Nyt-liite, Saana Parviainen: mitä ajatuksia juttu herätti sinussa?
Minä jäin miettimään mitä siellä lapsuudessa on tapahtunut tai millainen ilmapiiri kotona on ollut, kun Saanan elämä on muodostunut tuollaiseksi. Saana viittaa siihen haastattelussa, mutta sanoo, että vanhempiensa tähden ei halua puhua siitä enempää.
Kommentit (40)
järkeä päähän, että tajuaa oman naurettavuutensa, että miten se kestää sen mielettömän häpeäntunteen ja nolouden?
Monen ihmisen elämässä on häpeää. Monen menneisyydessä tavalla tai toisella noloja asioita. Tässä ei sentään ole kyse rikoksista.
Finnairin pomoille tarjoiltiin huippupalkkioita samaan aikaan kun työntekijät laitettiin alentamaan palkkojaan. Luuletko että asiasta päättäneet häpeävät nyt tekojaan? Pitäisikö heidän?
Kaikki on suhteellista.
jostain syystä on niitä kaikkein vaikeinta työstää.
[iJättääkö lapsuuden hyväksikäyttö tuollaisia jälkiä?
[/quote]
on kai yksi tyypillisimpiä seksuaalisen hyväksikäytön seurauksia.
taisi joskus netissä kirjoittella jotain isästä ja äidistä, joka salli pahan tapahtua. Viittaus oli ihan selkeä, mutta saattaapi olla jussin horinoita.
Mä veikkaan, että vanhrmmat on koko nuoruuden painostaneet Saanaa saamaan hyviä kouluarvosanoja ja olemaan ns. Täydellinen tytär. Virheitä ei ole sallittu. Epäonnistumisia ei sallittu.
että sen isä on tehnyt sille jotain. Miksi muuten niin synkkiä ajatuksia ja halu rankaista itseään..
Voihan se olla joku muukin suvun mies?
Saanahan ei tuossa jutussa syytä vanhempiaan, sanoo vain että häntä ei ehkä ymmärretty. Ihmettelee itsekin miksi hänellä on lapsesta lähtien ollut niin "vaikeaa". Kai se on ymmärrettävää, ettei vanhemmat halua julkisuuteen, muutenkin voi olla raskasta seurata tyttären elämää.
se siis haluaa julkisuuteen? Enemmän varmasti auttaisi vaikka terapia, eikä turha julkisuus josta ei taatusti ole mitään hyötyä. Saahan sillä huomiota, joka ei kuitenkaan perustu mihinkään todelliseen.
että on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, kun noin kovin haluaa itseään rangaista.
sillä ei ole ollut vauvana äitiä eikä isää läsnä ja on ollut vuorotellen molemmissa mummoloissa. Nykyään kun tiedetää kuinka tärkeää vauvalle on pysyvä kiintymyssuhde.
Mä olen luullut tähän asti, että Saana on kaikesta huolimatta ollut ihan ok äiti. Vaan todellisuudessa kaikkea muuta.
mieli tuli jutusta. Tyttöparka. Kunpa terapia auttaisi ja hän oppisi rakastamaan itseään.
että vanhemmat ovat tehneet jotain pahaa, he eivät vaan ehkä muuten ole osanneet olla tarpeeksi tytön tukena. Joskus voi käydä niin, vanhemmat voi olla joko liian kiireisiä/masentuneita tms, tai lapsi vaan osaa peittää oman masennuksensa tms. niin hyvin, ettei vanhemmat ymmärrä, että jotain on vialla (itsellä käynyt vähän näin).
Sääliksi kuitenkin kävi se Saana, vaikka luulen, että se selviää kyllä, käy terapiassa ja tuntui olevan ihminen, joka pystyy analysoimaan ja näkemään asioita. Säälisksi käy kyllä hänen tyttärensä myös, jolla saattaa olla edessä samantyyppisiä ongelmia tullessaan teini-ikään ja aikuiseksi.
Hienoa kuitenkin, että Saanalla ja hänen tyttärellään on vanhammat tukena, vaikka voin uskoa, ettei vanhemmilla ole ollut helppoa Saanan kanssa.
ammattiauttajansa kanssa elämän jotenkin uusille paremmille raiteille. Hirveää haaskia laittaa hyvä ihminen piloille.
Miksi ihminen tosiaan ajautuu jo nuoresta ihan älyttömiin kuvioihin.. Se on tosi harmi.
että haastattelussa annettiin kuitenkin Saanan kotitaustasta se kuva, että hänellä oli vakaat, keskiluokkaiset kotiolot. Olihan hänellä fiksut harrastuksetkin. Olin aiemmin ajatellut, että hänellä olisi ollut jotenkin rikkonaisempi tausta tai ei ainakaan noita keskiluokkaisia musiikkiharrastuksia ym., se todella yllätti. Olin ajatellut tuota ennen, että Saanan vanhemmat olisivat olleet duunareita ja mahdollisesti jopa ihannoineet tällaista seiskapäivä-julkisuutta.
Mietin myös, minkä verran voi vanhempia lapsen toilailuista syyllistää. Saanallahan oli teini-iässä alkanut menemään lujaa. Ja vanhemmat olivat Jussistakin varoittaneet, silti Saana oli tehnyt omat ratkaisunsa avioliitosta ym.
tytärtään terveen itsetunnon kasvamisessa, vaan se jäi huonoksi. Hän on tuntenut olevansa arvoton, että häntä ei tarvitse kohdella hyvin.
Huonoon itsetuntoon voi johtaa esimerkiksi äidin tyttäreen kohdistama jatkuva arvostelu, se että äiti ei pidä tyttärestään tai ei ylipäänsä kykene rakastamaan lastaan äidin tavoin. Varmaan myös samanlainen suhtautuminen isältä toimii näin.
Lisäksi/vaihtoehtoisesti on voinut olla hyväksikäyttöä, joka voi jättää lapseen kokemuksen omasta arvottomuudesta, vaikka sitä ei tietoisesti pystyisikään muistamaan (eikä ehkä koskaan saada selville). Pieneenkin lapseen voi seksuaalisesta toiminnasta syntyä tunteita, joita hän ei tietenkään kykene käsittelemään, vaan ne voivat tavallaan jäädä psyykeen ja tulla esiin joskus myöhemmin.
t. eräs jonka elämässä on jotain samaa kuin SP:llä, ja joka prosessoi asiaa edelleen kymmenien vuosien jälkeen
Voihan se olla joku muukin suvun mies?
Kysyn, kun en tiedä.