Häpeän silmät päästäni, jos poikani menee ammattikouluun!

Poika haluaa päästä nopeasti ja varmasti tekemään rahaa. Fiksu poika. Äidistä en olisi yhtä varma.

PS. Ammattikoulusta hän saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin. Pojasta voi siis tulla akateeminen, vaikka koskaan ei lukion ovea avaisi.

Ei kuule onnistu. Näitä tapauksia on älyttömän vähän, tuskin ollenkaan. Katsokaa tilastoja! Ja sitten voin kertoa, että oma faijani on tällainen tapaus (hyvin erikoinen, harvinainen opiskeluhistoria).

Töihin pääsy? Rahan tekeminen? Jatko-opiskelupaikan saaminen? Mitä tarkoitit?

En ymmärrä kommenttiasi ollenkaan. Yleensä ammatti-ihmisillä töiden saanti on helpompaa ja varmempaa. Tuossa 16-vuotiaana todella harvat ovat vielä riittävän kypsiä lukemaan, silloin tieto menisi paremmin päähän tekemisen kautta.

Tietysti se voihan olla niinkin, että kun valmistuttuaan nauttii mukavaa palkkaa jolla elääkin, jatko-opiskelut eivät enää kiinnosta. On mukavaa hankkia omistusasunto siinä vaiheessa kun ikätoverit vasta aloittavat pänttäämisen yliopiston pääsykokeisiin.

Tosin nykyään ns. elinikäinen opiskelu on tavallista. Jatko-opintoihin hakeudutaan oman kasvun mukaan, kun kokemusta ja näkemystä on kertynyt - ei vain siksi että juna olisi lähdössä asemalta.

Juuri tuosta syystä vaativimpiin ja halutuimpiin AMK-linjoihin valitaan mieluiten vanhempia opiskelijoita. Tiedostan saman myös omalta kohdalta, että jos olisin mennyt suoraan lukion penkiltä jatko-opiskelemaan, hyöty olisi jäänyt huomattavasti vaatimattomammaksi.

(Oma koulutustaustani on lukio, AMK, ammattikoulu, yliopisto - tiedän mistä puhun)

Joskus kyllä ihan oikeasti, enkä leikillään, ihmettelen ihmisten sisälukutaitoa.

Poika haluaa päästä nopeasti ja varmasti tekemään rahaa. Fiksu poika. Äidistä en olisi yhtä varma.

PS. Ammattikoulusta hän saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin. Pojasta voi siis tulla akateeminen, vaikka koskaan ei lukion ovea avaisi.

Ei kuule onnistu. Näitä tapauksia on älyttömän vähän, tuskin ollenkaan. Katsokaa tilastoja! Ja sitten voin kertoa, että oma faijani on tällainen tapaus (hyvin erikoinen, harvinainen opiskeluhistoria).

Töihin pääsy? Rahan tekeminen? Jatko-opiskelupaikan saaminen? Mitä tarkoitit?

En ymmärrä kommenttiasi ollenkaan. Yleensä ammatti-ihmisillä töiden saanti on helpompaa ja varmempaa. Tuossa 16-vuotiaana todella harvat ovat vielä riittävän kypsiä lukemaan, silloin tieto menisi paremmin päähän tekemisen kautta.

Tietysti se voihan olla niinkin, että kun valmistuttuaan nauttii mukavaa palkkaa jolla elääkin, jatko-opiskelut eivät enää kiinnosta. On mukavaa hankkia omistusasunto siinä vaiheessa kun ikätoverit vasta aloittavat pänttäämisen yliopiston pääsykokeisiin.

Tosin nykyään ns. elinikäinen opiskelu on tavallista. Jatko-opintoihin hakeudutaan oman kasvun mukaan, kun kokemusta ja näkemystä on kertynyt - ei vain siksi että juna olisi lähdössä asemalta.

Juuri tuosta syystä vaativimpiin ja halutuimpiin AMK-linjoihin valitaan mieluiten vanhempia opiskelijoita. Tiedostan saman myös omalta kohdalta, että jos olisin mennyt suoraan lukion penkiltä jatko-opiskelemaan, hyöty olisi jäänyt huomattavasti vaatimattomammaksi.

(Oma koulutustaustani on lukio, AMK, ammattikoulu, yliopisto - tiedän mistä puhun)

Siis on tilastollisesti _hyvin_ harvinaista, että jos et käy lukiota, sinusta tulee akateeminen.

