Häpeän silmät päästäni, jos poikani menee ammattikouluun!

nojuu, onhan se noloa jos nuori mies hankkii ammatin. Tosi noloa..... Jospa haluaa työpaikan, jotta pääsee eroon äidistaan omaan kotiin, en ihmettelisi.

Äiti pakotti mut lukioon. Amikseen ei ollu muka mitään asiaa, noooh kirjoitin M:n paperit ja siitä amikseen, kun äiti ei voinut enää kieltää.



Olisin nyt ollut jo pari vuotta työelämässä, jos olisin saanut tehdä niin kuin halusin, ei niin kuin äitini halusi.

teen sihteerin hommia mieheni raksafirmassa. mieheni on käynyt aikoinaan ammattikoulun. kun poika halusi ammattikouluun, mieheni oli sitä vastaan, mutta sain hänet ymmärtämään, ettei hänen omilla haaveillaan ollut mitään merkitystä pojan tulevaisuuden kannalta. kehotin miestä itseään hommaamaan sen valkolakin jonain kauniina päivänä aikuislukiossa, jos se hänelle on tärkeä.



poika sai hyvän ammatin, teki pari vuotta töitä ja lähti jatkamaan opintojaan ammattikorkeakouluun. kaksi tytärtämme opiskelee yliopistossa.

lukio. Muu ei tullut kysymykseenkään. Poika meni väkipakolla lukioon. Jäi jo syksyllä kesken. Seuraavana vuonna aloitti amiksen ja kesken jäi ekana vuonna. Nyt on 18 v rapajuoppo. Kauhea häpeä akateemiselle perheelle. Äiti kauppias, isä insinööri.



Mun pojat ihan amislaisia. Mutta kunnialla käyneet koulunsa :) Ei ole tarvinnu patistella eikä huolehtia yhtään. Toinen koulunsa käynyt ja nyt armeijassa ja toinen valmistuu toukokuulla ja armeijaan heinäkuulla.



Täällä meidän perällä pääsee lukioon paljon helpommin (huonommalla keskiarvolla) kuin ammattikouluun. Jostain syystä kääntynyt näin päin.

Lukio on ainut ja oikea paikka, mutta poikani haluaakin nopeasti ammatin ja töihin. Miten saisin taottua järkeä sen päähän, että mars lukioon!

johan sillä ON järkeä! ei näköjään ole perinnöllistä. itsehän se oman elämänsä rakentaa. ookoo, oma poikani haki lukioon ja aikoo yliopistoon, seuraava samoin, mutta olisin ollut ihan yhtä tyytyväinen siihen jos olisivat valinneet/valitsevat amiksen sikäli kun sieltä joku sopiva linja löytyy jolla itsensä työllistää. Ehtii sinne lukioon vaikka aikuisenakin, aikuislukioon. Tai ehdota yhdistettyä lukio/ammattitutkintoa.

Oikeastaan voisit hävetä itseäsi nyt. (ja mikähän mahtoi olla ap:n koulutus?) Hienoa että pojalla on motivaatio opiskella ja tehdä työtä, tässä maassa niitä väliinputoajia on jo melko paljon.

Sillä lailla. Sen takiahan niitä lapsia tehdään että ne toteuttaa sun mielihaluja ja/tai sun saavuttamattomia unelmia.

lapseni valitsi ammattikoulun, vaikka mulla on itselläni maisterin paperit ja olen vielä senkin jälkeen kouluttautunut. Ihan hyvä vaihtoehto tuo ammattikoulukin, sieltä voi nykyään jatkaa ointoja. Jos tavoitteena yliopisto, niin sitten lukio, mutta muuten ammattikoulu on jopa parempi vaihtoehto.

mutta ei mitään muuta koulutusta sen jälkeen? Se vasta olisi oikeasti PAHA. Ammattikoulussa ei sen sijaan ole mitään vikaa.

ammatin ja yo-tutkinnon. Muista kertoa, että sinun vuoksesi vain.

ns. provo.

Hyvä päätös jos tietää jo nuorena mitä haluaa. Opiskella ehtii koko ikänsä jos vielä myöhemmin mieli muuttuu.

Poika haluaa päästä nopeasti ja varmasti tekemään rahaa. Fiksu poika. Äidistä en olisi yhtä varma.



PS. Ammattikoulusta hän saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin. Pojasta voi siis tulla akateeminen, vaikka koskaan ei lukion ovea avaisi.

Itse kadun joka päivä lukioon menoa.



-17v

sitten AMK:hon ja nyt on yliopistossa, jossa jopa pärjää todella hyvin. Amiksen jälkeen hän teki muutaman vuoden töitä ja rahoittaa osittain yliopisto-opintojaan saman ammatin turvin.

