hakeutuu koko ajan tilanteisiin jossa minä olen. Viimeksi illanvietossa yritti laittaa kätensä reidelleni. Tilannetta pahentaa se että tämä mies on aivan upean näköinen, katsoo silmiin puhuttaessa ja se jotenkin uppoo tonne sisimpään. Yritän olla ns. tyly, en katso kohti ja olen toisessa huoneessa kun tulee kylään mutta silti on koko ajan siellä missä minäkin.

Tämän takia olenkin vain ystävänä naispuolisille, välttelen minkä pystyn koska tuntuu kurjalta mieheni puolesta että jopa hänen paras ystävä olisi valmis heittämään kaiken menemään vuokseni.

Läheinen ystävättäreni kuvitteli tapaasi vuosikaudet olevansa upeinta maan päällä, yksikään mies ei kerta kaikkiaan kykene vastustamaan tämän naisen vetovoimaa.

Tietysti joissain harvinaisissa tapauksissa kummallakaan ei missään vaiheessa ole mitään muuta mielessä, mutta usein jossain vaiheessa toisella tai molemmilla on. Ei se välttämättä ole se mies..

Ei kannata leikkiä tulella.

Ja olisi musta kyllä aika surullista, jos mun mieheni jakaisi ne kaikkein syvimmät tuntonsa jonkun toisen naisen kanssa.. Ajatteleekin vaikka riitatilannetta, toinen nainen tarjoamassa ymmärrystä, ja esittämässä, ettei hän ainakaan ole samanlainen..

Tutustuin vajaa 10v sitten erääseen mieheen harrastuksen kautta. Olemme hyviä ystäviä ja todellakin vain ystäviä.

Nylkyään vaimonsakin on mun hyvä ystävä.



Muitakin miespuolisia ystäviä löytyy.



Eräästä en tiedä mitä ajatella. Olemme hyviä ystäviä, halaamme tavatessamme jne. Mutta muutaman oluen jälkeen hän usein koskettelee ns. viattomasti mua. Hieroo hartioita, laittaa usein kätensä olkapäilleni, on liki jne. Selvinpäin ei tällaista käytöstä ole.