Joskus kyllä ihan oikeasti, enkä leikillään, ihmettelen ihmisten sisälukutaitoa.

Poika haluaa päästä nopeasti ja varmasti tekemään rahaa. Fiksu poika. Äidistä en olisi yhtä varma.

PS. Ammattikoulusta hän saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin. Pojasta voi siis tulla akateeminen, vaikka koskaan ei lukion ovea avaisi.

Ei kuule onnistu. Näitä tapauksia on älyttömän vähän, tuskin ollenkaan. Katsokaa tilastoja! Ja sitten voin kertoa, että oma faijani on tällainen tapaus (hyvin erikoinen, harvinainen opiskeluhistoria).

Töihin pääsy? Rahan tekeminen? Jatko-opiskelupaikan saaminen? Mitä tarkoitit?

En ymmärrä kommenttiasi ollenkaan. Yleensä ammatti-ihmisillä töiden saanti on helpompaa ja varmempaa. Tuossa 16-vuotiaana todella harvat ovat vielä riittävän kypsiä lukemaan, silloin tieto menisi paremmin päähän tekemisen kautta.

Tietysti se voihan olla niinkin, että kun valmistuttuaan nauttii mukavaa palkkaa jolla elääkin, jatko-opiskelut eivät enää kiinnosta. On mukavaa hankkia omistusasunto siinä vaiheessa kun ikätoverit vasta aloittavat pänttäämisen yliopiston pääsykokeisiin.

Tosin nykyään ns. elinikäinen opiskelu on tavallista. Jatko-opintoihin hakeudutaan oman kasvun mukaan, kun kokemusta ja näkemystä on kertynyt - ei vain siksi että juna olisi lähdössä asemalta.

Juuri tuosta syystä vaativimpiin ja halutuimpiin AMK-linjoihin valitaan mieluiten vanhempia opiskelijoita. Tiedostan saman myös omalta kohdalta, että jos olisin mennyt suoraan lukion penkiltä jatko-opiskelemaan, hyöty olisi jäänyt huomattavasti vaatimattomammaksi.

(Oma koulutustaustani on lukio, AMK, ammattikoulu, yliopisto - tiedän mistä puhun)

Siis on tilastollisesti _hyvin_ harvinaista, että jos et käy lukiota, sinusta tulee akateeminen.

Oli muutama kohta vaihtoehtona mikä "ei onnistu" eli

a) Ammattikoulusta nopeasti ja varmasti tekemään rahaa.

b) Ammattikoulusta saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin.

c) Pojasta voi tulla akateeminen.

Että ihmettele vaan ensin sitä omaa sisälukutaitoasi ;)

Olisi hauska tuo tilastosikin nähdä.

Lukio on ainut ja oikea paikka, mutta poikani haluaakin nopeasti ammatin ja töihin. Miten saisin taottua järkeä sen päähän, että mars lukioon!

Mulla on kolme lasta. Itse toivon niille että löytävät ammatin josta pitävät tai työn jota tykkäävät tehdä. Mä toivon että mun lapsista, kaikista kolmesta, tulee onnellisia. Mä toivon niille terveyttä ja hyvää elämää.



Ei haittaisi vaikka tienaisivatkin, mutta kunhan onnellisia olisivat ja terveitä.



ps. moni duunari tienaa enemmän kuin paljon lukenut akateeminen tyyppi.

> Oli muutama kohta vaihtoehtona mikä "ei onnistu"



Höpöhöpö. Oli vain yksi asia. Katso:



--



>> Ammattikoulusta hän saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin. Pojasta voi siis tulla akateeminen, vaikka koskaan ei lukion ovea avaisi.



> Ei kuule onnistu. Näitä tapauksia on älyttömän vähän, tuskin ollenkaan. Katsokaa tilastoja!



--



Tieteellisessä (tai kvasi-) diskurssissa on tapana vastata _suoraan_ siihen asiaan, mitä kysytään / mitä kommentoidaan. Mutta nyt ymmärrän, mistä tuulee. Amiksissahan on tämä idioottitapa laittaa lähteet (joka) kappaleen loppuun. Joten et voi tietää, mihin ne lähteet viittaavat (Jos asiasi on kappaleen alussa, ja sitten pöliset niitä näitä koko loppukappaleen. Onnea vaan itse asian löytämiseen!).



Mutta hyvä tietää, ettet ole koskaan mitään tieteellistä tekstiä lukenut. En nyt ole varsinaisesti yllättynytkään...



