Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Häpeän silmät päästäni, jos poikani menee ammattikouluun!

Vierailija
18.03.2012 |

Lukio on ainut ja oikea paikka, mutta poikani haluaakin nopeasti ammatin ja töihin. Miten saisin taottua järkeä sen päähän, että mars lukioon!

Kommentit (70)

Vierailija
1/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastaisitko kahteen kysymykseen:



1. Miksi ihmeessä häpeäisit OMAA LASTASI? Etkö voi kunnioittaa hänen omia päätöksiään ja antaa hänen elää omaa elämäänsä?



2. Mitä vikaa ammattikoulussa?

Etkö tiedä, että monille amislinjoille on vaikeampi päästä kuin lukioon ja paremmalle palkallekin pääsee?

Ja etkö tiedä, että amiksesta pääsee myös yliopistoon?



Toinenkin kysymys, vastaisitko A vai B, eli oletko

A) suvun ensimmäisestä ylioppilaasta haaveilevan kouluttamaton vai

B) kolmannen polven akateeminen, jonka käsityksen mukaan kaikki lisensiaattia vähäisemmät tutkinnot ovat osoitus sivistymättömyydestä?

Vierailija
2/70 |
21.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko kysynyt, että haluaisikohan poikasi suorittaa kaksoistutkinnon? varmasti paras vaihtoehto.



Tiesittekö, että tulevaisuudessa Suomen menestysvaltti on edullinen insinöörityö, eikä menestys nytkään perustu duunarien ahkeruuteen.

Intiassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa duunarien palkka on noin kolmasosa insinöörien palkoista, Suomessa eroa ei kovin paljoa ole.





Huvittavinta tässäkin keskustelussa on tuo järjetön ammattikoulun ylistäminen. Olen sen itsekin käynyt ja rehellisesti sanottuna sen jälkeen AMK tuntui aivan järjettömän haastavalle. Ammattikoulussa kun mitään ei oikein otettu tosissaan ja tuntui, että osaaminen jäi melko hataraksi. Ammattikoulussa on paljon jannuja, joita mikään ei kiinnosta ja silti opetus menee heidän tahtiaan.



Veljeni kävi lukion ja hän tottui siellä työntekoon ja hänelle AMK oli _todella_ helppo.

Molemmat ollaan kyllä nykyään insinöörejä, mutta veljen teoreettinen osaaminen on aivan eri planeetalta. Minulle kaikki vaikeat aineet on edelleen ihan hepreaa, käytännön hommissa olen parempi.



Jos nyt saisin valita elämäni uudelleen tekisin näin:

-Kaksoistutkinto lukio + amis (pitkä matematiikka)

-Reserviupseerikouluun

-Teknilliseen yliopistoon

-Vaihto-opiskeluun Usaan

-Aloittaisin töiden ohessa opiskelemaan kaupan alaa AMK:ssa

---->Varmasti älyttömän hyvä urakehitys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/70 |
23.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ammattikoulu on ihan hyvä vaihtoehto, kaikista ei ole edes sinne lukioon. Eikös vanhempien kuuluisi tukea lastaan eikä pakottaa lukioon. ja ammattikoulun jälkeen on hyvä jos pääsee töihin voihan vähän aikaa olla töissä ja jatkaa opiskeluja vaikka aikuispuolella.

Vierailija
4/70 |
23.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäki oon lukiossa ja kadun valintaani. En sitä tarkoita että muidenkin pitäisi sitä katua mutta jotenkin tuntuu vain niin turhalta tämä lukio. Nyt kun olen päässyt miettimään mitä haluan tehdä vanhempana ei ole mielipide muuttunut yläasteelta.

Vierailija
5/70 |
19.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lainaus:

> Pelkkä ammattikoulututkinto on opetusministeriön työryhmän tietojen mukaan paikan saaneista yliopisto-opiskelijoista noin yhdellä prosentilla

Siis luulitko tosiaan, että yliopistot on täynnä amiksia? Vau!

> (Oma koulutustaustani on lukio, AMK, ammattikoulu, yliopisto - tiedän mistä puhun)

Jepjep... Jepjep... Näinhän se epäilyksettä on.

Oletpas varsin ikävän kuuloinen ihminen.

No kommentoin kuitenkin, koska uskon tämän olevan tärkeää ap:lle ja monelle muulle äidille joka tuskailee saman asian kanssa.

Meillä amis oli täynnä akateemisia. Yksi väitteli tohtoriksikin samalla. Ja ammattikorkeassa oli joka luokka-asteella vähintään yksi ammattikoulusta tullut. Näissä on ollut niitä luokan primuksiakin, kun osaaminen jo kouluun tullessa on ollut korkeamalla kuin pelkällä yleissivistävällä lukiolla aloittavilla.