Hän on itse urakehitykseensä tyytyväinen, vaikka muisteleekin ammattikoulun "häirikköjengiä" välillä kauhistellen ja on esimerkiksi sitä mieltä että ei ikimaailmassa suostuisi itse opettamaan amislaisia, vaikka hänellä on siihen pätevyys.

ja sitten amk:n, valmistuin viime vuonna. Jäi sitten kuitenkin vähän hampaanrakoon se, että kävin kouluja niin pitkään, eikä se tunnu juurikaan palkassa. Nyt jos tällä tietämyksellä saisin päättää uudestaan, menisin ihan vaan ammattikouluun, pääsisin kiinni työelämään ja kunnon palkkaa jo nuorena. Siitä voi sitten sen jälkeen päättää vielä haluaako jatkaa kouluja pidemmälle, kuten eräs ystäväni teki. Älä hätäile, anna toisen elää omaa elämäänsä. Nauti siitä ihanasta pojasta mikä hän on persoonaltaan.

Mun pahin painajainen on, että mun lapsista tulee haalaripelleja ja akateemisia haahuilijoita :D pahin kaikista olis TUTKIJA!! 99% kaikista tutkimuksista on täysin turhia, niinkuin tässä taannoin tämä, että vartin päiväunet virkistää...ihanko totta?!! Ja tollaisesta turhuudesta ihmisille vielä maksetaan, ihan hölmöläistyötä :D

Poika haluaa päästä nopeasti ja varmasti tekemään rahaa. Fiksu poika. Äidistä en olisi yhtä varma.

PS. Ammattikoulusta hän saa saman kelpoisuuden hakea korkea-asteen koulutukseen kuin lukiostakin. Pojasta voi siis tulla akateeminen, vaikka koskaan ei lukion ovea avaisi.

Ei kuule onnistu. Näitä tapauksia on älyttömän vähän, tuskin ollenkaan. Katsokaa tilastoja! Ja sitten voin kertoa, että oma faijani on tällainen tapaus (hyvin erikoinen, harvinainen opiskeluhistoria).

Mun pahin painajainen on, että mun lapsista tulee haalaripelleja ja akateemisia haahuilijoita :D pahin kaikista olis TUTKIJA!! 99% kaikista tutkimuksista on täysin turhia, niinkuin tässä taannoin tämä, että vartin päiväunet virkistää...ihanko totta?!! Ja tollaisesta turhuudesta ihmisille vielä maksetaan, ihan hölmöläistyötä :D

Sinäkin pelle asuisit vielä savupirtissä ellei sivistystä olisi. Ammattikoulu on kaltaisillesi ehkä se ainoa ja oikea opinahjo, mutta yhtä h*lvettiä niille jotka joutuvat takomaan edes sen muutaman vähäisen kurssimäärän verran sivistystä kalloonne.

Olet aika nolo tapaus.

Mutta jos viittaat tuohon sivistymättömyyteen, niin voin kertoa, että alkeellisten kulttuurien ainoaa koulutusta on hyvällä syyllä verrattu ammattikouluihin. Mitään uutta siellä ei synny, pidetään omat (vähäiset) salaisuudet ominaan (ammattikillat) yms. yms.. Että joo, pysy harhoissasi vaan... "Kyllä se puusta alas tuleminen on huono idea! Lyödään taas lättyyn sitä, joka sitä ehdottaa!"

Kestätkö, mikäli/kun se putoaa kaksi numeroa lukiossa? Häpeätkö sitä a:n ylioppilastodistusta?

Lukio vaatii kovasti opiskelua ja opiskeluintoa, jotta kiitettäviä tulee. Mikäli motivaatiota ei ole, ei tule tuloksiakaan. Se ei ole itsetunnon kannalta hyvä. Voin sanoa sen omasta kokemuksesta. Vihasin lukiota ja sen käymisestä ei ole ollut mulle mitään hyötyä.

Menin lukion jälkeen ammattikouluun, koska muualle en päässyt. Myöhemmin kadutti se, etten kuunnellut itseäni ja mennyt ammattikouluun jo suoraan ylä asteelta. Mielestäni vikaa oli jo peruskoulun opintojenohjauksessa, jossa ammattikouluvaihtoehdosta ei edes suostuttu keskustelemaan.

Tue lastasi ennemmin siinä mihin HÄN haluaa pyrkiä. Tässä on pelissä nyt lapsen elämä. Olisitko itse onnellinen jos joutuisit tekemään jotain tiettyä työtä sen mukaan mikä poikas mielestä on coolia?