> Olisi hauska tuo tilastosikin nähdä.



Siis ihan tässäkin foorumissa on asiaa käsitelty.



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1210937/ammattikoulu…



Lainaus (vuosi 2010):



> Helsingin yliopistossa aloittaa vuosittain noin 4000 uutta opiskelijaa, joista tänä vuonna 24 pääsi sisään amispapereilla. Että näin todennäköistä.



http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Harva%20p%C3%A4%C3%A4see%20yliopistoo…



Lainaus:



> Pelkkä ammattikoulututkinto on opetusministeriön työryhmän tietojen mukaan paikan saaneista yliopisto-opiskelijoista noin yhdellä prosentilla



Siis luulitko tosiaan, että yliopistot on täynnä amiksia? Vau!



> (Oma koulutustaustani on lukio, AMK, ammattikoulu, yliopisto - tiedän mistä puhun)



Jepjep... Jepjep... Näinhän se epäilyksettä on.

Olet todella todella TODELLA huono ja surkea äiti jos noin ajattelet.

Jos olisin poikasi, häpeäisin SINUA!!!

Olet kuvottava "ihminen".

Huvittavaa,että vielä joku kuvittelee,että koulutus on sivistyksen tae.Niin paljon on tässä maassa pitkälle koulutettuja,joiden henkinen kehitys on jämähtänyt ja kuvitellaan,että kun on käynyt yliopiston,niin se riittää.

Mieheni kävi ensin vuoden lukiota,mutta kyllästyi siihen,siirtyi amikseen,jonka jälkeen oli vähän aikaa töissä ja sitten amk:n jatkamaan samalla alalla insinööriksi.Nyt hän pääsi jatko-opiskelemaan vielä diplomi-inssiksi ihan paperihaun ja haastattelun kautta.Hänellä on ammattitaitoa ja työskentelee nyt inssinä,toisinkuin ne jotka menevät suoraan lukiosta yliopistoon.He vasta aloittelevat elämäänsä ja valmistumisen jälkeen sitten menee muutama vuosi,ennen kuin voi kutsuaan itseään ammattilaiseksi.Mielestäni molemmilla tavoilla voi toteuttaa toiveitaan,eikä missään nimessä kannata mennä lukioon jos kerran haluaa kunnon ammatin ja tienaamaan.Sitäpaitsi monilla ammattikoulututkinnoilla tienaa ihan käyvän elannon.Esim.rakennusalan mies osaa rakentaa itselle talonkin,jolla keinoin perhe voi säästää todella pitkän pennin.Tunnen myös amislaisia,jotka ovat jo päälle kolmekymppisenä maksanet asuntolainansakin!

> Huvittavaa,että vielä joku kuvittelee,että koulutus on sivistyksen tae.



Mitä se sivistys nyt sitten mielestäsi on? Eiköhän periaatteessa koulutetumpi nyt saa enemmän sivistystä (mitä se sitten onkaan) kuin se, jolle sitä ei anneta ollenkaan? Joten ei tae, mutta paljon varmempi asia kuin ilman koulutusta...



> Niin paljon on tässä maassa pitkälle koulutettuja,joiden henkinen kehitys on jämähtänyt ja kuvitellaan,että kun on käynyt yliopiston,niin se riittää.



Riittää mihin? Pitkällekoulutettujen henkisen kehityksen jämähtäminen: Suomen ongelma numero uno...

Vaikka tuo aloitus provo onkin, niin on ihan aiheellista miettiä koukutuksen merkitystä.



Omia lapsia en ole lukioon painostanut. Toinen sieltä jo pääsikin,mutta niillä papereilla ei ole kovinkaan helppoa päästä opiskelemaan.



Se mitä itse muistan koukunkäynnistä, on että opetetut aineet lukiossakin olivat aikalailla kaukana mistään tarpeellisesta. Olen kouluttautunut kohtuullisesti, mutta kaikkein mielenkiintoisimmat ovat olleet ihan asentajatason töitä.



Amk on nopeampi tapa päästä tienaamaan rahaa. Siitä tulee myös jonkinlainen käsitys siitä työnteosta. Opiskelemaan kyllä pääsee vaikka 10 vuoden töissäolon jälkeen jos motivaatiota riittää.



Työttömiä muuten on jatkossa yhä enemmän myös tohtoritasolla. Parempi muuten olla kouluttamaton velaton työtön kuin korkeastikoulutettu suuren opintolainansa kanssa.