Ammattikorkeassa oli muuten sellainen ilmiö nähtävissä, että ne jotka eivät osanneet riittävästi, jatkoivat opiskeluja yliopistossa samalla linjalla. Ja kun näitä kavereita on vuosien jälkeen tavannut, ei se osaaminen ole yliopistossa ainakaan parantunut. Osa vaikuttaisi jääneen pysyvämmin työelämän hylkiöiksi. Näen että akateeminen koulutus voi olla myös silkkaa ajanhukkaa.

Kuitenkin se mikä työelämässä eniten ratkaisee, on osaaminen ja sosiaaliset taidot.

Ap, yritän tässä sinulle kertoa että lukio ei ole suinkaan ainoa tie onneen eikä aina edes se oikeakaan. Kannattaa avartaa näkemyksiä ja nähdä mahdollisuudet, minne poikasi sitten päättääkin jatkaa.

Ainoastaan siinä tapauksessa olisin huolissani, jos poika olisi jäämässä kokonaan ilman opiskelupaikkaa.

Tosiasia kuitenkin on, että pojastasi voi tulla jopa sinunkin mittapuullasi vaikka mitä hienoa, vaikkei hän koskaan lukiota kävisikään.

Vierailija
6/70 |
19.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika haluaa päästä nopeasti ja varmasti tekemään rahaa. Fiksu poika. Äidistä en olisi yhtä varma.

PS. Ammattikoulusta hän saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin. Pojasta voi siis tulla akateeminen, vaikka koskaan ei lukion ovea avaisi.

Ei kuule onnistu. Näitä tapauksia on älyttömän vähän, tuskin ollenkaan. Katsokaa tilastoja! Ja sitten voin kertoa, että oma faijani on tällainen tapaus (hyvin erikoinen, harvinainen opiskeluhistoria).

Kyllä se onnistuu, jos on motivaatiota. Mä kävin ensin ammattikoulun ja sitten opiston (vastaa lievästi nykypäivän amk:a). Tein noilla opeilla vuosikymmenen töitä.

Noin kolmekymppisenä kävin parin vuoden aikana töiden ohella aikuislukiota sen verran, että sain pohjat yo-kirjoituksiin (jotain 25 lukiokurssia). Yliopistoon pääsin jo yo-kirjoituksia edeltävänä kesänä: hakuoikeus on, kun on vähintään 2,5-vuotinen tutkinto takana. Kirjoitin silti vielä sen yo-lakinkin yliopisto-opintojen alun ohella, kun se nyt niin monelle proffalle/assarille tms. tuntui olevan kauhistus, että opettaa ei-ylioppilasta. Maisterin paprut tuli 3 vuodessa ilman hyväksilukuja. Nyt olen ollut viitisen vuotta tutkijan hommissa samalla alalla, jolle aikanaan kävin ammattikoulun ja parhaillaan teen väikkäriä. Omasta mielestäni urani on kehittynyt sopivasti: ilman amiska- ja työkokemustani tietäisin ja ymmärtäisin niiiiin paljon vähemmän näistä jutuista.

Aina välillä kuulen kummasteluja tästä ratkaisusta. Asia tulee kansainvälisissä yhteistyökuvioissa esille, kun käy ilmi, että olen lähes nelikymppinen ja väikkäri on vasta tekeillään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/70 |
19.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lahjojen haaskausta. Töitä ehtii elämässään tehdä. Nykyään lähes kaikki joutuu vaihtamaan ammattia jossain vaiheessa, silloin toivoo että olis sen lukion käyny.

Vierailija
8/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lainaus:

> Pelkkä ammattikoulututkinto on opetusministeriön työryhmän tietojen mukaan paikan saaneista yliopisto-opiskelijoista noin yhdellä prosentilla

Siis luulitko tosiaan, että yliopistot on täynnä amiksia? Vau!

> (Oma koulutustaustani on lukio, AMK, ammattikoulu, yliopisto - tiedän mistä puhun)

Jepjep... Jepjep... Näinhän se epäilyksettä on.

Oletpas varsin ikävän kuuloinen ihminen.

Näet perustellut todistelut vääriä luulojasi vastaan, ja ykskaks _minä_ olen ikävä ihminen, kun ne esitän. Jepjep...

No kommentoin kuitenkin, koska uskon tämän olevan tärkeää ap:lle ja monelle muulle äidille joka tuskailee saman asian kanssa.

Meillä amis oli täynnä akateemisia.

Amis täynnä akateemisia. Kylläpä on kummallinen amis, vastaavasta en ole kertaakaan kuullut...

