Te jotka muutitte lapsuuskodista omillenne ennen nettiaikakautta:

Tosi moni ei ole osannut laittaa ruokaa muuttaessaan kotoa. En oo koskaan oikein tullut ajatelleeksi, että moni ei tosiaan tätä taitoa osaa. Mua kiinnosti ruuanlaitto jo ala-asteella, ja yläaste- ja lukioikäisenä tein ainakin kerran viikossa ruokaa perheelle.

#44(kö se oli)

kai nyt ruuanlaiton jokainen osaa. Keittää perunat, vihannekset, paistaa lihan, tehdä jonkun soosin.

Sen kun lukee reseptin ja tekee ohjeen mukaan.

Onhan kaikilla ollut se vuosi-pari köksääkin yläasteella, siellä nyt viimeistään on jokainen oppinut laittamaan ruokaa.

Toinen asia kokonaan on viitsiikö, haluaako ja riittääkö rahat.

Moni ei viitsi laittaa ruokaa pelkästään itsellensä. Toisaalta taas jos on köyhä, ei välttämättä tarjoile niin kamalasti muillekaan.

Opin kotitalouden tunnilla. Nettiin pääsin 1993.

ja ennenkaikkea pakon edessä. Äiti oli yli 3 kk sairaalassa, kun olin 14-v. Iso sisko asui vielä kotona, mutta oli töissä. Veljiäkin oli, ja ne teki osan. Mutta päävastuu ruuan ostamisesta ja tekemisestä viikolla jäi mulle. "Vaikka mitä jauhelihasta" oli suosikkikirjani:-). Isoäitini oli ollut kokki, joten hyvä ruoka oli kunnia asia.

Opettelin siinä sivussa, opin äidiltä, ädeiltä . isosiskolta, kirjoista yms. Opiskeluaikan mun kaverit piti mua ihan huippukokkina, heille ruuanlaito oli vieraampaa.

Omasta mielestäni olen hyvä leipuri, harrastelijan ja ammaatilaisen välimaastoa ja ruuanlaitossa hyvä kotikokki, joka joskus osaa tehdä ihan gourmetruokaa, mutta en ole mikään mestarikokki.

Mutta hyvää safkaa osaan laittaa ja hiukan fiininpääkin.

Äiti opetti, mummo opetti, olin hereillä köksäntunneilla, omistin myös muutaman keittokirjan ja läjäpäin lehdistä yms. saksittuja/keräiltyjä reseptejä, joita oli kiva testailla. Ja sekaan ripaus mielikuvitusta. Opiskeluaikana mun bravuurini oli kmkl - katsotaan mitä kaapista löytyy. Myös nyhjää tyhjästä ateriaksi kutsuttu pläjäys omituisia makuyhdistelmiä kaikenmaailman aineksista, joita sattui olemaan kaapin pohjalla :D Toiset onnistui loistavasti, toiset vähän vähemmän loistavasti, mutta eipähän ollut elämä tylsää sapuskapuolellakaan.

kun vieläkin opiskelen ohjeet keittokirjoista - ihan kuten 90-luvulla muuttaessani pois kotoa.



Ja arvatkaas olenko saksinut Pirkka- sun muista lehdistä kaikki kokeilemisenarvoiset reseptit talteen! Olen! Niitä on 10 A4-vihkollista (paksuja, kierrekantisia).

Lomalla Etelä-Afrikassa rakstuin paikalliseen "Maitotorttuun", Melk tertiin. Kuin juustokakku, mutta kevyempi. Mutta netistä löytyi useampia reseptejä. ja saman maukunautinnon sai kotonakin. Nyt vain odotan seuraavaa Etelä- Afrikan matkaa ja leivon maitotorttuja :-)

52: "Toinen asia kokonaan on viitsiikö, haluaako ja riittääkö rahat."



Ei kaiken ruuanlaiton tarvitse olla sisäfilepihvejä ym. Leipä on huomattavasti halvempaa itse leivottuna kuin kaupasta ostettuna, samoin useimmat kotiruoat varrattuna eineksiin.



Hiljattain oli hesarissa mielipiteitä että kotitaloustunteja ei saa vähentää. Ovat todella oikeassa!

Taito laittaa ruokaa tuo isoja säästöjä!

52: "Toinen asia kokonaan on viitsiikö, haluaako ja riittääkö rahat."

Ei kaiken ruuanlaiton tarvitse olla sisäfilepihvejä ym. Leipä on huomattavasti halvempaa itse leivottuna kuin kaupasta ostettuna, samoin useimmat kotiruoat varrattuna eineksiin.

Hiljattain oli hesarissa mielipiteitä että kotitaloustunteja ei saa vähentää. Ovat todella oikeassa!

Eineksethän sitä vasta kalliita ovat jos niitä syö. Ja laatu on kaukana itse kunnon raaka-aineista tehdyistä ruuista!

Mutta tuo leivän leipominen... jos lähtisin leipää tekemään taitaisi tulla höttöleipää valkoisista vehnäjauhoista. Sellaisia tehtiin köksäntunnilla ja sellaisia anoppikin, muuten taitava kotitalousihminen, myös leipoo. En ole vielä toistaiseksi maistanut missään hyvää itsetehtyä leipää. Viehän myös uunin lämmittäminen paljon energiaa. En siis tiedä kannattaako normikeittiövarustuksella leipää itselle tehdä?

PIdän ruuanlaittona sitä kun tehdään jotain isompaa. Toisaalta voisihan ruuanlaittoa olla sekin, jos vaikka tekee kulhoon ruokaisan salaatin ja kattaa sen ympärille tarjoilun. Tai keittää nuudelit, lisää sekaan katkaravut ja kasvikset.

Mitä sillä ruuanlaittamisella oikein lopulta tarkoitetaan, missä menee raja?

T: 52

vuosien myötä olen opetellut. miten tuo nettiasia liittyi tähän?

Kai se on sitten makuasia, millaisesta leivästä tykkää. Itse tehtyihin sämpylöihin voi laittaa puoletkin grahamjauhoja, osuus on varmasti suurempi, kuin kaupan perushiivaleivässä ym tuoreissa sekaleivissä. Ja kaupasta ostetut samana päivänä leivotut paperipussileivät maksaa väh. 3-4e kg. Vehnäjauhot on halvimmillaan n. 50senttiä kg, grahamjauhot ehkä 1,50kg lisäksi taiknaan tulee ilmaista vettä ja hiukan hiivaa. Ruisleipää en minäkään osaa leipoa.

linkittäisitkö maitotortun reseptin, kiitos.

enkä oikein osaa vieläkään :)



N40

Osasin. Kotona oli vanhemmat opettaneet. Lehtien resepteistä opettelin sitten itsekseni vielä lisää.

lehtien reseptejä olin kokeillut ja ystäviltä saatuja reseptejä.



N 42

Kotoa olin oppinut ja yläasteen kotitaloustunneilla. Lisää opin, kun opiskelin ammatiksi kokkia.

Uutta oppinut tutuilta.

Lisää opin mm. keittokirjoista ja ystäviltä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin keittokirjoista. Tottakai.

Osasin myös luoda uusia ruokia. Opin koulusta, äidiltä, kirjoista. Lähinnä ostin leivontaoppaita, atavllista ruokaa osasin tehdä ilmankin.



Muutin pois 17-vuotiaana ja sain esikoisen 20-vuotiaana.

laittamaan ruokaa ja leipomaan. Keittokirjoista opettelin lisää ja keksin itse omia reseptejä kokeilemalla.



N43

Olin oppinut kotona ja ammattikoulussa.