--snip--

Aikamoista todellisuuden vastaista tekstiä latelet. Kyllä se kuulkaa on vieläkin niin, että mitä korkeampi koulutus sen todennäköisemmin on töissä. Joku (keksitty) poikkeusyksilö jossain ei vielä kesää tee. Ja kyllä se myöskin on niin, että se osaaminen on sitä todennäköisempää, mitä enemmän tietää, ja tietoa saa kyllä enemmän yliopistosta kuin amiksesta, hyvin suurella todennäköisyydellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä olet varmaan käynyt lukion?

Jep.

siihen se sitten jäikin :D

Irrtum! Kävin myös Helsingin yliopiston, ylempi korkeakoulututkinto.

Vierailija
10/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monilla tänne kommentoijista tuntuu olevan hyvät tarkoitukset, ainakin näin olen ymmärtävinäni. Tietysti asia on niin, että lapsen pitäisi hakea opiskelemaan sinne, mihin haluaa. Oma motivaatio on se asia. Vanhemmat ja muut voivat sitten kertoa siitä, miten tämä maailma pyörii, mutta lapsen pitäisi itse se valinta tehdä. Yksi asia on kyllä kaikesta propagandasta huolimatta, että enemmistö ihmisistä kyllä työskentelee sillä yhdellä ja samalla valitulla alallaan koko elämänsä. Elinikäinen oppiminen on (muuten jo kauan sitten keksittyä) propagandaa: useimmat eivät vaihda uria, uusien ammattien oppiminen on vaikeaa (ja melkein kokonaan itsensähuijaamista, jos kysymyksessä on vaativa ammatti: omilla aloillani en ole nähnyt ketään, joka niille muualta siirryttyään olisi lähelläkään alojen yleistä tasoa; monet kyllä meuhkaavat siitä, että osaavat ihan yhtä paljon).

Kuitenkin olen hyvin yllättynyt siitä, että 1. täällä ihmiset huijaavat olevansa akateemisia ja keksivät mitä omituisimpia tarinoita akateemisista ihmisistä ja yliopistosta 2. alkeellisestakaan tilastotieteestä ei näköjään tiedetä yhtään mitään 3. muuta kuin mutua esittävät ovat ikäviä ihmisiä ja lähtökohtaisesti väärässä 4. toisten väärien tietojen oikaisijat ja epäilijät ja selityksiä pyytävät ne vasta ikäviä ihmisiä ovatkin.

Jaa, no täällä on yksi tällainen kummajainen.

Melkein meinasin uskoa, koska kyllähän joku hassu on aina olemassa, faijaani jo viittasinkin.

Mutta miksi ihmeessä te yliopistolaisina esiintyvät aina haluatte tuhota uskottavuutenne? Teillä on joku mielipuolinen kauna yliopistoväkeä kohtaan. Se tekee jokaisen kirjoituksen, jossa väitätte olevanne opiskelemassa/työssä/valmistunut yliopistolla niin läpinäkyväksi. Maalaatte yliopistolaisista niin naurettavan lapsellisen kuvan, että eihän siihen erkkikään usko. Proffat/assarit kauhistelevat ei-ylioppilaiden opettamista, just joo. Maisterin paprut kolmessa vuodessa, mahdollista, mutta epätodennäköistä parhaillekin meistä. Yliopiston ja amiksen ihmiset on samalla alalla, öh, kyllä täytyy olla aika karkea määritelmä "alasta". Amiskoulutus + työkokemus niin korkealla tasolla, yliopistokoulutus niin matalalla tasolla, just joo. Kummasteluja väittelijän iästä ja opiskeluhistoriasta. Kyllä näissä on yliopistolla sen verran laaja skaala, että täytyy olla aikamoinen kummastelija...

Eli nyt yliopiston mollaajille ja yliopistolaisina esiintyville vahva vinkki. Älkää mollatko yliopistolaisia! Väittäkää kiven kovaan olevanne yliopistolaisia, sitten voitte esitellä kahjoja juttujanne, mutta älkää missään nimessä mollatko yliopistolaisia (erityisesti pitämällä amista ja yliopistoa samalla tasolla). Sitten vasta kun olette jatkaneet tätä pitkän aikaa (ei siis mitään 2 tuntia, vaan ennemminkin 2 kuukautta), niin voitte alkaa mollaamaan yliopistolaisia. Totta kai totuus paljastuu silloin heti, mutta voitte ainakin saada hyvät naurut "niiden akateemisten" kustannuksella (epäilen muuten vahvasti, että monet kuitenkin epäilivät teitä kuitenkin jo, mutta tulkitkaa asia tietenkin itsellenne edullisesti).

Niin tietysti joku amis aina joskus yliopistoon pääsee, mutta tilastollisesti se on epätodennäköistä, vaikka olisi vaikka millainen motivaatio. Osaaminen (miksi sinne vähempää osaamista vaativaan paikkaan piti alun perin mennä), ikä, ylioppilastutkinnosta saatava piste-etu ja muutkin tekijät on hakijaa vastaan. Monia mahdollisuuksia ei siihen anneta, mitä ihminen elämällään tekee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

entäs jos poika ei pärjäis lukiossa, vaikka sä kuinka painostaisit ja olisit hirviö vanhempi?

Vierailija
12/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

entäs jos poika ei pärjäis lukiossa, vaikka sä kuinka painostaisit ja olisit hirviö vanhempi?

Eiköhän olis kysymyksessä aikamoinen tragedia :-( Jos erityisesti kouluarvosanat viittaa, että lukiossa ei pärjää, niin sitten se amis on oikea(mpi) paikka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jälkeen ammattikoulun käyvistä ei edes kiinnosta ne akateemiset tutkinnot.

Ei kai tässä nyt mitään ihmeellistä ole.

Poika haluaa päästä nopeasti ja varmasti tekemään rahaa. Fiksu poika. Äidistä en olisi yhtä varma.

PS. Ammattikoulusta hän saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin. Pojasta voi siis tulla akateeminen, vaikka koskaan ei lukion ovea avaisi.

Ei kuule onnistu. Näitä tapauksia on älyttömän vähän, tuskin ollenkaan. Katsokaa tilastoja! Ja sitten voin kertoa, että oma faijani on tällainen tapaus (hyvin erikoinen, harvinainen opiskeluhistoria).

Vierailija
14/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tunnollinen koululainen vai onko pitänyt patistella että tekee edes koulutyönsä? Jälkimmäisessä tapauksessa varmaan ammattikoulu on ihan varteenotettava vaihtoehto jos opiskelumotivaatiota ei löydy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloittajalle tiedoksi, että suomessa ei ole 10 vuoteen ollut "ammattikouluja"



Vierailija
16/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa, no täällä on yksi tällainen kummajainen.

Melkein meinasin uskoa, koska kyllähän joku hassu on aina olemassa, faijaani jo viittasinkin.

Mollaat täällä ihmisiä ja syyttelet muita totuuden vastaisuudesta, vaikka et selvästikään tiedä asioista paljoakaan.

Jostain syystä kuvittelet edelleen, että sinun kertomuksesi olisi uskottava.

Taitaa tuolle sinun tunteensiirrollesi olla olemassa ihan tietty syy takana... arvaatkos mikä? ;)

Vierailija
17/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tohtoreita ja maistereita on koulutettu aivan liikaa ja sama meno jatkuu. Jonkun on ne oikeat työt tehtävä, tätä maata ei rakenneta eikä ylläpidetä pelkällä kirjaviisaudella.

Vierailija
18/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos arvosanat riittävät lukioon, kannattaisi sinne mennäkin..

Vierailija
19/70 |
20.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en hävennyt silmiä päästäni.



Olen itse lukion hyvin arvosanoin suorittanut - samoin ex-mieheni. Poika nyt vaan ei - hmmm - ole "lukumies".

Koville otti minulle tämän asian hyväksyminen.

Olen itse ylempi toimihenkilö - asiantuntijatehtävissä isossa pörssiyrityksessä. Pojastani tulee myyjä tms. Mutta jos hän on tyytyväinen ja onnellinen - so?

Se on hänen elämänsä.

Vierailija
20/70 |
21.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en olisi missään tapauksessa halunnut tehdä työkseni esim. asentajan hommia tai leipurin töitä. Mielestäni sellainen työ on tylsää, yksitoikkoista ja usein huonosti palkattua, varsinkin naisten aloilla. Siksi kouluttauduin enemmän ja teen 20:ttä vuotta erittäin mieluista työtä.

Omia lapsiani kannustan työntekoon ja omien unelmiensa tavoittelemiseen. Sekä siihen tosiasiaan, että vain ankaralla työllä ja sinnikkyydellä voi saavuttaa jotain mitä todella haluaa. Yleensä tämä tie ei ole helppo eikä tule millään vuoden parin ammattikurssilla.

"To be irreplaceable one must always be different"

- Coco Chanel


Sä yleissivistykselläs otat iteltäs labrat,korjaat autos sähköviat,teet putkirempan,rakennat talon ja käyt nostamassa sähkölangoille kaatuneet puut. Yleissivistyksees kuuluu varmaan myös postinkyljetus itselles,eläinten teurastaminen jauhelihaksi,maidon lypsäminen jne...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä viisi kaksi